Miehen kanssa eläminen on vaikeata.Mies itse ei halua juurikaan missään olla tai mennä,vaikka ehdotankin,että voisi mennä iltaa viettämään jonnekkin.Emme voi edes ihan jokapaikkaan,minne ehdotan yhdessämenoa mennä!!.Mutta,kun itse haluaisin joskus mennä,niin pitkin hampain suostuu.Viimeisin oli,kun itse kieltäytyi omasta tahdostaan risteilystä kavereiden kanssa. Minua työkaverit pyysi risteilylle,niin kieltäydyin,kun tiesin,että mies ei tykkää(ei anna lupaa) ja se harmittaa,mies muka kiitteli,että kiva,kun et itsekkän suostunu risteilylle,kun en minäkään mennyt.Olen sosiaalinen ihminen.Viihdyn ihmisten seurassa,mutta mies estää suurimman osan niistä.Kaikki pitäis tapahtua miehen "pillin" mukaan!!! Mä en oikeesti kestä kohta enää!! Erota en uskalla,koska pelkään miehen saavan väkivaltasen raivarin ja meillä on yksi 6v. lapsi.Rakastan miestäni,mutta ei kaikkea kestä vuodesta toiseen!!
Kiitos,jos joku jaksoi lukea loppuun asti vuodatukseni!!
Kiitos,jos joku jaksoi lukea loppuun asti vuodatukseni!!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pidätkö itseäsi aikuisena ? Mihin aikuinen ihminen tarvitsee luvan ?
Sinä olet ITSE vastuussa siitä, millaista sinun oma elämäsi on, ei mieäs. Avio- / avokasmieähen ei kuulu rajoittaa, antaa lupia, eikä edes arvostella niitä asioita, joita sinä ITSE haluat omalta elämältäsi. Sun onnesi avaimet ovat omassa taskussasi ja mieähesi vastaavat hänen omassaan. Löydä sinä omasi, mieäs luultavasti ei löydä.
Pelko on turhaa, mutta se pitää näyttää omalla asenteellaan, että ei pelkää, ei mieästä eikä mitään. Jos mieäs hoksaa pelon poikasen, olet auttamattomasti alakynnessä. Ja sekö on 'rakkautta' ?
Mä olen saanu niin monesti "siipeeni" kun olen yrittänyt olla oma itseni,vapaa,aikuinen,itseni.No,itsehän olen seurani valinnut,että tietty ei pitäis valittaa,mutta,kun kuulen kavereilta,kuinka he saavat mennä kysymättä erityislupaa mieheltään,niin se harmittaa ettei itse voi tehdä samoin.En haluais riidelläkkään,mihin se johtais herkästi! Minun kun pitäis olla samanlainen "hiirulainen" kuin hänen!!!!!
Kauan aikaa, vuosia, sitten, kysyin avioltani, miksi minä en saa mennä samalla lailla kuin muut naimisissa olevat naiset. Vastaus oli: "minun vaimoni ei mene".
Vastaus oli väärä, mutta sillä lailla kuitenkin oikea, että se käänsi omat ajatukseni oikeaan suuntaan ja lähdin menemään. Siis aviossa olen vieläkin, mutta kuljen omia teitäni, teen ja meen niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu, lupaa kysymättä ja pyytämättä.
Mitä tarkoittaa "siipeen saaminen" ? Herneiden nenään vetämistä, loukkaantumista, kun toinen arvostelee henkilökohtaisia menemisiä ja tekemisiä ? - Kannattaa päättää ja tietää ITSE omat asiansa kaikista parhaimmin, silloin on ihan sama, mitä kukakin sanoo, oli se mieäs omasta huushollista tai naapuri, johon tällaiset tapaukset hyvin usein vetoavat.
Nämä asiat taitavat vaatia jonkin sortin sisäistä kasvua, vahvuutta, ymmärryksen ja käsityskyvyn kehittymistä, jotta muitten sanomiset, arvostelut ja arvioinnit eivät kaada eivätkä hetkauta omaa maailmaa. Kukaan muu ei tunne sinua ja sisintäsi niin hyvin kuin sinä, varmenne se tunne tiedolla.
Ota ero. suhteessa pitäisi olla tasa-arvo. Miehen ei todellakaan pidä määrätä mitä vaimo saa tehdä tai ei tehdä.. Jos arvostat itseäsi ja sitä mitä ajattelet ja tunnet niin parempi sun on erota. Pidemmän päälle kuitenkin teidän suhde on tuhoon tuomittu. Mies ei rakasta sua ja pelkää selvästi yksin jäämistä .Mutta kyse on sinun hyvin voinnistasi. Tee kerrankin siten kuin tunnet jotta saisit
vapauden olla oma itsesi. Apua saa varmasti erotilanteessa jos pyytää.
"mies ei tykkää(ei anna lupaa)" Voi herran jestas, ootteko aikuisia ihmisiä? Ei kai aikuisten tarvitse lupaa kysyä menoihinsa. Voi ihme sentään? Missä tuollaisia elää?
Vähän sääliksi käy ja surullisin mielin luen tälläisia juttuja, jossa mies kohtelee naista huonosti. Itse olen sinkku ja en tunnu kelpaavan kenellekkään. Enkä iki mailmassa kohtelisi naista noin huonosti. Pitäisin vaan tosi hyvää huolta enkä ikinä määräilisi mitä nainen saa tehdä. Mut kukaan ei haluavaan tutustuu mukavaan ja kilttiin mieheen. Naiset löytää vaan aina ne väkivaltaisimmat, ja tosi huonosti kohtelevat miehet. Ei tässä tiedä enää mitä ajatella tai mikä mussa on vikana kun en kelpaa.!
Ajattele, että minussa ei ole mitään vikaa ja kelpaan kelle vaan!
ei ainakaan mitään vahinkoa tullut jos jäi risteilyltä pois..
Minä kyllä annan naisen mennä vapaasti ja tavata ystäviä mutta sitä en hyväksy jos siihen liittyy ravintolat ja alkoholi,mutta selvinpäin ystävien tapailu on ihan ok.
Olet ihan itse vastuussa omasta onnellisuudestasi.
Ymmärrän täysin aloittajaa. Ei omiin menoihin todellakaan tarvitse lupaa, mutta monesti pääsee helpomalla kun kysyy. Vaikka voisi mennä, jälkeenpäin on sellainen mökötys ja v....lu, että on helpompi pysyä kotona. Mulle on jo käynyt niin, että ei ees huvita lähtee mihinkään, kaverit kyllä vähän ihmettelee.
Pari kertaa on käyny niin, et kaveri oli meillä saunomassa ja päätettiin lähtee tyttöporukalla baariin. Molemmilla kerroilla kysyin mieheltäni, että eihän tule sanomista jälkeenpäin ja lupasi, ettei tule. Molempia kertoja seurasi viikon mykkäkoulu.
Missähän maassa me oikein asutaan. Joku ei anna lupaa toiselle mennä jonnekin. Siksi kait olenkin yksin, kun en paljon ole lupia kysellyt menoihini enkä kysy.
Pidän yksinäisyydestäni ehkä jo liikakin ja siitä, että saa tehdä mitä haluaa. En pahemmin käytä alkoholia enää vaan vietän kaiken vapaa-aikani harrastukseni parissa ja siitä olen onnellisempi kuin monesta ihmissuhteestani.
Hankkikaa ihmiset oma elämä siltikin, vaikka elätte parisuhteessa. Omat jutut ja yhteiset jutut. Siihen uskon.
Mä ottaisin mielelläni heti itelle tollasen naisen jota joku idiootti mies kohtelee huonosti. Pitäisin tosi hyvää huolta, halaisin ja pussaisin joka päivä. Ja antaisin elää myös omaa elämää, sais mennä ja tulla miten haluaa, sais harrastaa mitä haluaa. Mut taidan olla liian ruma kun kukaan ei halua mua omaksi. Kohta 36 v ja ypö yksin. Kesä tulee ja yksin senkin joutuu viettämään.
Suhteessa oli myös lapsi, se pitää ottaa huomioon. Kun toineen menee niin toinen joutuu silloin oleen yksin lapsen kanssa, toki silti pitää päästä joskus ihan yksinkin menemään. Eli kun on lapsi niin silloin ei voi mennä niin paljon kun/jos ei lapsia tai lapset isoja. Toinen juttu joka tuli mieleen, oli että ilmeisesti mies ei joko tunne suhdetta turvalliseksi tai kokee että toinen laittaa aina kaverit ja muut asiat miehen edelle. Esimerkki voisi olla vaikka että mies kysyy jos vaikka tänään katsottaisiin elokuvaa ja hierottaisiin toisia kun lapsi nukkuu, tähän aimo toteaa että ei jaksa kun väsyttää ja menee nukkumaan. Seuraavana iltana kun naisen kaveri soittaa että mennäänkö leffaan ja sitten syömään niin sitten sitä virtaa yllättäen löytyykin ja nainen on intoa täynnä eikä väsytä yhtään. Kun tämä toistuu riittävän usein niin en ihmettele yhtään jos mies ei ole innolla päästämässä naistaan menemään omien kavereidenkanssa. Jos haluat hyvän neuvon, niin huolehdi että miehesi tarpeet suhteessa tulee täytetyksi niin sitten miehesikin varmasti täyttää sinunkin tarpeet mielellään( sinun tarve viettää aikaa itekseen kaverieden kanssa ja muutenkin liikkua kodin ulkopuolella). Voisetietenkin olla niinkin että miehesi on omistuksen haluinen nyhverö kotihiiri....vaikea sanoa kun en tunne tapausta paremmin...
Itsellä täsmälleen sama tunne! Jos olisin yksin, lähtisin saman tien. Mutta lapset... Miten neljän lapsen kanssa voi ylipäänsä pärjätä yksin? Olen viime aikoina monta kertaa laskenut vuosia ja miettinyt mikä olisi se oikea kohta jolloin voisin erota ja arvelisin jo pärjääväni yksin. Pidän itseäni naivina näin jälkikäteen ajatellen. Pitäisi etukäteen ajatella myös sitä vaihtoehtoa että voi hoitaa lapset yksin. Toisaalta en vaihtaisi lapsiani mihinkään enkä siten voisi tehdä asioita toisin, he ovat parasta mitä olen elämässäni tehnyt, toki useat muutkin asiat ovat hienoja ja merkityksellisiä. Miehen kanssa yhdessä olo aiheuttaa jatkuvasti pahaa oloa, vaikka hyviäkin hetkiä on, mutta en koe saavani emotionaalista tukea silloin kun sitä tarvitsisin, häntä ei kiinnosta selvittää erimielisyyksiä, menee paljon omissa menoissaan, ei pidä enää lupauksiaan edes lapsille ja perheeseen sitoutuminen on ajoittain mitä on. Kyllähän lapsetkin kasvaa joten joskus koittaa se aika ettei tarvitse enää lasten vuoksi olla yhdessä, vaan kumpikin meistä miehen kanssa voidaan nauttia vanhemmuudesta omilla tahoillamme kun lapset on aikuisia.
Ei parisuhde ole vankila.Kyllä naisen pitää päästä kavereitten kanssa ja aikuinen saa ottaa alkoholia mutta järki käteen.Samoin mies saa mennä kavereitten kanssa.Luottamus on kaiken a ja o. Ja jos toien pettää tms -se suhde tulee tiensä päähän.Mutta sen pelon vuoksi ei voi toista vangita.Vanki alkaa kaivata vapauteen..Uskalla olla omaa mieltä ja jos mies saa raivarin-varmista että pääsette ensi ja turvakotiin.Kenenkään ei tarvitse pelätä kotonaan.Minkälaisen kuvan sun hiirulaisuus antaa lapsellesi?
Ota härkää sarvista...on sitten avioliitossa tai parisuhteessa kukaan ei omista toista eikä voi kieltää toisen menoja. Molemmilla oikeus käydä kavereiden kanssa ulkona tai reissussa. Meillä vaimon kanssa sama homma...käydään kunhan toinen tietää että missä on ei tarvitse mitään lupia pyytää. Jos kyttää kuin haukka toisen menoja tai kieltää homma ei toimi ja ohi on.
Jos haluat käydä kavereiden kansaa ulkona niin voi se tapahtua päväiaikaankin. Kaipaatko itse vain iltamenoa ystäviläsi? Tykkäätkö itse sittä jos miehesi käy paljon baareissa ilman sinua?