Sydän alkaa väkisin pamppailla ja keskittyminen herpaantua parinkin naispuolisen työkaverin seurassa. Toinen vaan valitettavasti jo seurustelee ja toinen taas tekee käytöksellään selväksi ettei haluaisi katsoakaan minuun päin. Tunteet vaan ei kuuntele järjen ääntä eikä tässä nyt muu auta kuin odotella niiden hiljaista kuolettumista.
On sitä tosin oltu toisenakin osapuolena, kun taannoin jouduin romahduttamaan erään tyttösen päässään rakentamat pilvilinnat. Seurauksena kauhea tivaaminen ja maanittelu ja melkoisen nihkeät tunnelmat aina kun samoihin tiloihin jouduttiin, onneksi ei sentään pahemmin yhteisiä hommia ole.
Perskeles, kun asiat olisi niiiin paljon helpompia jos ihmiset voisi vaan puolin ja toisin kytkeä tunteensa pois päältä niissä tilanteissa joihin ne ei kuulu!
On sitä tosin oltu toisenakin osapuolena, kun taannoin jouduin romahduttamaan erään tyttösen päässään rakentamat pilvilinnat. Seurauksena kauhea tivaaminen ja maanittelu ja melkoisen nihkeät tunnelmat aina kun samoihin tiloihin jouduttiin, onneksi ei sentään pahemmin yhteisiä hommia ole.
Perskeles, kun asiat olisi niiiin paljon helpompia jos ihmiset voisi vaan puolin ja toisin kytkeä tunteensa pois päältä niissä tilanteissa joihin ne ei kuulu!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen muutes pohtinut tuota, mutta syynä on toinen juttu.
Tästä on aikaa muutama vuosi, kun joku kertoi palstalla, ettei hän ainakaan haluaisi työpaikkaromassia.
Syyn hän kertoi, ettei halua, että työkaveri tietää hänestä liikaa, koska jos suhde loppuu, niin työkaveri voi esim. vihassa kertoa kaikille muille työkavereille hänestä henklökohtaisia asioita.
Tuota olen pohtinut ja yritänkin olla ihastumatta työkaveriini.
Ilman työpaikkaakin voi olla romanssia, rip duuni goodbye palkkanauha.
Valitettavasti niille tunteille ei voi mitään, työpaikallakaan...
"On sitä tosin oltu toisenakin osapuolena, kun taannoin jouduin romahduttamaan erään tyttösen päässään rakentamat pilvilinnat."
Pitääkö totakin mainostaa? Kunnioittaisit toista ihmistä sen verran, ettet tuollasella asialla ala mahtailla. Ei julkisesti eikä muutenkaan.
kukapa hakee suhteita töistä tarkoituksella..? Ne vaan tulee silloin kuin et niitä haluaisi edes harkita. Voit tuntea vetoa esim ihmisen luonteen tai jonkun muun asian vuoksi. Itse olen hiukan ihastunut työkaveriini ja ihmettelen sitä itsekin. Hän ei ole edes sellaista tyyppiä jota olisin koskaan hakenut. Mutta jokin hänessä vain tekee tunteita minuun. Yritän vain olla ajattelematta mutta huomaan esim kotona vain että hän tulee minun ajatuksiini. Tilanne on inhottava ja olemme molemmat varattuja. Tunnen itsekin että hän ajattelee minusta samoin. Siis suorastaan pelkästä hänen katseesta näen jo liikaa. Mutta yritän mieleni puhdistaa ja ajatella muita asioita. En anna periksi....