Uteliaita katseita tulee mimmeiltä usein, en vaan lähde niihin mukaan, miksi?
Varmaan siksi kun periaatteessa en hyväksy syrjähyppyä, tai sen aiheuttamaa tuskaa.
Tämänhetken kuviomme eivät mitään maireita ole ja osin senkin johdosta mielessä on joskus käynyt "seikkailla".
Koskaanhan ei voi sanoa ei koskaan enkä siis sanokaan. Se vaan täytyisi tehdä hienosti mutta sitten tullee ne morkkikset ja omatunto soimaa. Mitä teen? Annanko tilanteen vaan tulla jos on tullakseen?
Tällaisia se miehen retale(minä) joskus pohdin
Varmaan siksi kun periaatteessa en hyväksy syrjähyppyä, tai sen aiheuttamaa tuskaa.
Tämänhetken kuviomme eivät mitään maireita ole ja osin senkin johdosta mielessä on joskus käynyt "seikkailla".
Koskaanhan ei voi sanoa ei koskaan enkä siis sanokaan. Se vaan täytyisi tehdä hienosti mutta sitten tullee ne morkkikset ja omatunto soimaa. Mitä teen? Annanko tilanteen vaan tulla jos on tullakseen?
Tällaisia se miehen retale(minä) joskus pohdin
Vastaukset 3
Vanhimmat
olet dorka. jätä se muija tai hoida suhde kuntoon ja unoha pettäminen
Nainenkin voi pohtia tuollaisia...
Minulla on takanani hyvä ja pitkäkestoinen suhde, en usko että vaihdan puolisoa enää tämän elämän aikana. Silloin kun olemme riidelleet pahasti tai ukko sanoo jotain sopimatonta, huomaan itsessäni ikään kuin tarpeen karata...lähden usein silloin kävelylle lähimetsään ja rehellisesti joka kerta mietin että jos joku nyt tulisi vastaan ja osoittaisi kiinnostusta, niin lähtisin varmaan mukaansa. Vaikka pidän suhteen turvallisuudesta, toisaalta kaipaan vähän seikkailua välillä. Ukko ei varmaankaan hyväksyisi uskottomuutta, mutta ei tarvitse jossei tiedä siitä...
Elämä on yllätyksellistä ja tilanteet elää...ennen olin kamalan mustavalkoinen ajattelutavoiltani mm uskottomuuden suhteen...mutta kun ikää tullut ja pitkä parisuhde joka vakaa ja turvallinen..en todellakaan pistä pahakseni yhden yön tuttavuutta jos sellainen joskus eteen tulisi...en kuitenkaan ole mikään intoilija joka hyppisi sitten jatkuvasti..mutta kuka tietää jos sellainen tapahtuisi...puoliso ei voisi loukkaantua kun ei saisi tietoonsa..se jäisi vaan itseni ja vastapuolen tietoon..tuskin enää aikuiset ihmiset jotka varattuja jäisi roikkumaan toisiinsa..matkana varrelle jäisi kukaties ihana muisto kahden ihmisen kohtaamisesta...haaveilua..:)