Olen tässä pohtinut tätä asiaa näin yleiseltä kantilta katsottuna, että miksihän monien ihmisten on nykypäivänä niin vaikeaa löytää seurustelukumppani? Sinkkuja on nykyisin paljon, sekä miehiä että naisia ja toisilleen sopivia kumppanoehdokkaita varmasti olisi, mutta jostain syystä he eivät vain kohtaa. Siinäpä se ikuisuuskysymys onkin, että miksi näin? Onkohan yksi syy ehkä yhteiskunnan moraalinen rappio? Nykyisin on roskalehdet ja mainokset pullollaan toinen toistaan vetävämpien julkkiskaunottarien, mallien sekä hunksien ja niihin verrattavissa olevien miesten kuvia, ja muutkin kaiken maailman turhat julkkispellet rellestävät mediassa. Pornoa tuotetaan ja katsotaan enemmän kuin koskaan ennen. Yhteiskunta pinnallistuu, ja seksikeskeistyy. Kaikki tämä saa ihmisten mielikuvat ja asenteet vääristymään, emmekä enään tiedosta sitä normaalia elämää. Sitten toinen syy voi olla tämä yksilökeskeisyys. Monet ihmiset luokitellaan omien elämäntapojensa ja tyylisuuntaustensa takia tietynlaisiin ihmisiin ja muutenkin nykyisin ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä joka aiheuttaa paljon sitä, että toinen toistaan arvostellaan. Parisuhdemarkkinoita tämä vaikeuttaa sitten siten, että monet ovat tarkkoja siitä, että millaisen ihmisen he elämäänsä haluavat. Nämä voivat olla aika oleellisia syitä nykyiseen kumppanin löytymisen vaikeuteen, mutta voisiko olla vielä muuta? Olisikohan myös ihmisten haluttomuus löytää kumppani, kun monet eivät tässä pinnallisessa yhteiskunnassa vaivaudu ehkä yrittämäänkään löytää kumppania, ja myös sekin, että kumppania ei yksinkertaisesti tarvita, ja pelkäämme sitoutua. Myös tämä meidän juro luonne voi vaikeuttaa, kun emme useinkaan lähesty avoimesti ihmisiä, emmekä uskalla näyttää tunteitamme. Tähän nykypäivään verrattuna on ennen ollut huomattavasti erilaisempaa, ainakin minun mielikuvien mukaan. On ollut melkein itsestään selvää, että on löydetty kumppani, joka on otettu siitä tavallisesta naapurin Eskosta tai Liisasta, ja kumppaninhakupaikkoja on ollut vain ihan muutamia joissa kaikki ovat käyneet ja olleet samalla lähtöviivalla. Ei ole ollut mitään seduloita ja ym pintapaikkoja. Että tällaisia ajatuksia.
Miksihän kumppanin löytyminen on nykyisin niin vaikeaa?
HraPuronuotio
32441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Feminismin seurausta tämä kaikki.
kappalejako on pop
lutkien syytä kaikki
se on mun heikon itsetunnon syytä..!
Mun mielestä elämän laki on se, että pysyvä kumppani on löydettävä
nuorena, alle 30-vuotiaana. Siitä kumppanin löytämisen vaikeudet johtuu
vanhemmalla iällä.
voihan niitä löytyä, mutta mitäs sitten jos eroaa?
Toi on ihan bullshittia että pitäis löytää alle 30v
Ei yksi ihminen voi olla kaikki kaikessa, siksi tarvitaan niitä ystävyyssuhteita myös molemmista sukupuolista.
Tuossa oli varmasti kyllä ihan asiaa, mutta minä tiivisstäisin tämän ongelman olevan yhtältä nimenomaan kohtaamattomuusongelma ja/tai toisaalta kulttuurin seksikeskeisyydestä johtuva.
Kun kulttuuri on seksikeskeistä niin luonnollisesti sen johdosta nuorten parittelukelpoisten naisten kysyntä kasvaa aivan tolkuttomiin mittoihin, ja tällaiset naiset myös kasautuvat yhä harvempien miesten(Naisten silmissä panettavimman oloisten ja mediankin tukeman mallin mukaan elävien ja käyttäytyvien. Feministinen kulttuurihan tukee sitä että nainen on se valitsija) eikä niinkää) käyttöön jotka miehet keskittyvät elämässään naisten käsittelyyn ja nussintaan. Tästähän seuraakin sitten luonnollisesti tämä kohtaamattomuusongelma. Jo lässähtänyttä ja erityisesti vanhaa ja jo nuruuuden kauneutensa ja naiseutensakin menettänyttä naista kyllä piisaa vapaanakin, ja toisaaalta myös vaille naisseuraa jääneitä miehi piisaa. Nämäkään vapaana olevat eivät kuitenkaan tahdo aina niin kelvata toistensa seuraan jo pelkästtään siitäkään syystä, että naiset ovat kuitenkin aina hyvin parisuhde/seksi-kokeneita(koska ovat ainakin nuorempana kelvanneet paljonkin miesten nussittaviksi) ja vapaaksi jääneet miehet pakkaavat olemaan tässä suhteessä heitä kokemattomampia ja jo tästäkin syystä turn-off fiilikset on molemminpuolisiakin. Lisäksi jo pelkkä tutustuminen alkuunkaan voi hyvin olla mahdottomuus siksi koska naiset odottavat tietenkin kaikkien miesten käyttäytyvän samoin kuin mitä ne miehet joiden nussittavina kaikki naiset ovat ainakin aikansa pyörineet, jos eivät niin käyttäydy niin eivät he ole naisille edes mitään miehiä vaan surkeita luusereita.
Entisaikoina ihmiset olivat paljon sosiaalisempia. Kun oli isompia perheitäkin, niin ihan automaattisesti tutustui siskojen & veljien kavereihin sekä kavereiden siskoihin & veljiin jne. Silloin ei ollut internettiä tai konsolipelejä, joita olisi pelattu yksinään omassa huoneessaan.
Toinen ongelma on siinä, että ennen mentiin aika nopeasti kihloihin. Sormuksen perusteella pystyi helposti näkemään, että kuka on varattu ja kuka taas ei. Ennen myös mentiin esim. baareihin, kylään yms. juttuihin pariskuntana, jolloin näki heti, että kuka on kenenkäkin seuralainen. Nykyään jos menet baariin, niin kenelläkään ei ole sormuksia ja kenestäkään ei näe sitä, ovatko he varattuja vai ei. Itse en viitsi nykyään tehdä baarissa ainuttakaan aloitetta, koska vedän puoleeni vain varattuja.
Vielä nykyisinkin parisuhteeseen ajaudutaan nuorena koulun, opiskelun tai työn kautta. Ongelmia tulee siinä, jos mies opiskelee/työskentelee miesvaltaisella alalla tai nainen opiskelee/työskentelee naisvaltaisella alalla, jolloin ei luontaisesti näe vastakkaisen sukupuolen edustajia.
Omalla kohdallani ongelmana on juuri nämä klassiset syyt: naisvaltaisella alalla työskentely, pieni työpaikka, omat ystävät jo pariutuneet, ei sinkkukavereita, joiden kanssa voisi viettää aikaa risteilyillä, baareissa jne. Siksi tulee paljon tehtyä asioita yksin ja esim. baarissa yksinäinen nainen on miehestä pelottava.
Ja pahin asia on se, että hyvin pian jo 20 ikävuoden jälkeen(nykyään ehkä jo nuoremmastakin) vapaina ei ole enää juuri muita kuin ihan selvästi itselleeen liian huonoja tapauksia, eikä tämä tilanne siitä ajan kulueessa ainakaan parane.
Ainahan niitä vapaiksikin jotain kelvollisisa satunnaistapauksia johonkin jää, mutta niitä on lähes mahdoton mistään löytää.
Hoh-ho-hoijakkaa. Taas päästään kitisemään sitä, kun kaikki on niin yli-seksualisoitunutta, naiset nussii liikaa ja väärien miesten kanssa, naiset kuluu piloille ja naiset ei tajua omaa parastaan sekä eivät tajua myöhemmin omaa (alhaista) arvoaan jne. jne.
Isku takaisin oikeaan elämään! On totta, että seksiä ja seksuaalisuutta käsitellään nykyisessä LÄNSIMAALAISESSA yhteiskunnassa julkisuudessa A) avoimemmin B) enemmän. Mutta se seikka, onko tämä muuttanut länsimaalaisten ihmsiten käyttäytymistä A) Parisuhteissa B) avioelämässä, onkin sitten todistamatta.
Suurempi osa avioliitoista näyttää päättyvän nopeammin kuin ennen, ihmiset näyttävät menevän naimisiin ja eroavan useammin kuin ennen, uusioperheitä on enemmän jne MUTTA kukaan ei pysty todistamaan sitä, että tämä johtuisi täysin siitä, että yhteiskunta on "seksistinyt".
Yhden henkilön kotitalouksien määrä ainakin PK-seudulla on kasvanut, mutta tämä ei suoraan tarkoita sitä, että ihmisillä olisi vähemmän parisuhteita/poikaystäviä/tyttöystäviä TAI että seurustelut olisivat muuttuneet vain yhden yön panojen loputtomaksi ketjuksi. Tämä vain osoittaa, etteivät ihmiset halua muuttaa yhteen syystä tai toisesta. Tai ihmiset eivät löydä paria, jonka kanssa voisi muutta yhteen.
Minusta on hienoa, että nykyään ihmisillä on mahdollisuus valita ja tahtoa valita se seurustelukumppani. Ettei oteta sitä naapurin Maijaa, kun se nyt sattuu olemaan suhteellisen saman ikäinen nainen, vapaana eikä ole ihan liian läheistä sukua.
On hienoa, että nykyään seurustellaan vain sen takia, että tahdotaan seurustella. Ei sen takia, että täytyy, koska se on yhteiskunnassa on sellaiset normit ja kaikki muutkin seurustelaa, menee naimisiin, jhankkii koiran ja myöhemmin lapsia.
Hyvää ja onnellista elämää voi elää niin monella eri tavalla, eikä kaikkien tarvitse änkeä samaan muottiin.
Jos lähdetään siitä, että kaikki haluavat löytää itselleen seurustelukumppanin, johon oikeasti on ihastunut eli ei haeta vaan seksiseuraa tai "ihan ketä vaan, kunhan seurustelun, kun täytyy seurustella koska se on normaalia käytöstä ja sitä odotetaan minun ikäiseltäni normaalilta kansalaiselta", niin en uskoa, että seuustelukumppanin löytäminen on sen vaikeampaa kuin ennnen.
Tykkään aina verrata poika- ja tyttäystäviä muihin tosi ystäviin. Poika- ja tyttöystävän etsiminen ja saaminen itselleen on mielestäni yhtä helppoa/vaikeaa kuin aidon, hyvän ystävän löytäminen. Boonuksena tulee vaan se seksi puoli.
Kuinka helppoa/vaikeaa nyky-yhteiskunnassa aikuisten on solmia uusia ystävyyssuhteita?
"Hoh-ho-hoijakkaa. Taas päästään kitisemään sitä, kun kaikki on niin yli-seksualisoitunutta, naiset nussii liikaa ja väärien miesten kanssa, naiset kuluu piloille ja naiset ei tajua omaa parastaan sekä eivät tajua myöhemmin omaa (alhaista) arvoaan jne. jne.2
En ainakaan minä väitä että naiset nussisivat väärien miesten kanssa silloin jos he nussivat omasta mielestään panettavimman oloisten ja tietyllä tavalla käyttäytyvien miesten kanssa, ei siis ainakaan tätä nussinta-ajankohtaa koskevien naisten nussinnallisten tarpeiden pohjalta katsottuna.
Kun meillä enemmänkin naiset ovat näissä nussinnallisissa asioissa valitsijoita, niin tietenkin heiidän valintojensa mukaa edetään.
Liikaa vaihtoehtoja ihmisillä nykyään.
Myös median viestit vaikuttavat väärään suuntaan. Katsoin Sinkkuelämää pari päivää sitten. Ei sillä arvomaailmalla, jos sen omaksuu liiaksi, treffailla jotain Pavea ja Juusoa Pieksämäeltä.
Väittäisin, että asia on päinvastoin:
-nykyään on helpompi löytää kumppani kuin aiemmin.
Nykyään on päinvastoin runsaudenpula. On niin pirun paljon ehdokkaita joista voi valita. Senkun hakee netistä tai baarista seuraa, aina löytyy. Tämä aiheuttaa helposti sen, että ei haluta sitoutua vaan halutaan hyppiä kukasta kukkaan ja pitää optiot auki. Jos sittenkin löytyis vieläkin parempi kumppaniehdokas.
Ja koska perinteisellä perhemallilla ei enää nykyään ole samaa arvoa kuin aiemmin. Naisen on melko helppo saada lapsia ilman aviomiestä ja miehen on helppo saada seksiä ilman vaimoakin.
Nyky-yhteiskunta on suorituskeskeinen ja kiireinen. Tämä ei tue perinteisiä perhearvoja. Mielestäni tällä voi osittain selittää nykyisen tilanteen.
Allekirjoitan tämän. Jos näin ei olisi, olisin varmaan jo perheellinen mies.
Tuo koskee vain YT-miehiä. Sama asia kun sanoisi, että senkun menee kauppaan ja ostaa ferrarin tai porschen, mitä sitä suotta tojotaan tyytymään.
Naisille ei kelpaa mukava, hyvä käytöksinen mies. Naiset tykkää
miehistä joka kohtelee huonosti, juo liikaa ja on väkivaltainen. kilttejä
ja naisia hyvin kohtelevia sinkku miehiä on sen takia paljon vapaana.!
Naisnäkökulmasta katsottuna tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ainakin 40 ikäluokassa nimenomaan tavallinen rehellinen sitoutumiskykyinen suomalainen mies on todella arvossaan, mikäli hänellä ei ole alkoholi- eikä mielenterveysongelmaa (esim. pitkäaikainen vakava masennus).
Jos puhutaan keskivertonaisesta, joka käy ansiotöissä, pärjää elämässään kohtuullisesti, on ystäviä, on hyvät välit sukulaisiin, on harrastuksia jne, niin samantasoisen miehen löytäminen on kiven alla. Toki löytäähän sitä baarista itselleen "pubiroopen", joka on pitkäaikaistyötön alkoholisoitunut ja mielenterveysongelmainen, joka mielellään haluaisi parisuhteeseen naisen kanssa, joka tarjoaa kodin ja rahaa kaljaan. Tuskinpa vaan kovin monelle sellainen kelpaa.
Yksi ongelma on se, että parisuhde ei kestä loppuikää. On hankala aloittaa uutta parisuhdetta jos on lapsi. Jos lapsia on enemmän kuin 2 ja on heidän lähihuoltajansa, niin uuden kumppanin löytäminen on mahdotonta.
Toinen ongelma on siinä, että miehelle kelpaa eron jälkeen yhden yön jutut tai vakipanosuhteet. Jos sitä jatkuu tarpeeksi kauan, mies ei enää osaa sitoutua yhteen naiseen. Miestä alkaa kiinnostamaan sitoutuminen vasta sitten, kun oma ulkonäkö on niin rupsahtanut, että seksiseuraa on enää vaikea saada. Silloin miehelle tulee kiire saada oma kulta, jotta on edes yksi, josta seksiä saa säännöllisesti.
Olen tuon kirjoituksesi pohjalta sitä mieltä että saisit olla tyytyväinen jos vielä edes jollekkin kuvailemasi kaltaiselle pubiroopelle kelpaat. Mutta ethän sinä tällaista vielä huomaa kun olet vasta vähän päälle 40, ehkä sitten vasat joskus 10-20 vuoden kuluttua tällainenkin asia sinulle valkenee.
Yleistä vielä enemmän miten laadukkaat miehet elävät naisten runsauden pulassaan niin pitkään kun komeus riittää?
No sit ainakin mun kohdalla pitää paikkansa. olen hyvä käytöksinen, mukava kiltti, otan huomioon. En ole alkoholist,i en ole hullu olen rauhallinen luonteeltani. kohta olen 36 v. mut siltikään ei kenellekkään kelpaa.
Tunnen paljon naisia ja sit kun yrittää tehdä lähempää tuttavuutta niin ne sanoo et ollaan vaan kavereita. kavereita jotka ei pidä yhteyttä.! Sit välillä niitä kavereita
näkee kaupungilla silmät mustina ja maansa myyneinä surkean näköisinä.
Ja sit kaverin kaveri kertoilee et ne yks ihana nainen tapasi mukavan miehen mut sit se vähän ajan päästä sai selville et se juokin paljon viinaa ja riehuu kännissä niin et saa koko ajan pelätä et koska tulee nyrkistä.
Yks mun eksä joskus erosi musta yhen toisen miehn takia. Vaikka tiesi et se toinen on väkivaltainen ja sil oli rikollinen tausta. No niil olikin sit lopuujen lopuksi kauheita riitoja ja mun ex sai puukosta. No eks löi takaisin ja se mies kuoli ja mun ex joutu vankilaan. Surullinen tapaus kaiken kaikkiaan.
Mut kuvastaa mun elämää. Minä en ole tarpeeksi hyvä kun pitää lähteä väkivaltaisen miehn matkaan. Varmaan on muitakin saman kohtalon läpi käyneitä.!
Kato ne ajattelee niin, että väkivaltainen mies lyö kaikkia muita paitsi sitä naista.
Nyt pojat eivät puhu laisinkaan sinkkunaisista, vaan sellaisista, jotka leijaavat miehen luota toisen luo. Tämän lajin lyylit eivät ole koskaan ilman elämänkumppania. Heidän mielestään on parempi nyrkin edessä kuin yksin.
Just niin!
Olen aika pitkälle samaa mieltä aloittajan kanssa. Lisäksi olen huomannut sellaista, että ihmisiltä vaaditaan nykyään heti aika paljon. Toisen pitäisi heti säväyttää jotenkin, ja yleensä siinä onnistuvat ulospäinsuuntautuneet, omanarvontuntoiset ja itsevarmat ihmiset. Jos olet rauhallinen ja kiltti, hiukan ujo etkä mitenkään hyökkäävä, sinut mielletään tylsäksi johon ei kannata aikaansa tuhlata. Todennäköisesti sinua ei edes huomaa kukaan missään.
Nykyään on paljon ihan täysipäisiä itsestään huolta pitäviä ja elämässä pärjääviä mukavia ja miehiä ja naisia sinkkuna, jotka eivät millään löydä kumppania. Ei siinä ulkonäöllä ole oikein mitään merkitystä. Vaikka olisit kuinka hoikka ja kaunis, treenattu ja komea, jos et vaan osaa antaa itsestäsi oikein mitään tai juuri sen toisen haluamia asioita, saat olla yksin vaikka lopun ikää. Osalla käy hyvä tuuri ja he ihmeen kautta löytävät sen puolison yhteisestä kaveriporukasta tai netistä, mutta iso osa jää yksin.
Samaa pohtinut. Syitä on varmaan monia. Yksi se että parisuhteelta ja kumppanilta odotetaan mahdottomia ja eri asioita mitä aiemmin. Aikaisemmin kumppaniksi riitti se naapurin Pekka tai Liisa koska ei edes osattu odottaa mitään muuta. Nykyisin kumppanin pitää olla jollakin tavalla sävähdyttävä, jännittävä ymv.. Haetaan sitä TVstä tutuksi tullutta suhdetta. Joka muuttaa oman harmaan elämän tai ainakin antaa ulospäin kuvan että olen täysillä elävä menestyjä.
Aikajana. Aikaisemmin kumppani piti löytää ennen 25 v. Tämä pakotti myös naiset olemaan realistisia. Nykyään sitä oikeaa voidaan etsiä niin kauan kunnes biologia pakottaa ottamaan naapurin Pekan tai Liisan. Tai sitten ollaan jo niin tottuneita sinkkuuteen että muutoskynnys on liian korkea.
Erojen (avio/avo) suuri määrä. Kuka haluaa oman ex-perheen lapsineen toisen naisen/miehen kotiin ?
Ihmiset ei vaan tajua että se perus esko tai liisa olisi ne parhaat kumppanit. Tai naiset ei tajua...
Juu. Ja kun aikaisemmin alettiin seurustella niin lähtökohtana oli että tämän henkilön kanssa perustetaan se perhe ja ollaan loppuelämä. Nykyisin motiivina on että seurustellaan ja saadaan niitä herttasarjan kokemuksia. Kun kaikki muutkin eikä yksin jaksa olla. Tuskin tämä kestää niinpä tästä täytyy saada kaikki irti. Ensisijassa kumppanin on nostettava omaa itsetuntoa ja statusta jne.. Mitä korkeammalla kumppani on haluttavuudessa aina parempi vaikka luonne olisi mikä eikä oikeasti pitäisi kumppanista ollenkaan. Kaiken aikaa sitten odotetaan sitä oikeaa jos se tulisi jostain.
naisille ei kelpaa nettirunkkarit, eikä pidäkään. Sillä runkkailu ei lopu seurustelun aikana. Muu media on myös syyllinen. Jos tietokone ja sen fantasiamaailma vie voiton oikeasta elämästä, niin tulos on tämä. Ihmiset ovat hukanneet todellisuudentajun. Olisin valmis heittämään tietokoneen ja telkkarin nurkkaan, jos tapaisin jonkun fiksun ja sielunsivistyneen miehen, jonka kanssa viettää oikeasti aikaa, oikeassa elämässä.Vaan ei....... ei ole tullut sellaista vastaan. Olen koukussa nettiin, mutta vain koska ei ole sellaista toivottua seuraa oikeassa elämässä, paitsi kaverit, joiden kanssa käyn viihteellä ja jutellaan, mutta ei joka päivä.
Olen kyynistynyt miesten suhteen. En halua yrittää enää, vaikka kuitenkin haluan. Päästin tyhmä yhden mielenkiintoisen tapauksen menemään >:( Harmittaa.
Hyvän näköistä naista kyllä aina miehet piirittävät, ei muuta kuin valitsee vaan mieleisensä.
Kun puhut nettirunkkarimiehistä, niin mistä nämä miesten runkkaukset niin tiedätkin, vai runkkaatko itse netin avittamana.
Se kyllä pitää paikkansa että ainakin nuoret terveet miehet joutuvat joskus runkkaamaan jos heillä ei naista ole. Ja näitä tällaisia naisettomia miehiä meillä kyllä riittää, kun naiset kasautuvat yhä harvempien miesten käyttöön. Lisäksi vielä naiset eivät nimenomaan voi sietää niitä miehiä joilla naista ei ole käytössään ollut., niinkuin mitä sinäkin tuossa kerrot. Tosin se on sinun tapauksessasi todennäköisesti yhdentekevä asia miesten kannalta josko heitä voit sietää tai et voi.
Käytetyllä lutkalla ei tee mitään.
Kyllä ihmiset löytävät helposti kummppanin. Katselee vain vähän ympärilleen.