Meillä takana useiden vuosien suhde ja hyvä suhde olikin. Oltiin molemmat hämmästyneitä siitä, että jotain kohtaan voisi tuntea niin.
Sitten kumppani sai hyvän työtarjouksen ja halusi tarttua tilaisuuteen, sovittiin että uraa pitää tavoitella ja kestetään vuosi tavalla tai toisella. Niinpä hän sitten lähti ulkomaille töihin.
Nyt takana on yli 1,5 vuotta kaukosuhdetta ja tilanne on kiristynyt ihan mahdottomaksi. Nähdään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja silloinkin tapellaan. Nyt ei oikein pidetä enää yhteyttäkään, sillä kuka jaksaa tapella netissä, puhelimessa tai s-postilla joka päivä? Ei meistä ainakaan kumpikaan. Anelin häntä jo jossain välissä palaamaan, sillä haistoin ongelmien olevan tulollaan, mutta vastauksensa oli, että hän ei halua tulla takaisin vaikka meille kävisi mitä. Hän kuulemma viihtyy työssään.
Auttakaa joku, olkaa niin kilttejä. Mitä tässä on tapahtunut? Mitä minun pitäisi tehdä? Kaikesta huolimatta en olisi ihan valmis vielä luovuttamaan, mutta olenko jo menettänyt kumppanini?
Pakko tätä on täällä kysyä, kun hänen kanssaan en puhua voi....mistään.
Sitten kumppani sai hyvän työtarjouksen ja halusi tarttua tilaisuuteen, sovittiin että uraa pitää tavoitella ja kestetään vuosi tavalla tai toisella. Niinpä hän sitten lähti ulkomaille töihin.
Nyt takana on yli 1,5 vuotta kaukosuhdetta ja tilanne on kiristynyt ihan mahdottomaksi. Nähdään ehkä kerran kahdessa kuukaudessa ja silloinkin tapellaan. Nyt ei oikein pidetä enää yhteyttäkään, sillä kuka jaksaa tapella netissä, puhelimessa tai s-postilla joka päivä? Ei meistä ainakaan kumpikaan. Anelin häntä jo jossain välissä palaamaan, sillä haistoin ongelmien olevan tulollaan, mutta vastauksensa oli, että hän ei halua tulla takaisin vaikka meille kävisi mitä. Hän kuulemma viihtyy työssään.
Auttakaa joku, olkaa niin kilttejä. Mitä tässä on tapahtunut? Mitä minun pitäisi tehdä? Kaikesta huolimatta en olisi ihan valmis vielä luovuttamaan, mutta olenko jo menettänyt kumppanini?
Pakko tätä on täällä kysyä, kun hänen kanssaan en puhua voi....mistään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen myös samanlaisessa asemassa, ei siis ongelmia vielä avioliitossa kylläkään. Mies töissä ulkomailla, nähdään n. 3kk välein ja aina muutamia päiviö kerrallaan. Pidämme tiiviisti yhteyttä puhelimitse ja netin kautta, skypessä yleensä kameran kautta puhumme.. Se auttaa todella paljon ikävään mun mielestä..! Tilanne on tosi raskas ja hankala, raskainta on aina kun mies lähtee ja taas tietää, että laskenta alkaa alusta.. Alussa riitelimme tosi paljon netissä ja puhelimessa, koska tilanne oli uusi, nyt on jotenkin tottunut siihen, että toinen on poissa ja tuntuu epätodelliselta, kun näemme.
Mutta itse asiaan. Etkö voisi mennä hänen mukaan? Onko sinulle työmahdollisuuksia kyseisessä paikassa? Silloin kun näette, teidän pitäisi nauttia joka hetkestä, meillä jo kuukausi ennen näkemistä suunnitellaan ja haaveillaan siitä, mihin päivät käytetään, yksi päivä maataan vaan sängyssä, toinen shoppaillaan, kolmantena kylpylään jne..Kunhan saa yhdessä olla! Kuulostaa surulliselta, ettei miehesi halua takaisin vaikka teille kävisi mitä.. Onko hän pyytänyt sinua sinne? onko hän innoissaan kun tapaatte, vai riitelettkö ihan jokaisen hetken? Alussa me riitelimme,koska tilanne ahdisti molempia, oltiin ihan rikki ja poikki, jokainen päivä vaati ponnisteluja. Pitkä talvi väsytti, molemmilla rankat työt jne.. Toivottavasti tilanteenne ei johda eroon, koska itse olen sanonut miehellenikin, että jos suhteemme menee huonoksi tämän takia, hän saa luvan tulla heti kotiin ja hän on ollut täysin samoilla linjoilla, kysellyt jopa, että jaksanko ja haluanko että hän lopettaa..! Voimia ja jaksamisia!!
Meilläkin sovittiin, että homma vihelletään heti poikki jos alkaa näyttää uhkaavalta. Mieheni lupasi palata kotiin jos ongelmia tulee, mutta tositilanteessa muuttikin mielensä. Mekin pidimme alkuun yhteyttä skypellä ja messengerillä, puhuimme kuvapuheluita tunteja päivittäin. Tapailimme myös eri puolilla Eurooppaa, ja vietimme tosiaan päiviä sängyssä, shoppaillen ja nauttien. Vuoden eron jälkeen tämä muuttui.
Nyt emme juurikaan näe, ero on kerrallaan vähintään 6vkoa. Syksyllä lomailimme molemmat pari viikkoa, erillämme. Emme soittele tällä hetkellä lainkaan, pakolliset asiat hoidamme s-postilla.
Hän sanoi minulle, ettei koe elävänsä tällä hetkellä, mutta haluaisi vielä elää. Yritän antaa hänelle tilaa, mutta haluaisin tietää mitä tämä tarkoittaa.
Ps. En voi mennä ulkomaille, sillä alallani ei siellä ole töitä. Lisäksi menettäisin kaiken täällä, myös työni. Lisäksi täällä on kotimme ja koko elämäni..joka oli joskus myös hänen.
Tiedän juuri mitä tarkoitat. Mieheni on pyytänyt minua mukaansa, muttä täällä minulla on kaikki, paitsi hän. Ystävät, työ, perhe, harrastukset ja kaikki! Ja kyllä tämä tilanne suorastaan vtuttaa...Ja minusta tuntuu joka aamu niin vaikealta taas nousta uuteen päivään ja jossain vaiheessa taisin olla hieman jopa masentunut.. ja kun mies lähtee niin pari päiväähän siinä menee seinään tuijottaen itkeskellen...mutta yritän olla vahva, joskus on päiviä, kun kaikki tuntuu olevan niin hyvin ja joskus taas en jaksa muuta kun vaipua sängyn pohjalle..Tosi vaikea tilanne teilläkin..Minusta tämä tilanne on vahvistanut liittoamme, tiedän nyt, miten paljon mieheni mulle merkitsee ja kuinka häntä rakastan ja tarvitsen. :') Ennen tätä tilannetta meille meni aika tasaisesti, paljon oli alamäkiä ja kriisejäkin..Nyt en muista edes varmaan miten riidellään :)
Itselläni Yhdysvaltalainen tyttöystävä ja jossain määrin samankaltainen tilanne menossa. Tyttöystävä opiskelee vielä ja koittaa saada suoritettua viimisiä rankkoja kursseja. Ymmärtääkseni stressi on saanut häntä hieman epäröiväksi ja tässä eräänä päivänä juteltuamme hän sanoi, että on alkanut epäilemään koko suhdetta. Luottamus on kunnossa, mutta hän sanoi, että onko siinä nyt enää mitään järkeä. Suunnittelimme aikasemmin, että muutan itse USA:han, jos/kun saan työpaikan sieltä. Nyt hän on alkanut miettimään, että se vaatisi suuria rahallisia uhrauksia etenkin minulta ja että onko se riski sen arvoista. Tämän naisen kohdalla todellakin on.
Onneksi hän sentään hieman rauhoittui ajatuksissaan, kun sanoin, ettei ota turhia paineita tästä suhteesta nyt ja ettei stressaa siitä, ettei hän ehdi välttämättä kovin usein edes juttelemaan. Parin viikon päästä pitäisi kaikki hänen viimeisetkin hommat olla valmiit ja tilanne helpottaa varmasti todella paljon. Sitten katsotaan tilannetta uudestaan. Tuleeko hän tänne vai menenkö sinne yms. Rankkaahan se on ja ajatuksissa muutaman vähäunisen yön oon nyt viettänyt, mutta jospa tämä kaikki tästä kääntyisi parhain päin.
Yhteyttä pidämme yleensä Google Talkin kautta. Ilmaiseksi voi jutella videopuheluita ja chattailla yms. Kaukosuhteessa eläminen ei ole todellakaan helppoa, mutta minkäs sille mahtaa, että sattunut löytämään kullan toisesta maasta :)