Lähettääkö miehesi kaikki rahansa perheellensä? Onko teillä ongelmia tämän asian takia? Miten olette selvinneet niistä?
Oma tilanteeni on se, että olen 7 vuotta antanut periksi miehelleni tässä asiassa. Aluksi vastusin voimakkaasti, mutta rahat lähti ja sillä siisti. Tuudittauduin ajatukseen, että kyllä se rahan lähettäminen loppuu, kunhan sodan tuhot on saatu korjattua ja voimme suunnitella omaa kotia ja lapsia Suomessa. Mies kuitenkin tuntee olevansa edelleen vastuussa perheensä rahoittamisesta ja hehän osaavat löytää juuri ne sanat, joilla rahat saa. Välillä hän itsekin vihaa jopa äitiään ainaisen rahan kinuamisen takia, mutta kuitenkin lähettää.
Rahaa on mennyt mitä turhimpiin asioihin valtavia määriä, joten siitä syystä me elämme suomalaisittain köyhästi. Perheeni ihmettelee, miten kahdella työssä käyvällä ihmisellä ei ole varaa pitää edes autoaan kunnossa, joka on työmatkojen takia elintärkeä. Kuitenkin olemme ostaneet esim. kaksi eri autoa miehen veljelle. (Käytän me muotoa, sillä minähän joudun maksamaan meidän elämisen täällä suurimmilta osin.)
Tilanteemme on nyt erittäin räjähdysherkkä ja riitelemme todella paljon. Erosta on puhuttu (viimeksi tänä aamuna), yleensä mieheni ottaa sen heti puheeksi, kun riita alkaa. Tilanne ei miellytä kumpaakaan ja vihan tunteet puolin ja toisin ovat ajoittain voimakkaat. Itselläni ei vain ole tähän mennessä ollut voimaa lähteä...
Miehenikin myöntää sen, että minä olen antanut suhteessamme enemmän periksi, mutta ei kuitenkaan ole valmis tekemään itse sitä milloinkaan. Hän itse otti taas kerran puheeksi, että seuraavan kotimaassa vierailunsa jälkeen alkaa meidän elämä ja rahan lähettäminen loppuu. Paitsi tietenkin, jos hänen äitinsä sairastuu ja tarvitsee sairaalahoitoa, lähettää hän rahat. Tämän minäkin ymmärrän ja olen sanonut sen hänelle jo vuosia sitten. En kuitenkaan jaksa luottaa hänen muihin sanoihinsa, koska olen kuullut ne niin monta kertaa ennenkin.
Onko kenellään ollut vastaavia kokemuksia? Mikä tilanne on tällä hetkellä?
Oma tilanteeni on se, että olen 7 vuotta antanut periksi miehelleni tässä asiassa. Aluksi vastusin voimakkaasti, mutta rahat lähti ja sillä siisti. Tuudittauduin ajatukseen, että kyllä se rahan lähettäminen loppuu, kunhan sodan tuhot on saatu korjattua ja voimme suunnitella omaa kotia ja lapsia Suomessa. Mies kuitenkin tuntee olevansa edelleen vastuussa perheensä rahoittamisesta ja hehän osaavat löytää juuri ne sanat, joilla rahat saa. Välillä hän itsekin vihaa jopa äitiään ainaisen rahan kinuamisen takia, mutta kuitenkin lähettää.
Rahaa on mennyt mitä turhimpiin asioihin valtavia määriä, joten siitä syystä me elämme suomalaisittain köyhästi. Perheeni ihmettelee, miten kahdella työssä käyvällä ihmisellä ei ole varaa pitää edes autoaan kunnossa, joka on työmatkojen takia elintärkeä. Kuitenkin olemme ostaneet esim. kaksi eri autoa miehen veljelle. (Käytän me muotoa, sillä minähän joudun maksamaan meidän elämisen täällä suurimmilta osin.)
Tilanteemme on nyt erittäin räjähdysherkkä ja riitelemme todella paljon. Erosta on puhuttu (viimeksi tänä aamuna), yleensä mieheni ottaa sen heti puheeksi, kun riita alkaa. Tilanne ei miellytä kumpaakaan ja vihan tunteet puolin ja toisin ovat ajoittain voimakkaat. Itselläni ei vain ole tähän mennessä ollut voimaa lähteä...
Miehenikin myöntää sen, että minä olen antanut suhteessamme enemmän periksi, mutta ei kuitenkaan ole valmis tekemään itse sitä milloinkaan. Hän itse otti taas kerran puheeksi, että seuraavan kotimaassa vierailunsa jälkeen alkaa meidän elämä ja rahan lähettäminen loppuu. Paitsi tietenkin, jos hänen äitinsä sairastuu ja tarvitsee sairaalahoitoa, lähettää hän rahat. Tämän minäkin ymmärrän ja olen sanonut sen hänelle jo vuosia sitten. En kuitenkaan jaksa luottaa hänen muihin sanoihinsa, koska olen kuullut ne niin monta kertaa ennenkin.
Onko kenellään ollut vastaavia kokemuksia? Mikä tilanne on tällä hetkellä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Miehesi on siis jostain kehitysmaasta ?
Et ole ainoa vaan kaltaisiasi on Suomessa
monia, sekä miehiä että naisia. Yhteistä
on se että suomalaista lypsetään ja rahat
lähtee kaukomaille.
Milloin joku sairastuu, puhveli kuolee, uusi
puhveli onkin kipeä jne jne. huoah... ;(
Sotia ei ole ollut viime vuosina pelkästään kehitysmaissa, ja kaikissa ns. teollistuneissa sivistysmaissakaan ei ole kansalaisille niin halpaa terveydenhoitoa kuin täällä. Minua ei jätetä täällä sairaalan ovelle kuolemaan ellen näytä rahatukkoa etukäteen...
Kannanottosi on rekisteröity, vaikkakaan siitä ei ollut minulle muuta apua kuin se, että tiedän jonkun olevan jopa minua katkerampi ihminen...
Pakolaisena Suomeen tulleet miehet, pojat ovat kotimaahan jääneistä perheistä huolissaan ja heidät on kasvatettu siihen, että heidän tulee pitää vanhemmistaan sekä sisaruksistaan huolta.
Valitettavasti heillä itsellään ei ole koulutusta tai työtä jonka avulla saavat rahaa. Kunnian säilyttäminen on kuitenkin tärkeää ja silloin he ottavat sen rahan mistä saavat, eli vaimoilta ja naisystäviltä. He eivät uskalla nousta kapinaan vanhempiaan vastaan, se ei ole heidän kasvatuksensa mukaista. Sinun pitää itse päättää sopeudutko elämään näin, tai lopettamaan suhteen. Itse ratkaisin asian siten, että lopetin pitkäaikaisen seurustelusuhteen, kun tajusin että minua käytettiin hyväksi suomessa asuvan toisen veljen perheen elättämisessä.
Kiitos vastauksestasi.
Olen iloinen, että olet tehnyt sinun kannaltasi oikean ratkaisun.
Mieheni on valitettavasti perheestään ainut ulkomailla asuva. (Jos hänen veljensä asuisi esim. Suomessa ei meidän tarvitsisi auttaa häntä, hän nimittäin saisi perheineen täällä käteen enemmän rahaa kuin me yhteensä,mitä en kyllä veronmaksajana voi täysin hyväksyä.)
"Sinun pitää itse päättää sopeudutko elämään näin, tai lopettamaan suhteen."
Valitettava tosi asia...
Haluan tarkentaa vielä muutaman asian, joilla ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole paljon merkitystä:
"Pakolaisena Suomeen tulleet.."
mieheni ei ole ollut pakolaisena missään maassa, vaan ollut aina maahanmuuttajana (ja töissä).
"He eivät uskalla nousta kapinaan vanhempiaan vastaan"
mieheni kyllä kapinoi, mutta potee huonoa omaatuntoa, koska isänsä oli ennen kuolemaansa sanonut jotai, mitä hän ei pysty unohtamaan.
Joo,kuulin erään tositarinan itämaal.miehestä,joka on eronnut vaimostaan(näiden kahden sopimuksesta)ja meni täällä Suomessa avioon suomalaisen naisen kanssa,jolla on omaisuutta ja varakkaammasta perheestä..nainen ei voinut saada lasta vasta kun lapsettomuushoitojen jälkeen (vanhempansa kustansivat)ja sitten kun lapsi sai alun ja syntyi,tämä ulkom.mies vähät välitti.Miehellä on kotimaassaan lapsia ja aina kun käy siellä vierailulla,on ex-vaimonsa kanssa sänkypuuhissa (oli kertonut kaverilleen joka sitten kertoi minulle)!Suomalainen vaimo ei taida tietää tästä mitään,jos ei sitten ole saanut selville-onhan tästä aikaa jo muutama vuosi kun tästä kuulin.Rahaa on kuulemma lähetelty tuonnekin maahan-ja arvatenkin "exälle".
Meillä erone on se, että miehelläni ei ole kotimaassaan vaimoa tai lapsia. (On lähtenyt maailmalle sen verran nuorena.)
Tähän mennessä olen ollut joka kerta mukana, kun hän on käynyt siellä, joten tiedän, miten asiat siellä ovat.
Valitettavasti tiedän myös näitä tapauksia, joissa mies on "eronnut" kotimaassa vaimostaan ja lähtenyt rahan perässä muualle.
Siskoni on naimisissa ulkomaalaisen miehen kanssa. Tilanne oli hyvin pitkälle se, että rahaa lähetettiin oli syytä tai ei. Itsehän suomalaisena ihmettelin sitä ääneen, että miten sitä tarvitsee kaikille pikkurerkuillekin kymmenyksiä maksaa ja tietysti sain jonkinlaisen mustalampaan ja rasistin leiman otsaani (mikä ei kyllä alkuunkaan pidä paikkaansa). No parin vuoden päästä siskoni vieraili ensimmäistä kertaa miehensä kotiseudulla ja vaikka tietysti elintaso oli erilainen kuin Suomessa oli se selvää, ettei siellä todellakaan aivan huonosti mennyt. Perhe omisti oman talonsa, joka oli suomalaisittain iso ja johon kuului myös oma puutarha ja kasvimaa. Siskoni miehen nuorin veli kävi vielä yliopistoa joka oli maksullinen ja perheessä oli kaksi autoa jne. Perhe oli siis paikallisen mittapuun mukaan yläluokkaa. Siskoni tästä vähän närkästyi ja asiasta syntyi jonkinmoinen kriisi, koska siskoni ei ollut miehensä kanssa onnistunut edes aloittamaan asuntosäästämistä kun ne rahat oli mennyt ukon vanhempien talon remonttiin. Suomessa asia puitiin sitten läpi ja siskoni sai miehen vakuutettua siitä, että heidänkin on aika saada kerättyä pesämunaa omaan asuntoon (ukko muuten sanoi, etteivät he tarvitse omaa asuntoa, koska siellähän se hänen vanhempiensa talo odottaa ja osa siitä kuuluu hänelle...). Nyt he siis siirtävät ensin tietyn summan omalle tilille ja vasta sen jälkeen lähettävät rahaa miehen kotiin. Onneksi miehen veli valmistuu kohta ja voi ilmeisesti auttaa vanhempiaan myö staloudellisesti. Näin sivustakatsojana tuntuu vain niin pahalta kun siskoni ansaitsee työllään rahaa, joka sitten lähtee Suomesta ulkomaille...
Mukavaa, että joku mieskin vastasi asiallisesti. (Yleensä tulee huorittelua sun muuta)
Ennen sotaa mieheni perhe kuului myös paikallisesti keskiluokkaan, mutta he menettivät lähes kaiken sodassa. Nykyään 4 huoneen (k, oh ja 2 mh) talossa asuu 6 aikuista ja 6 lasta. Autot, joista ensimmäinen meni kolarissa rusinaksi, on mieheni veli ostanut velaksi puhumatta ensin asiasta mieheni kanssa. (Olen kyllä yrittänyt sanoa, ettei hän maksaisi tällaisia velkoja, mutta jos niitä ei makseta vievät velkojat jotain arvokkaampaa, näinkin on käynyt.)
"Suomessa asia puitiin sitten läpi ja siskoni sai miehen vakuutettua siitä, että heidänkin on aika saada kerättyä pesämunaa omaan asuntoon (ukko muuten sanoi, etteivät he tarvitse omaa asuntoa, koska siellähän se hänen vanhempiensa talo odottaa ja osa siitä kuuluu hänelle...).Nyt he siis siirtävät ensin tietyn summan omalle tilille ja vasta sen jälkeen lähettävät rahaa miehen kotiin."
Siskosi on onnistunut siinä, mihin minä pyrin. Kehitystä meilläkin on jo tapahtunut, mutta olen kieltämättä alkanut välillä kyseenalaistaa rakkauteni/pitkän pinnani määrää, sillä "prosessi" on vienyt voimani. Kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin, on mieheni luvannut muutosta, mutta katsotaan nyt siihen asti.
Muuten, mieheni ei tule saamaan kotimaastaan kuin maata, talo kuuluu pienimmälle veljelle...
"Näin sivustakatsojana tuntuu vain niin pahalta kun siskoni ansaitsee työllään rahaa, joka sitten lähtee Suomesta ulkomaille..."
Ymmärrän hyvin, sen takia olenkin pitänyt asioiden todellisen tilan salassa veljiltäni ja isältäni, äitini tietää, sillä onhan minunkin purettava paha mieleni johonkin.
Veljille ja isälle olen valehdellut ottaneeni aikoinaan opintolainaa, jota maksan pois ja täten kuittaan ihmetykset autosta (eka viestini).
On hyvä, että siskollasi on veli, joka kuitenkin välittää. Mutta luultavasti siskollasi on myös muuten hyvä mies (siis lukuunottamatta rahan lähettämistä). Tai voiko sitäkään huonoudeksi sanoa, tämä on vain yksi niistä kulttuurieroista, joille pitäisi löytyä kompromissi. (Kuten siskosi sai aikaan.)
Suomalaisen miehen kanssa joutuisin ehkä tekemään kompromisseja esim. baarissa käymisessä tms. tai sitten vain joutuisin alistumaan ja puremaan huulta, kun mies laukkaisi kavereineen missä milloinkin. Näitä ongelmia minulla ei ole ollut mieheni kanssa, mutta kavereillani kyllä suomalaisten kanssa...
Kaikkea ei voi saada ja täydellistä kumppania ei ole olemassakaan. Minä vain satuin löytämään lähes täydellisen ulkomaalaisesta. Ehkä ajan kanssa olisin löytänyt sen suomalaisesta, ehkä en.
Ei taitanut olla niin joten nyt saat kärsiä, ihan oikein.
viettäisin viikonloput joko yksin kotona tai kavereiden kanssa baarissa etsimässä parempaa. Ukko kuitenkin joisi rahansa, joten mitä silloin jäisi käteen... Kärsisin kuitenkin, ja ehkä vielä enemmän kuin nyt.
Olisit ottanut meikälaisen tyyppisen rahat olisivat jääneet pankkiin ja viikonloput menisi vaikka sinun hellimisessä ;)
Himskatti, nyt harmittaa
Mistä tiedät mihin rahat menee, osa voi jäädä Suomeenkin vaikka pelaamalla ja häviämällä. Sieltä ne kulkeutuu kansanterveyden hyväksi Suomalaisten onneksi.
"Mistä tiedät mihin rahat menee, osa voi jäädä Suomeenkin vaikka pelaamalla ja häviämällä."
Tiedänpähän vain ettei jää...
Pihtariksi minua ei ole haukkunut muut kuin suomalaiset...
bilbil,mikä on ongelmasi?sinulla puheidesi mukaan on lähes täydellinen mies ja silti avaudut täällä asioitasi.olet ilmeisesti alempaa väestönosaa,päätellen siitä että jos olisit saanut suomalaisen miehen tämä olisi ollut juoppo yms.koska tuollaiset miehet eivät kovinkaan kummoisia naisia saa.yritä nyt vaikka hankkia oma säästöporsas mihin laitat tilistä omaa rahaa äläkä kerro sitä prinssillesi.
money money money
Mistä aloittaja voi olla varma, että rahat menevät hänen miehensä perheelle eikä esimerkiksi miehen omalle tilille tulevaisuuden irtiottoa varten?
jakamista kehitysmaahan. Siellä sitä rahaa tarvitaan. Jos kerran olet tähänkin saakka pärjännyt, niin pärjäät jatkossakin. Älä ole itsekäs.
Näiden ns. kehitysmaidenmiesten ainoa todellinen motiivi naida suomalaisnainen on mahdollisuus ansaita hänen avullaan rahaa. Rahaa jota lähetetään kotiin osoituksena siitä että hyvin on onnistuttu alkuperäisissä suunnitelmissa.
Kertoo myöskin se ,että kotimaan omaiset on paljon tärkeinpiä ja rakkaipia ,kuin suomivaimo .