Jatkeeksi edelliselle avaukselleni, jossa todistin suomalaisten miesten olevan maailman heikkotasoisimpia ja suuren sinkkujen lukumäärän johtuvan lähinnä tästä epäsuhdasta miesten ja naisten välillä.
Lukion biologiaa lukeneet tuntevat varmasti käsitteen heteroosi. Siinähän on kysymys ilmiöstä, jossa risteyttämällä kaksi genotyypiltään erilaista, mutta ei kuitenkaan huippuunsa jalostettua yksilöä saavutetaan jälkeläinen, joka on selkeästi tasokkaampi kuin kumpikaan vanhemmistaan. Olisiko tällä tiedolla jotain merkitystä suomalaisten pariutumisrituaalien kanssa?
Jo pitkään on tunnettu suomalaisten sisäsiittoinen perimä ja siitä johtuvat ongelmat, kuten perinnöllisten sairauksien yleisyys ja muukin geneettinen rappeutuminen. Tämä on myös osaltaan johtanut aivan järkevään ja kannatettavaan periaatteeseen, eli suomalaisten naisten pyrkimykseen hankkia ulkomaalainen puoliso. Vastaava ei tietenkään onnistu suomalaisilta miehiltä, koska kuten edellisessä avauksessani totesin, suomalaisten miesten keskimääräinen taso on tähän liian heikko.
En ole perinnöllisyystieteen suhteen asiantunteva, joten toivon nyt tietäjien valaisevan asiaa. Olisiko mahdollista perustella suomalaisen miehenkin parisuhdearvoa heteroosi-ilmiön avulla? Jos otetaan siis esimerkiksi tumma, lyhytkasvuinen saamelaisalueilta periytyvä suomalaisnainen ja toisaalta vaalea, jukolatyylinen, Karjalan evakoista periytyvä suomalaismies, ovatko geeniperimät tarpeeksi kaukana toisistaan, jotta heteroosi-ilmiö edes osittain korvaisi suomalaismiehen heikon tason suhteessa tasokkaampaan ulkomaalaiseen?
Eli lyhyesti: Voisiko suomalainen mies korottaa parisuhdepotentiaaliaan muuttamalla mahdollisimman kauas geneettisiltä juuriltaan?
Lukion biologiaa lukeneet tuntevat varmasti käsitteen heteroosi. Siinähän on kysymys ilmiöstä, jossa risteyttämällä kaksi genotyypiltään erilaista, mutta ei kuitenkaan huippuunsa jalostettua yksilöä saavutetaan jälkeläinen, joka on selkeästi tasokkaampi kuin kumpikaan vanhemmistaan. Olisiko tällä tiedolla jotain merkitystä suomalaisten pariutumisrituaalien kanssa?
Jo pitkään on tunnettu suomalaisten sisäsiittoinen perimä ja siitä johtuvat ongelmat, kuten perinnöllisten sairauksien yleisyys ja muukin geneettinen rappeutuminen. Tämä on myös osaltaan johtanut aivan järkevään ja kannatettavaan periaatteeseen, eli suomalaisten naisten pyrkimykseen hankkia ulkomaalainen puoliso. Vastaava ei tietenkään onnistu suomalaisilta miehiltä, koska kuten edellisessä avauksessani totesin, suomalaisten miesten keskimääräinen taso on tähän liian heikko.
En ole perinnöllisyystieteen suhteen asiantunteva, joten toivon nyt tietäjien valaisevan asiaa. Olisiko mahdollista perustella suomalaisen miehenkin parisuhdearvoa heteroosi-ilmiön avulla? Jos otetaan siis esimerkiksi tumma, lyhytkasvuinen saamelaisalueilta periytyvä suomalaisnainen ja toisaalta vaalea, jukolatyylinen, Karjalan evakoista periytyvä suomalaismies, ovatko geeniperimät tarpeeksi kaukana toisistaan, jotta heteroosi-ilmiö edes osittain korvaisi suomalaismiehen heikon tason suhteessa tasokkaampaan ulkomaalaiseen?
Eli lyhyesti: Voisiko suomalainen mies korottaa parisuhdepotentiaaliaan muuttamalla mahdollisimman kauas geneettisiltä juuriltaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
'Voisiko suomalainen mies korottaa parisuhdepotentiaaliaan muuttamalla mahdollisimman kauas geneettisiltä juuriltaan?'
Kannattaa ainakin yrittää, siihen tulokseen minä olen päätynyt. Kerron sitten täällä joskus tulevaisuudessa, miten kävi.
asiahan on sillä tavalla, että tuolla maailmalla naiset ajattelevat aivan suomalaisen naisen tavoin omista maanmiehistään.
eli meikäpoikaa täällä juurikaan ei noteerata, mutta kun käyn pikipäämaassa esim yökerhossa, on helvetti irti! saan todellakin potkia rumimpia sivuun, kun he äkkäävät suomipojan saapuneen reviirille.