Oon tässä puolisen vuotta ollut yhden miehen kaa. On kaikin puolin ihana mies, huomioi minua, tuo kukkia ym, on romanttinen. Ollaan myös hirveän samanlaisia, tykätään samoista jutuista ja harrastetaan samoja asioita. Unelmamies.
Ongelmana on suhteen eteneminen. Ollaan kolmenkympin hujakoilla molemmat, ja sitä jo toivoisi vähän tiiviimpää yhteisolemista tässä iässä. Me nähdään noin joka toinen päivä, sama tahti on ollut melkein alusta asti. Sen takia ei nähdä useammin, kun tälle miehelle on hirveän tärkeetä, että on omaa aikaa, että saa olla ihan yksin. No, ihan fiksu ajatus, kyllä mäkin haluan olla välillä yksikseni, mutta että ihan joka toinen päivä omaa aikaa? Eikö suhteen alussa pitäisi haluta olla jatkuvasti yhdessä?
Toinen juttu, mikä häiritsee, on se että mies ei ole halunnut kertoa vanhemmilleen meistä. Kaverit olen kyllä tavannut, ja se on tavannut mun kavereita. Hänen vanhempansa asuvat tässä n 100 km päässä, ja hän käy siellä 1-2 kertaa kuussa. Sanallakaan ei ole musta puhunut, ei edes puhelimessa. Mun vanhemmat asuu 400 km päässä ja mä olen kertonut niille jo aikoja sitten puhelimessa... Eikö tässä vaiheessa jo olisi aika kertoa?
Mua mietityttää, että onko sillä joku sitoutumiskammo, vai eikö se vaan tykkää musta tarpeeksi? Taustoista sen verran, että mies on ollut edelliset 4v sinkkuna. Onko se vaan tottunut olemaan yksin? Pitäisikö mun vaan olla kärsivällinen ja antaa sille aikaa, vai olla huolissaan siitä, että eikö se tykkää musta tarpeeksi?
Ongelmana on suhteen eteneminen. Ollaan kolmenkympin hujakoilla molemmat, ja sitä jo toivoisi vähän tiiviimpää yhteisolemista tässä iässä. Me nähdään noin joka toinen päivä, sama tahti on ollut melkein alusta asti. Sen takia ei nähdä useammin, kun tälle miehelle on hirveän tärkeetä, että on omaa aikaa, että saa olla ihan yksin. No, ihan fiksu ajatus, kyllä mäkin haluan olla välillä yksikseni, mutta että ihan joka toinen päivä omaa aikaa? Eikö suhteen alussa pitäisi haluta olla jatkuvasti yhdessä?
Toinen juttu, mikä häiritsee, on se että mies ei ole halunnut kertoa vanhemmilleen meistä. Kaverit olen kyllä tavannut, ja se on tavannut mun kavereita. Hänen vanhempansa asuvat tässä n 100 km päässä, ja hän käy siellä 1-2 kertaa kuussa. Sanallakaan ei ole musta puhunut, ei edes puhelimessa. Mun vanhemmat asuu 400 km päässä ja mä olen kertonut niille jo aikoja sitten puhelimessa... Eikö tässä vaiheessa jo olisi aika kertoa?
Mua mietityttää, että onko sillä joku sitoutumiskammo, vai eikö se vaan tykkää musta tarpeeksi? Taustoista sen verran, että mies on ollut edelliset 4v sinkkuna. Onko se vaan tottunut olemaan yksin? Pitäisikö mun vaan olla kärsivällinen ja antaa sille aikaa, vai olla huolissaan siitä, että eikö se tykkää musta tarpeeksi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Fiksut ihmiset ei puolen vuoden tuntemisen jälkeen kyllä saman katon alle muuta. Hienoa, että mies pitää huolen myös siitä, että saa välillä omaakin aikaa. Mikä sua tuossa oikeesti mättää? Etkö luota mieheen?
Sulla varmasti jo biologinen kello tikittää kovasti, haluaisit miehen ja perheen. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole valmiita sitoutumaan heti tuollaiseen. Mies on ollut sinkkuna neljä vuotta ja varmasti on jo tottunut yksin olemiseen.
Anna hänelle aikaa ja nauti saamastasi hyvästä kohtelusta. Mulle sopis juuri tuollainen suhde, ettei aina olla kuin paita ja peppu.
No eiköhän se yhteen muuttamisen aikataulu ole jokaiselle parille omanlaisensa. Ei ole olemassa mitään sääntöä siitä, koska saa ja koska vielä ei saa muuttaa yhteen.
Muutettiin yhteen kolmen kuukauden seurustelun jälkeen, nyt neljä vuotta takana yhteiseloa ja onnellisia ollaan.
Mutta aloittajalle: tuo hänen pitkä sinkkukautensa voi olla juurikin se pääsyy; mies on tottunut olemaan ja menemään ja ei välttämättä edes kaipaa kovin kiinteää suhdetta. Juttele hänen kanssaan tai yritä saada häntä aluksi tapailemaan hiukan useammin ja kysele vaikka vanhemmista, josko saisit mennä hänen mukaansa tms. Minusta hiukan outoa, että ei ole kertonut vanhemmillee. Kyllä se yleensä on se tosissaan olemisen merkki. Toisaalta, ovatko he aikaisemminkaan jakaneet kyseisiä asioita keskenään?
Ei tässä yhteenmuuttamisesta oo kukaan puhunutkaan... :)
Niin en tiedä onko se vanhemmille kertomatta jättäminen sitten siitä kiinni ettei ole tosissaan... Ihan alussa mies puhui sen jälkeen kun oli käynyt vanhemmillaan, että olisi tehnyt mieli kertoa minusta, mutta MINÄ olin silloin se joka sanoi että otetaan nyt ihan rauhassa. Ehkä se oli virhe. Nyt kun olen joskus jotain kysynyt siitä, on mies sanonut, ettei ole ollut sopivaa hetkeä. En sitten tiedä. Ehkä se todellakin on niin, ettei vain ole ollut sopivaa hetkeä.
Jotenkin mä tahtoisin vielä uskoa, että mies on tosissaan. On se sanonut, että haluaa olla mun kanssa vielä pitkään.