Viime vuosina tuttavapiirissä on sattunut joukko eroja. Vaikka kaikkien tapausten, jos ovat puolituttuja, olosuhteita en aina tiedä, niin tuntuu että todella monessa erossa toinen on katsonut uuden puolison valmiiksi.
Hivenen jopa tuntuu siltä että jotkut ovat tehneet eropäätöksen itsekseen ja alkavat sen jälkeen etsimään aktiivisesti uutta puolisoa. Uuden löytämisen jälkeen voidaan sitten ilmoittaa vanhalle avioerosta.
Eli kiinnostaisi näin gallupin omaisesti kysyä:
a) onko näin käynyt sinulle avioerotilanteessa?
b) eroatko mielummin että sinulla on uusi puoliso vai jäätkö mielummin sinkuksi ainakin hetkeksi aikaa?
Tietysti se syy miksi mielellään vaihdetaan suoraan lennosta uuteen kiinnostaa erityisesti.
Hivenen jopa tuntuu siltä että jotkut ovat tehneet eropäätöksen itsekseen ja alkavat sen jälkeen etsimään aktiivisesti uutta puolisoa. Uuden löytämisen jälkeen voidaan sitten ilmoittaa vanhalle avioerosta.
Eli kiinnostaisi näin gallupin omaisesti kysyä:
a) onko näin käynyt sinulle avioerotilanteessa?
b) eroatko mielummin että sinulla on uusi puoliso vai jäätkö mielummin sinkuksi ainakin hetkeksi aikaa?
Tietysti se syy miksi mielellään vaihdetaan suoraan lennosta uuteen kiinnostaa erityisesti.
Vastaukset 35
Vanhimmat
a) erosin miehestä, koska henkinen kuilu välillämme kasvoi kasvamistaan. Lopulta miehellä ei ollut muuta kommentoitavaa kuin kaikesta valittaminen ja rasistiset kommentit. Hän vihasi kaikkea ja kaikkia. Minä taas perusoptimisti ei-rasisti joka en vihaa ketään.
b) ajattelin olevani loppuiän yksin, erossa ei ketään kolmatta osapuolta. Sanoin ei monille seurusteluehdottajille eron jälkeen. Lopulta tapasin yllättäen miehen joka kaikinpuolin sopiva ja rakastuin. Asumaan/naimisiin en aio kuitenkaan kenenkään kanssa enää mennä.
Itse olin avoliitossa tavatessani nykyisen mieheni, jolla itsellään oli avioeron harkinta-aika menossa, asui sentään jo yksin. Ei voinut mitään, jos en olisi lähtenyt hänen mukaansa olisin katunut lopun ikääni. Nyt yhdessä 12 v josta 10 aviossa, kaksi lasta ja päivääkään en ole katunut.
Itselläni siis syy oli, että löysin paremman. En tiedä, olisinko muuten eronnut. Periaatteessa on varmaan hyvä pitää vähän taukoa eron jälkeen, mutta jos täydellinen siihen saumaan sattuu, on järjetöntä olla käyttämättä tilaisuus hyväkseen.
Mies jätti,kaipailin takaisin,mutta totesin, että miksi kaivata kun toinen jätti,löysin toisen tai hän löysi minut, en aikonut suhteeseen mutta minkäs voit kun ihastut ,sinkkuna olisi helpompaa.
Erosin itse niin että mieheni jätti minut.
Minulla on toipuminen kesken edelleen. Ehkä joskus taas löydän jonkun uuden, mutta eron jälkeen tuli useamman vuoden "karanteeni", joka siis jatkuu vieläkin. Ajatus toisesta miehestä on vieras, kun prosessoin asiaani edelleen. Mielestäni eron jälkeen kuuluu olla jonkin aikaa yksin ja käydä asioita läpi, jotta voi sitten joskus jälleen sitoutua johonkun toiseen. Ajattelen omalla kohdallani myös että asioiden huolellinen läpikäynti ja yksineläminen jonkin aikaa ovat välttämättömiä, etten siirrä seuraavaan suhteeseen vanhan suhteeni kummituksia.
Lisättäköön vielä se, että avioerohan tuottaa hirveästi tuskaa. Jotkut ehkä menevät uuteen suhteeseen, jotta tuota tuskaa ei tarvitse kokea.
itse olen sitä mieltä, että tämän tuskan läpi käynnillä on oma merkitys, eikä sitä saisi sillä välttää että hankkii heti toisen laastaroimaan omia syviä haavojaan, kuten monet tuntuvat tekevän.
Ei avioero tuota läheskään kaikille tuskaa. Minulle se oli ilon ja vapauden päivä. Avioliitto tuotti tuskaa jo monta vuotta ennen eroa.
Juuri noin minullakin!
Viimeiset 5 vuotta itkin joka yö itseni uneen toivottomassa liitossani.
Ero oli valtava helpotus ja löysin heti uuden, joka on täysin vastakohta exälleni.
Olen onnellinen ikävien vuosien jälkeen taas!
millälailla sä kestit sen 5v, mää olisin eronnut jo sen ekan paskavuoden jälkeen, en ymmärrä miksi jotkut on noin masokisteja, ja kiusaavat ittees.
Kuule, mä rakastin sitä miestä todella!!
Olisin hypännyt vaikka rotkoon hänen puolestaan ja minulla meni se 5 vuotta
irti pääsemiseen siitä tunteesta..
Sitten kun ei enää itkettänyt miehen ollessa taas huorareissullaan, oli aika pakata kassit ja lähteä.
Olin käsitellyt tunteeni ja miehen pyynnöt vielä yhteiselosta,kasseja pakatessani ei tuntunut enää miltään.
Rakkaus oli puoletani kuollut ja hyvä niin.
...kuin minun elämästäni... :(
a) jälkeenpäin ajateltuna avioerotilanteeni alkoi, kun olin ollut exän kanssa yhdessä 18v. Tuolloin nimittäin huomasin, ettei meillä enää aikoihin ollut mitään yhteistä, paitsi lapset.
Myöhemmin tutustuin yhteen mieheen. Hän oli myös naimisissa - ja hänellä oli lapsia, ihan pieniä. Nuorin syntyi siinä vuosien varrella. Välillämme oli paljon - muttei oikein osannut sanoa mitä. Meistä tuli erittäin läheiset ystävät. Mitään suhdetta en halunnut, koska sillä on taipumus pilata ystävyys.
b) ? Jatkossa yhä enemmän tilitimme toisellemme huonoa avioliittoa. Ensin minä, sitten mies. Mies erosi kuitenkin ennemmin. Liittoni aikana minulla oli pari lyhyttä suhdetta. Sitten rakastuin toiseen mieheen (tavallaan siis tämän ystävä miehen lisäksi...). Laitoin avioeron vireille. Suhde toiseen mieheen alkoi rakoilla, sillä hän oli suurelta osilta samanlainen kuin ex: mitään ei voinut tehdä nyt vaan viidestoistapäivä eikä oikein silloinkaan. Koska välini lämpenivät, suorastaan ylikuumenivat tuohon ystävämieheen avioeroni jälkeen, sanoin toiselle miehelle, että nyt pidetään taukoa. Sitten erottiin.
c) :) Nyt haluan miettiä missä mennään ja mitä kaikkea oikeastaan on tapahtunut. Siinä sivussa tapailen ystävämiestä. Hänessä on se mukava puoli, että kaikista tuntemistani miehistä hän ei sekoita ajatuksiani, saa tuntemaan/ajattelemaan järjettömästi vaan päinvastoin: hänestä on apua, kun miettii visaisia ongelmia. Hän auttaa myös toimillaan ja teoillaan, tavalla, josta pidän ja mitä kaipaan. Onneksi minustakin on vastaavaa iloa hänelle...
Ihmissuhteilla on taipumus joko a) syntyä b) olla syntymättä... Käytännössä ero ei mene niin, että päättää olla yksin esim. pari vuotta ja sitten aloittaa uuden suhteen. Ei uusi suhde ala tuosta vain. Ketään sopivaa ei välttämättä löydy vielä pidemmänkään odottelun jälkeen. Sensijaan uusi sopiva voi löytyä jo ennen kuin on eronnut entisestä. Ei siinä mitään sen kummempaa.
Avioeron aiheuttama tuska on syvä, tuntuu aivan uskomattomalta että heti on uusi. Siihähän jää kokonaan elämättä vaihe.
Ihminen luultavasti silloin hyvin rikki, on suorastaan aivan moraalitonta kenenkään mennä seksiin tai muuhun suhteeseen tässä tilanteessa.
Se joka menee vielä särkemään tätä perhettä on todella iljettävin olento, mitä minä osaan ajatella. En usko hänen ajettelevan ketään muuta kuin omaa seksin saamista ja ehäkä vielä hyväksikäyttöä.
Kuinkahan kauan lopulta tarvitaankaan toipumisaikaa, kuinka kaikki osalliset siitä selviävät.
Heh!
Sulla se on tuo seksi sitten muotoutunut oikeaksi kummitukseksi päässäsi? ;D
Varmaan todella vaikeata tajuta, että seksi on mukava asia parisuhteessa..
Täytyisi jäädä kieriskelemään tuskassa, vai? Kaikki muu on moraalitonta? Kenties sinulla on jotain seksuaalisia traumoja, joista toipuminen vie aikaa. Ei se kuitenkaan tarkoita, että kaikilla olisi.
Mutta se ei voi hallita ihmisen tekemisiä. Niin että aina etsii uutta miestä tai naista, Entisesta suhteistä olevista lapsista ei väliteä pätkääkään.
Se on hyvä lisä avioliitossa ja kuuluukin olla, mutta silloin on paljon vialla jos se hallitsee ajatuksia jatkuvasti. Elämä ei voi mennä niin.
Se on sairaampaa, kun miettii TOISTEN seksi-elämää päivät pääksytysten..
ja tuomitsee..varsinkin, jos on päästänyt oman seksielämänsä kuolemaan...
Juuri näin! ;)
minä seurustelin kaksi vuotta jo liittoni aikana ja kuinka ollakkaan narahdin ja exäni ajoi minut pihalle, ja samana iltana muutin toisen luo asumaan.
Olen nyt aviossa ja asumme jopa samassa talossa jossa asuin exäni kanssa.
Joskus mietityttää teinkö oikeita ratkaisuja.
Toinen aikuisista lapsistani ei ole minun kanssa oikeen väleissä.
Minäkään en tule koskaan olemaan hyvissä väleissä isäni kanssa, joka vaihtoi äitini lennossa vastenmieliseen ämmään, jota en halua koskaan elämässäni 50 metriä lähemmäksi itseäni.
...ja sitten kun itse annat lemput kumppanillesi kyllästyttyäsi häneen, sinunkaan
lapsesi eivät ole sen jälkeen tekemisissä kanssasi...? ;D
sitten, jos ja kun eroon niin teen sen fiksummin kun isäni, en pettämällä , vittuilemalla ja uhkailemalla, ja viinan sekä väkivallan voimalla.
Niin niin..
Tulet huomaamaan, että teet juuri samat virheet aikanasi, niin kun isäsikin teki..
aika näyttää miten käy, kumma juttu ,mutta ei onnistunut vaikka olin niin ihastunut.
Kyllä se vielä eteen tulee, minkä taakseen jättää, tuli mieleen ja nyt asun yksin.
Minä menin naimisiin ja erosin nuorena. Eksän kanssa olin ollut pitkään ennen avioliittoakin, mutta itse liitto jäi käytännössä reilun vuoden, paperilla kahden mittaiseksi. Meillä ei ole lapsia.
Kuinkas kävikään. Jossain vaiheessa naimisiinmenon jälkeen tajusin, että suhteemme on osaltani lähinnä kituuttamista. En vieläkään silti osannut ajatella lähtemistä - ennen kuin ihastuin toiseen. Kävin salaa kahvilla ja lounaalla, hakeuduin ihastukseni seuraan jos satuimme samaan baariin jne. Päässä alkoi raksuttaa: parisuhteeni oli surkeassa jamassa. Yritin puhua miehelleni, mutta ei auttanut. Olimme edelleen nuoria, ja aikuistuneet eri suuntiin. Ongelmia oli kaikessa, keskusteluyhteydessä, keskinäisessä kunnioituksessa, tulevaisuuden suunnitelmissa.
Jätin mieheni. Aloin samaan aikaan tapailla tätä uutta ihastustani avoimesti. Mietin kyllä, pitäisikö pysytellä väkisin edes kolme kuukautta kaikista miehistä erossa, mutta olin kovin rakastunut, joten päätin uskaltaa ryhtyä uuteen suhteeseen saman tien - joskin varovaisesti. Ajattelin, että jos minun ja uuden miehen välinen ainoa "ongelma" tuntuu tällä hetkellä olevan pelkkä kalenteriin kuviteltu toipumisaika, niin olkoon. Oli kieltämättä raskasta käsitellä erotuskaa - välitin eksästäni paljon, ja olin viettänyt koko nuoren aikuisuuteni hänen kanssaan - ja samaan aikaan elää uutta rakastumista endorfiiniaaltoineen. En kuitenkaan ole katunut. Sain käsiteltyä eroni - olinhan pohtinut sitä jo ennen varsinaista päätöstä - ja uusi suhde jatkuu edelleen, monen vuoden jälkeen, ja päivä päivältä parempana. Mikä parasta, erokipuilun jälkeen sain palautettua hyvät kaverivälit exmieheenikin - olimme sittenkin parempia ystäviä kuin rakastavaisia.
Asiaan vaikutti paljon ikä ja elämäntilanne: ei lapsia, ei asuntolainaa tai yhteistä omaisuutta. Uusi mieheni tiesi tilanteen ja oli valmis ottamaan riskin - minä tiesin tilanteen ja olin valmis ottamaan riskin. Ei siis tarvinnut miettiä, kärsivätkö sivulliset päätöksestäni. Asuin kyllä eron jälkeen yksin pari vuotta, ennen kuin muutin uuden mieheni kanssa yhteen.
En silti voi suositella lennossa vaihtamista kenellekään. Se vaatii todella paljon työstämistä, aikaa itsensä kanssa. Uusi kumppani saa olla varsin ymmärtäväinen, ja itse pitää pitää huoli, ettei rupea tilittämään uudelle kumppanille liikaa vanhasta. Yksin asuminen oli hyvästä, sai ja joutui viettämään öitä yksin, kävelemään iltaöisessä kaupungissa asioita miettien ym. Itse olen kuitenkin iloinen, että otin riskin. Hyvin kävi.
En suosittele kelleen lennosta vaihtamista, se on hyvä työstää se vanha suhde ekaksi pois alta, ja opetella seisoon omilla jaloillaan.
Varsinkin sellaiset ihmiset, jotka on menny avioliittoon suoraan kotoaan, tekee hyvää olla yksin itsensä kanssa jonkin aikaa.
On hyvä myös miettiä mikä meni vikaan siinä vanhassa ja mikä osuus itellä siinä oli.
Kun on taas itsenäinen ja eheä niin se uuskin suhde onnistuu paremmin, kun on menneisyys reilassa.
Onni tulee aina ittestä ja kun on ittes kanssa tasapainossa ja onnellinen niin se parisuhdekin kukoistaa.
En tiedä, tarkoititko kommenttisi nimenomaan minulle, mutta vastaanpa kuitenkin.
Koin, että pystyin työstämään vanhan suhteeni - ja kyllä, myös omat virheeni - ihan normaalisti, vaikka olinkin jo uudessa suhteessa. Ja toki olin työstänyt asioita jo ennen eroa, pitkään yritin korjatakin niitä. Olen toisaalta hyvin analyyttinen ihminen, mikä helpottaa kriisien käsittelyssä. Parisuhteessa oleminen ei myöskään estä "omilla jaloillaan seisomista", ainakaan minulla. Ex ei ollut kovin hyvä antamaan henkistä tukea, joten omilla jaloillani olin seissyt pitkään.
Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että lennossa vaihtaminen on aina riski. Ehdoin tahdoin siihen tilanteeseen ei kannata hankkiutua, mutta ne tunteet saattavat tehdä tepposet joskus järki-ihmisellekin. Jos on lapsia, heitä pitää ajatella, mutta lapsettomalla eronneella on minusta lupa riskeihinkin.
Itse hieman ihmettelen niitä, jotka vaihtavat suoraan sylin toiseen. Jokaisella on tietysti oikeus tehdä niin kuin parhaaksi näkee, mutta en usko kenenkään olevan avioeron jälkeen valmis uuteen vakavaan suhteeseen. Itse erosin jokin vuosi sitten ja aivan tarkoituksella olin pitkään yksin. Tuo parin vuoden yksinäisyys teki todella hyvää. Ex vaimo sen sijaan otti lähtöni jälkeen kuukaudessa uuden miehen, jos tosin sitten erosi nopeassa tahdissa. Kaipa kyseessä oli jonkinlainen laastarisuhde ja toiset ilmeisesti vain tarvitsevat sellaisen, kun yksin on niin vaikea olla.
On kuitenkin hienoa seistä omilla jaloillaan ja olla sinut itsensä kanssa. Olotilaa on vaikea kuvailla sellaisille, joilla tuo asia ei ole hallussa. Se antaa hurjasti itseluottamusta vaikeisiinkin hetkiin.
Jokainen tekee omat päätöksensä ja itse olen omiini tyytyväinen. Ei ole tarvinnut juosta baareissa etsimässä uusia tuttavuuksia. Itsekseen on aika mukava olla. Sittemmin kävi niin kuin usein käy. Tapasin sattumalta huippunaisen, johon rakastuin ja asumme nyt yhdessä.
Viestin sanoma on siinä, että jokainen tekee siten kuin itselleen kokee hyväksi. Itselleni yksin oleminen oli kasvattava ja itseluottamusta nostava juttu. Toisille voi olla vaikea olla yksin tiukkoina hetkinä ja siitä sitten helposti ottaa ensimmäisen, joka on halukas viereen tulemaan.
Ei, vaan ihmiset ovat niin erinlaisia ja tarpeet ovat erinlaiset.
Todellakin ensin ne omat jalat alle, ne löytää eron jälkeen olemalla ilman uutta suhdetta. On oma vapaus, saa samalla ajatella ihan itsenäisesti ei itsekkäästi. Ja kasvaa hieman järkikin päässä.
Et koskaan pääse tuntemaan itseäsi jos etsit sitä uutta suhdetta heti luoksesi, etkö uskallakaan päättää itse, vaan vaihdat monesti vielä huonompaan.
Tässä olen nähnyt tilanteen, jossa vaimo haukkui puolisoaan kaikesta mahdollisesta ja halusi eroon. Tuli uusi mies, joka on todella paljon huonompi näissä haukutuissa asioissa, joten kuinkahan kauan menee ennenkuin huomaa tehneensä todella väärän valinnan.
Mistä sinä voit muka tietää sen uuden miehen viat? ;D
Taidat olla vain sen katkera jätetty entinen, joka
omassa päässään kehittelee kaikkea nurjaa vaimon uudesta kumppanista.
Se uusi mies voi tehdä exästäsi tosi onnellisen, usko pois!
Et voi esim. tietää sitäkään, kuin hyvä ja hellä rakastaja mies on ja se on tärkeää parisuhteessa..vai oletko jopa nainut hänen kanssaan? ;))
juu läpituttu on;D :D
Ystäväpariskuntani erosi pitkästä liitostaan. Mies lähti. Etsi netistä uuden perheen. Muutti sadan kilometrin päähän. Pari vuotta myöhemmin selvisi, että ratkaisu ei hänen kannaltaan ollut oikea. Uusi vaimo osoittautui monisairaaksi ja murrosikäisten lasten kanssa suuria vaikeuksia. Nyt tämä mieskin on taistellut verenpaineensa ym. tulleen vastoinkäymisen kanssa. Vaihtaminen ei tosiaankaan aina kannata.
Minä taas lähdin kylmän vaimoni luota uuden mukaan, jolla oli myös murrosikäiset lapset.
Hyvin on tultu toimeen ja rakkautta riittää lämpimän naisen rinnalla, vaikka yhdessä on oltu jo 6 vuotta.
Nuorinkin lapsi on nyt opiskelemassa, joten kaksistaan saadaan viettää aikaa ihan tapeeksi ja mukavaa on, kun nuoriso tulee lomilla porukalla käymään.
Jos tulee nuorten kanssa toimeen, mitä ongelmia sitä muka tulisi?
Nuoret on mahtavia!
Nuo verenpaineet taitaa olla ihan muista syistä tulevia, vanhempana itse kullakin on kaikenlaista remppaa..
Turha niistä on syyttää jotain uusioperhettä ja mistäs sinäkään tiedät asioiden oikeaa laitaa, ventovieras "ystävä"....?
kuule kyllä siinä paineet nousee, kun toinen sairastaa mieliala ja alko sairauksia ja teinien takia kytät jatkuvasti nurkissa, tai niitä saa hakea poliisilaitokselta.
Näissä asioissa on monenlaisia ajatuksia ja kukin näkee vain omansa. Kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että eron jälkeen pitää ehdottomasti pitää suhdetaukoa, eikä lähteä heti hakemaan uutta.
Se sitten tapahtuu ja löytyy kun aika on. Useinkaan etsimällä ei löydy vaan tulee esiin muulla tavoin.
Etsimällä netistä, ravintolasaleista löytyy ihmisiä, mutta karttaisin näitä paikkoja mahdollsiimmaan paljon ja kynnys suhteelle on hyvin korkea.
Kun täällä aina kirjoitellaan miten voit tietää tai jotain sellaista. Yleensä vieras näkee paremmin kuin asianomaiset itse tilanteensa ja toinen voi tuntea uuden suhteesi paremmin kuin itse tunnet.
Ei pisä aina sulke akorviaan ja silmiään, välttyisi paljolta ikävältä.
En tarkoita, että juoruja pitäis ehdottomomasti uskoa, vaan aina niihin joku totuus sisältyy, silloin pitää panna omat hoksottimet toiminaan.
Yleensäkin nuorilla ihmisillä pitäisi olla enemmän kiinnostusta yhteiskunnallisin asioihin ja heidän tulisi kuunnella ympärillään olevaa elämää. Jotenkin kiinnostus omaankiin elämään lisääntyisi ja nämä ahdistukset puolisoon ja hänen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin vähenisivätt, puolisot kävisivät keskustelua myös kodin ulkopuolisista asioista, silloin heillä olisi jotain yhteistä ja kaikki ei tuntuisikaan niin turhauttavalta ja seksikin olisi hieman vähemmään hallitseva elementti kokonaisuudessa.
Ei kaikki keskustelu muusta ole juoruamista, vaan kun keskustellaan esimerkiski siitä mitä uusia päätöksiä eduskanta tekee ja millä tavoin ne vaikutavat omaan perheeseen tai lapsiin kohdistuvat muutokset yhteiskunnassa, työpaikkaan liittyvät muutokset. On paljon asioita jotka koskevat omaa perhe-elämäänne, keskustelkaa niistä ja paljon.
Toisen huomioimiseksi sanoisin, että sekin, että aina jättä viestin missä kulloinkin on, on erittäin tärkeää olla rehellinenn.
Vain tarralappu kotiin varattuun tauluun ja aina voi tietää sen, ei tarvitse luulotella tai haastaa riitaa jokaisesta menosta.