Moi kaikki. Mulla on sellanen ongelma, että olen elänyt parisuhteessa nyt kolmisen vuotta ja seksielämä on ollut aika heikonlaista, seksiteraapiakin on kokeiltu, mutta oli huono terapeutti. Muuten meillä on erinomainen suhde. Tässä kysyisinkin rakentavia mielipiteitä siitä, että kun hairahduin vähän aikaa sitten Webcam seksiin vieraan ihmisen kanssa netissä, ja en pitäny aluksi sitä mitenkään isona juttuna, mutta myöhemmin on alkanut omatunto kolkuttaa, niin kysyisinkin onko teidän mielestänne hirveän suuri väärys jos jättäisin asian kertomatta puolisolleni. Kadun tekoa ja se oli mielestäni aika typerää ja mieli teksi kertoa että pääsisi omantunnon tuskistaan, mutta en todellakaan halua pilata meidän hyvää parisuhdetta moisen asian takia. Voisin ehkä saada anteeksi, ehkä en, mutta en uskalla ottaa riskiä! Mielestäni se ei ole kuitenkaan sama asia kun pettäisi livenä. Mitä mieltä te olette? Voiko huono omatunto ajan saatossa hälventyä, vai piinaako se niin pitkään että kertoo?
Kannattaako kertoa...
SeppoIII
5193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On totta kai yksilöllistä miten tuollainen asia alkaa kutakin ihmistä ohjata ja vaivata tai onnistuuko sen joskus antamaan itselleen anteeksi ja siten unohtamaan. Sitä ei kukaan voi tietää etukäteen, on vaan elettävä sen faktan kanssa ja katsottava mihin se johtaa.
Kolme vuotta kestänyt parisuhde on vielä kovin lyhyt, joten olisi aika luonnollistakin että se raukeaisi jos kertoisit, riippuen tietysti siitä miten sen kertoisit ja missä ja millainen suhde teillä kahdella noin ylipäätään on. Luottamus saa aina kolhun kun rakkaussuhteessa aletaan sooloilemaan sen perusasian eli fyysisen omistajuuden kanssa. Koko suhdehan perustuu ajatukselle, että on lyöttäydytty kimppaan juuri siksi koska halutaan omistautua vain yhdelle.
Jos ns. paljastumisen vaaraa ei ole muuten kuin itse tunnustamalla, on tietysti sinun oma asiasi mitä päätät. Se riippuu puhtaasti siitä miten sinä tekosi kanssa nyt selviät. Totta kai sinulla on syyllisyyden tunteita, ne ovat hinta hetken hauskanpidosta ja niitä on vaan siedettävä, tai jollet kertakaikkiaan kykene sietämään etkä antamaan itsellesi anteeksi tekoasi, joudut ennen pitkää purkamaan painolastin tunnustuksena kumppanillesi. Muussa tapauksessa syyllisyys saattaa alkaa ohjaamaan sinua, jopa katkeroittaa sinut.
Kannattaa todellakin miettiä sitä oliko se teko sen arvoinen, että siitä pitäisi tehdä parisuhdeongelma. On kyse ennen muuta sinun omasta moraalikäsityksestäsi; mitä se antaa myöden ja mitä ei.
Kun/jos kerrot siitä kumppanillesi, on sinun sitten kyettävä vastaanottamaan myös hänen reaktionsa ja sitä seuraavat päätöksensä. Ainakin siihen kannattaa sitten varautua jo etukäteen (=teoriassa).
Vasta tunteiden tullessa mukaan asia puidaan viimein käytännössä, eikä kukaan voi taaskaan etukäteen tietää sitä kuinka teidän käy.
Et kerro. Kanna tunnontuskat ja syyllisyys, älä aiheuta surua ja tuskaa toiselle.
Jotain tuolle seksiongelmalle pitää tehdä, koska muuten löydät itsesi uudestaan samasta tilanteesta. Onko kyse naisesi haluttomuudesta vai eikö hän saa tyydytystä seksissä? Pystyttekö puhumaan avoimesti asiasta?
Pystymme puhumaan avoimesti. Kyse on minun yleisestä haluttomuudestani.
Eihän sitä nyt runkkauksiaankaan julista koko maailmalle!
Pysy siis hiljaa äläkä pahoita toisen mieltä tuollaisella jutulla.
Vaimos loukkaantuu, jos kerran sen kanssa olet haluton, mutta sitten muuten kyllä tekisi mieli!
Olen nainen ja me olemme olleet jonkin vuoden yhdessä, mutta harrastan säännöllisesti hieromasauvan kanssa tyydyttelyä, kun orgasmi on silleen parempaa ja taas orgasmin jälkeen olen kuin uusi ihminen!
Miehelle en kerro mitään, kun hänellä on muutenkin huono itsetunto ja seksi ei ole kovin hyvää, mutta pidän hänestä muuten, juuri tuon vaatimattomuuden takia.
Kiitoksia asiallisista vastauksista. Tästä oli apua. Kadun tekoani ja tuntuu nyt katumuksen myötä siltä että haluan panostaa enemmän meidän suhteeseen, koska rakastan puolisoani. Jätän ehkä asian kertomatta, siinä toivossa että annan itselleni anteeksi. Rauhotuin kolme vuotta sitten ja aloin seurustella vakavasti, enkä todellakaan halua palata vanhaan elämäntyyliin. Seksiterapia voisi olla vielä paikallaan, kunhan löytyy hyvä terapeutti. Ongelmana on se että elin kymmenen vuotta yksin harrastaen irtosuhteita, joihin liittyi aina uutuden viehätys ja jännitys. On ollut todella vaikeaa alkuhuuman jälkeen tottua parisuhdeseksiin, se on erillaista ja se pitäisi löytää jotenkin. Kaikkea hyvää teille.