hei olen parikymppinen nainen ja mieheni on vanhempi 6v, olen seurustellut 3v mieheni kanssa ja tuntuu etten voisi antaa anteeksi vanhoja asioita. suhteessamme miehella on/oli alkoholi ongelma. josta seurasi paljon riitaa ja mies kännipässään myös haukkui, uhkaili ja rikkoi tavaroita ryyppäsi rahat ja oli pitkillä reissuillaan. ja se hajotti minut henkisesti ja pelkäsin olla omassa kotonanikin. asia on saatu nyt kontrolliin ja mieheni on ymmärtänyt tilanteen vakavuuden ja juo enään ainoastaan juhla päivinä, kohtuudella. ei riehu enään, eikä hauku tai hajottele tavaroita. mutta itsestäni tuntuu siltä että olen vieläkin katkera kaikista asioista mitä hän on tehnyt minulle, ja myös tuntuu että välillä suutun turhistakin asioista. tuntuu muutenkin että yritän kontrolloida kaikkea, rahat,mitä syödään, milloin nukutaan jne.. en haluaisi tehdä sillein ,mutta tuntuu jos hetkeksikään en ole kontrollissa jotain pahaa tapahtuu tai mieheni ratkeaa juomaan tai ryyppää rahat. vaikka onkin paljon muuttunut ja käyttäytyy hyvin mutta en vielä pysty luottamaan mieheeni ja sen takia ehkä myös koitan kontrolloida hänenkin kaikkia asioita. tuntuu kun mieheni ei olisi katunut tarpeeksi tekojaan.. nyt taitaa olla minun vuoroni muuttua?, mielipiteitä, neuvoja kiitos.
ikuisesti katkerako?
neuvoton.......
4333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa läheisriippuvuudelta. Apua voisi löytyä aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta sekä vertaisryhmistä, esim. Al-Anon. Itsellä tilanne vähän saman suuntainen, miesystävä raitistunut alkoholisti, useampi vuosi raittiutta takana, mutta kyvyt käsitellä tunteita on onnettomat. Viime aikoina ollut surua elämässään, jota sitten on minuun purettu. Vaikka asioista keskusteltu, niin edelleen olen katkera siitä, miksi minua on pidetty sylkykuppina ja yleisönä näille näytöksille. No, itsepä en ole osannut puolustautua kuin vasta nyt, silti vihainen siitä, miksi minusta pitävä ihminen ei ole halunnut suojella minua kohtauksiltaan. Tulevaisuus yhdessä/erikseen on hieman auki.
Mutta käytännön neuvoina elämään: Älä unohda itseäsi, kysele itseltäsi, mitä minulle kuuluu. Muista että olet elämäsi tärkein ihminen, kaikki muut tulee vasta sen jälkeen, ja tehtävänäsi on tehdä elämästäsi omannäköinen. Mieti millainen olet, mitä elämältäsi haluat, ja ala siltä pohjalta suunnittelemaan tulevaisuutta.
SUN ONN AIKA MUUTUA
Mulle taas tuli mieleen et sulle on voinu jäädä ahdistusta päälle mikä sitten ilmenee tolla kontrolloimisyrityksellä. Kun yrittää pitää kaikki langat käsissä ja itse vastata kaikesta niin sillä yrittää minimoida sitä ettei mikään voisi mennä pieleen.
Suosittelisin psykiatrista arviota. Ei sillä että olisit hullu tai mielenvikainen, mutta psykiatri tai psykologi todennäköisesti osaa kaivaa josko sulle on jäänyt takaraivoon pelkoja ja katkeruutta siinä määrin, että se on laukaissut sulle ahdistushäiriön. Jos sellainen todetaan, niin se ei mene itsestään ajan kanssa ohi ja siinä ei paljon auta se mitä sinä tai kumppanisi tekee, tarvitset siinä tapauksessa ulkopuolistakin apua.
Tsemppiä.
joo no varmaan sun n24 arvaus osuu lähimpään siltä mitä tunnen.. tuntuu et on vaan pakko kontrolloida ettei vaan tapahdu uudestaan mitään pahaa jne... mut nyt hyvän alun jälkeen mieheni on alkanut taas juomaan. ja samanlaista tapahtuu kuin ennen mutta ei niin pahana. mut olen vaan väsynyt kaikkeen dokailuun yms.. pakko varmaan luovuttaa. ei vaan jaksa enäään.