Miksi?

Miksi et hyväksy minua sellaisena kuin olen?
Miksi et rakasta minussa mitään, mitä minussa on?
Miksi haluat muuttaa minut toisenlaiseksi?
Miten voit sanoa rakastavasi, jos en kelpaa itsenäni?
Miksi itket, kun kerron, etten halua jatkaa, vaikka olet satuttanut minua niin monin eri tavoin?
Miksi et anna minun kehittyä ihmisenä?
Minkä takia elämässäni ei saisi olla muita kuin ihminen, joka syvästi vihaa ja halveksii minua?
Miksi et koskaan tee mitään, mikä tekisi minut iloiseksi?
Miksi satutat ja lyöt lyötyä?
Miksi haluat poistaa minusta kaiken hyvän?
Miksi käännät selkäsi juuri silloin kun tarvitsisin sinua?
Miksi olet hellä vain kun tarvitset jotakin?
Miksi edelleen haluat jatkaa? Miksi et vain häviä elämästäni ja anna minun olla?
Miksi palaat aina uudelleen esittäen, että kaikki menee paremmaksi ja löydämme itsemme samasta pisteestä?

Anna mun olla. Olen niin helvetin hajalla, etten edes jaksaa vastustaa sinua. Kun vain häviäisit elämästäni. Imet kaiken voimani, enkä saa voimia lähteä. Olet tehnyt elämästäni täydellisen helvetin. Ainoa positiivinen asia, jonka tästä löydän, on se, etten ole samanlainen kuin sinä. Mutta olen niin kyllästynyt teihin narsisteihin. Lapsesta saakka joutunut katsomaan, kuinka te tyhjennätte sieluja. Kuinka isäni löi äitiäni, kuinka en koskaan kelvannut, kuinka olisi pitänyt olla enemmän kuin vanhin sisarukseni. Ja silti kaikille isä on se hyvä tyyppi ja äiti joku pirttihirmu, joka viimeisillä voimillaan käski isän lähteä. Ei ole kiva kuunnella äidin itkua kun keho huutaa mustelmilla.

Ja se narsistiopettaja, joka sanoi, että minusta ei tule koskaan mitään. Ja se pomo, joka teki selväksi joka ikinen päivä, kuinka olen firman paskin työntekijä.

Ja taas olen tässä. Kyllä kai te huomaatte sen minussa. Lapsena syntyneen narsistisen aukon, joka huuta hyväksikäyttämään.