Vähän aikaa sitten Suhteet palstalla oli suuren suosion saavuttanut läskikeskustelu. Siitä jäi vaikutelma, että meidät ylipainoiset voisi heti kerätä keskitysleiriin ja eliminoida siellä!
Katukuvassa herätämme kielteistä huomiota, meille voi kuka tahansa heittää, että olemme selkärangattomia, laiskoja yhteiskunnan elättejä - vähälahjaisia ääliöitä, joiden ei kuulu kulkea maan pinnalla.
Itkin ja nauroin, kun luin noita viestejä - sisimmässäni itkin. Liikalihavuus ei ole leikin asian, ja kukaan meistä ei ole tietoisesti halunnut lihavaksi. Ainakin omalla kohdallani on kyse laajemmasta sairaudesta, isoja menetyksiä jo aivan pikkulapsiaikana, turvattomuutta ja kiintymisen pelkoa vanhempana. Naishormonitkin ovat vieneet painoa ylös.
Nyt kun elämä on tasoittanut ja jokainen päivä tuntuu ihanalta jo aamusta saakka, ei laihtuminen tahdo onnistua, vaikka siihen olisi käytännön edellytykset. Myönnän, että saatan tulla yhteiskunnalle kalliiksi, mutta ainakaan vielä en ole invalidisoitunut niin paljon, että olisin vaarassa eläköityä. Pari sairautta on, mutta niiden hoito vie yhteiskunnan varoja tosi vähän. Kiinnostavaa työuraa riittänee vielä yli kymmenen vuotta. Vuoden aikana olen ollut poissa työstä 1,5 päivää - edes flunssa ei iske, vaikka ympäriltä kaatuu toveria! Koen elämäni hyvin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi - vain hetkittäin minua masentaa ja yksi aihe on juuri ylipaino!
Lehdissä kirjoitellaan 2-tyypin diabeteksesta - jonakin päivänä luulosairailen, että minulla on jo se! Tukielimet saattavat oireilla varsinkin liikkumattoman päivän jälkeen/ oikein liikunnallisen päivän jälkeen...
Eli haluaisin todella laihtua oman terveyteni vuoksi, en niinkään siksi, että olisin vastenmielisen näköinen - kukaan lähipiirissäni ei ole ainakaan moittinut minua ääneen!
Lihavuuttani en olisi alkanut edes miettiä, ellen olisi lukenut läskikeskustelua. Siinä mielessä hyvä katalysaattori!
Laihdutaan - laihdutaan, hyviä vinkkejä kaivataan
t. Mamma 104,5/158 cm - ainakin 40 kg pudotettavaa
Katukuvassa herätämme kielteistä huomiota, meille voi kuka tahansa heittää, että olemme selkärangattomia, laiskoja yhteiskunnan elättejä - vähälahjaisia ääliöitä, joiden ei kuulu kulkea maan pinnalla.
Itkin ja nauroin, kun luin noita viestejä - sisimmässäni itkin. Liikalihavuus ei ole leikin asian, ja kukaan meistä ei ole tietoisesti halunnut lihavaksi. Ainakin omalla kohdallani on kyse laajemmasta sairaudesta, isoja menetyksiä jo aivan pikkulapsiaikana, turvattomuutta ja kiintymisen pelkoa vanhempana. Naishormonitkin ovat vieneet painoa ylös.
Nyt kun elämä on tasoittanut ja jokainen päivä tuntuu ihanalta jo aamusta saakka, ei laihtuminen tahdo onnistua, vaikka siihen olisi käytännön edellytykset. Myönnän, että saatan tulla yhteiskunnalle kalliiksi, mutta ainakaan vielä en ole invalidisoitunut niin paljon, että olisin vaarassa eläköityä. Pari sairautta on, mutta niiden hoito vie yhteiskunnan varoja tosi vähän. Kiinnostavaa työuraa riittänee vielä yli kymmenen vuotta. Vuoden aikana olen ollut poissa työstä 1,5 päivää - edes flunssa ei iske, vaikka ympäriltä kaatuu toveria! Koen elämäni hyvin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi - vain hetkittäin minua masentaa ja yksi aihe on juuri ylipaino!
Lehdissä kirjoitellaan 2-tyypin diabeteksesta - jonakin päivänä luulosairailen, että minulla on jo se! Tukielimet saattavat oireilla varsinkin liikkumattoman päivän jälkeen/ oikein liikunnallisen päivän jälkeen...
Eli haluaisin todella laihtua oman terveyteni vuoksi, en niinkään siksi, että olisin vastenmielisen näköinen - kukaan lähipiirissäni ei ole ainakaan moittinut minua ääneen!
Lihavuuttani en olisi alkanut edes miettiä, ellen olisi lukenut läskikeskustelua. Siinä mielessä hyvä katalysaattori!
Laihdutaan - laihdutaan, hyviä vinkkejä kaivataan
t. Mamma 104,5/158 cm - ainakin 40 kg pudotettavaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Täältä löydät paljon ilmaista tietoa:
http://www.kutri.net
itse sain pienen pojan muutama kuukausi sitten. paino oli korkeimmillaan 93 kg ja olen 167cm... luontaisesti laihduin 80 kiloon mutta sit tyssäs siihen. Aloitin painonvartijoissa laihduttamisen kuusi viikkoa takana. eilen kävin taas punnituksessa ja nyt kuusi kiloa mennyt. vielä olis noin 14 kg jäljellä. mutta helppoa on ollut. suosittelen lämpimästi!!!
Kyllähän mie sinun kustannuset maksan palkastani siinä missä muutkin, en mie siitä valita. Yhteiseen hyväänhän ne varat menee, ei tässä nyt niin tiukoilla olla.
Mihin muuhunkaan ne verovarat on tarkoitettu kun toisten ihmisten auttamiseen.
Eri asia on sitten jos haluaa ihan oman hyvän olon takia laihduttaa. Siihen toivotan onnea.
Älä ota niitä läskikeskusteluja vakavasti, niiden kirjoittajat harrastavat nk. trollausta (l.tietoista provosointia). Mitä laihtumiseen tulee, lue esim.
Fredrik Paulun: Verensokeriblues
Montignac: syön hyvin, siksi laihdun ( Huom:painos v.2002)
Löytyvät kirjastoista. Kumpikin menetelmä on terveellinen eikä tarvitse kitua, ja laihdut aivan varmasti! Oma elämäni muuttui täysin M:n dieetillä.
Hyvä linkki jos herää kysymyksiä:
http://velhottaret.net/alakarppi/index.php
Lisätietoa:
http://koti.mbnet.fi/lowcarb/index.html
Älä lannistu, jompaa kumpaa dieettiä kun noudatat ohjeiden mukaan, et voi olla laihtumatta ja voit paremmin kuin koskaan.
P.S. Netissä on paljon ihmisiä jotka suomeksi sanottuna puhuvat paskaa, tämä pätee myös laihdutukseen. Älä usko mitään mitä luet netistä, lue kirjoja ja muodosta oma käsityksesi.