Kuulun puhtaasta mielenkiinnosta kaikenlaisiin joukkoihin, jopa osajoukkoihin joukkojen sisällä. Olen itsekin eräänlainen joukko, tai joukkio. Minussa myös risteilee monenlaisia, toisistaan riippumattomia joukkioita, joilla on yhteinen nimittäjä: minä.
En ymmärrä minuuden logiikkaa.
En ymmärrä minuuden logiikkaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkin näin kerran unta kahdesta sotajoukosta. Ne olivat minä!
Hienoa.
Minä taas näen usein unta Krista Kososesta. Olen ajatellut jonkinlaista medikaalista väliintuloa, interventiota.
oon ollut aina irtolainen, miut ei olla hyväksytty mihinkään porukkaan vaikka oisin halunnut, oon vain liian tumma kaikkeen täällä suomessa
Jaaha.
No monenlaisia ongelmia sitä onkin. Itse taas olen ongelmissa lähes kaikkialla maailmassa, jos otan sen asenteen.
(hekotusta)
Mun täytyy nyt kyllä tunnustaa, että jouduin yksilöimään sinut omaan eriöösi. Vedin rennosti liisteriä riippumattomuudellesi Pekka Haavistona seinäjulkkarina, mutta myöhemmin katsellessani sitä luonnollisen sinisessä valossa hahmo muuttuikin lokeiksi ja Kalle Aholaksi joka saa taas ajattelemaan David Bowieta...
Vieläkö se tuosta muuttuu montakin kertaa? :)
Kuulumatta joukkoon voi ajatella samansuuntaisesti ja kaltaisesti, siksi ei ole välttämätöntä kuulua mihinkään joukkoon. Useimmat kuuluvatkin joukkoon saadakseen joukkoon kuulumiesta hyötyä itselleen, näin myös vaikkapa ammattiliitot, seurat jne. Toki joukkoon voi kuulua myös me hengessä. Työpaikka lienee paikka, jossa hiukan tällaista itsellä voi ilmetä, vain jotta työ sujuisi. Joukkohenki katoaa, kun työpäivä päättyy. Näin ei aina ole ollut. Syy: tuntematon.