Miehen kriisi?

Miksi laskit miehen omaan asuntoosi? Se tässä näyttää olevan suurin riskitekijä.

Jos lainkaan välität tuosta miehestä, marssitat hänet omaan asuntoon. Jos se on jo mennyt, niin sitten haette yhdessä tai erikseen hänelle oman tuvan oman luvan.

Siellä hän saa rauhassa jarjestellä omia tavaroitaan mielensä mukaan. Hän ilmeisesti on luopunut osasta omista tavaroistaan. No, nyt hänellä riittää touhua kun joutuu hankkimaan kaikki uudestaan.

Totakai tuossa aika tulee pitkäksi kun hän ei ole vaivatunut hankkimaan mitään harrastusta tai tekemistä vapaa-aikseen. Tuo pitkästyneisyys sitten purkautuu kiukustuneisuutena sinuun. Asia jota Sinä kaikein vähiten tarvitset!

Joten jatkat sinä ystävyys- tai mitä tahaansa suhdetta tuon miehen kanssa, te te molemmat tarvitsette fyysistä eroa.

Just noin käy suurimmalle osalle miehiä JA naisia, kun ei ota vastuuta omasta elämästään ja jää vain kotiin, ilman pätevää syytä... No, kyllä ne kotivanhemmatkin tarvitsevat selväjärkisyyteensä muutaman omankin tunnin viikossa, ei kukaan jaksa olla kotona 24h jatkuvasti.

Miehellä on varmasti identiteettikriisi, turhautuminen, vieroitusoireita vanhasta elämästään ja nyt hän purkaa ne sinuun: on aika tiukan keskustelun paikka. Hänen pitää keksiä itselleen antoisaa tekemistä ja sen pitää olla jotain muuta, kun sinun tavaroihisi kajoaminen tai haukkumisen keksiminen. Tee selväksi, että nyt pitää löytyä ainakin joku harrastus ja että älä vaan kerro että "tuntuu pahalle" vaan, sanot suoraan että lapsetus loppui saatana tähän. Tuohan on tuota lapsen kiukuttelua, mihin aikuiset taantuu joskus.

Älä odotan ymmärrystä, vaan ole tiukempi, ei tuommoisesta mitään tule. Älä alistu ja nynnyile. En tarkoita huutoa tai väkivaltaa tms. vaan jämäkkyyttä, rauhallisuutta, toteamista ja tosissaan sanomista. Nyt on myös niitten paikka, herätystä miehellesi.

Mutta. Lähde sinne lenkille joskus töitten jälkeen, älä mene vaan sohvalle löhöämään, eihän se mitään ole! Hetken aikaa väsyttää, mutta lenkki voisi piristää, yhdessä tekeminen tuoda hieman jotain yhteistä (ruoan jälkeen pitäisikin aina lähteä kävelylle eikä mennä löhöämään), teettekö te mitään yhdessä vai oletko sinä aina vaan väsynyt..? Ei se parisuhde ihan silläkään onnellisena pysy, että toinen vaan möllii kotona ja toinen käy töissä: kotona löhötään sohvalla eikä mitään yhteistä ole. Kyllä siinä alkaa turhauttamaan ja kiukuttamaan. Onko teillä huumoria? Tekemistä? Seksiä? Läheisyyttä? Näätteko molemmat vaivaa jaksamisen suhteen?

Lisäksi keskustelkaa (puhu jos hän ei halua) erosta: sillä siihen tuo tyyli väistämättä johtaa. Uhkailu, kiukuttelu, erillisyys = ero. Joten olisiko parempi että asuisitte erillään? Haluaako mies takaisin omaan asuntoon? Ehkä hän ei haluakaan asua yhdessä, kaikille se ei sovi.
Miksi te edes asutte yhdessä?

No, jokatapauksessa hän nyt purkaa turhautumisensa sinuun, kostaa omat pettymysensä sinulle ja etsii sinusta vikoja, koska tuntee itsensä huonoksi. Siis älä ainakaan ota itseesi. Yrittäkää keskustella ja yritä olla jämäkämpi, sinulla on siihen oikeus ja velvollisuus, on naurettavaakin että sinä pyytelet anteeksi olemassa oloasi ja selität miten mitään pahaa et ole tehnyt, kun toinen paskoo päällesi. Mieti hetki siis asioita myös siltä kannalta, mitä sinä teet ja mitä jätät tekemättä. Muista myös, että jos töistä ei jää energiaa kotiin, sinä varastat kotoota, eli: ala ottaa töissä kevyemmin.

Paljon hyvää analysointia. En aiokaan alistua, sekös miestä just ärsyttääkin.
Kyllä me paljonkin yhdessä iltaisin ja viikonloppuisin touhutaan, ihan kotona, pihalla keväthommissa tai käydään tapahtumissa (miestä kiinnostavissa), vierailuilla, lenkilläkin käydään yhdessä, mutta miehen mielestä mun pitäis jaksaa joka päivä, ja jos on ollu töissä hirvee päivä, joskus ei jaksa!

Yhteen muuttamisesta on puhuttu jo kauan, mutta koska miehellä oli työ ja asunto eri paikkakunnalla, se ei ollut tähän asti mahdollista. Taitaa miestä rassata, kun ei olekaan enää määräysvallassa joka asiassa, vaan "joutuu" asumaan naisen asunnossa.