lapset kun pelossa?

lillamyy-83

olisin vaan kysynyt niiltä ihmisitlä joilla on lapsia miten kasvatatte lapsenne???
millaista kuria pidetään nykypäivänä sallittuna?? voiko esim luunappeja antaa jos lapsi ei tottele vai pitäköö vaan katsoa läpi sormien.itse olen aika tiukka säännöistä ja rajoista, joten joskus sitten kun minulla on lapsia niin sanon kyllä selvät sävelet,ja nurkka odottaa kyllä jos ei totella..voin olla aika raaka ihminen, mutta kertokaa te muuta joilla jo kokemusta miten toimitte??

136

2785

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jk

      EI OLE KOKEMUSTA

    • sdfsdfsdf

      Miksi lapsen ylipäätään pitää totella? Eihän lapsi mikään koira ole!! Lapselle voi sanoa vaikka "aijai" jos tekee jotain vaarallista, mutta mitään suoranaisia käskyjä ei lapselle anneta. Lapsen kanssa voi ja pitääkin keskustella asioista. Vuoden ikäinen lapsi (eli kun oppii kävelemään ja kiipeilemään) ymmärtää kyllä kun kerrotaan mitä tapahtuu jos vaikka kirjahyllyyn kiipeää. Jos lapsi silti haluaa kirjahyllyyn kiivetä, pitää se hänelle suoda. Lapsen pitää saada tehdä valintansa itse.
      Kyllä sen näkee tästä nykyajan nuorisosta millaista siitä on tullut kun kaikki on ollut kiellettyä ja mitään ei ole saanut tehdä ja omia aivoja käyttää. Ei niitä käytetä sitten aikuisenakaan.

      • ääääääääääääääääääää

        hei vapaa kasvatus ei oo hyvä juttu. Kyllä lapselta saa asioita kieltää. Se on normaalia. jos et koskaan kiellä mitään, miten voit kuvitella lapsesi sopeutuvan kouluun ja olevan sosiaalinen ???


      • neljän pojan äitee

        Ei muuten ymmärrä, pieni lapsi ei ymmärrä vaikka kuinka tolkutat, että tulee sairaala reissu tai kuolee, ei todellakaan. Se on niin helppo neuvoa jos ei ole omia lapsia. Pienet lapset otetaan pois vaarallisista paikoista, vai oletko sitä mieltä että selitettyäsi alle kaksi vuotiaalle ettei autotielle saa juosta, voi hän vapaasti juosta jos haluaa ? Kirjahyllykin voi kaatua lapsen päälle kun siihen kiipeää, eikä se ole lapsen valinta, vaan vanhempien tehtävä huolehtia ettei mitään vakavaa satu.

        Tietyssä iässä lapset voi laittaa "jäähylle", mutta ei sellaisesta missä lapsi ei tiedä tekevänsä väärin.


      • Äityli-72

        "Vuoden ikäinen lapsi (eli kun oppii kävelemään ja kiipeilemään) ymmärtää kyllä kun kerrotaan mitä tapahtuu jos vaikka kirjahyllyyn kiipeää. Jos lapsi silti haluaa kirjahyllyyn kiivetä, pitää se hänelle suoda. Lapsen pitää saada tehdä valintansa itse."

        Eli lapselle pitää sallia mahdollisuus vetää kirjahylly päälleen ja loukkaantua, jos lapsi niin päättää, niinkö? Ei hyvänen aika, sinulla ei taida olla omia lapsia eivätkä ne tuolla menttaliteetillä kauaa hengissä pysyisikään! Pitääkö lapselle suoda mahdollisuus myös juosta auton alle tai pudota parvekkeelta?

        Meillä on n. 5-vuotias poika, joka tuolla kasvatusmenetelmällä olisi jo ajat sitten ollut vainaa. Olemme tehneet pelisäännöt jo aikaisessa vaiheessa selviksi, mutta lapsi on lapsi, aina silloin tällöin (ja välillä vähän useamminkin...) pitää kokeilla, pätevätkö säännöt vielä. On kerrottu, huudettu, komennettu ja käytetty kuuluisaa käänteispsykologiaa, mutta se, mikä on jossain tilanteessa aikaisemmin toiminut, ei välttämättä toisella kerralla toimikaan. Ja vaikka kuinka jankkaisit vaaroista, ei ne enää hetken päästä olen kuin kaukainen hämärä muisto lapsen mielessä. Ennen kuin järki joskus 5-6 ikävuoden iässä astuu (tai pitäisi astua) kuvioihin, voit selittää lapselle ummet ja lammet vaaroista ja lapsen ratkaisu on vetää supersankariviitta esiin ja todeta: "Mutta sittenhän minä vain lennähdän turvaan"...

        Ei lapsi mikään koira ole, jonka pitäisi kyseenalaistamatta totella vanhempiaan, mutta tietty kunnoitus vanhempiaan ja vanhempien laatimia sääntöjä kohtaan auttaa varmaan kunnioittamaan auktoriteettejä myöhemminkin elämässä. Itse myönnän olevani kuin "kersantti Karoliina" eli kotona on kova komento, mutta ei lapsi siitä näytä kärsineen. Päinvastoin, selkeät rajat ja niistä kiinni pitäminen on luonut lapselle turvallisuuden tunteen. Kyllä lapsi saa kokeilla ja kokea, mitä joistakin asioista voi tapahtua, mutta turvallisesti. Selkeät rajat vedetään mm. parkkipaikalla juoksenteluun ja kaupassa riehumiseen. Syy ja seuraus on tullut pojallemme hyvinkin tutuksi.

        Kasvatammeko sitten lastamme oikein? Me kasvatamme meidän käsitystemme mukaan niin oikein kuin osaamme. Ei lasta voi minkään kirjan mukaan kasvattaa eikä yksikään lapsi ole samanlainen. Välillä tuntuu kuin seinälle puhuisi, mutta sitten lapsi yllättää tomimalla juuri kuin on neuvottu/käsketty. Juuri jokin aika sitten selitin pojalleni, että meidän vanhempien tehtävänä on näyttää ja kertoa, miten eri tilanteissa tulisi toimia, jotta lapsi sitten seuraavalla kerralla tietää, mitä tehdä. Emme me täydellisiä vanhempia ole, mutta pyrimme olemaan parhaita mahdollisia vanhempia omalle lapsellemme ja antamaan mahdollisimman hyvät eväät, jotta hän pärjäisi aina vaan kovenevassa maailmassa.


      • Huohhhh

        "Kyllä sen näkee tästä nykyajan nuorisosta millaista siitä on tullut kun kaikki on ollut kiellettyä ja mitään ei ole saanut tehdä ja omia aivoja käyttää."

        Asia on kuuleppas just toisin päin. Nykyään pennut tekee mitä haluaa koska kukaan ei niitä kiellä. Kotona eikä koulussa pidetä kuria. Suoraan sanottuna koulussa ei enää nykyään edes saa pitää kuria. Jos joku nulikka käyttäytyy häiritsevästi ja opettaja vie hänet pihalle luokasta niin kohta onkin jo poliisit paikalla lapseen kohdistuneen väkivallan takia.

        Kyllähän rauhallisia lapsiakin tietenkin vielä on mutta niitä helvetin kurittomia riehujia on nykyään ihan liikaa ja syynä ei voi olla mikään muu kuin yleistynyt vapaa kasvatus. Vapaa...tuo sana kertoo jo kaiken.


      • maailmatosiaanonhull

        No herran jestas! Ettäkö 1-vuotias 'ymmärtää kyllä kun kerrotaan mitä tapahtuu jos vaikka kirjahyllyyn kiipeää'!! Ja vielä: 'jos lapsi silti haluaa kirjahyllyyn kiivetä, pitää se hänelle suoda. Lapsen pitää saada tehdä valintansa itse'.

        Tuota voisi jo sanoa heitteille jätöksi. Miten muka 1-vuotias osaisi ajatella kirjahyllyyn kiipeämisen mahdolliset seuraukset? Entä jos kirjahylly vaikka romahtaa päälle, sanotko lapselle - ja viranomaisille - sitten, että minähän varoitin sinua? Että oma vika kun nyt vammauduit!

        Tuota lapsen omaa valintaa moni aikuinen käyttää perusteluna kun antaa lapsensa tehdä mitä vain. Mutta aikuisen laiskuutta se vain on, ja välinpitämättömyyttä. Heitteillejättö pahimmillaan.

        Voidakseen tehdä 'omia valintoja' pitää olla kokemusta eikä lapsella sitä ole. Mistä hän sitä olisi saanut? Kyllä on aikuisen velvollisuus huolehtia, että lapsi saa kerätä noita kokemuksia turvallisessa ympäristössä, aikuisen ymmärtävän huolenpidon alla. Aikuinenhan on jo yhtä ja toista kokenut ja sen takia tietää ja ymmärtää paljon sellaista mitä ei lasta pidä laittaa itse kokemaan (tuota kirjahyllyesimerkki vaikkapa!)

        Käsittämätöntä millä kaikella aikuiset ihmiset keksivät perustella haluttomuuttaan hoitaa vanhemmuuttaan.

        Toivon todella hartaasti, että sdfsdfsdf vain vitsailee.... Vaikka sekin olisi huolestuttavaa :-((


      • ???-

        Sinun mielestä lapsi saa kaataa kirjahyllyn päälleen, niinkö? Voi hukkua jokeen tai järveen, mitäs sitä kieltämään. Voi jessus näitä nykyajan nuoria vanhempia.


      • rakkaus tärkein

        Entä jos lapsesi haluaa kiivetä kerrostalon katolle ,pitääkö sekin suoda ja kirjahylly voi kaatua. Johtunee tuo kun eivät käytä lapset ns. aivojaan. On heillä ollut kasvatus juuri sinun laistasi, Rajat ja rakkaus ja keskustella lapsen kanssa asioista ikä taso huomioon ottaen , ja olla läsnä lapsen elämässä .


      • hdbkifubsklödaj

        Alkas olla lapsikuolleisuus huipussaan jos tuolla tyylillä kasvatettas.


      • FUCKYOUALLYOUDIE
        Huohhhh kirjoitti:

        "Kyllä sen näkee tästä nykyajan nuorisosta millaista siitä on tullut kun kaikki on ollut kiellettyä ja mitään ei ole saanut tehdä ja omia aivoja käyttää."

        Asia on kuuleppas just toisin päin. Nykyään pennut tekee mitä haluaa koska kukaan ei niitä kiellä. Kotona eikä koulussa pidetä kuria. Suoraan sanottuna koulussa ei enää nykyään edes saa pitää kuria. Jos joku nulikka käyttäytyy häiritsevästi ja opettaja vie hänet pihalle luokasta niin kohta onkin jo poliisit paikalla lapseen kohdistuneen väkivallan takia.

        Kyllähän rauhallisia lapsiakin tietenkin vielä on mutta niitä helvetin kurittomia riehujia on nykyään ihan liikaa ja syynä ei voi olla mikään muu kuin yleistynyt vapaa kasvatus. Vapaa...tuo sana kertoo jo kaiken.

        Ei pidä paikkaansa. Nykyajan nuorena voin todeta, että ainakin suurta osaa minun ystäväpiiristäni on pahoinpidelty ja kotona on pidetty kovaa kuria, kuten myös minun lapsuudenkodissani. Turha teidän amatöörien on etsiä syitä nuorista, jos ette huomaa edes omia vikojanne.

        Terveisin, nykynuori, joka on kokeillut huumeita, varastanut kaupasta, karannut kotoa, seurustellut itseään yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, ja opiskellut jo vuoden lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja opiskelee siellä yhä.


      • -mummeli-
        hdbkifubsklödaj kirjoitti:

        Alkas olla lapsikuolleisuus huipussaan jos tuolla tyylillä kasvatettas.

        Kyllähän niitä ikäviä uutisia on saanut tänä keväänä lehdistä lukea. Ei pieni lapsi ymmärrä koska vaara vaanii., uteliaisuus on valtava, kaikki pitää tutkia, maistaa.ym. Äidillä ja Isällä on oltava silmät selässäkin.


      • sxdfghj
        Äityli-72 kirjoitti:

        "Vuoden ikäinen lapsi (eli kun oppii kävelemään ja kiipeilemään) ymmärtää kyllä kun kerrotaan mitä tapahtuu jos vaikka kirjahyllyyn kiipeää. Jos lapsi silti haluaa kirjahyllyyn kiivetä, pitää se hänelle suoda. Lapsen pitää saada tehdä valintansa itse."

        Eli lapselle pitää sallia mahdollisuus vetää kirjahylly päälleen ja loukkaantua, jos lapsi niin päättää, niinkö? Ei hyvänen aika, sinulla ei taida olla omia lapsia eivätkä ne tuolla menttaliteetillä kauaa hengissä pysyisikään! Pitääkö lapselle suoda mahdollisuus myös juosta auton alle tai pudota parvekkeelta?

        Meillä on n. 5-vuotias poika, joka tuolla kasvatusmenetelmällä olisi jo ajat sitten ollut vainaa. Olemme tehneet pelisäännöt jo aikaisessa vaiheessa selviksi, mutta lapsi on lapsi, aina silloin tällöin (ja välillä vähän useamminkin...) pitää kokeilla, pätevätkö säännöt vielä. On kerrottu, huudettu, komennettu ja käytetty kuuluisaa käänteispsykologiaa, mutta se, mikä on jossain tilanteessa aikaisemmin toiminut, ei välttämättä toisella kerralla toimikaan. Ja vaikka kuinka jankkaisit vaaroista, ei ne enää hetken päästä olen kuin kaukainen hämärä muisto lapsen mielessä. Ennen kuin järki joskus 5-6 ikävuoden iässä astuu (tai pitäisi astua) kuvioihin, voit selittää lapselle ummet ja lammet vaaroista ja lapsen ratkaisu on vetää supersankariviitta esiin ja todeta: "Mutta sittenhän minä vain lennähdän turvaan"...

        Ei lapsi mikään koira ole, jonka pitäisi kyseenalaistamatta totella vanhempiaan, mutta tietty kunnoitus vanhempiaan ja vanhempien laatimia sääntöjä kohtaan auttaa varmaan kunnioittamaan auktoriteettejä myöhemminkin elämässä. Itse myönnän olevani kuin "kersantti Karoliina" eli kotona on kova komento, mutta ei lapsi siitä näytä kärsineen. Päinvastoin, selkeät rajat ja niistä kiinni pitäminen on luonut lapselle turvallisuuden tunteen. Kyllä lapsi saa kokeilla ja kokea, mitä joistakin asioista voi tapahtua, mutta turvallisesti. Selkeät rajat vedetään mm. parkkipaikalla juoksenteluun ja kaupassa riehumiseen. Syy ja seuraus on tullut pojallemme hyvinkin tutuksi.

        Kasvatammeko sitten lastamme oikein? Me kasvatamme meidän käsitystemme mukaan niin oikein kuin osaamme. Ei lasta voi minkään kirjan mukaan kasvattaa eikä yksikään lapsi ole samanlainen. Välillä tuntuu kuin seinälle puhuisi, mutta sitten lapsi yllättää tomimalla juuri kuin on neuvottu/käsketty. Juuri jokin aika sitten selitin pojalleni, että meidän vanhempien tehtävänä on näyttää ja kertoa, miten eri tilanteissa tulisi toimia, jotta lapsi sitten seuraavalla kerralla tietää, mitä tehdä. Emme me täydellisiä vanhempia ole, mutta pyrimme olemaan parhaita mahdollisia vanhempia omalle lapsellemme ja antamaan mahdollisimman hyvät eväät, jotta hän pärjäisi aina vaan kovenevassa maailmassa.

        No jos et unohda myös rakastaa lastasi, näyttää sitä niin kasvata niin ankarasti kuin lystäät. Väkivallattomasti tietenkin.. ajattelepas jos vaikka aikusta otettais tukasta kun se tekee virheitä työpaikalla niin miltä tuntuisi?


      • mku10
        FUCKYOUALLYOUDIE kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa. Nykyajan nuorena voin todeta, että ainakin suurta osaa minun ystäväpiiristäni on pahoinpidelty ja kotona on pidetty kovaa kuria, kuten myös minun lapsuudenkodissani. Turha teidän amatöörien on etsiä syitä nuorista, jos ette huomaa edes omia vikojanne.

        Terveisin, nykynuori, joka on kokeillut huumeita, varastanut kaupasta, karannut kotoa, seurustellut itseään yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, ja opiskellut jo vuoden lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja opiskelee siellä yhä.

        Etpä vieläkään tiedä, mitä pikkulasten kasvatus on : ) Mutta elämä kasvattaa


      • m25v
        FUCKYOUALLYOUDIE kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa. Nykyajan nuorena voin todeta, että ainakin suurta osaa minun ystäväpiiristäni on pahoinpidelty ja kotona on pidetty kovaa kuria, kuten myös minun lapsuudenkodissani. Turha teidän amatöörien on etsiä syitä nuorista, jos ette huomaa edes omia vikojanne.

        Terveisin, nykynuori, joka on kokeillut huumeita, varastanut kaupasta, karannut kotoa, seurustellut itseään yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, ja opiskellut jo vuoden lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja opiskelee siellä yhä.

        " Nykyajan nuorena voin todeta, että ainakin suurta osaa minun ystäväpiiristäni on pahoinpidelty ja kotona on pidetty kovaa kuria, kuten myös minun lapsuudenkodissani."

        Niin,rakastava ja turvallisuutta tuottava kasvatus ei sisällä mitään nyrkin iskuja kylkiin.
        Se kuri mistä tuossa puhutaan on juuri sitä että kerrotaan mitä saa tehdä ja mitä ei.Jollei tottele niin laitetaan vaikka nurkkaan häpeämään.Näin saadaan jotain rajoja.Ja tämä on sitä rakastavaa kasvatusta.
        Olen puolestasi pahoillasi olet saanut ns.turpaan kotona,se on kyllä ehdottomasti väärä tapa kasvattaa.Tsemmpiä:)


      • anti-vapaakasvattaja

        Mitäköhän sdfsdfsdf sanoo kun poliisi tuo 15v Matin ovelle ja kertoo että teidän poika se varasti auton ja ajoi poliisia karkuun?
        Varmaan että"Ajai"

        Mä sanoisin että toi teksti on provo jollei mun suvusta löytyisi erästä äitiä joka kasvattaa kyseisellä tavalla 3 poikaansa.Mitään ei kieletä,kaikkeen saa koskea,vetää kaapeista romut ulos,liinat lattialle jne.Koska lasta ei saa kieltää,ettei jää traumoja.
        Mutta,mistä se lapsi oppii rajat ja myöhemmin kunnioittamaan yhteiskunnan yhteisiä pelisääntöjä(vapaakasvattajille tiedoksi;Suomessa on LAKI,sitä tulee noudattaa vaikka olisi mikä vapaakasvatus!) jollei sillä ole alkeellisimpiakaan rajoja ikinä ollut.
        Ja ensinmäiset 10 vuotta kun kasvattaa tuolla "Vapaalla kasvatuksella" niin hallelluja,siinä sitten vanhemmat voi kattoa mihinkä merentuulet sattuu kääntämään sen laivan peräsintä.Koska sitä ei ainakaan ohjaa vanhemmat,vaan voimakas idän puoleinen tuuli,ja tie vie ihan minne vaan.
        Tuurilla,siitä voi tulla ihan yhteiskunnan jäsen taikka sitten huumediileri helsingin kaduille.
        Onnea vaan kasvatuksen kannattajille!


      • johdonmukaisuutta
        Äityli-72 kirjoitti:

        "Vuoden ikäinen lapsi (eli kun oppii kävelemään ja kiipeilemään) ymmärtää kyllä kun kerrotaan mitä tapahtuu jos vaikka kirjahyllyyn kiipeää. Jos lapsi silti haluaa kirjahyllyyn kiivetä, pitää se hänelle suoda. Lapsen pitää saada tehdä valintansa itse."

        Eli lapselle pitää sallia mahdollisuus vetää kirjahylly päälleen ja loukkaantua, jos lapsi niin päättää, niinkö? Ei hyvänen aika, sinulla ei taida olla omia lapsia eivätkä ne tuolla menttaliteetillä kauaa hengissä pysyisikään! Pitääkö lapselle suoda mahdollisuus myös juosta auton alle tai pudota parvekkeelta?

        Meillä on n. 5-vuotias poika, joka tuolla kasvatusmenetelmällä olisi jo ajat sitten ollut vainaa. Olemme tehneet pelisäännöt jo aikaisessa vaiheessa selviksi, mutta lapsi on lapsi, aina silloin tällöin (ja välillä vähän useamminkin...) pitää kokeilla, pätevätkö säännöt vielä. On kerrottu, huudettu, komennettu ja käytetty kuuluisaa käänteispsykologiaa, mutta se, mikä on jossain tilanteessa aikaisemmin toiminut, ei välttämättä toisella kerralla toimikaan. Ja vaikka kuinka jankkaisit vaaroista, ei ne enää hetken päästä olen kuin kaukainen hämärä muisto lapsen mielessä. Ennen kuin järki joskus 5-6 ikävuoden iässä astuu (tai pitäisi astua) kuvioihin, voit selittää lapselle ummet ja lammet vaaroista ja lapsen ratkaisu on vetää supersankariviitta esiin ja todeta: "Mutta sittenhän minä vain lennähdän turvaan"...

        Ei lapsi mikään koira ole, jonka pitäisi kyseenalaistamatta totella vanhempiaan, mutta tietty kunnoitus vanhempiaan ja vanhempien laatimia sääntöjä kohtaan auttaa varmaan kunnioittamaan auktoriteettejä myöhemminkin elämässä. Itse myönnän olevani kuin "kersantti Karoliina" eli kotona on kova komento, mutta ei lapsi siitä näytä kärsineen. Päinvastoin, selkeät rajat ja niistä kiinni pitäminen on luonut lapselle turvallisuuden tunteen. Kyllä lapsi saa kokeilla ja kokea, mitä joistakin asioista voi tapahtua, mutta turvallisesti. Selkeät rajat vedetään mm. parkkipaikalla juoksenteluun ja kaupassa riehumiseen. Syy ja seuraus on tullut pojallemme hyvinkin tutuksi.

        Kasvatammeko sitten lastamme oikein? Me kasvatamme meidän käsitystemme mukaan niin oikein kuin osaamme. Ei lasta voi minkään kirjan mukaan kasvattaa eikä yksikään lapsi ole samanlainen. Välillä tuntuu kuin seinälle puhuisi, mutta sitten lapsi yllättää tomimalla juuri kuin on neuvottu/käsketty. Juuri jokin aika sitten selitin pojalleni, että meidän vanhempien tehtävänä on näyttää ja kertoa, miten eri tilanteissa tulisi toimia, jotta lapsi sitten seuraavalla kerralla tietää, mitä tehdä. Emme me täydellisiä vanhempia ole, mutta pyrimme olemaan parhaita mahdollisia vanhempia omalle lapsellemme ja antamaan mahdollisimman hyvät eväät, jotta hän pärjäisi aina vaan kovenevassa maailmassa.

        Samaa mieltä. Itselläni on myös villi esikoinen. Koska nykyään vanhempi ei todellakaan saa jakaa fyysisiä rangaistuksia, pitää sääntöjen ja rajojen kanssa olla alusta asti tosi tiukka ja johdonmukainen, jotta lapsi oppii noudattamaan sääntöjä. Jos vapauksia annetaan liikaa, ei olekaan enää mitän tapaa rajoittaa lasta. Pieni lapsi on vielä helppo hakea pois, kantaa kainaloss apois paikalta, pistää nurkkaan (häpeä-nurkkaa ei suositella mutta siis samaan huoneeseen muista erilleen) tai antaa jäähy. Isomman kanssakin voi ottaa leluja tai etuisuuksia pois, mutta aika avuton on vanhempi, jos lapsi ei vanhempaansa kunnioita. Turha moittia vanhempia, jos lapset elävät ilman sääntöjä, kun laki kieltää niiden valvomisen, esim. isompaa lasta et saa repiä pienempää pahoinpitelemästä pois tai saat itse syytteen liiasta voimankäytöstä ja onhan näitä esimerkkejä muitakin. Ei kai idea sentään ole, että kotona olisi ei säännöt kuin ihmisten ilmoilla?!?


      • Kyllä huomaa ettei sulla ole lapsia,,,ja jos on niin sääliksi käy niitäkin piruparkoja...


      • kuri pitää tiellä...
        Huohhhh kirjoitti:

        "Kyllä sen näkee tästä nykyajan nuorisosta millaista siitä on tullut kun kaikki on ollut kiellettyä ja mitään ei ole saanut tehdä ja omia aivoja käyttää."

        Asia on kuuleppas just toisin päin. Nykyään pennut tekee mitä haluaa koska kukaan ei niitä kiellä. Kotona eikä koulussa pidetä kuria. Suoraan sanottuna koulussa ei enää nykyään edes saa pitää kuria. Jos joku nulikka käyttäytyy häiritsevästi ja opettaja vie hänet pihalle luokasta niin kohta onkin jo poliisit paikalla lapseen kohdistuneen väkivallan takia.

        Kyllähän rauhallisia lapsiakin tietenkin vielä on mutta niitä helvetin kurittomia riehujia on nykyään ihan liikaa ja syynä ei voi olla mikään muu kuin yleistynyt vapaa kasvatus. Vapaa...tuo sana kertoo jo kaiken.

        KYLLÄ asia on juurikin näin. Ärsyttäviä vöyhkääjiä ja äitinsä haukkujia ja jopa hakkaajia olen nähnyt alle kouluikäisissä lapsissa, kun nimenomaan se oma vanhempi EI OSAA / VÄLITÄ KASVATTAA LASTAAN. Voi vain sanoa ettei saa tehdä noin, mutta lapsi tekee kuitenkin, koska ei välitetä toimiiko kielto vai ei. Kaupassakin lapsi ottaa irtokarkkeja ja laittaa ne suuhunsa ja äiti sallii jopa sen. Saattaa sanoa että ei saa, ja siihen se sitten jääkin. Surkea lopputulos tällaisella vapaalla kasvatuksella, poliisi on seuraava joka puuttuu asiaan, varastelusta varmaan jää kiinni ennemmin tai myöhemmin......ja sitten VANKILAKIERRE edessä.....


      • kuri pitää tiellä...
        kuri pitää tiellä... kirjoitti:

        KYLLÄ asia on juurikin näin. Ärsyttäviä vöyhkääjiä ja äitinsä haukkujia ja jopa hakkaajia olen nähnyt alle kouluikäisissä lapsissa, kun nimenomaan se oma vanhempi EI OSAA / VÄLITÄ KASVATTAA LASTAAN. Voi vain sanoa ettei saa tehdä noin, mutta lapsi tekee kuitenkin, koska ei välitetä toimiiko kielto vai ei. Kaupassakin lapsi ottaa irtokarkkeja ja laittaa ne suuhunsa ja äiti sallii jopa sen. Saattaa sanoa että ei saa, ja siihen se sitten jääkin. Surkea lopputulos tällaisella vapaalla kasvatuksella, poliisi on seuraava joka puuttuu asiaan, varastelusta varmaan jää kiinni ennemmin tai myöhemmin......ja sitten VANKILAKIERRE edessä.....

        Ja en tarkoita mitään hakkaamista kasvatuksen yhteydessä vaan oikeata välittämistä ja asioiden selittämistä. Tottakai hyvänä pitäminen ja yhdessä touhuaminen kuuluu kasvatukseen, mutta täytyyhän LAPSELLA OLLA TURVA, rajat joiden sisällä on hyvä olla. Muuten lapsi on tuuliajolla. Viisi lasta kasvattaneena voin tämän sanoa..ja kaikki lapset ovat työelämässä ja perheellisiä....


      • kyllälähteetaas
        ääääääääääääääääääää kirjoitti:

        hei vapaa kasvatus ei oo hyvä juttu. Kyllä lapselta saa asioita kieltää. Se on normaalia. jos et koskaan kiellä mitään, miten voit kuvitella lapsesi sopeutuvan kouluun ja olevan sosiaalinen ???

        Vapaalla kasvatuksella voisi kuvitella syntyvän esim raiskaajia, kun ei ole koskaan mitään kielletty.


      • voivallus

        Tuttavan lapsi kiipesi kirjahyllyyn, se kaatui. Seurasi aivotärähdys ja käden murtuma. Aivotärähdyksestä lapsi parani, mutta nyt vuosia myöhemmin murtumasta on haittaa. Se on jopa vaikuttanut amamtinvalintaan. Joten anna vaan lasten tehdä mitä haluavat, kun ne ovat niin järkeviä että hommaavat vammoja itselleen.
        Minun mielesätni aikuisten pitää asettaa rajoja siksikin, etteivät llapset joudu vaarallisiin paikkoihin ja loukkaa itseään. Naruaj löysäillään pikkuhiljaa, sitä mukaa kun lapsen oivallus ja hahmotuskyky kasvaa.


      • Äityli-72
        johdonmukaisuutta kirjoitti:

        Samaa mieltä. Itselläni on myös villi esikoinen. Koska nykyään vanhempi ei todellakaan saa jakaa fyysisiä rangaistuksia, pitää sääntöjen ja rajojen kanssa olla alusta asti tosi tiukka ja johdonmukainen, jotta lapsi oppii noudattamaan sääntöjä. Jos vapauksia annetaan liikaa, ei olekaan enää mitän tapaa rajoittaa lasta. Pieni lapsi on vielä helppo hakea pois, kantaa kainaloss apois paikalta, pistää nurkkaan (häpeä-nurkkaa ei suositella mutta siis samaan huoneeseen muista erilleen) tai antaa jäähy. Isomman kanssakin voi ottaa leluja tai etuisuuksia pois, mutta aika avuton on vanhempi, jos lapsi ei vanhempaansa kunnioita. Turha moittia vanhempia, jos lapset elävät ilman sääntöjä, kun laki kieltää niiden valvomisen, esim. isompaa lasta et saa repiä pienempää pahoinpitelemästä pois tai saat itse syytteen liiasta voimankäytöstä ja onhan näitä esimerkkejä muitakin. Ei kai idea sentään ole, että kotona olisi ei säännöt kuin ihmisten ilmoilla?!?

        Olen pojalle yrittänyt selittää, että vanhempina me laadimme perheellemme toimivat pelisäännöt ja meillä vanhemmilla on laki, joka latelee aikuisille elämisen pelisäännöt. Tosin tietyissä asioissa laki tuntuu suojelevan enemmän todellisia rikollisia kuin kunnon kansalaisia, mutta oleellisinta on, että lapsi tiedostaisi sen, että aikuisillakin on sääntöjä, joita pitää noudattaa. Ja että sääntöjen ideana on se, ettei esim. vahingoiteta itseään tai muita.

        Kurittamiseen en ota sen enempää kantaa kuin sen, että silloin, kun pojalla oli vaihe, että suuttuessaan kävi päälle kuin höyryjuna lyöden ja purren, oli ainoa vaihtoehto pitää poikaa tiukasti syleilyssä (ei kuitenkaan puristaen) niin kauan, että hän rauhoittui. Nimesimme otteen karhuemon haliksi ja jonkin ajan kuluttua riitti, kun kysyi pojalta, että annetaanko karhuemon hali jos ei rauhoitu, niin poika rauhoittui. Joo joo, se oli väkisin kiinnipitämistä, vapauden rajoittamista, jne jne, mutta mieluummin niin kuin lyömällä. Joskus poika jopa nukahti haliin, joten ei se hänelle kovin dramaattista voinut olla.

        Nykyään vanhemmat elävät kovan paineen alla - pitäisi jaksaa käydä töissä, huolehtia perheestä ja hoitaa parisuhdetta. Kasvattaminen oikeaoppisesti ei ole helppoa, kun kaikki lapset eivät satu olemaan samasta muotista valettuja. Silti pitäisi muistaa, että lapsi saa nimenomaan kotoa mallin ja eväät, joilla hänen sitten tulisi pärjätä aina vaan kovenevassa maailmassa. Itse mietin koko ajan, osaanko antaa kaiken tarvittavan ja en kai ole tehnyt täysin väärin kaikkea. Kyseenalaistaminen unohtuu onneksi hetkeksi, kun poika tulee halaamaan ja sanoo: "Minä rakastan sinua äiti yli koko maailman!". Silloin tiedän, etten ole voinut kovin väärin toimia.


      • Villa Tea

        Itse olen kasvattanut 8 lasta ja lisäksi hoitanut lukemattoman määrän muiden lapsia. Lapset jotka pienestä pitäen tottuvat kodin pelisääntöihin osaavat kyllä käyttäytyä niiden mukaisesti. Lapset tarvitsevat rajat joiden sisällä toimia. Aikuisilta vaaditaan johdonmukaisuutta. Eli rakkautta ja rajoja. Itseäni ottaa päähän meluavat tottelemattomat kakarat, jotka hyppivät kaikkien aikuisten silmille. Miksi pienten lasten täytyy saada terrorisoida koko yhteisöä. Onhan meillä aikuisillakin säännöt, joita noudatamme jotta yhteistoiminta toimii tässä yhteiskunnassa ja kotona. Se lastenkin täytyy oppia jo pienenä ja he kyllä oppivatkin ja ovat ihan tyytyväisiä.


      • Ispukki

        Rajat ovat rakkautta. Kaikkia kolhuja ei tarvitse kokea eikä virheitä oppia kantapään kautta.

        Itsekäs 1-3 vuotias ei osaa keskustella myöskään järkevästi. Jäähyt ovat tehokkaita apuvälineitä.

        Selkäsaunat kuitenkin tekevät vain hallaa lapsen ja aikuisen suhteelle vaikka auttaisivatkin lasta kunnolliseksi käytöstavoiltaan.


      • Jeppisjepulis12
        ???- kirjoitti:

        Sinun mielestä lapsi saa kaataa kirjahyllyn päälleen, niinkö? Voi hukkua jokeen tai järveen, mitäs sitä kieltämään. Voi jessus näitä nykyajan nuoria vanhempia.

        Voi herranjumala teitä tosikoita! Ettekö te nyt tajua että tuo on provo??? Kaikki mitä netissä on, ei ole totta, kaikki jotka tänne kirjoittavat, eivät ole niin tosissaan, heidän tarkoituksensa on juuri aiheuttaa järkyttyneitä vastauksia ja nauraa teidän hölmöjen kustannuksella.. Ja mitä v*tun nykyajan vanhempia, ei maininnut olevansa vanhempi, eikä sillä salettiin lasta olekkaan. Yleistäminen on soo soo, etkö tiennyt?


      • joopajoo -88
        FUCKYOUALLYOUDIE kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa. Nykyajan nuorena voin todeta, että ainakin suurta osaa minun ystäväpiiristäni on pahoinpidelty ja kotona on pidetty kovaa kuria, kuten myös minun lapsuudenkodissani. Turha teidän amatöörien on etsiä syitä nuorista, jos ette huomaa edes omia vikojanne.

        Terveisin, nykynuori, joka on kokeillut huumeita, varastanut kaupasta, karannut kotoa, seurustellut itseään yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, ja opiskellut jo vuoden lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja opiskelee siellä yhä.

        Joopa joo. Kuria hyvin pidettykin..

        Miksi olet tehnyt noita kaikkia jos sulla on ollut kova kuri?
        Oletko ollut vastahankainen kuria kohtaan?
        Huomiota kumminkin kaipaat tosi paljon vanhemmiltasi mutta nyt olet ollut väärällä linjalla huomionhaussa..

        Kyllä se on myös nuoristakin kiinni kuinka vanhemmat jaksaa.
        Jos nuori esim. karkaa koko ajan kotoa, ei vanhemmat sitä jaksa.
        Nuoren pitää antaa vastarakkautta teini-iässäkin eikä mitää karata kotoa huumebileisiin.

        Mutta pahin syy on ehkä suomen muuttunut laki lasten kurittamiseen. Kun vertaa -85 - -90 vuosina syntyneitä ja 2000 vuodesta eteenpäin niin on kyllä aikamoinen ero..
        Kyllä saa itse väistää kadulla -00 syntynyttä tai tulee yhteentörmäys..

        Onneksi olen parempina vuosina syntynyt niin saanut kovan mutta hyvän kurin. Eipä ole sen takia tarvinnut kotoa karata mihinkään.


      • VOI HELLAN DUUDELI!

        luunappi ei ketään katkeroita....


      • Nuori nainen

        Anteeksi vaan, mutta nykyajan nuoriso (tarkemmin teini-ikäiset) on kasvatettu juuri tuolla hälläväliä asenteella ja kaikki on ollut sallittua. Siitä niitä kurittomia aikuisia tulee. Ei ole minkäänlaista käsitystä rajoista.

        Itse olen asteen vanhempaa sukupolvea ja syntynyt 80-luvun puolivälissä. Kasvoin ajalla, jolloin vanhemmat saivat vielä pitää kuria lapsilleen ja oikein hyvä minusta tulikin. Pienenä kun en suostunut syömään niin Koivuniemen Herra oli kuukauden keittiön ovenpielessä muistuttamassa, eikä sitä muuten koskaan tarvinnut siitä käyttöön ottaa. Niskahiuksista tukistettiin niin että itku tuli aina kun en sanaa uskonut. Siinä ne rajat oppi mitä saa tehdä ja mitä ei. Ja jos hankin lapsia niin saat olla varma että pistän heidät käymään saman koulun.


      • Äityli-72
        sxdfghj kirjoitti:

        No jos et unohda myös rakastaa lastasi, näyttää sitä niin kasvata niin ankarasti kuin lystäät. Väkivallattomasti tietenkin.. ajattelepas jos vaikka aikusta otettais tukasta kun se tekee virheitä työpaikalla niin miltä tuntuisi?

        Tiukan kurin vastapainona meillä päivittäin halaillaan, ohimennen silitellään, pusutellaan ja sanallisestikin ilmaistaan kiintymystä tuon tuostakin. Emme myöskään unohda kehua ja kannustaa, kun sen paikka on. Olen myös huomannut selkeän eron käskyn ja kehoituksen välillä, mutta välillä ne yleensä paremmin toimivat kehoitukset kaikuvat yhtä kuuroille korville kuin käskytkin...

        Nykyään monessa kasvatusoppaassa lukee, että lasten kanssa pitäisi neuvotella asioista, mutta jostain muistan myös lukeneeni, että vain samantasoiset voivat neuvotella eivätkä vanhempi ja lapsi ole samantasoisia. Vanhemman tulisi myös ensisijaisesti olla lapselleen vanhempi, ei kaveri. MLL:n nettisivuilla on paljon hyviä ohjeita ja vinkkejä, vaikka ei niitä kaikkia siltikään ihan suoralta kädeltä voi käytännössä toteuttaa. Mutta sieltä olen löytänyt jonkin verran apua ja lopussa auttaa maalaisjärki sekä omilta vanhemmilta opitut viisaudet.


      • no justiin

        Omat valinnat itse.... kyllä, mutta vasta sitten kun hän on siihen kypsä. Vanhempien tehtävä on olla vanhempi, ei mikään hemmetin pullamössöselittäjä!!! Lapset tarvitsevat rajat toiminnoilleen, jotta kokisivat kasvavansa turvallisessa ympäristössä.
        Pahin virhe, minkä lasten kanssa voi tehdä on se, että olettaa, että jo aivan pienillä lapsilla taito valita erilaisista vaihtoehdoista.
        Sinä siis annat lapsesi kiivetä kirjahyllyyn tai juoda esim. kloriittia, jos hän sinun selityksistäsi huolimatta haluaa. Tai mojauttaa haarukalla siskoaan silmään?

        Kuinka oletat, että jo yksi vuotias ymmärtää vuolaan selityksesi vaaroista?? Sen ikäisellä sanavarasto ja sanojen merkityksen tajuaminen ei ole vielä hurjan kehittynyt.

        Ole vanhempi ja äiti, tee lapsesi elämästä turvallinen ja lopeta tuollainen joutava. Oletko huomannut, että jopa eläimet komentavat ja käskevät jälkeläisiään???


      • cmwlöcmwlöcmwlöc
        FUCKYOUALLYOUDIE kirjoitti:

        Ei pidä paikkaansa. Nykyajan nuorena voin todeta, että ainakin suurta osaa minun ystäväpiiristäni on pahoinpidelty ja kotona on pidetty kovaa kuria, kuten myös minun lapsuudenkodissani. Turha teidän amatöörien on etsiä syitä nuorista, jos ette huomaa edes omia vikojanne.

        Terveisin, nykynuori, joka on kokeillut huumeita, varastanut kaupasta, karannut kotoa, seurustellut itseään yli kymmenen vuotta vanhemman miehen kanssa, ja opiskellut jo vuoden lääketieteellisessä tiedekunnassa, ja opiskelee siellä yhä.

        Minä olen saanut kotona turpaan mutta se ei minua haittaa. Mitä se siihen liittyy että olet kokeillut huumeita? Opetettiinko sinua varastamaan kaupasta? seurustelemaan yli 10 vuotta vanhemman kanssa?Eeen usko..
        Itse olen varastanut kaupasta, ryypännyt ja vetänyt huumeita. Minut on tai oli huostaanotettu 13 vuotiaana. Olen meinannut kuolla monta kertaa ennen 20 ikävuotta ja olen ollut vankilassa 2 kertaa. nyt 24. En syytä tästä vanhempiani vaikka voisin. Miksi sinua hakattiin kotona? Huvikseen vai? Kyllä minun isäni ainakin veteli hiuksista sun muuta jos jäin kiinni vaikka tupakanvarastamisesta.. mielestäni se oli ihan oikein. On ollut raskasta olla vankilassa sun muuta. Ei en ole väkivaltainen. Raskainta kuitenkin oli päästä eroon viranomaisista sun muista paskoista kun yritti ruveta elämään normaalia elämää nämä suorastaan hyökkäsivät kimppuuni. Tuntui että näiden "avun" antajien ainut päämäärä oli laittaa minut niin syvälle paskaan etten enää nousisi. Siitä nyt 4 vuotta ja elän normaalia perhe elämää. Ainut mitä pelkään menneestä ja mitä välttelen ovat kaikki virastot.


    • mietteitä dcdcdc

      nii´i, anna sen lapsen kiivetä vaan kirjahyllyyn, ja jos kirjahylly kaatuukin lapsen päälle niin ei se ollut sinun syysi, vaan lapsesi valitsi niin ihan itse...
      anna lapsesi päättää onko hänen ruokavalionsa terveellinen vai haluaako hän päivittäin valita pizzasta, kebabista tai hampurilaisateriasta..
      ja jos lapsesi ei tahdo kouluun mennä niin anna jäädä kotiin vain, lapsi saa vain turhia traumoja jos joutuu jotain epämiellyttävää tekemään, kuten esim. osallistumaan kodin askareisiin.
      ja muista hemmotella lasta päivittäin, se tekee hyvää lapselle.
      äläkä nyt herrajumala aseta lapsellesi teininä mitään rajoja, ne vain rajoittaisivat hänen oman identiteettinsä rakentumista.

      ja jos myöhemmässä ikävaiheessa lapsesi ei saa töitä, on velvollisuutesi auttaa häntä kaikin tavoin, niin rahallisesti kuin myöskin siivoamalla hänen asuntoaan, sillä onhan lapsesi sinulle tärkeintä tässä maailmassa.

      • Hemmottelija?

        Heräsi mietteet minullakin.

        "...jos kirjahylly kaatuukin lapsen päälle niin ei se ollut sinun syysi, vaan lapsesi valitsi niin ihan itse..."
        ...
        "haluaako hän päivittäin valita pizzasta, kebabista tai hampurilaisateriasta.."
        ...
        "lapsi saa vain turhia traumoja jos joutuu jotain epämiellyttävää tekemään, "
        ...
        "muista hemmotella lasta päivittäin, se tekee hyvää lapselle"

        Vähän analyysia näistä:
        Jos olet ostanut niin huteran kirjahyllyn, että se kaatuu lapsen päälle, niin onko vika lapsessa? Kirjahylly kyllä romahtaa ennemmin tai myöhemmin, koska olet natkuillut laadussa.

        Mistä lapsi tietää, että on olemassa pizzat, kebabit ja hampurilaiset? Olet itse vienyt lapsesi syömään niitä, kun et ole viitsinyt tehdä ruokaa lapsellesi. Yksin ei lapsi tutustu roskaruokaan.

        Jokainen lapsi kiukuttelee, kun on "pakko" tehdä jotain ikävää ja vastenmielistä. Se ei ole vain jonkun vapaan kasvatuksen tulosta. Lapsi, joka salamana tottelee aina, on varmasti pidetty niin kovassa kurissa, että viranomaisilla olisi syytä puuttua lapsen elämään.

        Mitä on hemmottelu? Sylissä pitäminen, hellittely, kiittäminen ja onnistumisesta kehuminen ei ole virhe. Lapsen pitää tuntea olevansa hyväksytty. Lapsen tulee myös ymmärtää, että vanhemmat pitävät hänestä huolen ja siksi on hänelläkin velvollisuus olla yksi perheen jäsen ja osallistua sen arkeen.

        Kun lapsella on hyvät ja luottavaiset välit vanhempiinsa ei hänelle tarvitse asettaa teininä ankaria rajoituksia. Yhteisesti voidaan sopia asioista ja kun välit ovat hyvät, on teininkin helppo noudattaa kodin sääntöjä.

        Työttömyys on ihan ylestä näinä aikoina, enkä ymmärrä, miksi vanhemmat eivät voisi auttaa lastaan selviämään. Siivouksesta en tiedä, sillä työtön ja rahaton nuori tuskin saa helposti asuntoakaan, jota vanhemmat voisivat siivota.
        Ei työttömyys välttämättä johdu lapsen pilalle hemmottelusta. Moni akateemisestikin koulutettu joutuu pyristelemään pätkätöillä.

        Miksi sinusta on arveluttavaa, että lapsi olisi vanhemmilleen tärkeintä maailmassa. Kyllä niin monta kertaa on.


    • sdfsdfsdf

      No enpä tiedä millaisia SINUN lapsesi ovat, mutta minun lapset kyllä ymmärtävät ihan järkevää keskustelua. Kun selittää asian ja antaa sitten itse päättää mitä tekee, niin kyllähän ne sen "oikean" vaihteoehdon valitsee. Ja jos ei valitse, esim. päättävät ruuan sijasta syödä karkkia niin sitten kun on vatsa kipeä voi sanoa tuon "aijai", niin viimeistään siinä vaiheessa ymmärtävät että tuli tehtyä huono valinta ja seuraavalla kerralla osaavat jo tehdä viisaampia valintoja.

      Kauheaa, miten jotkut vanhemmat pitävät lapsiaan ihan kuin orjinaan, komentelevat tekemään kotitöitä (se on siis vain ja ainoastaan vanhempien velvollisuus, ei lasten. Leikki on on lasten työ) ja määräävät kaiken heidän puolestaan. No, onhan se nähty mitä siitä seuraa....

      Ja kyllä, lapseni on tärkeintä minulle tässä maailmassa. Säälittävää, että sinulle se taitaa olla oma napa.

      • yhteistuumin

        Ymmärtää minunkin lapseni puhetta ja järkevää keskustelua mutta eihän se nyt hyvänen aika tarkoita sitä että pieni lapsi osaisi tehdä ns. järkeviä päätöksiä läheskään aina! Vanhempien tehtävä on opettaa ja ohjata ja tokihan lapsen pitää tietyssä iässä oppia itsekin miettimään mikä on järkevää mutta vastuun kantaa aina loppukädessä vanhemmat,ei lapsi.

        Jos sanot 3 vuotiaalle että tielle ei saa mennä ja kerrot mitä voi sattua,niin luuletko kovinkaan monen tuon ikäisen edes muistavan keskustelua 5 minuutin päästä? Onko vastuu tällöin ollut lapsella itsellään?

        Ja mitä tulee kotitöihin,niin kyllä sitä kotia pitää yllä ihan koko perhe. Ei kyse ole siitä että lapsi orjuutetaan vaan opetetaan yhteistyöhön ja yleiseen siisteyteen,kuten oman huoneen siivouksella ja muilla pienillä auttavilla kotitöillä. Niin kuin oma äiti aikoinaan sanoi,ei tämä ole mikään lepokoti! Ei pienten kotitöiden tarvitse mitään lasten leikkiä sivuuttaa.

        On tiettyjä asioita,joissa voi antaa vapauksia lapselle ja antaa lapsen huomata että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin mutta kun on kyse isommista asioista kuin vaikkapa vaatteiden ostosta tms niin vanhemman on otettava se vastuu ja ohjata lasta.


      • yhteistuumin kirjoitti:

        Ymmärtää minunkin lapseni puhetta ja järkevää keskustelua mutta eihän se nyt hyvänen aika tarkoita sitä että pieni lapsi osaisi tehdä ns. järkeviä päätöksiä läheskään aina! Vanhempien tehtävä on opettaa ja ohjata ja tokihan lapsen pitää tietyssä iässä oppia itsekin miettimään mikä on järkevää mutta vastuun kantaa aina loppukädessä vanhemmat,ei lapsi.

        Jos sanot 3 vuotiaalle että tielle ei saa mennä ja kerrot mitä voi sattua,niin luuletko kovinkaan monen tuon ikäisen edes muistavan keskustelua 5 minuutin päästä? Onko vastuu tällöin ollut lapsella itsellään?

        Ja mitä tulee kotitöihin,niin kyllä sitä kotia pitää yllä ihan koko perhe. Ei kyse ole siitä että lapsi orjuutetaan vaan opetetaan yhteistyöhön ja yleiseen siisteyteen,kuten oman huoneen siivouksella ja muilla pienillä auttavilla kotitöillä. Niin kuin oma äiti aikoinaan sanoi,ei tämä ole mikään lepokoti! Ei pienten kotitöiden tarvitse mitään lasten leikkiä sivuuttaa.

        On tiettyjä asioita,joissa voi antaa vapauksia lapselle ja antaa lapsen huomata että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin mutta kun on kyse isommista asioista kuin vaikkapa vaatteiden ostosta tms niin vanhemman on otettava se vastuu ja ohjata lasta.

        Kirjoitat oikeata asiaa olen samaa mieltä-


      • kaikenlaistasitä

        Aijai.

        Tiesitkö muuten, että lapset tekevät ihan mielellään kotitöitä? Ne kun ovat niitä oikeita töitä, joita äiti ja isäkin tekee. Ja siinähän lapsi oppii asioita - leikkihän on oikean elämän jäljittelyä ja opettelua, etkö sitä tiennyt?

        Minua taas säälittää sinun lapsesi..... eivät saa aikuista turvaa vaan heidän pitää pärjätä omillaan aivan liian varhain.


      • ********

        Mutta koita nyt tajuta, pienet eivät ymmärrä mitä tarkoittaa sellainen että hylly kaatuu päälle, jää auton alle, hukkuu tms.


      • Jotain puuttuu

        Mietin kasvatatko tosissasi lapsesi noin ??Jos ei tulekkaa maha kipeäksi ,haluavat seuraavallakin ruualla syödä karkkia ? Miten silloin toimit ?


      • yksi äiti

        Lapsi ymmärtää suunnilleen yhtä paljon kuin osaa itsekin sanoa. Kun yksivuotias osaa sanoa mämmämmää, hänelle ei ole hedelmällistä selittää maailman vaaroja. Lasta tulee tietenkin ohjata kussakin iässä hänen ymmärryksensä mukaisesti, sen kyllä varmaan tajuaa jokainen. Eri asia on, että lapsen ohjaaminen on ikävää toistamista ja puurtamista eikä kaikista vanhemmista ole siihen. Niinpä osa lapsista joudutaan ottamaan huostaan vanhempien laiminlyöntien vuoksi.

        Lasta ohjataan juuri siksi, että hän on vanhemmilleen tärkeä!


      • haloo!!!!

        Et oikeesti voi olla tosissasi! Ja sitten annat tenaville karkkia mahan täydeltä? Jätä ostamatta, niin ei heille tule valinnan vaikeutta.... pidä kotona vain ja ainoastaan "oikeaa" ruokaa, niin ei tarvitse hokea aijai...... Olisi hauska ihan livenä nähdä sinut esim. kaupassa ostoksilla, kun lapset haluavatkin valita ihan itse kaikenlaista eikä sinulla ole pussissa rahaa niitä maksaa...... lainaatko kassalta??? Vai mitäs jos kassa-täti sanookin sinulle, että aijai......
        Onhan se niin helvetin vastuutonta työntää lastensa niskoille päätökset valinnoista, sillä näin peset ainoastaan omat kätesi koko hommasta....
        Tai jos miehesi kyllästyy sinuun, koska hänelläkin on täysi oikeus valita, niin sanotko että aijai....


    • juupajuu....

      Sinä varmaan seisot lähimmän lammikon rannalla kun lapsesi on hukkumaisillaan, ja toteat; "aijai, tulipa tehtyä huono valinta".....
      Ei tuollaisia ihmisiä VOI oikeasti olla olemassa!

      • sdfsdfsdf

        Lapsen ympäristö tietenkin tehdään turvalliseksi. Ei tuo omien valintojen tekeminen sitä tarkoita että ojennan lapselle veitseä ja helistintä, että kummalla mieluummin leikit.
        Aikamoista lapsen aliarviointia, ettei muka muista. Kyllä ,muistaa jos on normaali lapsi. Meillä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa muistamisen kanssa.
        Kyllä meilläkin blapset siivoavat oman huoneensa, koska ovat ihan itse huomanneet, että on mukavampi olla, jos huone ei ole kaaos. Te tietysti olette saaneet lapsenne siivoamaan huoneen uhkailemalla, pahoinpitelemällä, nöyryyttämällä ja alistamalla. Hieno juttu, aikuisenakin varmasti tykkäävät siivota...


      • yhteistuumin
        sdfsdfsdf kirjoitti:

        Lapsen ympäristö tietenkin tehdään turvalliseksi. Ei tuo omien valintojen tekeminen sitä tarkoita että ojennan lapselle veitseä ja helistintä, että kummalla mieluummin leikit.
        Aikamoista lapsen aliarviointia, ettei muka muista. Kyllä ,muistaa jos on normaali lapsi. Meillä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa muistamisen kanssa.
        Kyllä meilläkin blapset siivoavat oman huoneensa, koska ovat ihan itse huomanneet, että on mukavampi olla, jos huone ei ole kaaos. Te tietysti olette saaneet lapsenne siivoamaan huoneen uhkailemalla, pahoinpitelemällä, nöyryyttämällä ja alistamalla. Hieno juttu, aikuisenakin varmasti tykkäävät siivota...

        Kyllä ne "normaalitkin" lapset unohtavat leikin touhuissa mitä on sanottu. Pienellä lapsella ei ole vielä sellaista itsesuojeluvaistoa joka tilanteessa,se kehittyy ajan ja kokemusten myötä.

        Eikä ole tarvinnut uhkailla lasta,taikka pahoinpidellä ja nöyryyttää että saa lapsen siivoamaan oman huoneensa. Kotityötähän sekin on.
        Jos lapselta ei odota mitään panosta yhteisen hyväksi,kuten esim. koululaiselta roskisten vientiä ym auttavia kotitöitä,niin miten käy kun aikanaan tulee parisuhde ja yhteenmuutto? Niitä uusavuttomia kun näkee joille kaikki on tehty valmiiksi ja sitä odotetaan sitten aikuisiälläkin..


      • äiti myös
        sdfsdfsdf kirjoitti:

        Lapsen ympäristö tietenkin tehdään turvalliseksi. Ei tuo omien valintojen tekeminen sitä tarkoita että ojennan lapselle veitseä ja helistintä, että kummalla mieluummin leikit.
        Aikamoista lapsen aliarviointia, ettei muka muista. Kyllä ,muistaa jos on normaali lapsi. Meillä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa muistamisen kanssa.
        Kyllä meilläkin blapset siivoavat oman huoneensa, koska ovat ihan itse huomanneet, että on mukavampi olla, jos huone ei ole kaaos. Te tietysti olette saaneet lapsenne siivoamaan huoneen uhkailemalla, pahoinpitelemällä, nöyryyttämällä ja alistamalla. Hieno juttu, aikuisenakin varmasti tykkäävät siivota...

        ei kai tämmöisiä ihmisiä ole oikeasti olemassa???eihän?voi jestas sentään,no kukin tyylillään. ja hei,vanhemmat saavat lapset tekemään kotitöitä ilman uhkailuja tai pahoinpitelyä,saatikka oottamalla ett 2v lapsi sit kolmen viikon päästä siivoaa huonettaan,kun ei mahdu enää lattialla kävelemään. joo-o...


      • sdfsdfsdf kirjoitti:

        Lapsen ympäristö tietenkin tehdään turvalliseksi. Ei tuo omien valintojen tekeminen sitä tarkoita että ojennan lapselle veitseä ja helistintä, että kummalla mieluummin leikit.
        Aikamoista lapsen aliarviointia, ettei muka muista. Kyllä ,muistaa jos on normaali lapsi. Meillä ei ainakaan ole ollut mitään ongelmaa muistamisen kanssa.
        Kyllä meilläkin blapset siivoavat oman huoneensa, koska ovat ihan itse huomanneet, että on mukavampi olla, jos huone ei ole kaaos. Te tietysti olette saaneet lapsenne siivoamaan huoneen uhkailemalla, pahoinpitelemällä, nöyryyttämällä ja alistamalla. Hieno juttu, aikuisenakin varmasti tykkäävät siivota...

        ne on sinunlaistesi uusavuttomien nahjusten kakaroita koulussa, jotka haistattelee vittua opettajille...voi voi, ihan itse joudun tätä päivittäin työni puolesta näkemään...ei ole kiva että opettajat pelkäävät oppilaitaan kun kurittaa /rankaista ei saa..ettei vaan kulta nassulle tule paha mieli, nukkuvat sitten tunnoin pari jälki istunnossa ja jatkavat taas samoja touhuja...


    • -S-

      Joo,vuoden ikäinen lapsi kyllä voi ymmärtää kun selität mitä jostain asiasta voi olla/on seurauksena,mutta ei sen ikäinen sitä kovin kauaa muista. Ja kyllähän lasten täytyy oppia vastuuta(kotityöt,jälkien korjaaminen yms). Ikätaso huomioiden tietysti.

    • xMila

      Millaista kuria nykyvanhemmat pitävät? Tätä kysymystä pohdin usein; muun muassa silloin, kun nuorisojengi on vääntänyt polkupyöräni ajokelvottomaan kuntoon, kun kymmenvuotiaat ovat raahanneet leikkikalunsa keskelle kävelytietä niin ettei ohi pääse, kun ala-asteikäiset sylkevät päälle, työntävät keppejä pyörän pinnojen väliin ja viskovat lumipalloilla. Kai ennen pelkäsin humalaisia huumeveikkoja, yksin ja joukossa, mutta nykyään sydän hyppää kurkkuun, kun näen lapsia. Vanhempieni nuoruusvuosina lapsia kasvatti koko kylä, vaan nykyään jos vieraalle lapselle sanot sanankin, niin LUOJA AUTA, olet sairas paska, joka yrittää viedä viattomat pikku karitsat. Kehtaisinkohan joku kerta sanoa, etten haluaisi niitä pikkuperkeleitä vaikka maksettaisiin?

      • juupajuu........

        Kai sinun xMila pitäisi noille pikkuraggareille sanoa vain toruvasti "aijai", niinkuin sdfsdfsdf tekee...


      • minä vain

        Ja nykyään lapset ovat niin kieroja,et valehtelevat vanhemmille. Eli jos kiellän naapurin kakaroita, niin he menevät itkien kotiin ja sanovat et mä nostin keskisormea niille! Seuraavaksi vanhemmat tulevat meille kotiin ja huutavat,et mitä mä tein niille tai mitä ne on tehny! Eikä ensin kannattaisi kysyä lapsilta, mitä he ovat tehneet. Aikuiset kun ei hyödy mitää valehtelusta liittyen lapseen. Ennemmin se lapsi valehtelee. Reiluvuotiaatkin sanovat jo haista vittu tai vitun homo! Siis mitä. Kotoa opittu käytöstavat! kymmenen Mä voisin ainakin sanoa etten haluaisi niitä pikkuperkeleitä vaikka maksettais. Vanhemmat ei nykyään kerkiä kattomaan lastensa perään missä ne menee ja mitä ne tekee. Sit ne voi vain olla tietenki siinä uskossa, et ei meidän lapset. Niitä ei kiinnosta, ku on työ ja koti hoidettavana. Aivan kun siinä ei kerkiäisi.


      • Vanta78

        Heh...niin totta. Itsellä lapsia ja kun omaa lasta kiusattiin koulumatkalla..2 vekaraa antoi nyrkkillä selkään ja haukkuivat homoksi ja kun tästä sitten vanhemmille ilmoitin, niin vastaus oli, että ihan normaalia käytöstä 10-vuotiaalta,,,haloo!!!!!=O


      • minä vain
        Vanta78 kirjoitti:

        Heh...niin totta. Itsellä lapsia ja kun omaa lasta kiusattiin koulumatkalla..2 vekaraa antoi nyrkkillä selkään ja haukkuivat homoksi ja kun tästä sitten vanhemmille ilmoitin, niin vastaus oli, että ihan normaalia käytöstä 10-vuotiaalta,,,haloo!!!!!=O

        Siis oikiasti! Normaalia käytöstä.. Mihin tämä maailma on menossa? Lapset saa sanoa mitä niitä huvittaa ilman seurauksia.


    • Kasvatustätyliini

      Onneksi luunapin ja sormien läpi katsomisen välillä on monta muuta keinoa, jotka eivät edellytä sen enempää väkivaltaa kuin välinpitämättömyyttä. Miten olisi lapsen iän ja tilanteen mukaan esimerkiksi fyysinen tai sanallinen rajoittaminen, keskustelu, teon mukainen välitön seuraamus (esim. siivoaa omat sotkut, pyytää anteeksi, korjaa rikkomansa...), arestipenkki... näillä on pärjätty. Ja voin vakuuttaa, että olen aika tiukkis säännöistä ja rajoista :) Kun johdonmukaisesti kasvattaa, niin viesti menee helpommin perille muullakin kuin voimalla.

      • johdonmukaisuutta

        Mutta joidenkin lasten kohdalla se vaatii alusta asti sitä tiukkuutta ja johdonmukaisuutta, ja kun ei se kaikilta vanhemmilta luonnistu, kun eihäns eole kivaa eikä helppoa...


    • 27

      Huvittavaa lukea näitä. Ei sdfsdfsdf:llä edes ole lapsia. Sehän pitää tätä foorumia pilkkanaan. Ja te uskotte... hah.

      • sdfdgf

        tämä on taas joku suomi24:n aloittama ihmisten ärsytys keskustelu :D


      • johdonmukaisuutta
        sdfdgf kirjoitti:

        tämä on taas joku suomi24:n aloittama ihmisten ärsytys keskustelu :D

        Ikävä kyllä ei ole. Vanhempien välillä on erittäin suuria kasvatuseroja kaikenlaisiin suuntiin ja toisten tyylin moittiminen ja paheksuminen on ihan yleistä. Oma tyyli on oikea ja omien lasten käytösaina ymmärrettävää. Tiukkoja vanhempia taas moititaan ja arvostellaan myös.


    • pacs

      Niimpä, paras kasvattaja on yleensä 60 vanhapiika, tai yleensä sellainen ihminen jolla ei ole omia lapsia, eiköhän nyt näy ihan hyvin katukuvassa ne "vapaan kasvatuksen " ihmiset, kaikki on sallittua, kiellosta tulee trauma ja identiteetti kärsii,,,ollaan hyppäämässä ojasta suoraan järveen,,,,
      kiellot ne olla pitää,,eihän muuten ole laillakaan mitään väliä...

    • DR88

      Oma kokemus lapsena, jota ei koskaan kuritettu fyysisesti eikä henkisesti: minusta kasvoi ihan hyvä ihminen. Ystävällinen ja reilu. En sitten tiedä mikä asiaan vaikutti, kun oon nähnyt ikäisteni ja nuorempien käyttäytyvän mahdottomalla tavalla, ja epäilen kyllä että vanhemmat ovat silitelleet liikaa lasten päitä. En todellakaan väitä ettei hellyyttä saa olla, vaan päinvastoin jäin itse ilman. Enkä kannata kurittamista, mutta kuria pitää olla. Sellaista ettei lapsi määrää asioista ja ettei lapsen kanssa tehdä kompromissejä. Varmaan monet nuoret ovat itkeneet isiltä ja äidiltä mopoautoja ja kevareita ja viikkorahaa muotivaatteisiin ja ties mihin materiaan, mutta se vaan osoittaa sen ettei vanhemmat ole onnistuneet lapsen kasvatuksessa. Jos lapsi saa kaiken valmiina pöytään, ei sen tarvitse ikinä hiellä ja kyynelillä itse mitään ansaita. Samalla lapsi oppii manipuloimaan muita ihmisiä, etenkin vanhempiaan ilman että nämä sitä edes huomaavat, sekä kävelemään toisten ylitse. Itsekkäitä itserakkaita ihmisiähän sellaisista hemmotelluista ipanoista kasvaa. Eli siinä vähän miettimistä ennen kuin annatte lapsellenne kaiken ilmaiseksi ilman mitään vastinetta.

    • Mummo ihmettelee

      Eikös kellään ole ADHD-lasta!!!???Kerroppas semmoiselle joka ei kertakaikkiaan ymmärrä.Mulla oli naapurissa vapaankasvatuksen ADHD yhdistelmä.Luojan kiitos muuttivat pois,pihapiiri rauhottui kerralla....

    • --

      Hyvä neuvoa jos ei ole omia lapsia...

      Uhkailu, kiristys ja lahjonta. Siinä kiteytettynä lapsen kasvatus.

      • Pyhä Sylvi

        Lapsellisen ihmisen lapsellinen näkökulma. Ei kykyä pitää asiallisia rajoja aikuisen ihmisen tavoin. Ei tietoa, miten rajoja pidetään. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Näillä eväillä hänestä tulee nimittäin uhkailija, kiristäjä ja lahjoja. Eipä näillä sanoilla voine kuvata tasapainoista ihmistä.


      • kasvatuspsykologiaa
        Pyhä Sylvi kirjoitti:

        Lapsellisen ihmisen lapsellinen näkökulma. Ei kykyä pitää asiallisia rajoja aikuisen ihmisen tavoin. Ei tietoa, miten rajoja pidetään. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia. Näillä eväillä hänestä tulee nimittäin uhkailija, kiristäjä ja lahjoja. Eipä näillä sanoilla voine kuvata tasapainoista ihmistä.

        Olen täysin samaa mieltä: uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat hyviä. Älä ota sitä niin kirjaimellisesti, mutta niistä löytyy kasvatuksen avaimet. Ainoa lisä voisi vielä olla neutraali keskustelu ja sanktiot. :)


      • johdonmukaisuutta

        Olen korvannut uhkailun seurauksista muistuttamisella ja seurausten toteuttamisella. Koskaan en sano sellaista, mitä en voi myös toteuttaa. Lapseni tunnisti tyhjän uhkauksen jo alle 2-vuotiaana.


      • Pyha Sylvi
        kasvatuspsykologiaa kirjoitti:

        Olen täysin samaa mieltä: uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat hyviä. Älä ota sitä niin kirjaimellisesti, mutta niistä löytyy kasvatuksen avaimet. Ainoa lisä voisi vielä olla neutraali keskustelu ja sanktiot. :)

        Perusteluja, kiitos, kommenteillenne! Tässä omani.

        Uhkailu >>> peli on menetetty. Lapsi ei ikinä opi ottamaan vastuuta omista teoistaan, vaan tekee asiat pelkäämällä ja pakosta uhkailemalla.

        Kiristys >>> sama juttu. Näillä keinoilla kasvatetaan koulukiusaajia, jotka osaavat hommansa, koska aikuiset ovat sen heille opettaneet. Sitten on turha ihmetellä, mistä näitä väkivaltaisia nuoria ja aikuisia tulee??!!

        Lahjonta >>> mukula ei tee mitään ilman palkkiota. Eikä tule koskaan ymmärtämään, että jokainen SAA perheessä tehdä oman osansa esim kotitöistä.

        Kaikki nämä ovat mielikuvituksettoman ja laiskan "kasvattajan" keinoja, jolla ei ole aikaa keskittyä lapseensa.


    • nimnim.

      Eihän lapsi ole se, joka päättää asioista! Vastuuhan on vanhemmalla! Itellä on 2v. lapsi, ja meillä on selvät rajat ja säännöt joiden mukaan mennään. Lapseni saa paljon rakkautta, syliä, ja kehuja mutta hänellä on myös pettymyksiä elämässä, kuten kuuluukin. Minä vanhempana päätän asioista, lapsi ei valitse milloin esimerkiksi syödään tai mennään nukkumaan. Vanhempi päättää, näin lapsella on turvallinen olo. Lapsi ei oikeasti tahdo päättää isoista asioista. Lapsihan kokeilee nimenomaan rajojaan siksi, että testaa välitetäänkö hänestä todella! Vanhempien tehtävä on olla johdonmukainen ja näyttää lapselle kuka määrää.

    • Kennelin naapuri

      En ymmärrä, mitä otsikkosi tarkoittaa. Mikä olisi se ku, jonka pelossa lapset ovat?

      No, myönnän, ettei minulla ole lapsia. Naapurissa sen sijaan on varsinainen kennel, lapsia on 13 (osa muuttanut jo kotoa). Lapset saavat elää kuin pellossa, vanhemmilta ei riitä jokaiselle aikaa. Hoitovastuu on vanhimmilla sisaruksilla, joilta on täten riistetty lapsuus ja nuoruus.

      Aika osuvia kuvauksia menosta on usein toisella palstalla:
      http://keskustelu.suomi24.fi/debate/4172

    • rakkaus tärkeintä

      Väkivalta ei ole ratkaisu. Eikä yli menevä tottelevaisuuden vaatimus, se on lapsen alistamista. Myös lapselle voi puhua ystävällisesti. Lapsi haluaa luonnostaan oppia ja tehdä oikein. Jos hän saa palautteen olemassaolostaan vain negatiivisessa muodossa tehtyään jotain "väärin", hän luultavasti tekee "vääriä" asioita jatkossa yhä enemmän. Negatiivinenkin palaute on lapselle parempi kuin ei palautetta ollenkaan. Se mihin keskittyy, se lisääntyy. Jos antaa painoarvoa enemmän toivotulle käyttäytymiselle, kuin ei-toivotulle, toivottu käytös lisääntyy. Jos suhtautuu lapseen välinpitämättömästi, hän ei saa kokemusta omasta olemassaolostaan ja tavallaan "lakkaa olemasta". Tätä on hyvä pohtia, jos on vapaan kasvatuksen kannattaja, tarkistaa, ettei kyse ole välinpitämättömyydestä.

      Lasta ei myöskään tarvitse automaattisesti komentaa, vaan lapselle voi puhua ystävällisesti, pyytäen asioita. Toivottu tulos saavutetaan näin huomattavasti nopeammin. Tärkeintä on rakkaus. Sitä ei saa unohtaa missään tilanteessa. Ruumiillinen kuritus ei ole rakkautta, se on vanhemman omaa turhautumista. Oikea rakkaus tietää, miten toimia eri tilanteissa. Onko lapsen kiukuttelu niin vaarallista että siihen täytyy puuttua pahoinpitelemällä lasta? Ei missään tilanteessa. Jos aikuinen opettelee hillitsemään itsensä ja tuomaan ajatuksensa julki lapselle rauhallisesti selittäen, oppii lapsikin toimimaan rauhallisemmin kriisitilanteissa.

      Ja edelliselle viestittäjälle kommentoisin, että mitä väliä sillä on, onko aloittaja tosissaan vai ei? Keskustelu aiheesta on tärkeää.

      • johdonmukaisuutta

        Itse luulen, että useimmin ruumiillisesti kuritettuja lapsia ovat nämä vapaasti kasvatetut. Siinä kun sitten vanhemman hermo menee, niin seuraus on mitä sattuu. Kun perheessä on tietyt säännöt ja seuraukset, niin pahinta mitä tapahtuu on se, että lapselle huudetaan ja komennetaan tiukasti. Toivottavasti itsellesi ei tule lasta, jolle ei lässynlässynlää toimi muuta kuin lisäpontimena toimintaan. Komennan, koska joissakin tilanteissa meillä tarvitaan sitä tässä kehitysvaiheessa.

        rakkaus tärkeintä kirjoitat paljon hyvää esimerkiksi juuri fyysisestä kurituksesta vanhemman turhautumisena.


      • rakkaus tärkeintä
        johdonmukaisuutta kirjoitti:

        Itse luulen, että useimmin ruumiillisesti kuritettuja lapsia ovat nämä vapaasti kasvatetut. Siinä kun sitten vanhemman hermo menee, niin seuraus on mitä sattuu. Kun perheessä on tietyt säännöt ja seuraukset, niin pahinta mitä tapahtuu on se, että lapselle huudetaan ja komennetaan tiukasti. Toivottavasti itsellesi ei tule lasta, jolle ei lässynlässynlää toimi muuta kuin lisäpontimena toimintaan. Komennan, koska joissakin tilanteissa meillä tarvitaan sitä tässä kehitysvaiheessa.

        rakkaus tärkeintä kirjoitat paljon hyvää esimerkiksi juuri fyysisestä kurituksesta vanhemman turhautumisena.

        Minulla on kolme lasta. Kaikki rakkaudella kasvatettuja. Sehän ei tarkoita rajattomuutta, vaan lapsen kunnioittamista ja lapseen luottamista. Kaksi lapsistani on jo aikuisia, rakastavia, syvällisiä ja viisaita nuoria aikuisia. Tottakai joskus palaa pinna jokaisella ja tulee huudettua. Mutta perusta on se rakkaus. Kovin paljon ei ole tarvinnut ääntään korottaa, kun lähtökohta on tämä.

        Se ei myöskään tarkoita sitä, etteivätkö lapseni olisi kokeilleet kaikkea mahdollista, murrosikä oli raju ja rankka. Mutta pyrkimykseni viisaaseen ymmärrykseen poiki hedelmää, selvisivät hienosti aikuiseksi kasvamisen tuskasta. Lässynläästä ei ole kysymys. Lapsi tarvitsee tositietoa. Kannatan opettamista rangaistusten sijaan. Kokemus on kertonut sen kannattavan. Oma energia on ratkaiseva.


    • 30v hoitoalalla

      Rakkautta ja jämäkkyyttä.
      -----------------------------------.

      Ei lapsi tiedä tapakasvatuksesta jollei sitä anneta hänelle !!!

      Pitäähän autoakin opetella ajamaan ensin ennen kuin se luonnistuu.

      Osa nuorista/lapsista täysin hunginkolla ohjauksesen puuttuessa
      Uusavuttomille ei riitä että äiti käy siivomassa ja täyttämässä ruokakaapit,
      sen tulisi vielä hoitaa lapsenlapsikin..


      Kun on säännöt niin on säännöt, jos ei passaa, niin sanktiot voimaan - oppii! :)

    • Hmmmm..

      Laki ei salli kaikille lapsille oikeutta kasvaa yhteiskuntakelpoisiksi. Mitään yleistä ohjetta ei ole. Jokainen lapsi tarvitysee yksilöllisen kurinpalautuksen, joka perityn luonteen mukaan joudutaan antamaan.
      Me olemme kaikki erilaisia. herkälle riittää äkäinen ilme. kovapäiselle pitää antaa tukkapöllyä tai luunappia. Silloin kon lapsesta kasvaa viisaampi kuin vanhemmasta ei vanhemmalla ole enää oikeutta kuin kysyä perusteluja lapsen toiminnalle. Lapsi ei kuitenkaan yleensä ole viisaampi, kuin hänen vanhempansa.
      Ihminen on vaan ruvennut ohjaamaan subjektiivisen käsityksen mukaan kehitystä ja siten vienyt monelta lapselta tulevaisuuden ja turvaallisuuden tunteen, että vanhemmat ovat ne joilta haetaan tuvaa, eikä keneltäkään sellaiselta, jolla on pelkästään katuhuoran vastuu ja joka haluaa asettua vanhempien ja lasten väliin.
      Lapsen ei kuulu kasvaa kadullla opittuihin tapoihin rikollisuutta lisäten, vaan vanhempien tavoille.

      • rakkaus tärkeintä

        lapsesta todennäköisesti kuitenkin kasvaa vanhempiaan viisaampi. Tämä on luonnonlaki. Jos näin ei olisi, asuisimme edelleen luolissa. Tai puissa. Nuorta kannattaa oikeasti kuulla ja kohdata. Nuoret ovat käsittämättömän viisaita. Ja 2000-luvulla syntyneet alkavat olla jo lapsena melkoisia filosofeja. Olen aina kuunnellut ja kunnioittanut lapsiani suurella mielenkiinnolla, uteliaisuudella ja ihmetyksellä. Enkä ole katunut. Kai se on evoluutiota sekin. Mihin huimiin suorituksiin seuraavat, yhä kehittyneemmät polvet pystyvätkään.


      • Pyhä Sylvi

        Kaikki fyysinen väkivalta vie lapselta välittömästi oikeuden omaan kehoon ja on palautumaton vamma. Vain taitamaton ja asialliseen kasvatukseen kykenemätön, kehittymätön ihminen käyttää tällaisia keinoja. Sellaisilta pitäisi ottaa lapset pois.


      • maailma muuttuu
        rakkaus tärkeintä kirjoitti:

        lapsesta todennäköisesti kuitenkin kasvaa vanhempiaan viisaampi. Tämä on luonnonlaki. Jos näin ei olisi, asuisimme edelleen luolissa. Tai puissa. Nuorta kannattaa oikeasti kuulla ja kohdata. Nuoret ovat käsittämättömän viisaita. Ja 2000-luvulla syntyneet alkavat olla jo lapsena melkoisia filosofeja. Olen aina kuunnellut ja kunnioittanut lapsiani suurella mielenkiinnolla, uteliaisuudella ja ihmetyksellä. Enkä ole katunut. Kai se on evoluutiota sekin. Mihin huimiin suorituksiin seuraavat, yhä kehittyneemmät polvet pystyvätkään.

        Tätähän usein tulee ihmeteltyä. Vanhemmat käskevät edelleenkin lähes täysi-ikäisiä lapsiaan vain oman edun toivossa tai laiskuuttaan ja vain siksi, koska ovat "vanhempia ja viisaampia." Itselläni siis lukuaineiden keskiarvo 9.8. Elämänkoulua puuttuu vielä, mutta kyllä lapsi joskus oikeasti tietää enemmän kuin vanhempi.

        Ei kuitenkaan tiedetä, mikä on oikea kasvatustapa, sillä joskus sanotaan, että juopon lapsesta tulee juoppo, kun taas joskus juopon lapsi on nähnyt niin paljon varoittavia esimerkkejä, ettei koskisikaan viinaan. Omasta mielestäni mieleisin kasvatustapa on, kun vanhemmat todella näkevät vaivaa kasvatuksessa ja keskustelevat lapsen kanssa, eivätkä huuda tai käytä väkivaltaa laiskuuttaan. Joskus vanhemmat säästäisivät paljon energiaa, jos eivät huutaisi oikeasti turhista asioista.

        En siis ole mitenkään kapinoivalla asenteella liikkeellä. Kaikella kunnioituksella vanhempia kohtaan, olette kovaa työtä tehneet :)


      • rakkaus tärkeintä kirjoitti:

        lapsesta todennäköisesti kuitenkin kasvaa vanhempiaan viisaampi. Tämä on luonnonlaki. Jos näin ei olisi, asuisimme edelleen luolissa. Tai puissa. Nuorta kannattaa oikeasti kuulla ja kohdata. Nuoret ovat käsittämättömän viisaita. Ja 2000-luvulla syntyneet alkavat olla jo lapsena melkoisia filosofeja. Olen aina kuunnellut ja kunnioittanut lapsiani suurella mielenkiinnolla, uteliaisuudella ja ihmetyksellä. Enkä ole katunut. Kai se on evoluutiota sekin. Mihin huimiin suorituksiin seuraavat, yhä kehittyneemmät polvet pystyvätkään.

        Evoluutio ei kuitenkaan kasvata, vaan vanhemmat kasvattavat. Mitä jos lapsi jonka lukeneet vanhemmat kasvattavat lastaan yhteiskunnan sääntöjen mukaan, eikä sen mukaan mikä peritty luonne lapsella on. Tiedä pari tapausta jossa lapsista on tullut murhaajia. Toisen lapsen vanhemmat käyttäneen kaikenmaailman terapiassa ja keskusteluissa.
        Entä kun lapsi uhkaa puukolla toista lasta ja sanoo toisen lapsen vanhemmille ettette voi mulle mitään, kun olen lapsi?
        Ennen lapselle oli jonkinlainen uhka siitä että saattaisi seurata jotain jos tuollaista menee tekemään. Itse sain lapsena naapurin ukolta selkään, kun kiusasin hänen tytärtään. Kaikki sanoivat että mene kertomaan sosiaalitoimistoon, sillä se ukko joutuisi kuseen. Minun vanhempani sanoivat että selkäsauna oli minulle oikein.
        Lapset ovat viisaista ja yhteiskunta kasvattaa viisaista lapsista täydellisiä rikollisia. Vastuuseen joutuminen opittava vasta sitten kun on pitkä rikoshistoria. Olemme jokainen yksilöitä.


      • johdonmukaisuutta
        maailma muuttuu kirjoitti:

        Tätähän usein tulee ihmeteltyä. Vanhemmat käskevät edelleenkin lähes täysi-ikäisiä lapsiaan vain oman edun toivossa tai laiskuuttaan ja vain siksi, koska ovat "vanhempia ja viisaampia." Itselläni siis lukuaineiden keskiarvo 9.8. Elämänkoulua puuttuu vielä, mutta kyllä lapsi joskus oikeasti tietää enemmän kuin vanhempi.

        Ei kuitenkaan tiedetä, mikä on oikea kasvatustapa, sillä joskus sanotaan, että juopon lapsesta tulee juoppo, kun taas joskus juopon lapsi on nähnyt niin paljon varoittavia esimerkkejä, ettei koskisikaan viinaan. Omasta mielestäni mieleisin kasvatustapa on, kun vanhemmat todella näkevät vaivaa kasvatuksessa ja keskustelevat lapsen kanssa, eivätkä huuda tai käytä väkivaltaa laiskuuttaan. Joskus vanhemmat säästäisivät paljon energiaa, jos eivät huutaisi oikeasti turhista asioista.

        En siis ole mitenkään kapinoivalla asenteella liikkeellä. Kaikella kunnioituksella vanhempia kohtaan, olette kovaa työtä tehneet :)

        Vaikutat kyllä tosi älykkäältä ja fiksulta nuorelta. Jotain vanhempasi ovat siis jättäneet tekemättä väärin. Jos mielestäsi joskus turhasta huutavat, niin yritä ymmärtää, että ihmisiä hekin van ovat. Vanhemmat voivat tehdä lastensa kanssa paljon pahempia virheitä kuin huutaa turhaan, esimerkiksi käyttää voimaa tai olla luomatta turvallista kotia.


      • rakkaus tärkeintä kirjoitti:

        lapsesta todennäköisesti kuitenkin kasvaa vanhempiaan viisaampi. Tämä on luonnonlaki. Jos näin ei olisi, asuisimme edelleen luolissa. Tai puissa. Nuorta kannattaa oikeasti kuulla ja kohdata. Nuoret ovat käsittämättömän viisaita. Ja 2000-luvulla syntyneet alkavat olla jo lapsena melkoisia filosofeja. Olen aina kuunnellut ja kunnioittanut lapsiani suurella mielenkiinnolla, uteliaisuudella ja ihmetyksellä. Enkä ole katunut. Kai se on evoluutiota sekin. Mihin huimiin suorituksiin seuraavat, yhä kehittyneemmät polvet pystyvätkään.

        Vaikka kasvaa viisaampi, niin vanhemmilta opitaan tavat.
        Ne 2000-luvulkla syntyneen on niitä huumefilosofeja. Nykyään jos ei pysty vaikuttamaan voimalkkaammin kuin ympäristö, niin ympäristä kasvattaa. Lässyn lässyn vanhemmat sitten ihmettelee, kun lapsi piikittää heroiinia suonmneen ja tuumi missä teki väärin, kun kasvatti yleisohjesäännön mukaan lapsensa.


    • Kannusta "

      Kannusta Lapsi omaan luovuutten .

      1: s tie tunnista itsesi "

      Lapsi ,jota kohdellaan suvaitsevaisesti opii anteliaaksi .
      Lapselle ,jota kannustetaan kehittyy hyvä itsetunto.
      Lapsi ,jota kohdellaan ystävällisesti oppii luottavaiseksi.
      Lapsi,jota kohdellaan reilusti oppii oikeudenmukaisuutta .
      Lapsi,joka hyväksytään ja jota kunniotetaan tuntee olonsa turvalliseksi .
      Lapsi on enkeli,jonka siivet kasvavat samaan tahtiin kuin jalat kasvavat .

      Kiitäissään antaa ja saa.
      Anteeksi antamus itselle on onen maksimi .
      Vain hellyys saa aikaan ketjureaktiota .

      jorha tor

      • Vanvortuu

        Rakkautta, hellyyttä ja kannustusta enemmän. Ohjeita ja opastusta. Ja myös rajoja, joista pidetään kiinni. Seuraa ja seuraamista.

        Rajoja pitää luoda ja ne pitää näyttää.

        Kuri ja kuritus ovat vanhoja sanoja. Lasta ei tarvitse kurinalaistaa, se ei ole mikään koira.


      • johdonmukaisuutta
        Vanvortuu kirjoitti:

        Rakkautta, hellyyttä ja kannustusta enemmän. Ohjeita ja opastusta. Ja myös rajoja, joista pidetään kiinni. Seuraa ja seuraamista.

        Rajoja pitää luoda ja ne pitää näyttää.

        Kuri ja kuritus ovat vanhoja sanoja. Lasta ei tarvitse kurinalaistaa, se ei ole mikään koira.

        Rajoja pitää luoda ja niiden noudattamista pitää valvoa ja edellyttää = kuri
        fyysinen kuritus on sitten ihan muuta kuin kuria, vanhemman turhautumista ja pahan olon ilmaus, joka ei kuria edes edesauta
        mikäihmeen kurinalaistaa, en ole kuullutkaan aiemmin


    • järki päähän pliis

      Vapaa kasvatus on vain laiskojen vanhempien keino saada oikeutus sille, etteivät jaksa nähdä vaivaa lastensa eteen. Alunperin vapaa kasvatus tarkoitti sitä, että lapselle esitellään erilaisia asioita ja häneen suhtaudutaan alusta asti ei vain lapsena vaan ihmisenä, jolla on oikeus tutustua erilaisiin asioihin ja muodostaa oma näkemyksensä asioista. Silloinhan vanhemmat päin vastoin joutuivat perehtymään ja näkemään vaivaa, jotta he pystyivät tarjoamaan lapselleen paljon erilaisia virikkeitä, vaihtoehtoja ja keskustelua.

      Minusta rajat on rakkautta. Kun lapsi tietää, mitä hän saa tehdä ja mitä ei, niin hänellä on niiden rajojen puitteissa turvallista elää. Meillä esimerkiksi kotona sai hyppiä sohvalla, mutta omalla vastuulla eli jos pompit liian villisti, saattoi käydä vahinko. Samoin sadesäällä jalkapalloa sai pelata yhdessä huoneessa pehmopallolla, kunhan laittoi väliovet kiinni ja otti taulut pois seinältä. Muissa huoneissa pelaaminen oli kiellettyä ja jos pelasi muualla, pallo lähti jäähylle.

      Meillä uhmaiätkin ovat kestäneet oman aikansa, mutta ne eivät ole olleet sietämättömiä. Uhmaiästä on selvitty, kun rajoista ja rutiineista pitää kiinni. Turhat kiukuttelutkin jää pois väsymyksen tai nälän takia, kun vanhemmat muistavat pitää kiinni ruoka- ja nukkumisajoista.

      Meillä ei olla aina jaksettu kuskata lapsia harrastuksiin jostakin 1-v ikäisestä asti, vaan me vanhemmatkin ollaan mietitty, että mihin jaksamme sitoutua. Lapset on viety ohjattuihin harrastuksiin sitten myöhemmin. Vauvauinti on ollut ainoa poikkeus. Muskarit on korvattu kotona laulamisella ja omilla soittimilla.

      Meillä on haluttu panostaa lapsiin ja siksi lapsiluku on jätetty tarkoituksella kahteen, jotta lapset eivät käy liian raskaaksi. Nyt kun lapset ovat jo murrosikäisiä, niin on hauska nähdä, miten se kasvatus on kantanut hedelmää. Voin suoraan sanoa olevani ylpeä heistä. Tietenkin ovat itse esim. pärjänneet koulussa, mutta kyllähän kasvatuksella on merkitystä, kun ovat oppineet pienestä pitäen ahkeruuteen ja siihen, että elämässä on tiettyjä sääntöjä ja tiettyjä velvollisuuksia.

      Itse asiassa murrosikä on pitkälti samanlaista kuin uhmaikä. Taas etsitään rajoja ja testataan, että missä ne rajat menevät ja kuinka paljon niitä voi venyttää. Kun nuori näkee, missä rajat ovat ja niistä keskustellaan, niin asiat sujuvat pääsääntöisesti hyvin. Kotiintuloajoistakin voidaan joustaa, kunhan nuori osaa hyvin perustella, että miksi hän tarvitsee lisää aikaa. Kun koulu sujuu hyvin, näkevät kavereita, hoitavat harrastukset eivätkä roiku liikaa netissä, niin mukavaahan se on, että nuoret nauttivat elämästään.

      Toki sitä mukaa, kun lapselle tulee ikää lisää, niin pitää osata ja vaatia enemmän ja enemmän asioita. Tutulla pariskunnalla heidän ainoa lapsensa on menettänyt luottotietonsa ja töpeksinyt raha-asiansa, koska heidän lapseltaan ei ole koskaan vaadittu mitään raha-asioiden vastineeksi. Päinvastoin nyt on se tilanne, että poika uhkailee vanhempiaan antamaan lisää rahaa. Aika karmeaa sellainenkin olisi:(

      • johdonmukaisuutta

        Omani ovat vielä pieniä ja tässä vaiheessa iän mukana pitää odottaa enemmäna sioita, mutta murrosiässä toivon voivani noudattaa isäni mallia. Hän kertoi minulle, että hän on opettanut lapsilleen asioita ja arvoja ensimmäiset 12-14 vuotta ja uskoo nyt voivansa vaatia lapsiltaan vähemmän ja luottaa enemmän siihen, että nämä osaavat valita elämässään oikein. No, aika turvallinen perhe-elämä heillä kuitenkin on ollut nuorten tukena.


    • '

      Lapset on kumista tehty. Jos se "viitsit sä et sä viitsätsä lopettaa" ei toimi, niin ihan hyvin antaa vähän ympäri korvien. Ei se niihin kuitenkaan pahemmin satu. Väkivalta on tietenkin ihan eri asia, eikä nuo korvatillikat ole lähelläkään muksun hakkaamista

      • parempi kun ei koske

        kuulostaa kyllä aika hurjalta, miksi ei mieluummin komentamista, seurausten jakamista tai vaikka huutamista (isommasta lapsesta kai kyse)?


    • Osasyyllinen

      Sallikaa kaikki mikä ei ole lapsen hyvinvoinnille vaaraksi.
      Mutta sen minkä harvoin kiellät, tee se niin jämerästi ettei epäselvyyttä ole, eikä kieltoasi leikiksi laiteta.
      Jos lapsesi lähestyy kuumaa krilliä, kiellä, ellei tottele on selkeästi luunapin paikka.
      Keskustellakko pitäisi, ei lapsi edes ymmärrä sanaa kuuma. Mutta luunapin hän ymmärtää, Toinen vaihtoehto on että lapsi polttaa pahasti itsensä.
      Niin TÄYTYY olla. että laki lapsen kurittamisen kieltämiseksi tehtiin väkivaltaa ja raakuuksia tekevien vanhempien ymmärryksen lisäämiseksi, ettei nyt selvää pahoinpitelyä nimetä kasvatusmetodiksi.
      Seuraamuksen täytyy olla sellainen että "lapsen suu menee väärään" kun näin on tapahtunut otetaan lapsi hellään syleilyyn ja osoitetaan että hänestä todella välitetään ja häntä rakastetaan.
      Kieltoja ..kieltoja ... rajoituksia ???? Lukekaa ensimmäinen lause ajatuksella uudelleen.
      Toinen huomautus. Nyt ei puhuta lapsen käyttäutymisestä, käytöstavat opetetaan hieman myöhemmin kun luottamus kasvattajan ja lapsen välille on syntynyt.

    • En usko että on tarpeen satuttaa fyysisesti. Tosin terveenjärjen rajoissa. Jos lapsi vaikka keksii että nipistely on hauskaa eikä usko niin voihan sitä kokeeksi näyttää miltä se tuntuu. Lyödä ei kyllä koskaan saa, enkä tukistamistakaan hyväksyisi. Kieltäminen riittänee ja pienet lapset voi helposti vaikka kantaa pois. Isommille taas voi keksiä erilaisia sanktioita ja palkintoja. Jos kieltää niin kannattaa myös selittää lapselle että miksi ei saa. Kyllä sen itsekkin huomaa että helpommin sitä tottelee jos ymmärtää miksi jotain ei saa tehdän, kuin että joku auktoriteetti vaan sanoo että ei saa. Mielestäni tärkeintä on pyrkiä säilyttämään oma maltti ja rationaalisuus. Antaa vain sellaisia rangaistuksia jotka ovat oikeasti järkeviä ja sitten myös pitää niistä kiinni. Jos uhkaa rangaistuksella muttei koskaan pidä siitä kiinni niin kyllä sen lapsikin oppii että eihän tässä mitään kun ei kuitenkaan rangaista.

    • kasvatus kunniaan

      Jotkut eivät kasvata lainkaan. Saavat tehdä mitä lystäävät. Pikkukakarat tekevät alueella pahojaan. Rikkovat ikkunoita, rikkovat katulamppuja, työntävät koiranpaskaa ihmisten postiluukuista sisään. Murtautuvat kellareihin, kusevat ja paskovat niihin. Yrittävät tulipalon alkuja, rimputtavat ihmisten ovikelloja y.m.
      Nämä ovat jonkun äidin ja isin kullannuppuja, jotka aiheuttavat lisätyötä alueen isännöitsijälle, huoltomiehille, porrassiivoojille. Kasvattavat asumisen kuluja.
      Vanhempien kanssa on käyty keskusteluja. Mikään ei tunnu tehoavan. Lastensuojeluun on tehty ilmoitus ja siitä odotamme paljon. Koulu on tietoinen näiden pikkuterroristien puuhailusta. Iältään vanhin on 11-vuotias. Mukana on poikia ja tyttöjä.
      Saavat olla ulkona iltaisin myöhään.

    • jgpagja

      Jo yleisesti TOISTEN VANHEMPIEN MORALISOINTI/ ARVOSTELU ON SÄÄLITTÄVÄÄ!
      Jokaisella omat tavat perheissä, kasvatusmetodit(oli se sitten pieni tukistus tai kehuminen, jos lapsi tekee väärin)
      Kyllähän sen jokainen tyhmäkin tajuaa, että nykyajan kasvatuksella ollaan menty vaan huonompaan suuntaan lapsien kasvatuksessa. Ennenvanhaan ei ollu lastensuojelun asiakkaita läheskään niin paljoa, mitä nyt on, TAI masentuneita nuoria, joista suurinosa oli käyhistä perheistä. Ennen vanhaan ei ollut niin paljon perheväkivaltaa tai alkoholismia.

      Mutta on todella säälittävä ITSE, joka muita moralisoi. Sellainen OMAHYVÄINEN äiti, joka täällä muiden kasvatustapoja haukkuu tai moralisoi, on itse aika pilvilinnoissa elävä äiti, joka opettaa lapsille sen, että on muita parempi, ja narsistisella tavalla saa muita kiusata miten sattuu yms.

      HYVÄ äiti ei ARVOSTELE MUITA ÄITEJÄ! Vaan on samalla aaltopituudella kaikkien kanssa, sellainen ei tuojottele vain omaan napaan ja lapseen, vaan on avarakatseinen ja avoin muille äideille ja tulee toimeen muidenkin äitien kanssa, jauhamatta paskaa heti ku silmä välttää.

      • kummastunut :D

        "Mutta on todella säälittävä ITSE, joka muita moralisoi. Sellainen OMAHYVÄINEN äiti, joka täällä muiden kasvatustapoja haukkuu tai moralisoi, on itse aika pilvilinnoissa elävä äiti, joka opettaa lapsille sen, että on muita parempi, ja narsistisella tavalla saa muita kiusata miten sattuu yms."

        "HYVÄ äiti ei ARVOSTELE MUITA ÄITEJÄ!"

        - Joku ei nyt täsmää?


    • Liiiiiiiiiindaaaaaa

      No jos mun lapset tekee jotai väärää, ni mä hermostun ja huudan naamapunasena, sen jälkee lapset on aina kiltisti. toimii, eli huutaminen parempi, ku fyysinen kuritus.
      mutta mulla on sen verran lyhyt pinna, että jos penskat keksii jotai paskaa mikä on väärin, ni ei mulla heti mielessä niiden helliminen ja syliin ottaminen oo. päin vastoin, tukka pystyssä sauhulla valmistaudun huutoon, ni kyllä se jälkee sana kuuluu, oikein hyvin ja menee jopa perille.
      ja oon ylpee ittestäni, että lapset tottelee tällätavoin, ja tietävät että nyt tuli tehtyä väärin. iältää 4 ja 6v.
      Mieheni on sit vähä lepsumpi, mutta minä raivoan senki edestä ;) ja meillä kyllä keskustellaan sitte tilanteen rauhottumisen jälkee että mistä kiikasti ja miksi äiti nyt hermostu. aika hyvin menny perille ja tajuavat jo monesti yhdellä sanonnalla, että nyt kannattaa lopettaa :D

      • vahingoitettu

        Huutaminen on minulle henkistä väkivaltaa, sekin voi satuttaa :/


      • huutaminen parempi
        vahingoitettu kirjoitti:

        Huutaminen on minulle henkistä väkivaltaa, sekin voi satuttaa :/

        Tottakai se voi satuttaa, jos huudetaan, mitä sattuu. Mutta silti, jotkut asiat vaan ovat väärin ja stoppi niihin on tultava. Itse sauhusin viimeksi rannalla kaikkien kuullen, kun 5-vuotias kielloista huolimatta juoksi niityltä yksinään järven rantaan aikuisten näkymättömiin. Kun lähti sinnepäin, aloin spurttaamaan kiinni ja sainkin muutaman metrin päässä vedestä. Kerroin lyhyesti, että veteen ei mennä yksin, kannoin kainalossa takaisin muiden luokse ja huusin kuin palohinaaja asian vaarallisuudesta. Kyllä istui lapsi sen jälkeen hiljaa muiden vieressä ja vähän ajan päästä anteeksi. Sen jälkeen ei lähtenyt sinnepäin enää.


    • MIrrkku---

      Nämä vapaan kasvatuksen pennut, jotka saa tehdä mitä huvittaa on just niitä, jotka terrorisoi muita ihmisiä esim. lentokoneessa, busseissa, kaupoissa. Tunkee karkkilootiin paskaisia sormiaan ja availee karkkipatukoita, vetää rääkyhuudot lentokoneessa, bussissa, joissa kanssamatkustajilla on ihana tunnelma yhden terrorristipennun takia, jolla vaan ei ole mitää tapoja ja kuria ollut.(huom. tällä tarkoitan tapaitkua, itkua, jolla yritetään saada jotain periksi), lentokoneissa hypitää penkeillä miten sattuu, kyylätää,yritetää kysellä viereiseltä matkustajalta karkkia tai syötävää, tollasta hemmetin törkeetä elopeltokäytöstä, joilla ei mitään kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan, tai edes matkarauhan antamista, mikä on JOKAISEN oikeus. Mutta eihän tällainen perseiden nuolemisperhe sellasta termiä tajua, kun näkevät vain itsenne ja lapsenne.

      Mutta onneksi muut ihmiset inhoo sellasia perheitä, eihän heistä kukaan tykkää, sen tietää jokainen,. Joten ei mulla ainakaan kateeksi käy sellaisen perheen tittelissä oleminen, joita muut karttaa ja välttää ja jopa INHOAA!

      Ja jokainen tietää, että sellaisten perheen pennut on niitä pikkurikollisia kasvaessaan ja häirikköjä kouluissa. Jokaisen ihmisen riesa, missä tahansa ollaan.Sääli niitä lapsia, oishan heistä voinu tulla kunnollisia kansalaisia, jos vanhemmat ois jotenki keskittyny välillä oikeisiin asioihin, eikä oman navan tuijottamiseen!!!

    • HYVÄ SUOMI!!!

      Kysymys kuuluu mihin maailmaan te lapsianne kasvatatte?
      Annetaan kaikki suoraan lusikalla suuhun ja silitetään vain päätä ja kehutaan, että "hyvä, hyvä". Siitäkö syntyy vastuullinen ja hyvä seuraava sukupolvi joka tätä maata rakentaa ja pitää yllä?
      Kyllä mielestäni lapsilla pitää olla säännöt ja kuri, onhan meilläkin SUOMEN LAKI! on muuten aika paksuja kirjoja... vai onko niin, että lapsi saa tehdä mitä vain kun on lapsi ja sitten kun täyttää 18 niin opettelee elämään sääntöjen mukaan???
      Itselläni on kaksi ja puoli vuotias lapsi ja meillä on tarkat säännöt mistä pidetään kiinni. Päivä rytmi on ollut tiukka ihan syntymästä asti ja se näkyy mielestäni hyvin lapsen kehityksessä.
      Olemme puolisoni kanssa sopineet samat säännöt kasvatuksen suhteen. Tartumme tilanteisiin heti jos lapsi tekee jotain väärää ja emme vain sano, että jos et tottele käy näin ja näin vaan myös menemme sanoista tekoihin.
      Suurin osa osioista menee perille sanomalla, mutta joskus mennään jäähylle. Ruumiillista kuritusta käytämme lähinne tilanteissa joissa on vaarassa lapsen terveys. Me myös keskustelemme lapsemme kanssa päivittäin ja otamme huomioon hänen mielipiteensä.
      Mielestämme olemme tähän mennessä onnistuneet hyvin, palaute on tullut ystäviltä, sukulaisilta ja tarhasta. Lapsi on iloinen, sosiaalinen, keskittyy tekemiseensä, osaa käyttäytyä ja tottelee. Iso vanhemmat ovat mm. kysyneet "itkeekä lapsi koskaan" kun nauraa ja hymyilee vain koko ajan.
      Niin ja kyllä ne lapset muistavat valtavasti asiota, omani muistaa vuoden takaisia ja nyt opettelee laulamaan tarhan kevät juhlaan, osaa jo pari laulua ulkoa;)

      • IIIIItu

        Erittäin hyvältä kuulostaa :)
        teillä vaikuttaa todella eloisalta ja hyvin voivalta lapsenne :)
        itse, kun joskus lapsia hankitaan, niin ajotaan samalla tavalla kasvattaa, hyvä auktoriteetti ja hyvä tapa kasvatus. Annetaan napakalla tavalla, mutta rakkaudella hyvät valmiuet itsenäiseen elämään ja meille tärkeetä on lapsen sosiaalisuus ja hyvä käyttäytyminen.
        On todella idioottimaista, niinku jotkut täällä palstalla valelee, että lasta ei saa kieltää, että lapsi saa tehdä mitä huvittaa kun on lapsi. No ehkä omassa kotonaan, mutta jos ihmistenilmoilla rupee syljeskelee muiden päälle tai lyömään muita, ni muut ihmiset kyllä puuttuvat ja nopeasti tilanteeseen. sillä lapsella ei ole oikeus kohdella muita huonosti, vaan nimenomaan häntä pitää kasvattaa vauvasta asti kehityksen mukaan hyvään käyttäytymiseen ja sosiaalisuuteen.

        Onnea teille, olen ylpeä teistä ja teidän kasvatustavasta. veikkaan, että on muuten tulevaisuudessakin hyvin pärjäävä kunnon kansalainen, kun vapaan kasvatuksen liialla rakkaudella ja hemmottelulla tulevat masentuneet ja huonotapaiset kakarat. ;)


      • keinoja varastossaki

        Muuten kuulosti hyvältä, mutta ajoissa olette ottaneet jäähyn käyttöön. Entäs kun auringonpaisteelle tule uhmaikä ja niitä seurauksia todella tarvitaan? Meillä ei 2,5v. vielä joudu jäähylle vaan viereen istumaan ilman huomiota hetkeksi ja vanhemmalla lapsella jäähyä käytetään viimeisenä keinona kun on kyse lapsen/muiden turvallisuuteen liittyvistä asioista. Joskus kun äidillä menee hermot, niin huutoa seuraa, mutta ei sen enempää. Fyysiseen kuritukseen en usko, sen kun ei ole todettu parantavan oppimistulosta missään tutkimuksissa.


    • Niin tai näin

      Meillä oli naapurissa lapsukaiset, joilla oli hyvin vapaa kasvatus. Muutama vuosi meni lapsilla hieman hunningolla, mutta niistä tuli lopulta ihan kunnon aikuisia. Vanhemmat eivät pitäneet juurikaan kuria, mutta olivat silti usein miten läsnä. Oleellista kai on olla läsnä, vaikkapa edes vähän lepsumpana.

      Itse olen ollut kovempien sääntöjen kannattaja, mutta lopputuloksen näkee yleensä vasta jälkeenpäin. Jos on liian kova kuri, niin lapsista voi tulla joko pelokkaita tai vanhempiaan vastustaakseen oikeita huligaaneja, jotka lopulta uhmaavat jokaista annettua sääntöä...?

      Olisiko niin, että keskitie olisi jälleen paras tie? Kuria ja lapsen omia vapaita päätöksiä, molempia sekaisin. Vaikka lapsi valitsisikin väärin, niin on ainakin itse valinnut ja vastaa tekosistaan. Kyllä sekin jotakin opettaa, kunhan opetus ei ole kenellekään vaarallista.

    • huh, ja huh ja vielä

      vapaa kasvatus, on kuin heitteille jättö,jotkin vanhemmat luulee, että lapsia ei saa kieltää, ettei mieli pahotu.

      • vapaasti kasvatettu

        Olen itse vapaan kasvatuksen tulos ja voin sanoa, että raskasta oli eikä tuntunut yhtään vapaalta. 2-vuotiaana sai itse pähkäillä sosiaaliset säänöt, kun äiti vaan silitti päästä hymyillen, että joo, meidän reetta nyt puree välillä, ei se pahaa tarkoita. Äitini on ylpeä siitä, miten aina puolusti minua ja valehtelematta osoitti ylenmäärin rakkautta ja ihailua minua kohtaan. Aina itse päätin, saako hiuksiani leikata, milloin ja mitä syön, milloin nukun ja mitä haluan aikuisen tekevän kanssani. Aikuisia en kunnioittanut yhtään, sillä he olivat mielestäni epäluotettavia ja ennalta-arvaamattomia. Ei minua koskaan lyöty, mutta äitini reaktiot asioihin riippuivat hänen tunnetiloistaan, kun mitään sääntöjä ei siis ollut. hyvin aina pärjäsin ja omilla aivoillani opin ajattelemaan, mutta on se mielestäni epäreilua laittaa lapsi opetteleman kaikki kantapään kautta. Vaikka suoriuduin aina hyvin ja olin iloinen ja sosiaalinen, niin itsetntoni oli pitkään huono, sillä sain muilta aikuisilta paljon ylenkatsetta kun en käyttäytynyt niin kuin lapsen pitäisi. Olin mielestäni täysin tasavertainen ja tiesin hyvin, että äitini ei antaisi muidenkaan rankaista minua. En siis totellut, mutta suostuin asioihin, jos ne minulle hyvin perusteltiin. Kaveriporukassa pärjäsin ja löysin sydänystävän, jonka perheen rajat ja tavat pitivät minutkin turvassa läpi murrosiän. Omasta äidistäni muistan huolehtineeni, kun hän eli omaa toista nuoruuttaan siihen aikaan. Paljon siis pää kolisi ja kesti turhan kauan ennen kuin kykenin oikeasti itsenäistymään tasapainoiseksi aikuiseksi. Tälläistäkö te haluatte lapsillenne?


    • kahdenäiti90

      Meillä kaksi poikaa, vanhempi 3v ja nuorempi 1v eli vielä ei kauaa kokemusta omista, mutta myös sisaruksilla ja muulla lähipiirillä lapsia, oma esikoinen uhmaikäinen, kuuro ja autistinen eli hyyyvin haastava sille päälle sattuessaan. Silti on aina toiminut, että kielletään vain kun on oikeasti syytä esim.tehdään jotain vaarallista tai esim.kiusataan toista, heitellään tavaroita tms. Jotain sellaista, mitä ei saa tehdä, koska seuraamukset on oikeasti pahat jos huonosti käy. Ei siis kielletä turhista asioista, kuten johonkin äidin/isän tavaraan koskemisesta tai kaapin avaamisesta tai paperien levittämisestä tms.. Jos paperien levittäminen oisi kiellettyä, oisi mein asia piilottaa ne paperit ja tavarat, joihin ei saa koskea. Kotimme on lastemme koti ja heillä on oikeus täällä koskea ja leikkiä sillä millä haluavat - kuten myös mulla ja miehellä. Isompana sitten opetellaan miksei muiden henkilökohtaisiin saa koskea, mutta sen erottamisen aika ei vielä ole. Niinpä kielletään harvoin, ensin nätisti ja perustellen, sitten vähän lujemmin ja jollei sana mene perille, niin haetaan pois tai vain katsotaan vihaisesti, se riittää. Usein kiinnitetään huomio toisaalle, annetaan lapsen itse valita se parempi vaihtoehto ja kerrotaan aina tarkasti vaikka miljoona kertaa, miksi kielletty on kiellettyä. Lasten kanssa touhutaan niin paljon, ettei heidän tarvii ite kehittää luvatonta tekemistä tai purkaa energiaa huonoin tavoin. Toimii loistavasti, koskaan ei oo tarvinnut rangaista mitenkään tms. Myöhemmin on mietitty mm.jäähypenkkiä ja laskemista (lasketaan yhdestä kymmeneen hitaasti, lähinnä siksi että itse pysytään rauhallisina, en tiedä yhtään lasta joka oisi kysynyt mitä tapahtuu ko tulee kymmenen vaan aina totellaan ennen sitä :D jos kysyy, niin esim.tuo jäähypenkki vasta siinä kohtaa.). Mitään väkivaltaista ei todellakaan hyväksytä kuten luunappeja tai tukistamista tms, miksi aikuinen saisi tehdä niin jos ei lapsikaan? Ja miksi lapsen pitäisi pelätä aikuista, kun arvostus saadaan positiivisestikin? Ei ole sormien läpi katsomista, jos keksii vaihtoehtoisen keinon fyysiselle rangaistukselle. Todellakaan ei mee hommat niinko pitäisi, jos aikuinen ei saa lasta tottelemaan muulla kuin fyysisellä rangaistuksella!!

    • luunappit

      luunapin antaminen on jo rikos

      • Itsellä ei vielä lapsia ole, enkä pariin vuoteen haluakaan.
        Mutta mulla ja kahdella isoveljellä oli tiukka kuri kotona, äiti sanoo edelleen että on Hitleristä seuraava, kukin päättäköön itse mihin suuntaan.
        Kuri oli yleensä joustavaa mutta tarvittaessa myös tiukkaa. Jos oli sisarustappeluita, äiti monesti kehotti rauhottumaan mutta homman jatkuessa samana äiti sanoi että on varotettu, jos sattuu niin ei kannata äidille mennä itkemään. Ja monesti sitä sitte vahingon satuttua itse kukin poistui omaan huoneeseen mököttämään. :D
        Oli asioita, jotka oli kielletty ja jos niiden tekemisestä jäi kiinni, äiti huusi kitarisat vilkkuen hetken ja tuli myöhemmin pyytään anteeksi samalla selittäen miksi hermostui.
        Oli tiukat kotiintuloajat ja niitä noudatettiin. Jos ajoissa soitti ja pyysi lisäaikaa, sitä myös sai.
        Sitte kun alko oleen enemmän ikää ja ymmärrystä asioihin, ei äiti enää huutanut niin hirveästi, mutta teki silti selväksi miksi sanoi/teki tavallaan.
        Pienestä pitäen olen tehnyt kotitöitä; vienyt roskia, tyhjännyt&täyttänyt tiskikonetta, siivonnut huoneeni ym. Ja viikkorahaa tuli sen mukaan, miten oli osansa kotitöistä suorittanut.
        Kun teki jotain oikein, sai kiitosta/kehua/pienen palkkion ja teki mielellään toistekin oikein/hyvin. :) Oli rajoja ja rakkautta.

        Puoli vuotta päiväkotiapulaisena 1-5v lasten parissa ja elämä parin serkun ja kaverin kanssa on vakuuttanut mut äidin kasvatusmetodien toimivuudesta ja tiedän kasvattavani omat lapseni melko tarkkaan samalla tavalla kun äiti kasvatti meidät.

        Ja kurituksesta vielä.. kyllä meillä jaettiin luunappeja. Mutta vain jos purtiin äitiä niin tuli luunappi ylähuuleen ja tiukka "ei". Eikä muuten kovin montaa kertaa sen jälkeen purtu äitiä. Tai ketään muutakaan. Muuten kuri oli sitä että äiti ensin selitti kiltisti mitä tarkoitti ja jos ei ymmärretty, huusi viestin perille.

        Erittäin hyvät on välit äitiin ja kahteen isoveljeen. Pienempänä kyrsi suunnattomasti kun oli tiukka kuri, mutta nykyään sitä arvostaa. Hetkeäkään en vaihtaisi pois, enkä tasan haluaisi minkään muunlaista äitiä. :)


    • Kolme lasta on kasvatettu isoiksi, yksi asuu kokonaan kotona (17, 22, 25) ja yhdessä vielä tehdään ulkomaan matka kesäisin eli tullaan toimeen hyvin.
      1) Ole mukuloiden kanssa. Ei mitään kuria ja auktoriteettia saa aikaiseksi, jos porhaltaa paikalle rääkymään kun joku menee huonosti. Ole mukavaakin aikaa läsnä ja nimenomaan sitä. Valta lähtee, kun on poissa.
      2) Rentous kannattaa. Yritä pitää ydinperhe kasassa mukavalla ilmapiirillä. Ylivoimaisesti helpoin tapa hoitaa kuri samalla. Ipanat ovat rauhallisimmillaan.
      3)Holtti kannattaa. Kamalia huonosti käyttäytyviä kakaroita ei kukaan siedä silmissään eikä kukaan kutsu kylään eikä niiden kanssa viitsi sitten mihinkään mennäkään. Älä kilju, vaan ole rauhallisen auktoritatiivinen ja pahoittele itse, jos ja kun itse munaat kurinpidossasi.
      4)Jos pennut oppivat käyttäytymään, he saavat elämässään kivamman elämän, paremman työpaikan ja heitä siedetään paremmin joka puolella.
      5) En itse lyönyt tai luunapittanut. Otin puserosta kiinni ja vein tyynen rauhallisesti pois vaarasta ja ilmoitin, että sinne ei mennä.
      6)Pidä itse mukulasi kurissa. Jos joku muu alkaa niitä komennella, pidä parempi kuri äläkä moiti sitä muuta. Noin 35 muuta kärvistelee hiljaa ja odottaa, että tekisit jotain jo vihdoin.
      7) Mukulat ovat mukavia!

    • minävaan2

      Minulla on 12 ja 10-vuotiaat pojat ja 8-vuotias tyttö.

      Ei ole mitään kurinpidollisia ongelmia.

      Rangaistuksena annan ylimääräisiä siivousvuoroja, kotiarestia ja tietokonearestia siten että pelaamisen sijaan pitää lukea venäläistä klassikkokirjallisuutta. :-D

      Ei tarvi huutaa tai hakata.

      • Muzti

        Tää on hyvä, tää on NIIN hyvä!! :D


      • lukemistoukka

        Huippuhauskaa rangaistusta. Itse luin 11-vuotiaana mm. Anna Kareninaa ja Rikoksen ja rangaistuksen, en rankaisusta, vaan koska niissä on niin tyylikkäitä keskusteluja. Luen klassikkoja vieläkin. Anna Kareniinan noin neljän vuoden välein ja aina löydän jotain uutta.
        Uskon että lapsesikin jossain vaiheessa ihastuvat ikihyväksi rangaistusmenetelmiisi. Se on hyvä komento, koska kirjan lukeminen rauhoittaa ja on kuitenkin jotain tekemistä. Ei tarvi vihaa kasvattaa vaan keskitytään johonkin muuhun. Tosi hyvä idea muillekin.


    • mie vaan

      Arestiin vaan.

    • Eihän.

      Lasta voi kasvattaa ilman rajoja. Lapsella pitää olla selvät rajat,joista ei livetä. Näin lapsi oppii että elämässä on myös niitä ikäviä asioita,eikä pelkästään iloista ja hauskaa. Lapsi oppii myös erottamaan oikean ja väärän käytöksen ja hänestä kasvaa hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi.

    • vitsaasäästämättä

      ..on se vittu hienoo, että kakarat jo aikuisia ei saatana jaksais tota lapsen ymmärtämispakkoa.

      Ei sen pennun tartte ymmärtää, kuhan tekee niinku käsketään. Ihme neuvottelulinjaa muka pitäs kasvatuksessa olla. On kyllä nähty mihin tuo linja johtaa, vanhempien väsymiseen ja huostaanottoon tai vaihtoehtoisesti ympäristön väsymiseen niihin teidän perkeleen pentuihin, jotka ei tajua oikeen ja väärään eroa.

      Eihän niitä kakaroita saa varsinaisesti lyödä (ei se johda mihinkään) mutta kyllä rankaisut pitää olla tarvittaessa vaikka korvista kiinni ja nurkkaan tyyliä jos ei muu auta ja remmiä perseelle jos usko. Sitte murrosiässä peli on menetetty jos ei alussa ole kuri menny perille.

      • ähkytypooo

        ..ja remmiä perseelle jos EI usko.

        hohhoijaa näitä fooruminaputteluja, lauseetkin menee ympäri


    • osasyytön

      Pari näkökulmaa.
      Minulla ei ole ollut ongelmia voi johtua yksinkertaisesti siitä että lapset ovat ns helppoja lapsia. Onko sekään myöhempiä vuosia ajatellen kaikkeen valmistava varhaislapsuus.
      Meillä ei ole ollut ongelmia, voi johtua värikkäistä silmälaseista, jolloin ei osata katsoa sektorin joka nurkkaan ja jos muilta kanssaihmisiltä kysyttäisiin ongelmia olisi kasvatuskotiin vietäväksi asti.
      No yleensä ymmäretään miten annetut neuvot omaan käyttöön sopivat.
      Josko sittenkään.

    • paras neuvoko

      Olet lapsen idoli, joten tärkeintä on olla itse roolimallina. Näytä aina oikeaa esimerkkiä. Sitä saa, mitä tilaa.

    • rewsdfcwesdfc

      ES & CS

    • saaga31

      Jonkinlaiset rajat pitää kuitenkin olla. Aikuisen tulee olla aikuinen eikä antaa lapsen pomottaa. Rakkaus on myös tärkeää. Jos lapsen antaa elää ihan pellossa niin se kostautuu jossain vaiheessa.

    • Professori

      Lasta ei voi missään tapauksessa kurittaa fyysisesti! Nuhtelu, ja tiukasti sanominen on noin miljoona kertaa parempi tapa, kun että näpäytät luunapin, tai läimäytät! Henkinenkin puoli on paras jättää vain yhteen rangaistukseen, esimerkisi, jos lapsi on tehnyt jotain, ja annat hänelle siitä kotiarstia, et voi seuraavana päivänä kieltää häneltä television katselua.
      Ella Mäkinen, Kasvatustieteen professori

    • fhmjjhgdhmhgxhng

      Minusta lapselle pitää alusta alkaen selittää/kertoa kuinka asiat ovat, kertoa mitä tapahtuu jos tekee niin tai näin, mitä siitä voi seurata. Täydellisessä maailmassa ei tulisi tarvetta antaa luunappeja, ei olisi tarvetta torua mutta olisi tarve opastaa mikäli lapsi ei jotain asiaa ymmärrä.

    • mko10

      Minulla kaksi lasta, joista molemmilla hyvin menee : )
      Lukiolainen ja peruskoulun kasiluokkalainen. Pitäisi rakastaa lasta, mutta olla tiukka ja yrittäää ohjata oikeaan. Kasvatus ei ole helppoa. Ensisijaisesti se vaatii läsnäoloa ja tervettä järkeä. Ja se kasvatus alkaa jo heti synnytyksen jälkeen : )

    • sääntöjä olla pitää

      Itselläni ei ole lapsia, mutta tulevaisuudessa aion kyllä kasvattaa lapsiani samalla tavalla, kuin minutkin on kasvatettu (ihan hyvin olen mielestäni elämässä pärjännyt); selvät rajat ja jos niitä ei noudateta, tulee tiukat paikat ;) Minua ei ole koskaan ruumiillisesti kuritettu, niskavilloista kiinnipitämistä on käytetty joskus, kun ei ole kuulo ollut päällä (sekin tietenkin niin, ettei oikeasti satu, tuntuu vain epämukavalta). Kun olimme veljeni kanssa tarpeeksi vanhoja, saimme aina rangaistukseksi typeryyksistämme pieniä työtehtäviä: talomme lämpesi tuolloin klapeilla ja tyhmyyksien pahuus määriteltiin täytettävien klapikorien määrällä. Myös tietokoneella pelaamista saatettiin rajoittaa (tosin meillä ei muutenkaan ollut lupa pelata ilman lupaa, eikä tietokonetta todellakaan saanut avata joka päivä).

      Huuto oli tietysti myös erittäin tärkeä kuritusmenetelmä silloin, kun se oli tarpeen. Huutamista ei tietenkään sovi harrastaa koko ajan, mutta tehokeinona se on vallan mainio (etenkin ihmisellä, joka saa itsensä kiihtymään nollasta sataan sekunneissa, mutta myös leppyy yhtä nopeasti).

      Ehkä tärkein asia oli kuitenkin se, että aina riidan jälkeen jokainen pyysi toisiltaan anteeksi käytöstään (jos siihen ei suostunut, riita jatkui kunnes siihen oli pakko suostua). Mielestäni se opettaa kunnioitusta ja myös samalla sitä, että myös lapsella on oikeus saada anteeksipyyntö vanhemmilta silloin, kun ollaan ylireagoitu. Sovinto on aina tehtävä ennen nukkumaanmenoa, niin äiti aina sanoi ja se on kyllä viisaasti sanottu.

    • HALOO VANHEMMAT

      Nykyajan kakaroilla ei ole minkäälaista kuria kun niitä hellitään ja silitellään päästä kun ovat piruuksia tekemässä.
      HErätkääpä vanhemmat ja kuunelkaa mitä teinit porisevat kauppojen edessä tupakit suussa eikä kukaan puutu!
      Olen soitellut monesti poliisit että takavarikoivat sätkät ja sun muut k 18 tuotteet ala ikäisiltä.
      Kiroavat ja ovat töikeitä varastelevat sun muuta
      kiitos yhteiskunnan Silitäpäätä tekniikka!

    • säännöt hyväksi

      joskus (pahoittelen) mut pakko... olla hieman kovempi otteinen.. jos lapsi on jo lähes hysterian partaalla eikä näe eikä kuule mitään ni...

      tai ajatellen et kumpi on pienempi paha..
      se et torut "kunnolla" vai et antaa opetella ite ja pahimmassa tapauksessa satuttaa itsensä tai muita....

      ei nykyajankasvatus ole helppoa... kun teet jotain ni saat syytteen.. jos et reagoi ni siitäki syytetään... mut kyllä säännöt pitää olla.. ja seuraahan aikuisillaki rangaistus rikkeestä... miksi ei lapselle.. jotenkinhan se on opittava.. mielummin ajoissa ku liian myöhään...

      • hysteeriselle lapsel

        Meillä käytetään vielä 4-vuotiaaseenkin holding-menetelmää, jos jotenkin pääsee hysteriaa muistuttavaan tilaan. Olen vain 60kg, mutta vielä pystyn nappaamaan lapsen tiukasti syliin ja pitämään paikallaan kunnes rauhoittuu. Itse istun hiljaa ja hengitän syvään. Jos sanon jotain se on, itke vaan, äiti on tässä, en anna sun satuttaa ketään tms. lyhyttä ja sitten taas hiljaa.


    • 1958 äiti viidelle

      5 lapsen äitinä voin vain sanoa että kultainen keskitie on hyvä. Meillä ei ollut koskaan kotiintuloaikoja enkä ääntäni korottanut mistään. Miehen kanssa emme koskaan riidelleet lasten kuullen joten lapset eivät oppineet kenenkään kanssa riitelemään. Kun lapsen tapasi tyhmästä teosta, sitten keskusteltiin rauhallisesti asiasta ja seurauksista. En komentanut enkä kuria pitänyt. Asia kerrallaan sitä myöten kun uutta juttua tuli. Nyt lapseni ovat jo aikuisia ja olen jo mummokin. Tyttäreni tekee nyt ihan samoin ettei turhaa kuria pidä. Hän sanoi että on outo äiti toisten seurassa. Sanoo nähneensä äitejä jotka pitävät rajoja ja on itse harmissaan ettei itse osaa. Hänen 3 vuotiaansa on ihana, luottaa kaikkiin ihmisiin ja kertoo kaikki tuhmansa äidille kun tietää ettei äiti suutu. Ja voi kuinka 3 vuotiaalle on kasvanut omatunto ihan itsestään. Pelolla ei ketään kasvateta.

    • --tinttaiita--

      samaa mieltä.

      Ottakaaa se huomioon: miksi vanhemmat sanovat kouluista ym tulleen huonon palautteen kuullessaan, että "ei meidän lapset", eivätkä usko korviaan?
      -siksi etteivät he ole nähneet tällaista käytöstä. He itse pitävät lapsillensa rajat, ja elämä toimii.
      *miksi sitten koulusta tulee palautetta kurittomuudesta?

      Yhteiskunta on päättänyt, että kurittaminen on laitonta. Myös henkisesti. Joten suurella osalla opettajia yms. ei ole keinoja puuttua häiritsevään käytökseen. Vaikka olisi, eivät uskalla syytteiden pelossa.
      Esim. Häiritsevää oppilasta ei saa enää poistaa luokasta. Oppilas täytyy pitää valvonnassa, muuten opettaja vastaa siitä, mitä oven takana tapahtuu.

      Mitä opettaja voi? keskustella rakentavasti. jos ei tehoa? ei voi mitään, yritä olla kuin et huomaisi koko ipanaa.

      Ja ne kurittomat ipanat koulussa voi olla äidin enkeleitä kotona -harva uskoo kiltistä, ongelmattomasta lapsesta pahaa.
      -Kiltti, kotona rajat omaava lapsikin huomaa pian, että vanhempien selän takana ne rajat ei enää pädekään: kukaan ei saa komentaa tai puuttua, tai ainakaan sitä ei tarvitse uskoa. Tämän lapset oppii todella varhain, ei välttämättä kotoa, vaan kavereilta, isommilta lapsilta, mutta lapset ovat fiksuja-nopeasti on opittu nyky-yhteiskunnan pelisäännöt- on alle 15v, et joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen - kehenkään ei saa koskea - jos et uskokaan kaupan setää ja lopeta riehumasta, mitä sitten - siitä ei seuraa mitään, niin miksi uskoisi?
      Moni pienikin lapsi huomaa, varsinkin villimmät, että julkisilla paikoilla on 'erisäännöt' kuin kotona: äiti/isä ei viitikään välttämättä nostaa kainaloon ja rahdata autoon kiukuttelemaan kun riehut ja liki hajotat paikkoja, jos huudan oikein kovaa että 'aaaaa- apua, sattuuuuu!!!!!!!' -tai jos äiti tai isä tietää tämän pelleilyksi, ja alkaa viemäänkin autoon esitys-metelistä huolimatta, joku ulkopuolinen puuttuu tähän 'lapsen pahoinpitelyyn', itse, tai soittaa poliisit. Kasvata nyt sitten lapsesi ja pidä rajat.

      Miettikääpä sitä.

      • johdonmukaisuutta

        Itselläni nyt johdonmukaisesti kasvatettu lapsi tarhassa ja hän itse on kertonut, että siellä saa töniä, ottaa leluja toiselta jne. Yritän sittens elittää, että ei se sielläkään ole sallittua, mutta tädit eivät ehdi kaikkeen puuttua ja se on eri asia. Kyllä silti sydäntä kylmää, kun lasta hakiessa aikuiset näkevät tilanteen, jossa lapsi tönää toisen nurin ja toinen alkaa itkeä ja täti moittii _itkevää_ että "älä nyt viitis, eihän se mitään ollut!" Omakin lapseni sitten tönii takaisin, kun se kerta sallitaan. Hän siitä minulle kertoo itse, enkä voi oikein muuta sanoa kuin että meidän perheessä sellaista ei sallta ja että siinä voi käydä pahasti, jokaisella on oma tila, jota pitää kunnioittaa. Usein tulee lapsi mustelmilla kotiin ja kun kysyy tädeiltä, niin ovat antaneet lasten selvittää asioita keskenään. Lapseni on kuitenkin kasvanut kotona taaperovuodet, hän on älykäs ja voimakastahtoinen, joten olen kuitenkin ajatellut, että hänen on hyvä oppia sietämään ja käsittelemään tätä epäreiluutta ja erilaisuutta aikuisissa ja lapsissa jo tässä vaiheessa.

        Tinttaiita puhuu nyt ihan asiaa. Ei juuri kateeksi käy nykyajan opettajia. Pitäisikö lapsi laittaa johonkin erityisempään kouluun (kielikoulu, taidekoulu, montessori tms.), jotta siellä olisi rauhallisempi meno?


    • hulivilihei

      Minäkin osasin kasvattaa lapsia ennekuin itselleni heitä syntyi. Nyt olen tullut siihen tulokseen että lapset, jos mikään, kasvattavat vanhempiaan. Monta asiaa on muuttunut mielessäni ja teoissani. Nuorimmaiselle en enää pitänyt niin kovaa kuria ja hän on tasapainoisin kaikista lapsistani ja osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa. Ei kova kuri aina päde että lapsista tulisi kunnon kansalaisia. Riittävästi rajoja ja rakkautta, se riittää, lisättynä maalaisjärjellä.

    • joka vitsaa säästää

      se pentuaan vihaa.kunnon ruumiillinen kuritus auttaa.(40-70 luvulla tämä ohje toimi paremmin kun "junan vessa"
      jos ei järkipuhe mene kaaliin,ajetaan se järki sit perseen kautta kaaliin remmillä!
      piltti hakemaan itse "koivuniemen herrat" puusta ja housut kinttuu,ja roimitaan pieni "koivuniemen polkka" perseelle!
      o tempera,o mores.................

    • leikki-isi

      ai... noh, ihan pihalla selväti, jos tänne tarttee kirjotella.

      1) Jos sulle ilmestyy jostain lapsi, ... anna sen ymmärtää, että sää oot sen vamhempi.

      2) ei muuta tartti

    • Tätsyn hoidossa

      Itselläni ei ole lapsia. Mutta hoitelen aina välillä siskon lapsia.

      Oli tässä yks viikonloppu tapaus kun 3v lapsi alkoi pyöräillä liikkeen pihaan sellaista pihatietä jossa ei kulje yleinen liikenne, olen sanonut että sinne ei mennä ajelemaan, No tämä tyttöhän oli lähtenyt, menin hänen luokseen ja sanoin että nyt pyörän päältä pois, nappasin pyörän toiseen käteen ja tytön toiseen käteen talutin hänet pihaan. Toruin ja sanoin että sinne ei mennä kun on kielletty. Laitoin pyörän joksikin aikaa seinustan viereen ja sanoin että sit kun et enään sinne mene saat pyörän takas, ja vielä jos menet niin et enään aja loppu ajasta pyörällä. Ei tyttö enään mennyt sinne. Näytin seuraukset mitä siitä tulee jos menee sinne minne ei saa mennä. Pidin pintani.

      Minä pidän tiukan kurin. Jos aletaan liikaa riehumaan että siitä voi sattua vahinkoa, komennan heti.

      Jos sanon lapsille että niin ei saa tehdä, kerron että miksi ei saa. Siitä voi tulla vahinkoa. Sanon niinku asiat ovat, mitään kaunistelematta. Poika kaatu pyörällä ja päässä oli kuulema ollut arka kohta, sanoin että olit selvinnyt säikähdyksellä, seuraavalla kerralla voi käydä pahemmin.

      Uskon että kun on kuri pienestä pitäen, kun lapsi kasvaa niin on sitä sitten helpompi opastaa taas eteenpäin. Mutta kun jos annetaan alusta tehdä mitä haluu niin se sit iän myötäkään usko. Tarkoitan nyt ikää 3-6, kyllä varmasti jo 2v alkaa ymmärtää jos komentaa. Itse laitan aina sormen pystyy jos on jotain tuhmaa tehty. 3v tyttö sen kyllä jo tietää mitä se tarkoittaa :) Se on torumista kun samalla torun ja komennan.

      Ei tarvi tukistaa eikä luunappia antaa, kun sanoo tarpeeksi napakasti. Ja pikkasen vihaisella äänellä. Kyllä siinä pienet silmät ovat pyöreinä ihmeissään ;)

    • Isukki48

      Itselläni oli suht tarkat säännöt kun muksu ja nuori ja samaa linjausta olen noudattanut omiin lapsiinikin ja normaaleiltahan nuo vaikuttavat. Ei ole tullut traumoja puolin eikä toisin

    • äit hoi missä olet

      prabbulla on ollu hyvä kasvattaja.. olen täysin samaa mieltä!! lapselle on annettava rajat , mutta myös vastuu sitä mukaa kun järki ja ymmärrys kasvaa maalaisjärjen käyttö on sallittua. esim. kauppakeskuksissa näkee ihan tarpeeksi näitä vapaan kasvatuksen tuottamia pirunriivaamia sekopäämuksuja, joilla ei ole minkäälaisia käytöstapoja eikä kuria.

    • Annimanni-

      Omaa kokemusta löytyy. Meillä on jäähyt käytössä, toimii hyvin. Eli lapselle kerrotaan, että noin ei saa tehdä ja jos tekeminen jatkuu, menet jäähylle miettimään.

      Puolitutullani on viisi lasta ja ns vapaa kasvatus. On aika surullista katsoa, kun lapsi makaa lattialla, isoveli potkii mahaan ja pikkuveli hyppää kaulan päälle polvella. Äiti katsoo tyynenä vierestä. Joka viikko mennään terveyskeskukseen paikkaamaan haavoja. Myrkytyskeskukseen soitetaan myös usein, milloin on vedety sydänlääkkeet, milloin myrkkysieniä. Minusta on vain ajan kysymys, milloin tapahtuu jotain traagista. Minä erehdyin mainitsmaan asiasta äidille, laittoin välit poikki.

    • Äityli1972

      Onneksi elämä ei ole mustavalkoista eikä siis lapsen "kasvatuskaan" jokotai. Itselläni on murrosikäinen tytär, jolla oli pienenä aina tulossa tai menossa uhmaikä. Silloin kun hän oli vuoden ikäinen, otettiin kaikki vaarallinen pois ulottuvilta ja pidettiin huoli ettei lapsi joudu vaarallisiin tilanteisiin, mutta myös opetettiin sana "ei" enkä kyselly lapselta, että mitä haluaa vaan tein valinnat hänen puolesta, kuten vastuuntuntoisen aikuisen kuuluukin. Kun lapseni vanheni teimme selkeät rajat ja niitä rajoja hän koetteli vuosia, mutta aina pidin niistä kiinni, silti annoin hänellekin valinnanvapautta pienissä asioissa. Lapseni on takuulla saanut rakkautta ja sitä on hänelle myös näytetty runsain mitoin. Itkemällä lapseni ei saanut esimerkiksi kaupasta karkkia jne. Koskaan en oli joutunut lapseni käytöstä häpeämään en myöskään nyt vanhempana, kun hän liikkuu itsenäisesti, päinvastoin, saan jopa kehuja lapsestani. En ole koskaan lyönyt lastani, huutamisenkin olen anteeksi pyytänyt, koska mielestäni aikuinen ihmenen ei voi alentua moiseen ja virheet pitää minunkin reilusti myöntää. Mielestäni on hyvin epäreilua turvautua aikuisena huutaminseen ja fyysiseen kuritukseen, miten sen jälkeen voi kieltää sitten lapselta saman tavan hoitaa asioita? Olen myös selittänyt lapselleni miksi saa rangaistuksen(esim. kotiaresti) vaikka kännykän hukkaammisesta, koska se mielestäni auttaa paremmin siihen, että pitää jatkossa huolen kännykästään eli hän on kasvassaan saanut itsenäisyyttä ja vapautta sen verran kun ikäisekseen pystyy ottamaan vastaan ja rangaistuksena näitä vapauksia on sitten vähennetty vähäksi aikaan. Minun lapseni on saanut kotona purkaa vihaansa ja kiukkuansa, tosin hänellä tuntuu olevan aina vaan vähemmän tähän tarvetta. Minua moitittiin hyvin anakaraksi aikoinaan, koska en anatanut periksi, mutta niin se vaan on kannattanut! Ja toden totta, sovellan koiriini samaa periaatetta vai oliko se toisin päin... Nyt murrosiässä suhteemme on aina vaan tiiviimpi ja se onkin ollut toiveeni, että lapseni ennen kaikkea luottaa minuun ja näin voi turvallisesti myös kasvaa murrosiän "myrskyissä". En siis tosiaan voi kasvattaa lastani kirjan mukaan vaan sen mukaan mihin itsekin uskon, koska muuten lapseni näkisi minussa tämän ristiriidan! Minulle suurin kiitos on se, että murroikäinen tyttäreni sanoo minun olevan paras äiti maailmassa, muiden sanomisilla ei ole mitään väliä....Tsemppiä kaikille äidielle!!! Ja sitten vielä lopuksi, minä en kasvata toisten lapsia enkä siis edes komenna vieraita lapsia, ei minun ole koskaan tarvinnut.....He ovat iloisesti totelleet ihan pyytämällä :)

    • missäonkiitos?

      kerran kävelin painavien kantamusten kanssa kaupasta kohti asuntoani, ja mulla oli toinen jalka polvituessa ku se reistaili siihen aikaan tosi paljon ja kävelin tosi vaikeesti.

      Sit siin oli kymmenkesänen poika jolla oli ketjut lähteny fillarista ja kysyin että tarviiko apua. Poika siinä mumisi jotain ja vaikeasti sitten kävin siihen kävelytienreunalle kyykkyyn ja hetken värkkäsin ketjun kimpussa ku se oli paikallaan.

      Poika meinas livistää paikalta tosta vaa mutta mä pidin kättä siinä ritsillä ja sanoin: "Anteeks mä en kuullu."
      Poika mutis jotai ja minä sanoin vähä isommalla äänellä:"Mulla tosiaan huono kuulo, että puhu selkeästi."

      Sitten se katto mua iha hölmistyneenä ja sanoi vähän isommalla mutinalla: "kiitos".
      Minä totesin siihen:"Eipä kestä."

      Eikö kiitos ole yksi niistä perussanoista, jotka pitäs pentujen osata. Oma kaksi vuotias ei nouse pöydästä ennenkuin on kiitos kuulunut. Joskus se unohtuu, mutta eipä tuota tarvitse tivatakaan ku se tulee automaattisesti. Kylässäkin kun ollaan niin kyllä kokille tulee hyvä mieli ku saa kiitoksen välipalasta.

    • Janna Marienne -88

      Niin kauan kuin olet raaka ihminen, älä missään nimessä tee lapsia turhaan kärsimään vuoksesi.
      Jos asenteesi tulevaa pienokaista kohtaan on, että nurkka odottaa, niin minä en ainakaan haluaisi olla lapsesi.

      Sinut on luotu rakastamaan... ennen kaikkea odota rakkaudella. Nurkat ja luunapit, tiukkuus ja selvät sävelet ovat täysin sivuraiteita.
      Lapsi elää ja kasvaa s i n u n k a n s s a s i, jakaa kokemisen ja maailman yhdessä.
      Sinun pitää olla rohkaisija ja tukija ja kannustaa myönteisesti. Lasten maailmaan on mentävä kuunnellen, pienellä ihmisellä on sinulle paljon annettavaa.
      Olet ilmeisesti itse kokenut ankaran lapsuuden? Älä jatka sellaista sukukirousta.
      Rakkautta, rauhallisuutta ja yhdessä maailmaa tutkien, se pitäisi olla mottosi. Silloin lapsi syntyy maailmaan halutusti. Noilla kirjoittamillasi uhkauksilla langetat jo etukäteen lapsen ylle alistumista ja ankeutta. Lopeta, please tuollainen asenne.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan

      Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      137
      1916
    2. Taasko se show alkaa

      Koo osottaa taas mieltään
      Ikävä
      27
      1908
    3. Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus

      Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha
      Ikävä
      23
      1858
    4. Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!

      Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.
      Perussuomalaiset
      85
      1640
    5. Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?

      Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?
      Perussuomalaiset
      62
      1448
    6. Sakarjan kirjan 6. luku

      Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se
      Profetiat
      20
      1266
    7. Elia tulee vielä

      Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan
      Helluntailaisuus
      37
      1163
    8. Avaa sydämesi mulle

      ❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo
      Ikävä
      38
      1160
    9. Söpö lutunen oot

      Kaipaan aina vaan, vaikkakin sitten yksipuolisesti.
      Ikävä
      11
      1148
    10. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      10
      1137
    Aihe