Joutuuko mies maksamaan elatusapua vaimolle eron jälkeen, jos tämä ei ole ollut töissä koko avioliiton aikana? Lapset ovat jo täysi-ikäisiä.
Elatusapua vaimolle
Tiedosta kiitollinen
37907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mun ymmärtääkseni elatusapu puolisolle on poistunut laista jo aikapäiviä sitten. Omaisuus ositetaan kahteen osaan (paitsi avioehdon alainen) ja sen jälkeen puolisot vastaavat itsestään. Hakee sitten sossusta apua jos ei selviä. Se on hyvinvointivaltion lähtökohta, että yksilöstä huolehditaan eikä vastuuteta ex-puolisoita. Lapset alaikäisinä on molempien vastuulla. Ei muut. Hekin täysikäisinä vastaavat omasta elatuksestaan.
Tietty jos vaimon "työttömyys" on ollut sitä, että on työskennellyt miehen yrityksessä palkatta, voivat puolisot sopia jonkun summan korvaamaan esim menetettyjä eläketuloja. Näin erässä vanhempieni tuttavaperheessä tehtiin, kun vaimo oli ollut käytännössä töissä, mutta ei ollut nostanut palkaa kun voittoja oli ollut verotuksellisesti edullisempi kotiuttaa. Samalla autot ym oli ostettu firman piikkiin rahoilla jotka säästyivät vaimon palkkakuluissa.
Muussa tapauksessa ei maksella.
Jollei teillä ole avioehtoa, omaisuus menee puoliksi. Muussakin tapauksessa sitä omaisuutta jaetaan just siksi että toinen on noin paljon varattomampi kuin toinen. Muistaakseni puhutaan kohtuullistamisesta.
Elatusapu-nimikettä tuskin käytetään muuten kuin lasten elatuksessa?
Koulutusavustusta voit joutua maksamaan opiskeleville lapsillesi.
Kysy asianajajalta mikä tilanne on.
Elatusapua vaaditaan sillä, että vaimo on hoitanut kotia koko avioliiton ajan ja uhrannut itsensä miehen ja perheen hyväksi. Mutta tällainen käytäntö on vain Amerikassa, eikös niin, että vaimot saa muhkeita kuukausirahoja?
Juu, näin on, sillä ei Suomessa vaimot ole olleet elättejä enää vuosikymmeniin. Täysvaltaisia ihmisiä ja elatuskykyisiä ja itsestään huolehtimaan pystyviä. Vaimos voi vihastuksissaan vaatia vaikka kuut taivaalta, mutta anna vaatia. Ole kuitenkin hyä ihminen, jos olet jättäjä (ja nuoremman mukaan lähdet?) ja kohtele elämänsä kodille uhrannutta puolisoasi hyvin. Ei ole varmaan hänellä helppoa. Älä mene mukaan riitoihin, kehoita vaikka hankkimaan asianaja etuaan valvomaan. Se kyllä tekee vaimollesi selväksi, että vaimon elatusapu kuuluu jenkkisarjoihin. Ei tarvitse sinun riidellä asiasta.
Kiitos, näin itsekin ajattelin. Ja, valitettavasti, vaihto nuorempaan ei ole kyseessä.
Itse asiassa, toisin kuin sinua on edellä neuvottu, avioliittolain mukaan elatusavun maksaminen tai siis siihen velvoittaminen on mahdollista. Se on kuitenkin aina hakemuksesta tapahtuva juttu ja tuomioistuin sen määrää, jos niin hyväksi katsoo. Mutta mahdollista se siis on.
Yleisesti ottaen, näissä avioeroasioissa ihka oikea juristi tai edes lain googlettaminen ja sieltä lukeminen auttaa enemmän kuin arvailupalstoilta kyseleminen.
Kyllä joutuu jos vainollasi ei ole mitään tuloja. Joudut vielä tasinkoa amksamaan omaisuudestasi ja niin edelleen
mk on vappupullonsa avannut.
-vainollasi
-amksamaan
KKO:2004:104
tällä hakusanalla löytyi ainakin yksi tapaus.
Tietysti jos perheessä on esim vammainen lapsi, niin vaimon kotiinjäänti on puolustettavissa. Muuten Suomessa on niin hyvin toimiva lasten päivähoitojärjestelmä, että siinä suhteessa nainen on ihan vapaa menemään töihin, eikä pakotettu jäämään kotiin, vaikka monet kotiäidit niin kotiinjääntiään selittävät. Omasta mielestäni yläasteikäisten lasten äideillä ei ole mitään tarvetta lojua kotona, ja sitten eron tullessa vaatia rahaa jos sen hankkimiseen eivät avioliiton aikana ole olleet halukkaita osallistumaan.
ei ole aina halusta kiinni, kahdestakaan tutkinnosta huolimatta töitä ei aina löydy...
No ei tietenkään, asenne on väärä. Töitä kyllä löytyy, mutta ei mitään työtä tehdä niillä sun tutkinnoilla, vaikka niitä olisi viisi.
Jep, töitä löytyy kyllä! Mä voisin palkata jonkun tekemään munkin työt -minimipalkalla.
Oikeesti, joskus ei kannata mennä töihin. Jos kuukausipalkka on 700 €, se on liian pieni perheen elättämiseen. Ennemmin on kotona ja säästää tekemällä itse ruuat, autonkin voi myydä jollei käy töissä, on aikaa kierrellä kirpputoreilla ja tehdä itse vaatteensa vanhoista lumpuista.
Töitä voi mennä tekemään vaikka ilman palkkaa jos asenne on "oikea".
Pitääkö työn tekemisen olla kallista työntekijälle?
Minusta työstä täytyy saada sellainen korvaus, että sillä tulee myös toimeen, ja työolosuhteiden on oltava siedettävät eli vähintään nykyajan normeja noudattavaa. Noissa on vielä paljon korjattavaa.
Ja kotityökin on kylläkin työtä, siitä ei vain makseta.
Tieten sellaisen yksinäisen suttupyttty-miehen, joka jotenkin huoltaa vain itsensä, on vaikea käsittää, että esim. kiireisen insinöörin työ on jo sinällään niin vaativaa, ettei siinä jouda kotihommiin nokkaansa kallistamaan..
Eli naisella on siis siis kaksi työmaata. Ulkopuolinen työ ja sitten se kotityö, mikä alkaa kun kodin oven aukaisee plus ulkotyöt..
Ei siis kannata puhua väheksyvästi "lojumisesta" kotona, jos on valinnut vain sen kotityön ilman ulkopuolista työtä..
Osoittaa vain ihmisestä jonkinlaista tyhmyyttä aliarvioittaa työ, mikä kuitenkin mahdollistaa ihmisen siisteyden, kotiympäristön viihtyvyyden ja antaa statuksen ympäristölle, mikä taas erottaa ihmisen apinasta, jolta "et silleen"...vahvasti vaikuttaa.. ;))
Enpä tiedä yhtään kotiapulaista, joka "lojuisi" työnsä parissa...
Heh!
Mutta mä tiedän monta äijää, jotka lojuu työpaikallaan sen tietokoneensa ääressä paskan hajussa, eikä saa mitään aikaiseksi.
Ihmekkään, että Nokialta saa monoa perseeseen moni...
Juuri näin!
Eipä tuohon olekkaan mitään lisäämistä!
jaa töitä kyllä löytyy, mutta palkanmaksajia ei.........
Uskotko ja luotatko sinä ihan oikeasti täällä saamiisi vastauksiin ? Etkö oikeasti tiedä, mistä tällaisiin asioihin ja kysymyksiin saa sellaiset vastaukset, että voi olla vuorenvarma niitten oikeellisuudesta ?
hmm...
Jos olet sellainen tyypillinen suomiäijä, joka on koko avioliittonsa ajan vain istunut töitten jälkeen sohvalle kaljaa juomaan ja muniaan raapimaan, voi vaimosi tosiaan vedota siihen kotitöiden tekijänä ja olla jotain elatusta vailla.
Sähän olet saanut palkan töistäsi, vaimosi ei muuta kuin itse tekemänsä ruoan..
Tiesitkö edes sitä, että vaimosi ei ole saanut työttömyyskorvaustakaan ollessaan sinun kanssa naimisissa, kun sun tulot on vaikuttanut siihenkin vaimollesi kuuluneeseen etuuteen, jonka siis olet torpedoinut.
Kyllä voit joutua maksamaan jonkunlaista elatusta, jos vaimosi parhaat vuodet ovat menneet kodin ja lastenhoitoon ja sinun passaamiseesi, joka on mahdollistanut sinun keskittymisesi omaan kouluttautumiseesi, työntekoon ja
rahojesi tuhlaamisen vieraisiin naisiin.
Vaimosi tuskin enää nyt vanhana saa kummosempia töitä, joten voit joutua jotain korvaamaan menetetyistä työvuosista.
Ei mikään mahti maailmassa voi KIELTÄÄ naista menemästä töihin, jos sitä niin itse haluaa!!!!!!! Lapset saa päivähoitoon halutessaan, vaikka osapäivätyötä voi tehdä jos on niitä kotitöitä muka liikaa. Mut sellanen joka omasta halusta jää kotiin ja eron tullen sitten vaatii "palkkaa" on kohtuuton ahnehtija.
Ihmettelen naisia jotka luottaa äijiinsä niin paljon että jättäytyvät niiden armoille elätettäviksi sanokoon avioliittolaki elatusvelvollisuudesta mitä hyvänsä.
Miten joku nainen kehtaa maksattaa miehellä kaikki kamapaajansa ja vaattensakin... hyi hitto mitä elättejä. Jos mä olisin mies nii en kattelis päivääkään sellasta. Enkä tosiaan naisena kestäis sitä että ei olis omaa rahaa ja toimeentuloa.
Sää ootkin aivan paska!
Just sellainen paskan keskellä viihtyvä sottapytty, joka hoidattaa lapsensakkin vaikka naapurilla, kun ei itse viitsi!
Mökki on aina suttuinen ja illat kuluu, kun mätkätät ukolle, että sen pitää sua passata ja siivota asuntoa vapaa-aikansa..
Hyi!
Oot varmaan aika lihavakin!
Nykymaailmassa näitä "työäitejä" sitten riittääkin ja siinä seuraus runsaisiin avioeroihin ja lasten huonoon oloon.
Ei jakseta yhtäaikaa tehdä töitä kodin ulkopuolella, hoitaa sitä kotiakin ja lapsiakin silloin kun eivät ole hoidossa. Erohan siinä tulee..
Aletaan mäkättämään miehelle jatkuvista kotitöistä ja kiristetään pillulla, jota ei saa, jos ei tottele vaimoa ja jota ei muutenkaan jaksa harrastaa enää illalla väsymyksen ollessa koko ajan läsnä.
Ukon voi panna mäkeen, mutta lapset joutuvat tätä kiukuttelevaa äitiä, joka ei repeä yh:na joka paikkaan, sietämään ja moni lapsi joutuukin sitten huonoille teille, kun kenelläkään ei ole aikaa kuunnella lapsen huolia..
Kyllä se työ siellä kotona on yhtä arvokasta, jos ei arvokkaampaakin, kuin työ muualla. Jotkut eivät vain älyä sitä itsekkyydessään.
Ne kotityöt voi aina siirtää jos ei hyvitä ja keskittyä siihen perhe-elämmään ja tehdä ne kotityöt kun huvitta. Itseäni ei mikään muu harmita kun että ollalla voitaisiin kattella vaikka hyvä sarja tai elokuva mutta naiseni tekee kokoillan kotitöitä niin helposti sanon että nyt pitää rauhoittua ja tehdä määrätyt hommat silloin kun en ole kotona. Itse miehnä siivoan vain silloin kun naiseni ei ole kotona koska meillä on erilainen tapa siivota ja kokeultamme emme sitä yhdessä tee jua naiseni on mukava kun vaikka lauantaina tule duunista ja kämppä on siivottu niin voi täysillä keskittyä minuun eli mieheensä. lapsikin on jo niin iso ettei kokajan tartte olla opettamassa ja nyt isänä on kivä opettaa moottoripyörällä ajalemaan.-
Onko juolahtanut ikinä mieleen, että on sellaisiakin tapauksia, että on yhteisesti sovittu, että äiti jää kotiin hoitamaan lapsia, kun he ovat pieniä ? Se on niin täyttä työtä, että sillä ei tule loiseksi vaikka miten päin yrittäisi. Siis olettaen, että äiti täyttää paikkansa, hoitaa velvollisuutensa ja tekee työnsä.
Voit kokeilla, jos tajua, kokemusta tai käsitystä asiasta ei ole. Kun yhteiskunta ei tätä tärkeintä työtä, mitä ihminen voi tehdä, palkitse, niin kyllä sen on oltava se mies (tai vaimo!), jonka on lastensa tekijäksi valinnut. Ja yleensä se palkka onkin vain kampaaja silloin tällöin ja uusi riepu vielä harvemmin.
Useimmat naiset lähtevät takaisin työelämään, kun lapset ovat isompia ja pärjäävät jo pieniä hetkiä kotona vaikka yksinkin. Mutta kaikki eivät ja se on kuule ihan totta: vaikka eletään vuotta 2011, kaikilla vaimoilla ei ole miehen lupaa ja suostumusta tehdä kuin sitä, mitä mies määrää. Usko tai älä.
Mutta oikeastaan, jos nykyajan ihmisen asenne on noin ala-arvoinen kuin sun, niin miten voi vaatia uusiutumista junttiuunolta, joka elää vielä pimeällä keskiajalla.
Ja ihan samaa mieltä!
Tuohon Camel bootsin viisaisiin sanoihin sanoisin vielä sen, että ei kaikki miehet välitä tehdä kotitöitä ja tuovat mielellään sen palkkapussinsa kotiin perheen yhteiseen käyttöön.
On mukavaa, kun koti on siisti ja ruoka odottamassa miehen tultua kotiin ja tämä sopii kummallekkin..
Ei kaikki naiset ole sellaisia päällepäsmäreitä, joilla pitää avioliitossaankin olla se oma elämä ja oma tili ja omat menot ja joka pitää tiukkaa kirjaa siitä, ettei vaan vahingossakaan tule tehtyä mitään enempää kuin mies kotona.
Tietenkin AP.llekkin on tämä mukava malli sopinut tähän asti hyvin, mutta nyt kun
ikää on tullut ja varmaan joku villityskin ja haluaa loppuelämälleen tehdä jotain muuta, on vaimosta tullut riesa ja pelko, että erotessa joutuu jotain menneistä palveluksista maksamaan,saattaa käydä toteen.
Ei s e kotihomma mitään työtä ole koska ne voi itse päättää mitä tekee. Itse miehnä kun olin -90 laman aikana työttömänä hoidin lasta vuoden 2-3 vuotiaana niin e isiinä paljon hommat painanut kun ne oikein suunnittelee niin kerkisi lapsen kanssa kaikkea harrastamaan.
No yhen lapsen hoitamisessa nyt ei ole työ eikä mitään!
Hei, EI, nyt meni vähän överiksi. Vaikka "loisrouvat" hehkuttaa happamesti kotirouvia, niin kyllä hänen jutussaan on jujun juurta sillä lailla, että on ihan totta, että nykymaailmassa ei kannata jäädä pelkästään miehensä elätiksi.
Eikä kukaan normaalijärkinen, omilla aivoillaan ajatteleva, järkevä, itsellinen, tekevä ja menevä (nais)ihminen niin teekään. On kaksi eri asiaa olla kotiäiti lasten ollessa pieniä kuin jäädä loppuelämäksi lepäämään laakereilleen.
Terveen itsetunnon omaava nainen haluaa olla mukana muoliman menossa eikä jumittua ja rajoittua vankilaan nimeltä koti ja jonkun sortin liitto. Ihan oman tulevaisuutensa, kasvunsa ja itsenäisyytensä takia, asioitten, jotka eivät saa olla kenenkään muun varassa.
Camel boots, ainoana tässä ketjussa tajusit mun pointtini! Nykyisin avioliitto on paljon "löyhempi" instituutio kuin muutama vuosikymmen sitten. Naisen kannattaa pitää huolta itsestään ja omasta toimeentulostaan sekä tulevaisuudestaan. Jo pelkästään tulevia eläkepäiviä ajatellen.
Omassa tuttavapiirissä on eräs rouva, joka kieltäytyi töihin menosta vaikka lapset oli jo suuria. Kotona on niin paljon kivempaa. Entäpä, jos mies haluaa erota/kuolee niin nainen jää ihan tyhjän päälle, vailla ammattitaitoa tai työkokemusta. Pelkällä leskeneläkkeellä tai kelakorvauksilla ei pitkälle pötkitä.
Entä jos nainen sairastuu?
Oon itsekin ollut kotona kun lapset oli pieniä, mutta ei olis tullut mieleenkään jäädä kotiin miehen elätettäväksi. Oma työ ja palkka on mulle elintärkeät.
Ja mitä pienten lasten hoitamisen raskauteen tulee, niin p-puhetta! Se oli elämäni helpointa ja mukavinta aikaa olla pikkulasten kanssa kotona!
Ne naiset, jotka valittaa kotitöiden vaativuudesta ei sit ilmeisesti osaa käyttää kodinkoneita :) tai sitten niillä on kiire tölläämään telkkaria.
Tulipa vuodatus! :D
no just! ja luulenpa että sullakin jo menojalkaa vipattaa ja mietit siellä
ukon vaihtoo! Se on katos niin nykyaikaa!
kylk sul on niin helppoo! ;D
Pientä kommenttia "telkkarin töllöttämisestä".
Itselläni on 3 lasta, jotka ovat jo suht aikuisia. Kun he olivat pieniä, niin jokainen oli todella sairas. Kahdella paha astma, kaikilla pahat allergiat, kurkunpään tulehduksia, kuumekouristuksia, korvatulehduksia, vatsatauteja, keuhkokuumeita ja yhdelle puhkesi diabetes (tosin vasta 15 vuotiaana).
Anyway, iskä ei ollut koskaan lasten kanssa lääkärissä, aina se olin minä kun yöt vietin jonkun lapsen kanssa lääkärissä ja/tai sairaalassa.
Yöt valvoin ja siitä sit muutaman tunnin yöunien jälkeen taas koko arkirumba alkoi ( ainahan ne korvatulehdukset ja muut sairaudet yöllä alkoivat).
Yksikin talvi laskin että 4 kuukaudessa olin ollut lasten kanssa 27 kertaa lääkärissä ja joka kerta oli "oikea sairaus" kyseessä. Ei vaan äidin luulotautia :)
Ei se ukko kotitöitä tehnyt mitkä olisi ollut pakko tehdä kuten imurointi, pyykinpesu ja viikkaus/paikoilleen vienti, pölyjen pyyhkiminen, lattioiden pesu, aamiainen, välipala, lounas, päivällinen, iltapala, tiskit, vaipparumba, lasten ulkoiluttaminen jne.
Ei mennyt isä koskaan lastensa kanssa mihinkään että olisin saanut edes jossain välissä vähän nukkua.
Mitä siitä seurasi... totaalinen loppuunpalaminen.
Eli ei se aina ole valinta jäädä kotiin vaan voi olla pakko. Eihän se tullut kuuloonkaan että isä olis jäänyt lasten kanssa kotiin kun yritin vähän aikaa olla töissä. Aina se olin minä. Eihän kukaan työnantaja voi hyväksyä jatkuvaa poissaoloa. Sitäpaitsi hermothan siinä meni kun sai aina olla soittamassa ja selittämässä että nyt taas joku lapsista on sairas.
Jep jep. Minullakin oli ihan antoisaa aikaa olla kolmen muksun kanssa kotona aikoinaan. Mutta TODELLA stressaavaa oli heistä huolehtiminen 24/7. Lasten isä oli aina töissä tai ainakin jossain muualla, ei kotona. Silloin jos sattuikin olemaan kotona, niin v-ä-s-y-n-y-t. "Olkaa hiljaa". Joi pari kaljaa ja meni nukkumaan. Mitään apua isästä ei ollut. Ei sitten missään. Onneksi tajusi erota. Nyt jää heillekin aikaa. Ennen eroa kaikki aika meni huonossa parisuhteessa kärvistelyyn. Kauan se kuitenkin kesti, ennenkuin voin tunnustaa, etten saanut suhteesta mitään, paitsi itkua ja hammastenkiristystä. Huono parisuhde todella nakertaa ihmistä.
Näin jälkiviisastelijana on tietysti helppo kysellä, että oliko mies avioliiton alusta saakka samanlainen työnarkkis ja kotirintamakarkuri? Ja miks ihmeessä niitä muksuja värkätään niin monta, jos miestä ei kiinnosta kuin niiden alullepano?
No nyt puhut asian vierestä..
Tuskinpa yksikään äiti niistä lapsistaan luopuisi,
nyt puhuttiinkin työmäärästä, mikä pitäisi naisten mukisematta sietää..!
Muuten, ne miehet näyttää sen oikean luonteensa vasta perheen perustettuaan.
Ei kai ne naiset nyt tuollaisia miehiä muuten ottaisi, ne on vaan alussa niin ihania olevinaan. Vastuuta ei kestä yksikään mies.
Avioliittolaissa on kohta puolison elatuksesta jossa todetaan, että puolisolla on oikeus vaatia elatuapua avioliiton jälkeen. Oikeus on toki vaatia, mutta eri asia on, katsotaanko vaatimus oikeudessa aiheelliseksi ja kohtuulliseksi.
Kukaan asianajaja ei välttämättä tätä ex-vaimollesi "tee selväksi" heti kättelyssä vaan siitähän he palkkansa saavat, että lähtevät oikeusasteisiin riitelemään.
Olin vuonna 2008-2009 läheltä seuraamassa tapausta, jossa entinen asianajajaliiton puheenjohtaja Riitta Leppiniemi lähti ajamaan päämiehensä elatusapuvaatimusta, siis haastoi asiakkaansa ex-miehen oikeuteen.
Perusteena oli peräti kahdeksan vuoden mittainen avioliitto ja se, että mies oli hyvätuloinen (johtaja) ja oli yksi yhteinen lapsi joka oli oikeusprosessin alkaessa jo kouluikäinen mutta rouva edelleen viihtyi kotona. Vaatimattomasti koulutettu rouva oli ollut kotona ja tottunut avioliiton aikana hyvinkin korkeaan elintasoon miehen kustannuksella joten tällä perusteella hänelle kuuluisi elatusapu, 1500 euroa kuukaudessa avioeron harkinta-ajan eli eron voimaantulon jälkeenkin. Muita perusteluja elatusapuvaatimukselle ei ollut.
Osituksessa kyseinen elatusavunvaatijarouva sai lisäksi neljännesmiljoonan (n. 250.000) omaisuuden, josta valtaosa oli mieheltä saatua tasinkoa eli siis mieheltä saatua rahaa ja muuta omaisuutta. Tästä huolimatta edellä mainittu asianajaja todellakin oli sitä mieltä, että miehen kuuluisi maksaa tälle ex-rouvalle elatusapua.
Oikeudessa tämä vaatimus ei tietenkään menestynyt eli tämä vaatijarouva hävisi, mutta ihmettelen, miten kukaan asianajaja lähtee tällaisia vaatimaan. No, tietysti sai työtunnit laskuttaa lopputuloksesta riippumatta. Siksi kirjoitan tästä näin ihan asianosaisen nimellä, koska oikeuden asiakirjathan ovat julkisia. Ja kaikki kirjoittamani on totta.
Käsittääkseni nuo elatuapuvaatimukset voivat mennä läpi lähinnä silloin, kun on todellakin oltu koko ikä yhdessä ja toinen todella hoitanut kodin vuosikymmeniä ja ei ole tienannut eläkettä jne. Mutta vaatimus sillä perusteella, että "kun on muutaman vuoden ajan tottunut korkeaan elintasoon" tuskin menee läpi.
Juuri näin se menee..
Jos on yli kaksikymmentä vuotta oltu naimisissa ja nainen on huoltanut perheen
kotityöt kaikkinensa ja mies on täten voinut omistautua tulojen tienaamiseen,
voi joutua maksamaan elatusta vaimolleen eron jälkeenkin.
Nämä muutaman vuoden naimisissa olojen jäkeen eronneitten vaatimukset ovat lähinnä naurettavia, mutta perustuvat juuri tuohon, että asianajajienkin
pitää palkkansa jostakin ottaa.
Minä kyllä maksoin ihan mielelläni vaimolleni eron jälkeen elatusta, olihan hän uhrannut parhaat vuotensa perheemme eteen ja minä halusin eron, kun löysin nuoremman naisen vanhoilla päivilläni.