Sinkun elämää luonnehtii aikakautemme korkein ideaali – vapaus. Hän on vaeltaja sumumeren yllä, jota eivät kahlitse parisuhteen taloudelliset, sosiaaliset ja ajalliset velvoitteet. Silti huomattava osa ihmisistä valitsee parisuhteen kurimuksen. Mikä mahtaa olla heidän kuningasajatuksensa? Ovatko he mieltä vailla?
http://rakkaus.me/2011/04/miksi-kannattaa-olla-sinkku/
Elämme aikaa, jolloin vanhempi on valmis luopumaan omasta lapsestaan uuden rakkauden tieltä. Koska parisuhde on yhtä kuin tuomion langettaminen yksilön vapaudelle ilmaista itseään ja tavoitella unelmiaan, milloinkohan sama käy sinkkuelämän vuoksi? Sinkkuelämä kannattaa, koska vapauden näkökulmasta parisuhteen valitseminen on järjenvastaista.
http://rakkaus.me/2011/04/miksi-kannattaa-olla-sinkku/
Elämme aikaa, jolloin vanhempi on valmis luopumaan omasta lapsestaan uuden rakkauden tieltä. Koska parisuhde on yhtä kuin tuomion langettaminen yksilön vapaudelle ilmaista itseään ja tavoitella unelmiaan, milloinkohan sama käy sinkkuelämän vuoksi? Sinkkuelämä kannattaa, koska vapauden näkökulmasta parisuhteen valitseminen on järjenvastaista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten on: onko teille tärkeämpää teidän henkilökohtainen vapaus tehdä mitä huvittaa, vai suostutteko kompromisseihin?
No ei kahlitse parisuhteen taloudelliset velvotteet, kun kaikesta maksaa yksin! Joo, että itseasiassa se on pahempi... Sosiaaliset velvoitteet, juu-u, jos ei ravaa jossain, ole mukana ja pidä yhteyttä (ole esim. sosiaalinen jo luonnostaan) jää nopeasti kokonaan yksin, ja yksinäisyyteen. Ajalliset velvoitteet, käydä töissä ja vastata ottamiinsa velvollisuuksiin tai harrastaa tai muuta... Siis ne on kyllä sinkullakin. Kyllä se onni on omalla vastuulla, sinkkuna on pahimmillaan köyhempää, yksinäisempää, raskaampaa ja seksitöntäkin. Siitä hupi-hupi-hauskasta super-sinkkuudesta höpisee ne parikymmpiset joille baarielämä on vielä kaiken a ja o, sika-coolia vai ihqua ja mitä vielä... 25 vuoden jälkeen alkaa haihtua.
No, kurja parisuhde on tietenkin kurja, ei siihen kannata jäädä ja sinkkuudessa hyviäkin puolia. Ei kumpikaan aina ole katastrofaalista kamaluutta, moni pärjää yksinkin, mutta yli-ihainnoimaan kumpaakaan en kävisi. Vapaus ei ole kiinni parisuhteesta vaan ihmisestä, itselleni sitoutuminen on vapautta.
Mutta nyt olen sinkku ja ihan ok näin, mutta tosiaan, kyllä nuo velvoitteet ja rahan menot ovat raskaampia ja kuluja riittää. Helpommalla pääsi liitossa, monella tapaa sillälailla, se vaan ettei se toiminut :(
Tuo vanhempien luopuminen lapsistaan on jotain aivan järkyttävän hirveetä, en voi ymmärtää sitä ollenkaan, itketti kun kuulin siitä. Todella pahalta tuntuu, että semmoiseen mennään. Mitä rakkautta se on?
Mutta niin, kumpi, parisuhde vai sinkkuus?
Jos saisin hyvän (siis itselleni sopivan, kai kaikilla on oma hyvänsä?) parisuhteen, niin tokihan olisin ennemmin parisuhteessa. Unelmiani olen voinut tavoitella parisuhteessakin, samoin ilmaista itseäni ja kun menin kihloihin, tunsin itseni vapaammaksi kun koskaan. Toivottavasti saan sen kokea vielä.
Enkä siis valita tästä sinkkuudestakaan sinänsä. Kaikkeen tottuu ja tyytyväisyys on usein myös asenteesta kiinni :)
Olen samaa mieltä kanssasi, että sitoutuminen on vapautta. Kirjoitus oli itse asiassa sarkastinen esitys kohtuuttomasta vapauden kaipuustamme. Sinä näytät ymmärtäneen tämän paremmin kuin moni.
Sitoutuminen parisuhteeseen mahdollistaa yksilön vapauden panostaa myös muihin elämän osa-alueisiin, kuin romanttisiin. Erityisesti nuoremmilla sinkuilla saattaa mennä huomattava osa heidän ajastaan ja energiastaan hetkellisen tai kestävämmän pariutumisen hakemiseen. Parisuhteen löydyttyä yksilön on mahdollista alkaa elää tasapainoista elämää valitsemansa ihmisen kanssa, ja alkaa kehittyä kokonaiseksi ihmiseksi. Juuri tämä tasapaino on mielestäni sitä todellista vapautta, vastapainona toivottomalle tarpeiden tyydyttämiselle.
Kommenteistasi huokuu kypsyys ja maltillisuus. Sinunlaisesi ihminen osaa olla mahdollisimman onnellinen romanttisesta tilanteestaan huolimatta. :)
Olen vapaa. Tulen aina olemaan vapaa. En kuitenkaan ole sinkku, vaan olen parisuhteessa. Toisille vapaus on yhtä kuin sinkkuus mutta näillä ihmisillä ei olekaan kokemusta parisuhteesta joka ei kahlitse. Rakkaus voi kukoistaa vain vapaudessa.
Höpö-löpö. "tuomion langettaminen yksilön vapaudelle ilmaista itseään ja tavoitella unelmiaan"...päinvastoin, hyvä parisuhde antaa vapauden, ja voimaa ilmaista itseään, ja tavoitella unelmiaan.
Hyvässä parisuhteessa ei ole "pakkoja", vaan mahdollisuuksia.
Sinkkuus voittaa; oma tila, omaa aikaa, vähemmän pakotteita. Niin eikä nalkutusta :). En kuitenkaan sano että kaikkien kohdalla sinkkuus olisi parempi vaihtoehto. Tiedän esimerkiksi sellaisia ihmisiä jotka ovat niin läheisyydenkipeitä etteivät varmaankaan kestäisi koko elämäänsä yksin.
Kuule, sitä voi olla liitossa ja silti niin yksin!
Illalla pannaan nukkumaan selät vastakkain mahdollisimman kauaksi toisesta.
Mietitään vain eroa tahoillamme.
Hmn... Täytyy todeta, että muutaman vuoden sinkkuna olleena olen tottunut omaan vapauteen ja jotta status muuttuisi, pitäisi todellakin kolahtaa ja löytyä sielunkumppani. "Ihan kivan" kanssa en edes harkitse pariutumista.
Muutenkin olen hitaasti lämpiävä ja kiinnostus mahdolliseen kumppaniin vaatii aikaa. Ensin tutustuminen ystävänä ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin, jos siltä tuntuu.
Taidan jäädä ikisinkuksi, koska näin vanhanaikaista tutustumista ei nykyään
arvosteta/haluta. Mutta näillä mennään : )
Sinkkuelämä.
Joskus ilatisin sitä kaipaa kainaloa, johon käpertyä tai muuten vain helliä, mutta normaalissa arjen tohinassa se kyllä on niin, että sinkkuna asiat on paljon yksinkertaisempia, tekee niinkuin haluaa, ei tarvi ottaa toisen mielipiteitä huomioon jne. Itsekkyyttäkö? Oli tai ei, niin helppoa se on kun ei tarvi kysellä lupia, tehdä kompromisseja, tapella...
Vanhemmiten varsinkin se komentelu ja määräily vituttaapi!
Ei se itsekkyyttä ole, vaan itsesuojeluvaistoa!
Seksikin on tympeetä pitkässä suhteessa, kun pitää alkaa siihen, vaikka ei yhtään enää sytyttäisi..
Sitten saat kuulla olevasi pihtari, vaikka mies vain on väärä...