Kärsivällisyys palkitaan.

Rakastan kalastamista ja ajattelin, että kalastustaidoista voisi olla hyötyä myös näillä vesillä. Minulla on ollut 6 vuotta suomi24:lla verkot pyytämässä. Tarkastelin profiilin läpi muutaman kerran kuussa ja päivitin kuvan ja tekstit sen hetken fiiliksen mukaiseksi. Heitin muutamia flirttejä ja viestejä mielenkiintoisimmille naisehdokkaille jotka olivat vaivautuneet uiskentelemaan verkkojeni läheltä.
Olin tavallaan semmoinen passiivinen "kalastelija". Pidin vain verkkoja vedessä ja odottelin kunnes se oikea kultakala uiskentelee sinne. Verkkoa selätellessä oli hyvä heitellä roskat pois ja tarkistaa verkon kunto. Suurimpia reikiä joskus jouduin paikkailemaan. Pariin otteeseen vaihdoin hieman tiheämpisilmäiseen verkkon, jottei suuret vonkaleet pelottele kultakaloja takaisin syvänteisiin.
Keväthän on tunnetusti kalojen kutuaikaa. Kalat alkavat taas talven jälkeen liikkua. Tosin täällä suomi24:lla se tapahtui jo helmikuun jälkeen. Kevääseen kuuluu verkkojen pesu ja korjaus. Sitten vaan takaisin veteen ja selättelyä ja odotusta.
Joskus kävin koittamassa aktiivikalastusta muutaman oluen humalassa. Heittelin värikkäitä perhoja veteen ja yritin narrata lohta virtapaikoista. Pariin otteeseen sainkin ihan makoisan tärpin ja vieläpä haaviin ja ruokapöytään asti.
Aktiivinen kalastus ei kuitenkaan ole se mun juttu. Tykkään odotella ja toivoa sitä oikeaa saalista.
Sitten tuli se päivä, jota olin 6 pitkää vuotta ja kylmää talvea odotellut avantoni reunalla, sateisella järvellä. Mikäs mikäs se siellä verkossa on ja niin vähän kiinni. Ei voi olla totta. Minulle surkealle kalastajalle näin upea kala. Oiioi elä karkaa. Ja se kala tipahti juuri oikeaan aikaan. Se irtosi verkosta juuri kun verkon reuna tuli veneeseen. Hetken jo luulin sen menettäneen, mutta siinähän se veneeni pohjalla pötkötti. Haukkoin onnesta henkeä ja ihastuin sillä hetkellä niihin suuriin sinisiin silmiin. Keräsin verkkoni ja soutelin tyytyväisenä kotiin. Se oli siinä. Maailman ymmärtäväisin, ihanin ja kaunein nainen. Juuri sellainen mistä olin aina haaveillut. Mistä uneni olivat kertoneet.
Uskokaa taitoihinne, toivokaa ja haaveilkaa, niin joku räntäinen ja sohjoinen päivä teidät palkitaan suurella palkinnolla kun sitä kaikista vähiten osaatte odottaa.

Elämä kannattaa ottaa sillai löysin rantein. Jos on "tappi" otsassa joka päivä, niin eihän siitä mitää tule.