Olen umpikujassa, olemme seurustelleet miesystäväni kanssa kohta 3 vuotta. Rakastan häntä todella paljon ja hän minua, olemme kummatkin olleet uskollisia ja rakastavia koko suhteen ajan, kaikki toimii muuten ihan hyvin, mutta mies ollut työtön koko seurustelumme ajan, sivarikin jäi kesken, hän on usein rahaton ja laskuja on mennyt ulosottoon. Hän haluaa ansaita elantonsa musiikilla vielä joku päivä ja siksi ei keskity muuhun työhön kun musiikkiin ja säveltämiseen, hän on lahjakas muusikko, mutta riitelemme asiasta usein, haluisin miehen joka käy töissä ja jolla on säännöllinen päivärytmi. Olemme myöskin jo kerran asuneet yhdessä, mutta homma päättyi omasta toimestani mieheni boheemin elämäntyylin takia, valvoo yöt ja nukkuu päivät. Hänelle myöskään siisti koti ei tarkoita mitään kun minä taas tykkään pitää paikat siistinä. Muuten hän on ihana, huomioon ottava, erittäin kiltti ja huumorintajuinen. Tuleeko tästä mitään, olenko liian pinnallinen, olemmeko liian erilaisia, vai annanko hänelle aikaa aikuistua? Hän on vasta 21 ja minä täytän pian 26. Olemme keskustelleet näistä asioista lukemattomia kertoja, mutta en tunnu saavan mielenrauhaa. Tiedän myöskin itse välillä vaativani liikaa, haluaisin muuttaa takaisin yhteen, mutta mies ei uskalla sillä pelkää saavansa lähtöpassit taas.
Umpikuja! Kohtalotovereita?!
Vaativako??
4316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen nyt aika ilkeä, mutta miehesi vain käyttää sinua hyväkseen (ehkä tietämättään). Hän saattaa rakastaa sinua, mutta hänen elämänsä pyörii hänen itsensä ympärillä. Jos hän olisi oikeasti lahjakas muusikko, niin hän olisi jo töissä musiikin parissa. Tosi hyvä, että ette asu yhdessä eikä kannata muuttaakaan, siinä miehesi on oikeassa. Musiikin alaltakin löytyy monenlaista työtä, jossa on säännöllinen rytmi.. Mieti tarkkaan, haluatko todella olla hänen kanssaan..
Aloitin äsken oman ketjuni, olen siinä mielessä samantyyppisessä tilanteessa, että kysyn itseltäni samoja kysymyksiä kuin sinä. Olemmeko liian erilaisia? En tiedä, miten sellainen suhde voi toimia, kun aina tulee ristiriitoja, ja riidan aiheita, juurikin tuo siivous, raha, elämänrytmi.. En osaa neuvoa sinua kun itsekin kaipaan neuvoja, mitkä asiat suhteessa sitten ovat sellaisia välttämättömiä ja mitä voi katsoa läpi sormien? Mutta sen voin sanoa, että koska pohdit suhteenne toimivuutta, älä haaveile yhteenmuutosta vielä. Sinulla on hyvä tilanne sillä voit ottaa tarvittaessa konkreettista etäisyyttä, jotta voit miettiä asoita hieman objektiivisemminkin. Ensin mieti vielä, sitten tee siirtoja.
toista ei voi muutta,vain itseään. Veljeni on ns. taiteilija. Normi työ ei luonnistu,ei avioliitto,ei lasten tuoma vastuu. Viina maistuu välillä. Ihme haihattelija. Mun on pakko käydä töissä,elättää itseni ja lapseni ja en voi olettaa että vanhemmat maksavat ikävät laskuni. Että voin sanoa ettei tule muuttumaan. Veljeni halveksii minun elämääni,töissä on kuitenkin pakko tehdä. Lapsiaan tapaa kun sopii hälle ja silloinkin tyyliin leikkikää kiltisti keskenänne että isä saa luoda rauhassa. Onneksi lapsilla on hyvä ja rakastama isäpuoli ja hyvä elämä. Veljelläni on taiteilija tyttöystävä,joka ilmeisesti ymmärtää kuinka vaikeaa se taiteilijana oleminen on. Toivottavasti eivät lisäänny koskaan. Eli jos siedät persaukista nahjusta nurkissasi niin parasta vaan hyväksyä hänet sellaisenaan.
Päivätyössä ja säännöllisessä päivärytmissä ei muuten ole mitään hienoa,se on vaan tylsää eikä vaan sovi kaikille.
Miestä et pysty muuttamaan etkä saa häntä menemään päivätöihin.Ja vaikka saisitkin,niin miehesi olisi todennäköisesti onneton ja tekisi sen vaan sinun mieliksesi.Mutta,miehesi tekee nyt just sitä mitä itse rakastaa ja missä on lahjakas ja se on loppujen lopuksi ainoa asia millä on merkitystä.Joo,miehesi on vielä nuori ja aikuistuu ehkä aikanaan,mutta mitään 8-17 ihmistä tuskin tulee.
Jos todella rakastat miestäsi ja haluat olla hänen kanssaan niin opettelet sietämään hänen tapansa elää.