Joskus ylä-asteelle siirtyessä muutuin sosiaalisesta ihmisestä sulkeutuneeksi ja ahdistuneeksi. Pelkäsin kaikkia tilanteita joissa piti puhua tai jne. esim, jos piti esitelmän. Kaverisuhteetkin loppuivat ja aloin pelätä tyttöjä. Kiusaamistakin oli, väheni viimeistä vuotta kohden. No kaveritilanne parani loppua kohden. Ammattikouluun siirtyessä sama alusta, pelkäsin ja ahdisti kaikki, vähemmän tosin kuin peruskoulussa. No joitain kavereita oli, koulun loputtua ei yhtään. No tämän jälkeen sitten on ollut töitä ja työttömyyttä, ei kauhean pitkiä työttömyys jaksoja. No olen edelleen jotenkin sulkeutunut ja ahdistunut, masennuskin puhkesi siinä 20 vuotiaana. Töissä minua pidetään sosiaalisena ja menevänä mutta se on vaan jonkilainen rooli töihin. No vastakkaisen sukupuolen kanssa olen yhtä pihalla kuin 12 vuotta sitten eli eipä ole paljoa kokemusta.
Masennusta olen hoitanut lääkeillä ja käyn terapiassa, yritän olla rohkeampi
sosiaalisempi mutta vaikeaa se on. Sitä vaan olen miettinyt että mitä
minulle tapahtui 12v sitten, oli kavereita ja olin sosiaalinen. No koulu kylläkin
vaihtui maalaiskyläkoulusta isompaan kouluun. Onko se syy en tiedä.
Halusin vaan kertoa tarinani.
Masennusta olen hoitanut lääkeillä ja käyn terapiassa, yritän olla rohkeampi
sosiaalisempi mutta vaikeaa se on. Sitä vaan olen miettinyt että mitä
minulle tapahtui 12v sitten, oli kavereita ja olin sosiaalinen. No koulu kylläkin
vaihtui maalaiskyläkoulusta isompaan kouluun. Onko se syy en tiedä.
Halusin vaan kertoa tarinani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mulla on ihan sama, ylä-asteelle en sopeutunut, masennuin ja eristäydyin ja masentuneisuus ja eristyneisyys jatkuu edelleen eikä minkäänlaisia ihmisuhteita todellakaan ole