Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 15 vuotta, joista naimisissa muutaman vuoden (olemme päälle kolmikymppisiä). Lapsia meillä ei ole, lapsettomuushoitoja takana muutaman vuoden ajan. En ole muutamaan kuukauteen tuntenut minkäänlaisia lämpimiä tuntemuksia miestäni kohtaan. Kaikki mitä hän sanoo, tekee/jättää tekemättä tai hänen pelkkä olemuksensakin jotenkin ällöttää ja äsryttää minua. En pysty täsä puhumaan miehelleni, mutta on hän huomannut, että olen kokoajan poissaoleva ja mielummin tuijotan vaikka seinää kuin katselen miestäni. On mulla aikaisemminkin ollut tällaisia ajatuksia näitten yhteisten vuosien aikana, mutta ne on kestäneet maksimissaan pari viikkoa, mutta nyt tuntuu, että tämä tunne ei mene ohi. Voiko tämä tunne mennä vielä ohi vai onko meidän juttu nyt lopussa? Mieheni haluaisi, että olisimme enemmän lähekkäin esim. halailisimme useammin, mutta tuntuu, että en psyty antamaan miehelleni mitään, en edes halausta tai hymyä. Muuten elämäni on ihan kunnossa, töissä menee ihan ok ja vapaa-ajallakin saan tehdä mitä haluan (esim. lukea ja harrastaa liikuntaa). Miehelläni on mielenterveysongelmia (mm. masennusta ja itsemurhayrityksiä) joten en uskalla puhua tästä asiasta hänelle, varsinkaan kun en tiedä, että onko tämä vain joku ohimenevä vaihe elämässäni. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia?
kyllästynyt mieheeni
p0ytä
8368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Täsmälleen kuin minun kirjoittamani! Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta ja lapsiakin on, mutta mies ei ole noin puoleen vuoteen herättänyt minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Ei vihaa, ei rakkautta, ei mitään. Hän rakastaa minua, hokee sitä joka välissä, halaa, suukottelee, silittelee, mutta mikään kosketus ei tunnu miltään. Vaikealta tuntuu vastata edes mitään toisen rakkaudentunnustuksiin, kun ei vaan yhtään tunnusiltä.
Surullista, kun asiat on muuten kyllä meilläkin hyvin. Toisaalta pelkään mikä minua vaivaa. Meneeköhän tämä ohi?
niinpä.miettikääs miltä miehestä tuntuu,kun ei saa vastakaikua aviokumppaniltaan,vaikka yrittää parhaansa tehdä?????ehkä kannattaisi yrittää keskustella,ja ainakin yrittää olla rehellinen,ja yhdessä miettiä,voisiko asioita muuttaa?minusta tuo kyllä kuullostaa avioeron alulta!
Tiedän että hänestä tuntuu ihan varmasti pahalta. Enkä itsekkään oikein ymmärrä itseäni. Enkä haluaisi kuitenkaan loukata häntä, hän on hyvä isä ja oikein hyvä puoliso. Minä tässä olen se viallinen.
Pahalta tuntuu hänen puolestaan, enkä ansaitse noin hyvää miestä. Jotenkin toivon että hänelle tulisi halu lähteä ja jättää, jotta en joudu tuottamaan tuskaa hyvälle miehelle.
Tunnontuskailusi kuulostaa lähinnä vain vastuunottamisen tuskalta ja vastuunottamisen inhoamiselta.
Rakasta lähimmäistäsi silloinkin, kun ei tunnu siltä. Rakkaus on tekoja. Tee!
Menee ohitse, ei kannata luovuttaa! saman moiset tunteet ovat mullaki kestäneet kuukausia kunnes tulee takasin.Aina ei voi olla ruusuista, itse olen ollu 17 vuotta yhdessä ja näitä "kausia" tulee silloin tällöin kunnes huomaa jälleen kerran että se aviomies on todella tärkeä ja intohimo leiskuu taasen.Olen huomannut että pieni ero tekee hyvää, lähteä matkalle tai keksiä jotain uutta omaa tekemistä.Kun ei roiku niin toisessa niin se toinen miellyttääki enempi.Ihan normaalia on.Itsekkin ajattelin meneeks tää ohi ikään ja niin vaan meni.Voimia ja jaksuja!
Hei naiset!!!! kuvitelkaa, että voitteko elää miehenne kanssa loppu elämän? vastaus on todennäköisesti, että ette voi kuvitella sitä, eli miksi kulutatte teidän ainoan elämän kalliita päiviä suhteessa joka ei tyydytä teitä, ja samalla miehennekin aika kuluu hukkaan kun mies luulee että aika menee hyvään yhteiseen elämään. Arvostakaa ainutta elämäänne ja erotkaa jos vastaus ensimmäiseen kysymykseeni on EI. Olen itse tilanteessa jossa olen kihloissa naisen kanssa, ollaan oltu noin 10 vuotta ja hän on minulle tärkeä, mutta tuntuu että rakkaus on muuttunut läheiseksi kaveruudeksi, ja luulen että minunkin on tehtävä ratkaisuni pian.
JA NAISET JOS OLETTE HUOMANNEET ETTÄ MIEHENNE ON ETÄISIÄ JA TUNTEETTOMAN OLOISIA TEITÄ KOHTAAN, NIIN HE EIVÄT RAKASTA TEITÄ JA TODENNÄKÖISESTI MIETTIVÄT ETTÄ VOISPA JOTENKI EROTA NIIN ETTÄ TOINEN EI LOUKKAANTUISI TOOOOODELLA VERISESTI. ELI TEHKÄÄ RATKAISU MIEHEN PUOLESTA, NIIN SÄÄSTYY MOLEMPIEN AIKAA.
Taitaa ne suhteet olla kaikki tuollaisia kauan kestettyään..
Itse seurustelin nuorempana 10 vuotta ja kyllästyin mieheeni ja hän minuun.
Erottiin ja aloin seurustelemaan muutaman vauhdikkaan sinkkuvuoden jälkeen
uudestaan ja olin taas tosi rakastunut.
15 vuotta yhdessä oltiin ja taas oli tunteet nollassa, kummallakin.
Mies olisi halunnut kaverisuhdetta jatkaa, mutta mä halusin muuta.
Taas olin sinkkuna viitisen vuotta, muutama kiihkeä suhde oli, mutta ei rakkautta.
Sitten aloin taas suhteeseen miehen kanssa, johon rakastuin ja ajattelin, että TÄMÄ se on nyt sitä tositosirakkautta.
Ei mennyt kuin kolme vuotta ja samat tuntemukset kuin sulla AP.
No, yhdessä roikutaan ja onhan meillä välillä mukavaakin, mutta tunteet on nollassa.
Ainoat asiat, mistä olen tyytyväinen ovat: en ole koskaan mennyt naimisiin, tehnyt tällaisiin suhteisiin lapsia kärsimään ja olen ollut miehille rehellinen tunteistani.
Ehkä tuo lapsien tekemättömyys kuitenkin vähän kismittää...olisi ainakin nyt vanhempana edes joku, jota vosin rakastaa.
Nyt täytyy tyytyä koiraani.
nauti vapaasta elämästäsi, jooko :D