Onko kenellekään käynyt niin, että syrjähypyn jälkeen onkin rakastunut uudelleen siihen omaan puolisoon? Tajunnut, ettei se hetken huuma vieraan ihmisen kanssa kuitenkaan ollut sitä mitä oli hakemassa. Jotain kuvitelmaa vaan, että onni löytyy toisen sylistä, vaikka se kaiken aikaa onkin ollut tässä ja nyt. Miehelleni tapahtunut kuulema avasi silmät ja katsoo asioita nyt ihan eri tavalla. Itkee nyt rakkautemme perään ja haluaa anteeksi antoa. Joku osa minusta uskoo ja toinen osa epäilee. Kertokaa kokemuksianne!
Kysymys pettäneille
Lili
183862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
minulle on käynyt ainakin noin,tein syrjähypyn ja tosiaan sitten tajusin että onni on aivan koko ajan ollut vieressä..eli alkaa näkemään kyllä asiat eri valossa..mutta toinen kysymys sitten on kyllä että jos pettää kerran niin pettääkö toisenkin kerran jos haluaa vielä selvemmät näkemykset..ken tietää..minä en ainakaan.. :(
Erittäin vaikeaa sanoa että pystynkö rakastumaan uudestaan enää puolisooni,koska rakastuin toiseen...pelkkä yhden yön juttu eri asia..miten on onko miehesi pettänytpitkään saman kanssa?Mä en ainakaan voi antaa takeita, ettenkö ehkä pystyisi pettää taas,kun menee huonosti tai tilanne sopiva...ihminen on lihassaan heikko!!!Juuri nyt kun mietin että parempi varmaan lopettaa kun kerran jo petettykin,pohja on pois!Katumus tietty on täysin normaalia,se että kannattaako pettäjälle antaa anteeksi,on eri asia!?
Minulle kävi niin. Jotenkin petos avasi silmäni ja tajusin etten halua kuin mieheni. Enkä koskaan pettäisi uudestaan. Jos siltä tuntuisi, niin jättäisin hänet. En enää jaksa käydä läpi niitä hirveitä omantunnon tuskia ja unettomia öitä. Joku tietenkin väittää, että jos pettää, niin pettää uudemmankin kerran. Niin sanoo ainoastaan sellainen, joka ei ole itse pettänyt. Niin minäkin ajattelin aikoinaan. Nyt olen huomannut, että ihminen on erehtyväinen. Ihan kunnollisistakin ihmisistä löytyy pettäjiä. Itsestäni en olisi koskaan uskonut, että pystyn siihen. Olen ottanut opiksi!
Miten asianne ovat nyt? Oletko onnellinen? Kauan pettämisestäsi on aikaa? Miten tunnet nykyään sekä miestäsi että tätä ihastusta kohtaan? Onko miehesi onnellinen?
Minulla on tilanne jossa vaimoni ilmoitti minulle että haluaa erota, koska on ihastunut toiseen. Heidän suhteensa oli vielä alussa (ei esim. seksiä). Hän kuitenkin pyörti eropäätöksensä muutaman päivän jälkeen ja itki minut takaisin. Siksi olisi nyt mukava tietää onko meillä vielä mahdollisuuksia. Meillä on pitkä suhde takana enkä haluaisi antaa kovin helposti periksi. Minua kuitenkin pelottaa että suhteemme ei palaa enää koskaan ennalleen...
Minä en koskaan kertonut puolisolleni tapahtuneesta enkä aijo kertoa. Tapahtuneesta on aikaa reilu vuosi. Rakastan miestäni. Jotenkin tilanne avasi silmäni. Syy tapahtuneeseen oli se etten saanut kotonta minkäänlaista huomiota vaikka silloinkin rakastin miestäni. Sitten tapasin tämän toisen ja ihastuin. Jossain vaiheessa mieheni muuttui täysin. Sanoikin, että hänellä oli ollut joku "kriisi" ja myönsi itsekkin laiminlyöneensä minua jo jonkun aikaa (olemme olleet yhdessä melkein 10 -vuotta). Vähän aikaa tämän jälkeen ilmoitin ihastukselle, että kaikki on ohi lopullisesti. Pidän hänestä vielä, mutta en ajattele mitään romanttista. Kun sain kotonta sen mitä häneltä hain en enää tarvinnut (rumasti sanottu) häntä. Nyt kaikki on kunnossa paitsi huono omatunto vaivaa lopun elämää. Otin opikseni!
Teet viisaasti kun et kerro miehellesi. Anteeksiantaminen on todella vaikeaa ja on mahdollista ettei suhteemme enää kestä. Menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin.
ettei kannata kertoa. Mieheni kertoi ja oli helpottunut, kun ei kuulema tarvitse enää valehdella. Ei vaan tajunnut, että siirsi sen paskan olon vieläpä moninkertaisena minun harteilleni. Seuraa nyt sivusta, miten meidän käy. On nimittäin pyyhkinyt koko asian mielestään, vaan minä en siihen pysty.
Kun kaikki valehtelu ja salailu on loppunut, on paljon helpompaa nähdä asiat niin kuin ne ovat, jos vain haluaa. Petin, koska hain edes hetken helpotusta pahaan olooni, pohjattomaan itseluottamuksen puutteeseeni ja riittämättömyyden tunteeseeni. Kuvittelin, että joku toinen ihminen voisi minut parantaa ja tehdä ehjäksi, ja ilmeisesti se ei voinut olla nykyinen mieheni, koska hänen kanssaan oli niin paha olla.
Minunkin silmäni avautuivat lopulta, kun pettämiseni paljastui. Nyt anelen miestä ottamaan minut takaisin elämäänsä. Ymmärsin vihdoin ongelman olevan omien korvieni välissä, ettei toinen ihminen, oli hän miten hyvä ja täydellinen ja kärsivällinen ja rakastava hyvänsä, voi antaa minulle itseluottamusta ja -kunnioitusta, vaan niiden on tultava minusta itsestäni. Silmäni aukenivat myös mieheni rakkaudelle minua kohtaan - hän oli jaksanut uskoa yhteiseen ja parempaan tulevaisuuteen silloinkin, kun olin kohdellut häntä todella inhottavasti. Vasta jälkikäteen kykenin näkemään ne monet teot, joilla hän yritti minulle rakkauttaan viestittää. Hän oli valmis rakastamaan minua sellaisena kuin olin - minä taas en kyennyt hyväksymään itseäni, vaan yritin koko ajan olla jotain muuta. Kyllä, olen täydellisen rakastunut uudelleen mieheeni, mutta mitään päätöksiä yhdessä jatkamisesta ei ole vielä tehty. Paljastumisestani on nyt kulunut puoli vuotta. Eikös se yleensä ole niin, että asioiden arvon ymmärtää vasta sitten kun on ne menettänyt?
Sun kirjoituksesi oli tosi hieno. Vaikea tilanne meillä niin kuin teilläkin. Ammattiapua tässä kaiketi tarvitaan. Että voi toista rakastaa, on ensin osattava rakastaa itseään!
Just joo.. Hieno kirjotus, mutta jotenkin huvittavaa, kun on samanlaisen asian käynyt toisena osapuolena. Mun exä selitti aivan samaa,ettei muka ole päässyt sinuiksi itsensä kanssa. Mikä siinä on niin vaikeaa,ettei saa suutaan auki silloin kun asioista pitäisi puhua.Ei muka pysty, vaan tehdään kaikki paska asiat nenän edessä , pettäminen päin naamaa, kun on yhteinen asunto hommattu jne..eikä mitään varoittelua, kun tuntu että kaikki asiat oli niin hyvin kuin voi olla.Mulla on aikaa tapahtuneesta nyt puoli vuotta ja joka päivä ajattelen asiaa, vaikka ei sille enää mitään voi..ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä helvettiä, monta kertaa teki mieli laittaa naru kaulaan jne, mutta vitut yksikään nainen ole sen arvoinen, kun on päässyt pikku hiljaa asian yli.
Nyt exä haluis olla mun kanssa puheväleissä ja mahd. tekemisissä..joo joo, mä en enää yhtään paskaa niele siltä ämmältä. Nyt kun on tavannut uusia ihmisiä, niin ajattelee, että kaikki on samanlaisia kusipäitä, eihän se tietenkään sen toisen henkilön vika, mutta anyway... elämä on laiffii !!
Rakastan mä sitä vieläkin..mutta..
Mun mies petti, kun oltiin oltu 15v yhdessä. Oltiin kumpikin toiselle se eka. Mies yritti jatkaa, mutta en voinut enään kuvitellakaan koskevani ukkoni heppiin. Itse pilasi koko suhteen. Turha itkeä jälkeen päin.
Tähän en voi sanoa muuta kun, että ei kannata olla niin tolkuttoman "ehdoton". Elämällä on kummallinen tapa rönsyillä eri suuntiin ja me elämme tätä ainutkertaista elämäämme vain kerran. Ehdottomuus voi joskus olla este elämälle.
Avomieheni oli tavannut jonkun naisen viime joulukuussa ravintolassa, josta heillä alkoi tiivis textailu ja satunnaiset tapaamiset kaupungilla.
Seksisuhteeseen saakka ONNEKSI mieheni ei ollut mennyt.
Sain asiasta tiedon vasta n. parin kuukauden viiveellä ja silloin annoin tulla suorat sanat miehelleni.
Hän sanoi, ettei se ollut muuta, kun hän haki vaan muualta ns.olkapäätä, kuuntelijaa(meillä meni tuolloin huonosti!)ja lohduttajaa.
Annoin vaihtoehtoja kaksi, joko minä tai tuo toinen nainen.
Miehenivalitsi minut. Olemme lähentyneet kyseisen episodin jälkeen ja puhumme avoimesti KAIKISTA asioista.
Kunnes..viime yönä..se helvetin akka soitti(vaihteeksi!) mieheni puhelimeen humalassa ja alkoi vonkaamaan miestäni kapakkaan luokseen.Mieheni sanoi vain ei ja oli sulkemassa jo puhelinta, mutta minäpä nappasin puhelimen ja kuuntelin sitä humalaisen akan vikinää "tuu tänne"..Silloin sanoin sille, että kuuleppas tyttö, tuleppas sinä tänne, vähän muija säikähti, sanoin suorat sanat ja löin luurin korvaan.
Tänä aamuna keskusteltuani mieheni kanssa hän sanoi soittavansa ks. naiselle töistä tultuaan ja sanovansa itse ko. naiselle, että jättää meidät jo rauhaan..Tämä nainen on häiriköinyt useammankin kerran yöuntamme humalassa, keskellä yötä.
Olen itse myös keskustellut asiallisesti ko. naisen kanssa, mutta ei tunnu menevän perille ei.
Aamusella tiesin herättyäni, että krapulassahan nukuttaa hyvin, soitin itse ks. naiselle ja kysyin, että voisitko ihmisten aikaan kertoa asiasi..Alkoi kuulua vaan "anteeksi kun/jos soitin yöllä yms.."
Sanoin suoraan nyt viimeisen kerran tälle naiselle(jota miehenikin on alkanut vihaamaan), että vielä yksi puhelu yöllä, päivällä, milloin tahansa liittymäämme, hommaan puheluerittelyn ja käyn poliisilaitoksella tekemässä rikosilmoituksen kotirauhan rikkomisesta häntä vastaan.Kyllä alkoi vinkuminen toisessa päässä"älä tee sitä, en ikinä enää soita jne.."Sanoin kylmän rauhallisesti vain, että asia etenee juuri mainitsemallani tavalla jos hän todellakin vielä soittaa puhelimeemme.
Pikkuisen typykkä hermostui..ja minäkin..sanoin suoraan, että on se sellainen juttu, että minun mieheni kun nyt haluaa vain minut ja olemme saaneet asiat selvitettyä, niin emme tarvise siihen ketään hämmentäjää enää.Olin kyllä ilkeä ja sanoin, että jos olet noin miehen puutteessa, mene ja osta vaikka itsellesi maksullinen mies.
Änkytystä jne..mutta enpä viitsinyt kuunnella, vaan pistin puhelimen kiinni.Se siitä.
Juuri mieheni soitti, on tulossa töistä ja sanoi, että hän soittaa itse sille aivottomalle akalle ja sanoo kuulema, että hän on aikaa sitten tehnyt asiat selviksi hänen kanssaan, niin miksi tämä muija jatkaa vainoamistaan..(ks.nainen on kova juomaan!)
Helpotti todella kuulla tuo mieheltäni, nyt voin luottaa ja uskoa suhteeseemme, koska todella enää emme salaile mitään toisiltamme vaan puhumme asiat halki!
Tsemppiä kaikille "kärsineille" ja saman läpikäyneille..joskus kannattaa todellakin olla hätiköimättä :))
Hyvää kesää kaikille
Lämmöllä Nyt Onnellinen Aikuinen Nainen
Itse yli viisikymppisenä olen samaa mieltä, ei ehdottomasti miestä heti pellolle. Jos takana on yli 30 vuotta, paljon yhteistä, onko syrjähyppy sen arvoinen asia että kaikki hyvä ja yhteinen unohtuu. Itse taistelen asian kanssa päivittäin. Tällä hetkellä 4 kuukautta on mennyt mieheni suhteen paljastuttua ja luulin jo olleeni voitolla itseni kanssa. Tunteet kuitenkin vaihtelevat ja nyt on taas vaikeampi antaa anteeksi. Välillä itkettää tosi paljon. Mutta varmaan itkisin myös yksin ollessani ja tästä avioliitosta lähtiessäni. Vaikeaa, mutta ei toivotonta. Voimia kaikille. Ei kannata tehdä liian hätiköityjä päätöksiä.
mieltä olen kanssasi.
Itsekkin tässä 4 kympin kynnyksellä, pohdin usein tapahtunutta, mutta rakastan miestäni ja hän minua..Olisin menettänyt elämäni rakkauden hätiköimällä.
Yrittäkää hyvät ihmiset keskustella asioista, ennenkun jätätte puolisonne...
Sun tarina kuulostaa kovin tutulta, vieras nainen on se paha ja oma miehesi hyvä. Mä voisin lyödä jopa vetoa, että miehesi ei ole kertonut sulle koko totuutta asiasta.
ei todellakaan oo käynyt..miks ihmeessä sitten olisin lähtenyt pettämään jos kaikki olisi ollut OK.
muuten voi olla ihan hyvin ja ok, mutta siitä huolimatta joku toinen kiinnostaa ja vahvasti.