Olen rakastunut.. Ollut jo pitkään.. Ongelmani on vain se että mies on juuri käymässä läpi avioeroa. Hänellä on pitkä (15vuoden) suhde takana ja nyt hän on asunut kuukauden omassa asunnossaan. Eli aika on todella lyhyt...
Hän tietää tunteistani ja on vastannut niihin. Minun ongelmani on vain nyt se että haluan "kaiken nyt ja heti", mies taas tarvitsee ymmärrettävästi aikaa. Hän haluaa olla lastensa kanssa ja selvittää niin maalliset kuin tunteellisetkin asiat tulevan ex-vaimonsa ja itsensä kanssa. Tiedän, etteivät he ole palaamassa yhteen ja se ei minua pelotakaan. Minua vain pelottaa se koska hän on valmis aloittamaan kanssani mitään "ystävyyttä" enempää.
Puhumme paljon puhelimessa ja näemmekin silloin tällöin, mutta kun minulla on koko ajan hirveä ikävä häntä. En millään jaksaisi odottaa. Tiedän, etten mitenkään voi käskeä hänen sopia ja selvittää asioita johonkin tiettyyn päivään mennessä tms mutta mistä nyt löydän sen kärsivällisyyden että jaksan odottaa? Onko muita saman kokeineita, jotka voivat antaa neuvoja minulle?
Tilanne tuntuu todella vaikealle minusta ja en osaa edes kuvitella vaihtoehtoa, ettei hänestä tulisi minulle kumppania.. Uskon kyllä kun hän sanoo että tunteita minua kohtaan on paljon ja ollut jo pidempään. Samoin kuin minulla häntä kohtaan, mutta silti on paljon hetkiä jolloin pelkään hänen päätyvän kuitenkin siihen, että hän haluaa elää yksin eikä ole ollenkaan valmis edes ajattelemaan suhdetta kanssani.
Osaako joku antaa jotain helpotusta ja toivoa minulle siihen että jaksaisin vain nyt odottaa?
Hän tietää tunteistani ja on vastannut niihin. Minun ongelmani on vain nyt se että haluan "kaiken nyt ja heti", mies taas tarvitsee ymmärrettävästi aikaa. Hän haluaa olla lastensa kanssa ja selvittää niin maalliset kuin tunteellisetkin asiat tulevan ex-vaimonsa ja itsensä kanssa. Tiedän, etteivät he ole palaamassa yhteen ja se ei minua pelotakaan. Minua vain pelottaa se koska hän on valmis aloittamaan kanssani mitään "ystävyyttä" enempää.
Puhumme paljon puhelimessa ja näemmekin silloin tällöin, mutta kun minulla on koko ajan hirveä ikävä häntä. En millään jaksaisi odottaa. Tiedän, etten mitenkään voi käskeä hänen sopia ja selvittää asioita johonkin tiettyyn päivään mennessä tms mutta mistä nyt löydän sen kärsivällisyyden että jaksan odottaa? Onko muita saman kokeineita, jotka voivat antaa neuvoja minulle?
Tilanne tuntuu todella vaikealle minusta ja en osaa edes kuvitella vaihtoehtoa, ettei hänestä tulisi minulle kumppania.. Uskon kyllä kun hän sanoo että tunteita minua kohtaan on paljon ja ollut jo pidempään. Samoin kuin minulla häntä kohtaan, mutta silti on paljon hetkiä jolloin pelkään hänen päätyvän kuitenkin siihen, että hän haluaa elää yksin eikä ole ollenkaan valmis edes ajattelemaan suhdetta kanssani.
Osaako joku antaa jotain helpotusta ja toivoa minulle siihen että jaksaisin vain nyt odottaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos ja toivottavasti kun välität tästä miehestä aidosti, mietit mitä hän tällä hetkellä kaipaa.
Pitkän parisuhteen päättyminen ja päättäminen on todella raskas prosessi, silloinkin vaikka sitä itse haluaa. Parisuhteen päättyessä päätty paljon entistä josta pitää luopua. Uuteen elämään sopeutuminen vie aikansa.... ja se että jaksaa tässä päivässä ja arjessa elää ja olla, keskellä eroa, on jo sinällään varsin piinaavaa.
Miehellä on tällä hetkellä varmasti hurjasti ajatuksia päässä, erosta, menneisyydetä, käytännön järjestelyistä rahan ja lasten suhteen. Huoli miltä lapsista tuntuu....
Koita jaksaa ajatella asioita tämän miehen silmin. Hänen elämänsä on menossa kokonaan uusiksi.... Ja siitä kaikesta vanhastakin pitää päästä yli. Miettiä miksi näin kävi ja mikä meni vikaan. Tämä ei tarkoita että pitäisi haikaille entisen perään, vaan sitä, että pystyisi aloittamaan uuden elämän ehjältä pohjalta, menneisyytensä kanssa pitää olla sinut.
Koita jaksaa tukea häntä, kerro hänelle kuinka paljon hänestä välität. Kerro että sinusta tuntuu piinaavalta odottaa, mutta että koska aidosti välität hänestä, olet valmis odottamaan.
Älä kuitenkaan odota loputtomiin.... Mutta siihen saakka toivon sinulta kärsivällisyyttä kun eroprosessi on oikeasti ohi, tavarat jaettu, huoltajuudesta ja lasten tapaamisista ym. sovittu.
Tässä mitataan myös se, kuinka paljon hänestä oikeasti välität. Jos välität tarpeeksi, jaksat....
Voimia teille kaikille !
Kiitos paljon... Jotenkin vaikka nuo asiat tiedostaa, on selkeämpi lukea ne jonkun toisen kertomana.
Vaikeaa ja piinaavaa tämä onkin, mutta olen kyllä vakuuttunut että sen arvoista se on. Yritän kovasti ajatella asiaa hänen kannaltaan, mutta ongelma onkin se etten ole itse ollut lähelläkään samanlaisessa suhteessa koskaan.. En siis oikein voi tosiaan tietää miltä hänestä oikeasti tuntuu ja mitä hänen mielessään liikkuu. Kertoohan hän toki niistä asioista, mutta siltikään sitä nyt ei voi ymmärtää kun ei ole mitään samantapaista kokenut..
Niin ja sitten vielä ihan käytännön vinkkejä, joista toivottavasti olisi sinulle apua...
Muista että vain sinä ites tiedät mitä tuota miestä kohtaan tunnet. On vamasti 'ystäviä' jotka ilmaisevat epäilynsä koko teidän tulevasta suhteesta. Älä kuuntele heitä... tai oikeastaan, kuuntele heitä, mutta päätä itse mitä haluat.
Ikävän karkoitusta ja pahan olon ja ikävän poistoa.. ?
Kirjoita päiväkirjaa, johon purat sitä pahaa oloa, epävarmuutta, ikävää... Kirjoita vaikka haikeita rakkausrunoja...
Miehen eroprosessia et voi nopeuttaa, jo juridisestikin avioerossa on aika, jolloin ero käytännössä astuu voimaan. Se mitä voit tehdä, on koittaa löytää itsellesi tekemistä, sellaista joka veisi ajatukset pois siitä miehestä... Että saisit sen jäytävän ikävän taka-alalle...
Uusi harrastus? Kavereiden tapaamista? Tiedän että odottavan aika on ihan hemmetin pitkää, mutta se kuluu nopsemmin kun on jotain tekemistä !
Lue kirjaa, siivoa, lenkkeile, ihan mitä vaan, joka auttaa siihen negatiiviseen oloon... Tottakai sitä voi myös haaveksi tulevaisuudesta...
Tsemppiä !
Kiitos vielä kerran sinulle! Ihana lukea palautetta joka on asiallista ja oikeasti hyvää!