Helvetillinen pääsiäinen, melkein vei elämän.
Olimme pääsiäislomilla, mentiin torstaina..
Selkäranka katkesi.
Mies kuristi ja heitti ulos humalassa. Lähdin kotimatkalle ilman matkatavaroitani taksilla yksin.
Se siitä elämänmittaisesta liitosta.
Sanoin lähtiessäni, ettei tällä elämälläkään ole mitään järkeä. Turha juttu.
Sitten tapahtui jotain, josta en halua nyt puhua.
Nyt olen kuitenkin kotona.
Sen, minkä nyt selkeästi näen, että turhaa on ymmärrys, turhaa säälikin,
ei voi elää kuin omaa elämäänsä, rakkaus yksin ei riitä, se voi vääristää perspektiiviä.
Kuitenkin hyvää pääsiäistä siskot ja veljet
Olimme pääsiäislomilla, mentiin torstaina..
Selkäranka katkesi.
Mies kuristi ja heitti ulos humalassa. Lähdin kotimatkalle ilman matkatavaroitani taksilla yksin.
Se siitä elämänmittaisesta liitosta.
Sanoin lähtiessäni, ettei tällä elämälläkään ole mitään järkeä. Turha juttu.
Sitten tapahtui jotain, josta en halua nyt puhua.
Nyt olen kuitenkin kotona.
Sen, minkä nyt selkeästi näen, että turhaa on ymmärrys, turhaa säälikin,
ei voi elää kuin omaa elämäänsä, rakkaus yksin ei riitä, se voi vääristää perspektiiviä.
Kuitenkin hyvää pääsiäistä siskot ja veljet
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Sen, minkä nyt selkeästi näen, että turhaa on ymmärrys, turhaa säälikin,
ei voi elää kuin omaa elämäänsä, rakkaus yksin ei riitä, se voi vääristää perspektiiviä"
Onpa osuvasti sanottu ja totta joka sana!
Saman kokenut minäkin yhtenä pääsiäisenä.
Sydämestäni toivon, että' sinä olit selvä. Dokaavat naiset ovat pirun viimeinen keksintö.
(Pakkoko naisten on vetää viinaa kaksin käsin nykyisin? Siitä ei hyvä heilahda, ei kenellekään.)
jaa...miehilläkö dokailu sitten jotenkin hyväksyttävämpää????
Minulla oli aika lailla samanlainen tilanne vuoden vaihdetta juhliessa. Enkä ole päässyt siitä yli, päin vastoin. Olen nyt korostetusti huomannut, miten olen aina selitellyt mieheni käyttäytymistä koska kuitenkin tiedän olevani hänelle tärkeä ja hän tavallaan rakastaa minua. Mutta kuten sanoint, se ei riitä, ei minun ja hä'nen yhteenlaskettukaan rakkaus.
Olen lopen uupunut ja toivoton, jota en itsestäni olisi koskaan uskonut, eikä varmasti kukaan muukaan (ei usko vieläkään). Minä, joka olen "aina hyvällä tuulella", aurinkoinen, kaunis ja koulutettu....
Kerro, miten selvitit tilanteen, oletko eroamassa? Haluaisin mielelläni kuulla lisää ja saada voimia toteuttaa omat toimet.
Noinhan se on ollut meilläkin.
Eikä tuo ollut ainutkertainen tapaus.. Tähän saakka minäkin olen asioita kaunistellut ja piilotellut ja yliyrittänyt rauhan ja rakkauden vuoksi. Esittänyt iloista ja positiivista, vaikka sydän rinnassa on ollut romuna.
Nyt vaan taisi mennä yli. Joskus tulee peräseinä vastaan, eikä ole mitään järkeä itse hakata ainoaa päätänsä siihen. Siitä murjomisesta on mies tähän saakka pitänyt huolen.
Nyt on mieli niin maassa, että menen tämän pääsiäisen ensin itekseni. Lepään ja kerään voimia. Sitten haen itselleni kaiken sen tuen, mitä voin saada. Vien itseni itsekkään ja julman ihmisen vaikutuspiirista pois ja haluan varmasti takaisin elämäni, minkä olen tässä liitossa hukannut. Sen tiedän, että jos näin vielä jatkan, taidan mennä niin solmuun ja hukkaan, etten itsekään enää pysty löytämään itseäni. Sellainen ei ole elämisen arvoista elämää.
Miehelle toivon samaa. Löytäis hänkin joskus oikean itsensä. Sellainen hän joskus oli, tai ainakin haluan uskoa siihen.
Olen niiiin pettynyt, ja vihaisuuskin tuntuu pinnan alla. En kuitenkaan sillä aio maustaa tulevaisuuttani, en tulla katkeraksi ja vihaiseksi. Teen päätökset ja teot, kun sielu on vähän enemmän rauhoittunut.
Toota: munkin mies löi alkuaikoina pari kertaa, vähän ja sitten vähän kovemmin. Kovemman kerran jälkeen sanoin, että yksi kerta vielä, ja olet poliisin papereissa. Sitä kertaa ei enää koskaan tullut.
Järkikulta käyttöön nyt tyttäret! Jos tulee jatkuvasti pahoinpidellyksi niin ilmoitus poliisille ja vammat näytille lääkäriin, jotta niistä jää dokumenttia. Ihan turhaa voivotella osaansa, jos ei osaa / tiedä, mitä tuollaisille aivottomille apinoille tulee tehdä ja osoittaa, mitä seuraamuksia sikamaisesta käytöksestä on.
Toinen juttu tietenkin on, jos on itsekin juopotellut itsensä ymmärtämättömään tilaan eikä häpeissään voi tai pysty ilmoitusta tekemään, kun pitäisi tunnustaa omakin henkilökohtainen ongelmansa. Silti pitäisi, jos käy tosi pahasti, asennevammainen porsas on helpompi saada vastuuseen.
Ootteko muuten ikinä kyselleet itseltänne, miksi alistutte lyötäväksi? Avartaisiko asian avaaminen oikein levälleen, auttaisiko se tunnistamaan tilanteet, joissa pöljäkustaa puhuu nyrkein ja välttämään niitä kaikkia, sekä tilanteita että nyrkkiä.