Mie nyt kirjotan tän tän enkä tonne ystävyys otsikon alle... Eli onko jollain kokemuksia siitä, että joku kaveri yrittää sabotoida suhdetta poikaystävän ja ittensä välillä? Siis ihan aikuiset yli parikymppiset ihmiset?
Siis mie en ymmärrä näitä tälläsiä ihmisiä. Mikä niitä vaivaa, kateusko? Eikö muillakaan saa olla kivaa, jos on ite onneton? Miulla OLI kaks kaveria, jotka molemmat oli tälläsiä...toinen oli (ilmeisesti, en muuta syytäkään keksi) niin kade, et välit viileni niin ettei enää ees puhuta. Toinen taas yritti keksiä mein välille riitaa ihan tyhjästä. Esim. jos poikaystävät lähti yhes baariin, ni koht tuli jotai viestii et taas ne menee muijii kyttään...Siis ihmeellistä.
Ymmärtäisin, jos oisin sellanen joka koko ajan roikkuu ukossaan ja hehkuttaa suhdetta, mutta kun en ole. Hänellä on vuorotyö et se jo rajottaa. Ja mie oon ihan tarpeeks nähny sinkkuaikoina pariskuntia jotka kohteli muita kun ilmaa joten en todellakaan oo sellanen, vaan itsellinen ihminen. Tulee vaan paha mieli tollasesta.
Sit yks miespuolinen kaveri murehti vähän aikaa sitten, et sen muijan kaveri oli ottanu oikee missioks erottaa ne. Haukku tätä äijää ja arvosteli vaatetusta ym. Onnistu tehtävässään. Mie kyl sanoin, et ei se muija sit ollu sen arvonenkaan, mut harmittaahan se silti.
Tämmöset ihmiset kannattaa oppia tunnistaa nopeasti, ennenkun alkaa pitää niitä ystävinään, säästyy paljolta.
Siis mie en ymmärrä näitä tälläsiä ihmisiä. Mikä niitä vaivaa, kateusko? Eikö muillakaan saa olla kivaa, jos on ite onneton? Miulla OLI kaks kaveria, jotka molemmat oli tälläsiä...toinen oli (ilmeisesti, en muuta syytäkään keksi) niin kade, et välit viileni niin ettei enää ees puhuta. Toinen taas yritti keksiä mein välille riitaa ihan tyhjästä. Esim. jos poikaystävät lähti yhes baariin, ni koht tuli jotai viestii et taas ne menee muijii kyttään...Siis ihmeellistä.
Ymmärtäisin, jos oisin sellanen joka koko ajan roikkuu ukossaan ja hehkuttaa suhdetta, mutta kun en ole. Hänellä on vuorotyö et se jo rajottaa. Ja mie oon ihan tarpeeks nähny sinkkuaikoina pariskuntia jotka kohteli muita kun ilmaa joten en todellakaan oo sellanen, vaan itsellinen ihminen. Tulee vaan paha mieli tollasesta.
Sit yks miespuolinen kaveri murehti vähän aikaa sitten, et sen muijan kaveri oli ottanu oikee missioks erottaa ne. Haukku tätä äijää ja arvosteli vaatetusta ym. Onnistu tehtävässään. Mie kyl sanoin, et ei se muija sit ollu sen arvonenkaan, mut harmittaahan se silti.
Tämmöset ihmiset kannattaa oppia tunnistaa nopeasti, ennenkun alkaa pitää niitä ystävinään, säästyy paljolta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole henk.koht. kokemusta moisesta, mutta olen kyllä kuullut, että täällä kolmekymppistenkin ikäluokassa noita lapsen asteelle jääneitä on.
Musta se on sidoksissa kateuteen ja keskeneräisyyteen ihmisenä, että ei kestä katsella kun toisella on pari ja itse on yhä ilman tms. Me ollaan kaikki yksilöitä, joten mustavalkoistahan tämäkään käyttäytyminen ei ole. Jokaisella on omat riivauksensa, mutta viisas kyllä hankkiutuu eroon sellaisista vinksahtaneista "ystävistä", jotka haluavat vain hajottaa ja rikkoa.
Kyllä elämä opettaa nekin lapselliset kasvamaan aikuisiksi ja oppimaan olemaan iloinen muidenkin puolesta, sillä onnellisuutta pystyy arvostamaan vasta kun on sen itsekin kokenut.