Pidätätkö itselläsi oikeuden valita live-elämässä, keiltä haluat kuunnella kaksimielisyyksiä?
Onko henkilö tiukkapipo, jos jokaiselta nutipäältä ei halua näitä päivittäin vastaanottaa?
Miehet voivat ajatella tuohon tilanteeseen vaimonsa tai tyttärensä, niin tilanne näyttäytyy realistisempana. Arvostatteko naistanne, joka asettaa muiden miesten suunsoitolle rajat vai naistanne, joka jaksaa kuunnella näitä rajoittuneidenkin miesten alapääjuttuja?
Onko henkilö tiukkapipo, jos jokaiselta nutipäältä ei halua näitä päivittäin vastaanottaa?
Miehet voivat ajatella tuohon tilanteeseen vaimonsa tai tyttärensä, niin tilanne näyttäytyy realistisempana. Arvostatteko naistanne, joka asettaa muiden miesten suunsoitolle rajat vai naistanne, joka jaksaa kuunnella näitä rajoittuneidenkin miesten alapääjuttuja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä pidätän itselläni päivittäin oikeuden puhua kaksimielisyyksiä :)
Nautitko esim. töissä tasapuolisesti miespuolisten työkavereidesi esittämistä kaksimielisyyksistä?
Onko kukaan mies koskaan ollut vain hiljaa, kun olet kaksimielisyyksiäsi esittänyt ja mistä se kertoisi, jos olisi?
Niil on duunissa aika hillityt läpät, mut kyl ne joskus kevyitä heittää. Kaksimielisyyksiä puhutaan niiden kanssa jotka on samalla moodilla. Pitää olla sosiaalista silmää, että tajuu keiden kanssa niitä puhutaan. Kyl mä muistan että kerran yks mies hyytyi. Sillon pitää lopettaa, mut yleensä osaan haistella aika hyvin keiden kans niitä voi puhua
Arvostan naisessa, ja miehessä, sitä että asettaa ne omat rajansa jutuille, oli sitten kyse kaksimielisyyksistä, ohi puhumisesta, vittuilusta tms. Sietää sen aikaa kun omassa lasissa tilaa riittää ja kun lasi täyttyy, älähtää riittävän isosti.
Eli joo, tietenkin pidätän itelläni oikeuden valita mitä kohtelua siedän.
Erotetaan nyt ensin työminä ja mun live-elämä. Työ on työtä, ei vitsejä ja ei vois vähempää kiinnostaa jonkun työkaverin idiottimainen vitsi. Hymyilen suopeasti ja olen siis kohtelias.
Miksi naiset ei voi ajatella tuohon ap:n kuvaamaan tilanteeseen omaa miestänsä ja poikaansa? Rajoittuneita on kaikkialla. Harmillista, mutta totta.
Kaksimielisyyksiä, jotka menee välillä yli, kuulen lähinnä joskus töissä. Viimeksi kun kuulin jotain, mikä oli vähän liian henkilöönkäypää (itseeni) ja meni yli, katsoin vain "liian" pitkään ja sanoin : niin, mitä? rauhallisella äänellä. Se auttoi: iso, raavas mies punastui, eikä enää jatkanut. Ylipäätään miesten kanssa paljon työskennellessä olen karaistunut kuulemaan vaikka mitä, enkä edes huomaa miedoimpia kaksimielisyksiä tms..
Itse en harrasta kaksimielisyyksiä kuin poikaystävien ja tiettyjen kavereiden kanssa eli sellaisten, jotka ymmärtävät mistä on kyse.
Vittuilua en tässä iässä kuule enää kuin kaikkein läheisempien suusta. Silloin kuuntelen jonkin aikaa, onko kyseessä tilapäinen pahatuulisuus, väsymys ja mielenpurkaus vai jotain jotain henkilökohtaisempaa. Jos jälkimmäistä, kuuntelen tiettyyn pisteeseen (kerään raivoa :P) ja sitten karjahdan. Seuraus: toinen yleensä pelästyy, yrittää karjua hetken takaisin, sitten alkaa tyynnytellä ja lopulta tilanne laukeaa siihen, että alkaa perua v-tuiluaan.
Joskus harvoin "viihteellä "käydessäni saatan kuulla kaksimielisyyksiä tai "v-tuilua" joltain vierailta, mutta silloin olen niin onnessani harvinaisesta hetkestäni, että annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuskin edes ymmärrän sitä v-tuiluksi.
Jos mahdollisesti viittasit palsta-kaksimielisyyksiin tai v-tuiluihin, niin niihin en reagoi oikein mitenkään, koska en "laske" niitä miksikään. Ne eivät ole sillälailla todellisia, koska en ole täällä omalla naamalla tai nimellä.
Heh, olen kirjoittanu tätä pitkää vastausta lättyjä paistaessa, nyt on kaikki paistettu :) Eiku syömään..
Kyllä todellakin katson oikeudekseni rajat asiattomuudet pois tietyissä yhteyksissä. - Ollessani asiakkaana lääkärissä, hierojalla tai vastaavassa paikassa, jossa on "erityinen" kontakti, minusta olisi sietämätöntä kuulla jotakin kaksimielisyyksiä. - Sen sijaan autokorjaamolla se kuuluu jopa asiaan ;)
Töissä näitä kaksimielisyyksiä viljellään toki naisporukassa, koska itkukaan ei oikein kohota tunnelmaa ylistressaantuneessa porukassa... - Ehkä joskus tulee jotakin sopimatonta herjaa heitettyä myös miespuolisille työkavereille, mutta aika vähäisessä määrin, ettei tule syytettä ;)
Erään harrastuksen parissa tulee tilanteita, joissa kuulee kaikenlaista, mutta olen opetellut sellaisen ilmeettömän outlookin eli en ole kuulevinanikaan.
Minä pidän huolen, ettei omasta suustani lipsahda tilanteeseen sopimattomia kaksimielisyyksiä. Muiden puolesta voi vain tuntea myötähäpeää, mutten minä niihin puutu.
Vähän sama kuin että työntekijöilläni on seinällä tyttökalenteri. Jos siitä joku tiukkanutturafemakko loukkaantuu, niin siinähän loukkaantuu. Mutta minun toimistoni seinällä selllaisia ei ole.
Ja kyllä, jokaisen naisen tulee pystyä asettamaan itse rajat, mitä suostuu muiden suusta kuuntelemaan.
eksä kävi kylässä äsken ja kieltämättä tuli kaksmielisiä ajatuksia ku tarjosin sille tulta "sie aina sammutat liekin ku mie alan imemään" vittu opettele imemään sillo ku on tilaisuus
Tietysti! Kuka hitto jaksais kuunnella hurttia huumoria joltain, johon ei pitkällä tikullakaan koskisi.Sitten on erikseen muutama ihmisen,jonka kanssa puheet menee sellaisiksi sananvääntelyiksi aina, että ulkopuolinen voisi käsittää erittäin väärin.
Arvostan sellaista naista, joka pistää ne rajat, mut rajat voi pistää myös ignooraamalla ja asennoitumalla välinpitämättömästi.