Mielestäni meidän tilanne on outo nyt.
Avioelämämme oli yhtä helvettiä: jatkuvia riitoja, toisen alistamista, henkistä väkivaltaa... Viisi vuotta sitä kesti, nyt olemme olleet asumuserossa 4 kk.
Kumpikin löysi "laastarisuhteen", jotka eivät pitemmän päälle toimineet.
Löysimme toisemme uudelleen. Nyt meillä on rakkaus- ja seksisuhde keskenämme, mutta emme todellakaan halua enää muuttaa yhteen. Avioeroprosessi jatkuu, ja ero myös otetaan. Haaveilemme siis seurustelusuhteesta, joka toimisi elämämme loppuun asti.
Mitä tämä tällainen on ? Onko joku muu kokenut samankaltaista, ja miten on käynyt ?
Avioliitossamme puhuimme asioista hyvin paljon, ja parisuhdeterapiassakin käytiin. Mikään ei auttanut silloiseen pahaan oloon. Nyt emme voi olla montaakaan päivää erossa toisistamme, mutta kumpikaan emme halua jatkaa liittoa emmekä muuttaa samaan asuntoon. Olemme jo keski-ikäisiä, eikä nuoruuden ailahteluakaan voi syyttää. Olen aivan ymmälläni...
Avioelämämme oli yhtä helvettiä: jatkuvia riitoja, toisen alistamista, henkistä väkivaltaa... Viisi vuotta sitä kesti, nyt olemme olleet asumuserossa 4 kk.
Kumpikin löysi "laastarisuhteen", jotka eivät pitemmän päälle toimineet.
Löysimme toisemme uudelleen. Nyt meillä on rakkaus- ja seksisuhde keskenämme, mutta emme todellakaan halua enää muuttaa yhteen. Avioeroprosessi jatkuu, ja ero myös otetaan. Haaveilemme siis seurustelusuhteesta, joka toimisi elämämme loppuun asti.
Mitä tämä tällainen on ? Onko joku muu kokenut samankaltaista, ja miten on käynyt ?
Avioliitossamme puhuimme asioista hyvin paljon, ja parisuhdeterapiassakin käytiin. Mikään ei auttanut silloiseen pahaan oloon. Nyt emme voi olla montaakaan päivää erossa toisistamme, mutta kumpikaan emme halua jatkaa liittoa emmekä muuttaa samaan asuntoon. Olemme jo keski-ikäisiä, eikä nuoruuden ailahteluakaan voi syyttää. Olen aivan ymmälläni...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaikkia vain ei ole tarkoitettu asumaan saman katon alla ja taito sekin, että ymmärtää lopettaa "pakkopullan" ennen kuin a. alkaa vihata toista tai b. toisesta tulee täysin yhdentekevä. Itsekin tulen nykyään paljon paremmin toimeen exäni kanssa - ystävinä - kun viimeisinä vuosina ennen eroa. Kun ei ole "pakko" olla toisen kanssa 24/7, vaan sen voi tehdä kun "sille päälle" sattuu, on mukavampaa. Mikäs teitäkään estää elämästä "erikseen, mutta yhdessä", jos kerran sellainen tuntuu paremmin teille sopivan? Aika näyttää, löytyykö elämäänne uusia ihmisiä vai jatkatteko samaan malliin.
Se on se kuuluisa "tilan antaminen toiselle"..
Sitä ei vain osata tehdä monestikkaan, kun asutaan yhdessä.
Erillään asuttaessa se antaa mahdollisuuden omaankin aikaan.
Nuorena viihdytään paremmin yhdessä koko ajan, hommat tehdään yhdessä ja
Yhteenkuuluvuuden tunne vain lisää toisen riippuvuutta toisesta.
Keski-ikäisenä haluaa kuitenkin jo muitakin haasteita, miehet alkavat luoda yleensä uraa ja nainen panostaa lapsiin tunteensa tai jompikumpi hurahtaa yhdistystoimintaan tai politiikkaan. Tai päinvastoin...
Yhdessä ei viihdytäkkään koko aikaa ja se romuttaa suhteen, jos ei ymmärrä, missä mennään.
Pitäisi osata viimeistään 35 vuotiaana älytä, että se nuoruudenaikainen rakkaussuhde muuttaa muotoaan, ei lopu, mutta ei jatkukkaan entiseen malliin.
Pitäisi opetella käsittelemään asioita yksinkin, eikä pukata kaikkea kumppanin niskoille.
Ollaan tultu aikuisiksi ja aikuiset haluaa eri asioita, kuin nuoret.
Ei se ikävä toisen luokse katoa, vaikka tällaisessa tilanteessa erottaisiinkin.
Se "liima" vetää vieläkin puoleensa, yhdessä ei vain osata koko aikaa olla.
Siksi monet katuvat erojaan, olisi pitänyt osata toimia toisin, jos kerran tunteita on vielä jäljellä.
Itse olen läpikäynyt tämän.
Olen ollut kauan naimisissa ja tiedän edelleenkin rakastavani miestäni, vaikka repiviä riitoja on ollut ja eroakin mietitty.
Myönsin sen vain sitten, ettei tarvitse olla koko aikaa kuin paita ja peppu, vaan yhdessä oloa voi vähentää, riidellä vähemmän ja tehdä siitä vähentyneestä yhdessä olosta sitten mukavampaa.
Toiseen pitää vain oppia luottamaan ja antaa toiselle mahdollisuus päteä työssään ja harrastaa sitä, missä viihtyy ja pyrkiä itsekkin tekemään omia juttuja, missä viihtyy.
Kun tuon asian sisäistin, riidat loppuivat ja yhteiselomme jatkuu.
Ei tarttenut muuttaa erilleen, onneksi!
Näillä eväillä mennään, viisaampana ja toisen toiveita kunnioittaen.
Rakkaus on harvinaista herkkua vanhempana, sen takia kannattaa
muuttaa itseään ja omaa ajattelutapaansa.
voi sinua pähkä pähkä pähkä. voi reppanaan. jo ala-asteella opetetaan tämä asia ja sitä kutsutaan ihastukseksi. ja se sulaa kyllä pois yhtä varmasti kuin tämän talven lumi. Teidän täytyy nyt repiä vaan suhteestanne kakki irti