Prinsessa oletko sinä?

No ei päde meikäläiseen, mulle oli suuri kohteliaisuus kun miestuttava sanoi etten ole onneksi mikään prinsessa.

En välitä koruista, vaatteista enkä hienostelevista käytöstavoistakaan. Nukun missä vaan ja syön mitä vaan. En nirsoile enkä karttele likaisia töitä. Hameessa minua ei nähdä kuin aniharvoin. Minulle riittäisi köyhäkin mies jos sydän olis paikallaan.

Katsoppas kun on alemman tason naisia ja ylemmän tason naisia,
meillä ylemmän tason naisilla on hyva maku ja fiksut käytöstavat,
alemman tason naiset taas ryvettyy kesäsin festareilla, ottaa typeriä tatuointeja ja shoppaa rumia vaatteita.

Voihan se olla tavara-ahneuttakin, mut näkisin sinä vanhempaa mallia...sitä että mies on se kaiken suojeleva prinssi ja nainen saa tuntea olevansa turvassa, suojeltu ja arvostettu. Tai perinteistä Tarzan ja Jane meininki.

Joku Freudilainen vois nähdä siinä sitä ehdotonta hyväksyntää ja suojelusta mitä pienet tyttäret toivoo isältään. Se on tunne, jota ei voita mikään.

Vertaa: katso miten William vei Katen sinne kultaiseen häkkiin. Se voi olla Williamille tuttu paikka, mutta erittäinen kylmä ja yksinäinen jos ei saa olla rakkaansa kanssa. Hän näyttää suojelevan Katea ja tietävän miten siellä liturgian ja julkisuuden maailmassa toimitaan. W on kasvatettu tekemään päätöksiä, ymmärtämään vastuun. Kate saa olla ujo "tavis", turvassa ja rakastettu. W:lla on duuni joka määrää kaiken niiden elämässä.

Prinssistään voi prinsessa olla aidosti ylpeä koska prinssi antaa prinsessalleen ainutlaatuisuuden tunteen. Samoin kuningas kuningattarelleen. Samaten prinssi voi kulkea ylpeänä prinsessansa vierellä, koska tämä omistautuu rakkaudella vain hänelle.
Sellaiset asiat ei onnistu tavan äijiltä eikä ämmiltä.
Äijät pitää ämmiä lähtökohtaisestikin alempiarvoisena tai vähäpätöisempänä kuin omaa, munallista sukupuoltaan, ja ämmät asennoituvat niin, että äijät on kaikki samanlaisia eivätkä muuksi muutu.

On kerrassaan satumaisen ihanaa olla prinsessa joka on löytänyt oman prinssinsä! ;)

Entäs Diana?

Minä olen omassa fantasiassani balettiprinsessa ja kouluratsastusprinsessa.
Hevosta pyydän kantamaan itseäni kuin siniveristä - suojellen, rohkaisten ja lennättäen minua keinuvalla laukallaan.Uskon että mulla on yhteys hevoseen joka voisi olla mun rojalistinen ratsu.Balettitunneilla en käy mutta jumppaan balletonessa.

Kun menen vaarallisen hepan luo, käyttäydyn varmuuden vuoksi prinsessamaisesti.Tällöin olen niin pehmeä ja antautunut,että jos tipun selästä, en saa mustelmia.Tähän omaan illuusiooni itsestäni ratsuprinsessana kuuluu tietty imago.Haluan olla brunette - koska idolini talleilta ovat kaikki olleet pähkinäbrunetteja.

olla prinsessa enkä liioin halpa pumpattava barbara. Olut maistuu, vaatteet käytän puhki ja sitä rataa.

En ole rinsessa omasta mielestäni mitenkään enkä millään lailla. Joka kerta, kun joku sanoo niin, yllättyy yhtä paljon, mutta varsinkin silloin, jos sanoja on sellainen, joka ei tunne mua hyvin ja kokonaan.

Jotta kaipa se on luonteenpiirre, tapa olla, sanoa, suhtautua ... Joku omintakeinen juttu habituksessa, jota ei itse osaa pitää minään eikä erikoisuutena ainakaan. Pukeutumisesta, korujen käytöstä, materian haalimisesta tms. ei ainakaan tässä tapauksessa ole kyse.