Miten on teidän mukautumisvalmiuden kanssa? Miten paljon mukaudut vallitseviin olosuhteisiin (jos nyt ei keskitysleiritilannetta tms. lasketa). Parisuhteessa? Tilassa? Seurassa? Työelämässä? Ryhmissä?
Miten paljon sun mielestä on oikeus olla mukautumatta? Milloin mukautuminen on järkevää, milloin se vie enemmän kuin tuo?
Eräs mies kehuskeli minulle kuinka hänellä on tapana mukautua vallitseviin olosuhteisiin or what ever!?! En yhtään hiffassut että mistäs se mun mukautumiskyvystä tietää tai mitä sillä edes tarkoitti, mutta tosiaan, onhan se nähty jo työelämässä miten joskus Frostyn pannulla kiehuu pala vastustajan nahkaa tai milloin joku yrittää takuttaa Frostyn turkkia. Pitäiskö sitä sitten mukautua? Mihin? Ja ennen kaikkea MIks?
Itsellä menee tuo mukautuminen yleensä niin että en kauhean pitkälle katsele jos alkaa vaikuttaa että ei jaksa nyt_juuri_tähän_porukkaan_mukautua, onko sitten laiskuutta vai yleistä vastapuolen kiinnostamattomuutta .. Helpoiten mukaudun lyhyisiin juttuihin johon on kyennyt valmistautuun henkisesti.Mut sitten taas jos nyt vaikka esimerkiksi olisin muuttanut miehen työn vuoksi (jotahan ei kuitenkaan tietenkään tapahdu ;) paikkaan jossa asuttaisiin pahvimajoissa, voisin kuvitella itseni hoitamassa aamuisin banaanipuita, mutta esim. työelämässä en niinkään mukaudu. Ei mun tarvitse saada viimeisintä tekniikkaa käyttööni tai ripustautua työkavereihini ellen heistä diggaile muuten kuin työmielessä.
Miten paljon sun mielestä on oikeus olla mukautumatta? Milloin mukautuminen on järkevää, milloin se vie enemmän kuin tuo?
Eräs mies kehuskeli minulle kuinka hänellä on tapana mukautua vallitseviin olosuhteisiin or what ever!?! En yhtään hiffassut että mistäs se mun mukautumiskyvystä tietää tai mitä sillä edes tarkoitti, mutta tosiaan, onhan se nähty jo työelämässä miten joskus Frostyn pannulla kiehuu pala vastustajan nahkaa tai milloin joku yrittää takuttaa Frostyn turkkia. Pitäiskö sitä sitten mukautua? Mihin? Ja ennen kaikkea MIks?
Itsellä menee tuo mukautuminen yleensä niin että en kauhean pitkälle katsele jos alkaa vaikuttaa että ei jaksa nyt_juuri_tähän_porukkaan_mukautua, onko sitten laiskuutta vai yleistä vastapuolen kiinnostamattomuutta .. Helpoiten mukaudun lyhyisiin juttuihin johon on kyennyt valmistautuun henkisesti.Mut sitten taas jos nyt vaikka esimerkiksi olisin muuttanut miehen työn vuoksi (jotahan ei kuitenkaan tietenkään tapahdu ;) paikkaan jossa asuttaisiin pahvimajoissa, voisin kuvitella itseni hoitamassa aamuisin banaanipuita, mutta esim. työelämässä en niinkään mukaudu. Ei mun tarvitse saada viimeisintä tekniikkaa käyttööni tai ripustautua työkavereihini ellen heistä diggaile muuten kuin työmielessä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No minä olen aina itseni, minkä pyrin sosialisoimaan parhaani mukaan ihan normaalilla kommunikoinnilla ja empatialla. Mitä sitten on mukautuminen, jotain itsen lohkoamista? Teennäistä luonteen vammauttamista yhteisen hyvän puolesta? Kyllä tiedän tähän ikään mennessä ja tiesin jo vuosia sitten, missä olen hyvä ja mitä tahdon... noita asioita en lähde lohkomaan mukautuakseni, koska se on itsen rampauttamista.
Mitä enemmän joudut mukautumaan, sen vääremmässä paikassa olet. Parhaiten mukautuvat skitsot ja epävakaat luonteet, joille minän antavat olosuhteet.
Voi voi...oletko oikeasti niin yksinäinen, että joudut keskustelemaan itsesi kanssa?
niin, "töissä"
Niin, mukautettua työelämää ei meillä ole. Eikä tule.
Se on niin hauska nykyään kun tuo mukauttaminen on niin muodikasta, niin työelämän kannalta meillä on ongelmatapauksille mukautettu perus- ja ammattikoulu. Mistä niille sitten keksitään mukautettu työelämä?
Vähä niinku hukkaan heitettyä rahaa ja energiaa. Vaikka onhan se tietysti aina hyvä, että jotain tekemistä kotona maleksimien sijaan on.
Ööö...? Eikö aloituksessa puhuta hieman eri asiasta?
Siinä ei puhuta ulkopuolisen järjestämästä mukautetusta työtoiminnasta vaan kyseltiin ihmisten omaa tapaa mukautua toisten ihmisten tapoihin eri tilanteissa.
Koko elämäon yhtä mukautumista vahvempien tahtoon. Kunkoittaa hetken pitää kiinni omista aatteistaan on vain hankala akka. Helpommalla pääsee kun mukautuu hiljaa lokoseensa, eikä yritäkään nauttia elämästä. Ehkä joku joskus sattuu kuolemaan ennen itseä,ja sitä päivää odotellessa...odotetaan.
Urkiti urkiti... Mikäs hullu se siellä on kiinnostunut anonyymien kirjoittajien työelämätilanteesta ja millä tavalla aiheesi liittyy tämän julkisen keskustelupalstan aiheeseen?