Olen 32-vuotias sinkkunainen. Pelimiehiin ja omaan vanhanaikaisiin treffitottumuksiini kyllästyneenä (ja suoranaista puutetta kärsineenä...) päätin ottaa uudenlaisen roolin miehiin tutustumisessa. Tavoitteena on olla tuntematta morkkista yhden yön jutuista, olla masentumatta pieleen menneistä pitkään viritetyistä deittikuvioista ynnä muuta aikaisemmin niin tavallista.
Uusi suorasukainen suhtautuminen tuntuu kiinnostavan moniakin miehiä, mutta hämmästyttävää kyllä jonossa ovat taas ne pelimiehet. Nykyään kiinnitän enemmän huomiota hieman hiljaisempiin kavereihin, jotka tuntuvat olevan imarreltuja saamastaan huomiosta. Olen estotta kehunut näitä miehiä ja parille osoittanut selkeästi kiinnostukseni uusiinkin treffeihin, seksillä tai ilman riippuen vähän tilanteesta. Olen antanut ymmärtää, että edellytän myös vastapuolelta suoraviivaista ja rehellistä näkemystä siitä, mikä on olevan seuraava siirto (eli mitä missä milloin seuraavan kerran kun nähdään). En ole salannut sitä, että haluan perheen, tavallista elämää ja hellyyttä. Hellyyttä annan itsekin yllin kyllin, jos sille asteelle olemme edenneet.
Mutta sitten se tapahtuu taas. Vastapuoli joko heittäytyy täysin passiiviseksi tai rupeaa hankalaksi -- eli kiinnostus lakkaa. Tapaamisia on vaikea sopia jne... Mitä ihmettä nämä tyypit rupeavat yhtäkkiä säikkymään? Vieläkö kolmekymppiset miehet jaksavat ahdistua siitä, että vastapuoli ilmaisee itseään avoimesti ja kertoo tavallisille ihmisille tyypillisistä haaveistaan. Ja onko suurin osa hiljaisistakin miehistä jälleen kerran niitä pelimiehiä?
No, onneksi en tarvitse omaa miestä perheen perustamiseen. Mutta hauskempihan se olisi miehen kanssa. Olisi kivaa jakaa elämänsä jonkun kanssa. Ulkonäöstä tuskin on kysymys. Petipuuhistakin tykkään, saan jopa orgasmeja, enkä ole seksin suhteen mikään moraalisaarnaaja. Fiksuksi ja sieväksi kehuttu. Ilmeisesti multa puuttuu se jokin, joka saa miehen pitämään naisen itsellään kauemmin kuin kaksi kuukautta.
Tulipa aikamoinen tilitys. Neuvot alkaa käydä vähiin, kun tuosta miessukupuolen ajatuksen juoksusta on yrittänyt selkoa ottaa. On kuulkaa ravattu harrastuksissa, nettipalstoilla ja baarissa, että en tiedä mikä sitten olisi se toimiva tapa löytää mitään pysyvämpää. Luulin, että se säätäminen olisi jäänyt tuonne kaksikymppisten elämänvaiheeseen, vaan taisinpa erehtyä.
Uusi suorasukainen suhtautuminen tuntuu kiinnostavan moniakin miehiä, mutta hämmästyttävää kyllä jonossa ovat taas ne pelimiehet. Nykyään kiinnitän enemmän huomiota hieman hiljaisempiin kavereihin, jotka tuntuvat olevan imarreltuja saamastaan huomiosta. Olen estotta kehunut näitä miehiä ja parille osoittanut selkeästi kiinnostukseni uusiinkin treffeihin, seksillä tai ilman riippuen vähän tilanteesta. Olen antanut ymmärtää, että edellytän myös vastapuolelta suoraviivaista ja rehellistä näkemystä siitä, mikä on olevan seuraava siirto (eli mitä missä milloin seuraavan kerran kun nähdään). En ole salannut sitä, että haluan perheen, tavallista elämää ja hellyyttä. Hellyyttä annan itsekin yllin kyllin, jos sille asteelle olemme edenneet.
Mutta sitten se tapahtuu taas. Vastapuoli joko heittäytyy täysin passiiviseksi tai rupeaa hankalaksi -- eli kiinnostus lakkaa. Tapaamisia on vaikea sopia jne... Mitä ihmettä nämä tyypit rupeavat yhtäkkiä säikkymään? Vieläkö kolmekymppiset miehet jaksavat ahdistua siitä, että vastapuoli ilmaisee itseään avoimesti ja kertoo tavallisille ihmisille tyypillisistä haaveistaan. Ja onko suurin osa hiljaisistakin miehistä jälleen kerran niitä pelimiehiä?
No, onneksi en tarvitse omaa miestä perheen perustamiseen. Mutta hauskempihan se olisi miehen kanssa. Olisi kivaa jakaa elämänsä jonkun kanssa. Ulkonäöstä tuskin on kysymys. Petipuuhistakin tykkään, saan jopa orgasmeja, enkä ole seksin suhteen mikään moraalisaarnaaja. Fiksuksi ja sieväksi kehuttu. Ilmeisesti multa puuttuu se jokin, joka saa miehen pitämään naisen itsellään kauemmin kuin kaksi kuukautta.
Tulipa aikamoinen tilitys. Neuvot alkaa käydä vähiin, kun tuosta miessukupuolen ajatuksen juoksusta on yrittänyt selkoa ottaa. On kuulkaa ravattu harrastuksissa, nettipalstoilla ja baarissa, että en tiedä mikä sitten olisi se toimiva tapa löytää mitään pysyvämpää. Luulin, että se säätäminen olisi jäänyt tuonne kaksikymppisten elämänvaiheeseen, vaan taisinpa erehtyä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta sinä teet kaiken ihan oikein. En voi korostaa liiaksi sitä, miten tärkeää on naisen aloitteellisuus ja suoruus!
Anna miehen kuitenkin nauttia kyydeistä ja tutustu rauhassa. Eri miehille on todennäköisesti ihan eri syyt mikseivät halua vakavaa suhdetta kanssasi.
Pelimiehet ovat tyrkyllä, koska heillä on vähiten menetettävää, joten he lähestyvät sinua rohkeimmin. Siksi onkin täysin oikein ja viisasta kiinnittää huomio niihin hiljaisempiin hemmoihin.
Aploodit! Noin järkevää tekstiä saa tällä palstalla harvoin lukea. Jatka vain yrittämistä.
Koita salata seksiviettisi. Kunnon miehet haluavat panostaa kyllä suhteisiin täysillä mutta voivat säikähtää menevän oloista naista joka on valmis sänkyynkin nopeasti. Sinällään en kannata myyttiä siitä että nopeasti sänkyyn meneminen karkottaa miehet. Se karkottaa vain silloin jos ei alunperinkään ollut muuta mielessä kuin seksi. Mutta jotkut säikäyttää se, koska mies voi ajatella olevansa liian hiljainen ja tylsä ja että nainen jättää ja pettää ensimmäisen tilaisuuden tullen kun on niin menevä ja halukas.
Ensinnäkin--toimi hieman hillitymmin koska suoralla toiminnalla saat pian maineen ns halvasta naisesta jolle kelpaa ressukat ja pelimiehet ja kaikkia siltä väliltä(näin ei toki ole mutta sana kiertää) Jos löydät miehen ja vastapuoli kiinnostuu niin etene hieman hitaammin ja anna miehen tehdä myös aloitteita..Ne miehet pelkää syöjättäriä ja varsinkin ne JUOKSEE KARKUUN jos alat perheenperustamis-juttuja lyhyen tuttavuuden jälkeen puhua...toki jos hyvä tuuri käy joku voi palavasti rakastua ja pian huomaat istuvasi pahoinvoivana neuvolan odotusaulassa pienokaista odottaen:)
Eli täytynee edelleen tottua siihen, että se on syteen tai saveen tälläkin taktiikalla... Erona on vain se, ettei tarvitse kärsiä yli vuoden mittaisista selibaateista!
Tota vauvakorttia en kyllä hirveästi esittele. Yritän antaa vain itsestäni kuvan, että olen tavallinen ihminen, joka haaveilee tavallisesta elämästä. Ne asiat pyrin ujuttamaan rivien väliin enkä niinkään tykittämään näkemyksiäni tulevaisuuden suunnitelmista. Vauvakuumeen ajattelin joskus sitten hoitaa tavalla tai toisella, enkä kasata sitä painetta uuden miestuttavuuden niskaan.
Juoruiluun ja maineen menettämiseen en osaa vastata mitään. Faktisesti ottaen siihen ei ole syytä, sen verran hiljaista on viime vuodet miesrintamalla ainakin seksin osalta pitänyt ihan vaan omaa vanhanaikaisuuttani. ;) Tapaamani miehet eivät ole samoista piireistä ja paikkakunnilta. Olen asunut väliin myös ulkomailla, mutta jalat ovat tukevasti kotimaassa ja olen tapaillut lähinnä suomalaisia miehiä. Mutta joo kyttäysjahti alkoi kerta kaikkiaan kyllästyttää ja otin toiminnan linjan. En vaan jaksa esittää mitään mysteeriä, jota jonkun pitäisi piirittää ja jahdata. Sanon jos olen kiinnostunut, ja jos en ole, niin en anna mitään ymmärtää.
Kiitos kivoista kommenteista!
Nainen antaa vihjeen itsestään ja mies toteuttaa tapaamiset.
Itseäni mietityttää se että voiko miehelle osoittaa hellyyttä ja rakkautta ilman et mies hyväksikäyttää sitä pornotilaisuutena.
Tähän voi ja pystyy vain rehellisesti vastaamaan, että se riippuu miehestä. Joskin jos kysymys on suunnattu kaikkiin suuntiin, on suora vastaus kyllä.
Kyl se mieskin osaa pelästyy nopeutta ja ennen kaikkea tuota suoraa tyyliä.
Mut itte painin naisten kanssa samassa ongelmassa.
Kait 30:pisenä on oppinut jos varovaiseks se ihastuminen ja
rakastuminen on täl iäl vähän...toista kaliberii ku nuorempana.
Kuulostat munahaukalta.
Petiin ihan kiva nainen, mutta vakavaan suhteeseen ei.