ILKEÄ TYÖNJOHTAJA

Luonnevika näkyy olevan vaatimus esimieshommiin. Oma esimieheni (nainen) on sellainen tinttara että oksat pois. Tiuskiminen, sättiminen, huutaminen, niskojen nakkelu... jokaviikkoista kuultavaa ja katsottavaa.

Tosi omituista ettei päälle neljäkymppinen eukko tajua jättää sitä teinimeininkiä kotiinsa, tiuskikoon ukolleen niin paljon kuin haluaa mutta työmaalla pitäisi ymmärtää käyttäytyä niin kuin aikuiset käyttäytyy. Voi helevetti.

Nuista voipi valittaa ylimpään johtoon... oikeesti asiat tarttee riitauttaa, ei saa mennä toisen pillin mukaan, vaan hypyttää sitä toista sen keinoin niin ettei edes tajua...

Voisi tietysti riitauttaa, ellei se ongelmakimppu satu olemaan sen pomon puoliso / rakastajatar / sukulainen. Jos näin on, ei auta muu kuin vaihtaa dunipaikkaa. Se tosin ei aina ole ihan helppoa :(

Voihan sen sukulaisen katsastaa, ehkä yksi miljoonasta osaa hoitaa homman asiallisesti. Jotkut vaimot pystyvät myös pitämään miehensä kurissa. Mutta ei tuollaiset perheyrityksen tyyppiset ole mitenkään herkkupaikkoja muutenkaan, sanoisin. Kielensuojusta tarvitaan.

Minulla on narsistinen lähiesimies ja minä uusimpana saan aina haukut toistenkin tekemistä virheistä. Minun tilalleni kun olisi tulossa paljon sopivampi ehdokas, joka on jo olut harjoittelemassakin, mutta hänellä ei vielä ole vakipaikkaa. Olen kestänyt tätä syyllistämistä ja haukkumista jo kohta kaksi vuotta eikä loppua näy. Eipä auta esimiehen esimiehelle kertominen, ei edes kuuntele, jokaisella kun voi olla huonoja päiviä, minä olen väärässä. Onko työnjohdolla oikeus alistaa, haukkua ja solvata alaisiaan, eikö tällaiselle ole mitään lakipykälää, kohtelu on ollut pöyristyttävän törkeää, vuorotellen työsuoritusten törkeää tahallista aliarviointia, välillä henkilökohtaisten asioiden repostelua. Tietenkin kyseessä on hierarkinen naistyöpaikka. Onko pomolla oikeus kohdella ihmisiä haukkumalla?

Oletko noin heikko, jos haet saikkua?? Hahahha!!

Tuttu tilanne.Minulla sellainen työnjohtaja,jolle ei enää merkitse kukaan eikä mikään mitään,vain pelkkä määrä ratkaisee.Ja hiljakkoin sain eräässä palaverissa osakseni henkilökohtaista huonoa palautetta.Valitti esim.taukojen pituuksista.Venyy 20 minuuttiin.Katsoin,ja seurasin tupakkamiesten taukoja.Ne tauot kestivät 20-25 minuuttia,ja montako kertaa päivän aikana käyvätkään.Eikä koko alueella saisi edes polttaa.Ja lisäksi hänelle juoruaa ilkeitä puheita yksi minun työkaverikin.Kateus johtuu minun palkasta,ja luulosta,että pääsen helpolla.Tällä toopella työnjohtajalla on vain oma lehmä ojassa:hän ei tajua koneista,ym.eri työvaiheista mitään.Eli jos ammattimiehet kaikkoaa,niin yksin tämä ääliö ei tule toimeen.En jaksa enää kauan.Täytyy hakea sairaslomaa,että saan miettimisaikaa.Pois tuolta firmasta on päästävä,vaikka sanoa itsensä irti,jos ei muu auta.Kaikenlaisia kyvyttömiä kanssa työnjohtajaksi pääseekin.

on aika usein katkeroituneita omaan elämään, todennäköisesti heidän oma henkilökohtainen elämä menee pieleen, tulee avioero jne. Ei se raha mitään onnea tuo. Kiireinen aikataulu erottaa perheestä.
Ihmisiä pomotkin on. Heille voi sanoa suoraan, jos kohtelu on epäinhimillistä. Tarvittaessa lähteä lätkimään, karenssin uhalla! Kannattaa kuitenkin löytää yhteinen sävel.

http://perastakuuluu.nettisivu.org :)

Ei muuta lun asiat paperille ja menette sen kanssa työnjohtajan esimiehen juttusille ja jos mahdollista luottamusmies mukaan ja selitätätte että täällä pitää urakat jakaa tasapuolisesti ja niin edelleen. Ai´nakin metallialalla olisi sopimuksissa aina 20% urakkavoitto peruspalkan päälle jos urakassa ei pärjännut ja niin edelleen. Yksi tapa on että lakkoilette pomon pois ja ilmoitatte porukalla isolle päälikölle ettette suostu työskentelemään kunn kohtelee tekijöitä epätasaervoisesti. kyllä pomo lähtee josm työt jää tekemättä.

keräät pitävää faktaa epäasiallisesta kohtelusta ja menet sitten työsuojeluvaltuutetun ja/tai työsuojelupäällikön juttusille esittämään asiasi. sen jälkeen menette työnjohtajan kanssa puhumaan asiasta. jos haluat puhua työnjohtajan kanssa suoraan, voit pyytää työsuojeluvaltuutetun mukaan, tai luottamusmiehen vaikka ton tyyliset asiat eivät luottamusmiehelle kuulukaan.

Olin tuotantohommissa hyvinkin paskalla palkalla vielä kolmisen vuotta sitten. Meni siinä jonkin aikaa, että hahmotin millä sektorilla kusi virtaa ylöspäin, ja se oli juurikin työnjohtosektori. Ilmeisesti olin myös jonkinlainen työnjohdon silmätikku, mutta rohkenen väittää, että sitä paskan määrää joka varsinki yhden tietyn työnjohtajan suunnalta tuli, ei juuri kukaan muu kykenisi kestämään. Itse kestin, koska tarvitsin palkkaani.

Mietin usein, mistä ihmeestä työnjohtajat ammentavat vittuiluun ja jäkättämiseen energiansa. Tähän en koskaan saanut vastausta, tulin itse siihen päätelmään että kun on ensimmäisen ja melko varmasti viimeisen kerran elämässään esimiesasemaan päässyt, on pakko ottaa ilo irti.

Kun sitten vajaan kolmen vuoden rupeaman jälkeen, pienistä tunneista kesällä kertyneen naurettavan pienen palkan tuloksena ilmoitin toimitusjohtajalle sanovani itseni irti, hän yritti taivutella jäämään. Olisi ilmeisesti palkkaakin nostanut mutta vitutuskäyrä oli pienen tilin myötä sen verran korkealla että se oli siinä. Työpanoksestani ei siis ainakaan oikean pomon mielestä ilmeisesti johtunut jatkuva vittuilu.

Kaikkien kanssa ei vaan nähtävästi voi tulla toimeen, ei varsinkaan jos kusipää sattuu olemaan esimiehen asemassa.

Itsellä kammottavin työpaikka nykyinen. Osastollamme muutama lähiesimies, oma on neuroottisen pilkunnussija-tiuskija-nainen, kyttää ja vinoilee ja huomauttelee tarpeettomasti. Yksi lähiesimies on mies, joka kärsinee narsismin ja psykopatian kombinaatiosta; vittuilee, selostelee kahvi-ja ruokatunnilla omia juttujaan suuna päänä, hengailee käytävällä toimettomana ja hoitelee vain seremoniallisia juttuja.

Kenellekäs valittaisi? Ei kellekään! Osastonpomo on myös kieroutunut kaheli akka, joka on jakanut työntekijät kahteen laariin: myötäilevät kivat ruskeakieliset ja kriittiset huonot, ja palkka määräytyy jaon mukaan -ja palkkaa ei korjata, ei millään. Ylemmäksi valittaminen? Ei onnistu. Henkilöstöpäällikkö se vasta diktaattori on. Mielenvikainen mahtailija ja työntekijöiden haukkuja ja aliarvostaja.

Ainoa keino olisi: ottaa loparit ja lähteä.

Olen nainen 63v ja työhistoriani aikana minulla on ollut hyvin erilaisia esimiehiä. Olen ollut miesvaltaisella, teknillisellä alalla ja naisvaltaisella hoiva-alalla. Yhdessä työpaikassa oli erittäin huono ilmapiiri ja esimies oli surkea. En alkanut kyseisessä paikassa ajamaan oikeuksiani, koska siellä oli niin paljon muitakin ongelmia vaan lähdin pois ja löysinkin ihan näin loppuvuosina ennen eläkkeelle jäämistä aivan ihanan työpaikan ja esimiehen. Minulla kävi hyvä tuuri ja olen siitä ikionnellinen. Nykyinen esimieheni on nainen ja hän on oikeudenmukainen, innostava ja kannustava sekä helposti lähestyttävä. Lisäksi hän on kaunis, hyvinhoidettu ja reipas, todellinen energiapakkaus ja hyvä malli meille alaisille. Häneltä saa tukea ja neuvoja tarvittaessa, mutta hän antaa myös vapauden tehdä omin päin asioita. Hän ei kyttäile vaan hän luottaa alaisiinsa. Aivan mahtava ihminen!