Kokoajan tulee katottua töissä, vapaalla, netissä jne. kumppania itselle.
Toisaalta kun ei noi puhelahjat ole parhaasta päästä ja heti iskee
kauhea jännittäminen/ahditus päälle jos haluaisi tutustua vastakkaiseen
sukupuoleen. Netissäkin on yhtä vaikeata vaikka ehkä netin pitäisi sopia
ujolle paremmin. Toisaalta tykkään kyllä mieluiten livenä jutella mutta
se ahdistaa jne. Kovasti haluaisi tutustua ja olla sosiaalisempi, tahtoo
vaan aina jokin ihme muuri tiellä :(
Toisaalta kun ei noi puhelahjat ole parhaasta päästä ja heti iskee
kauhea jännittäminen/ahditus päälle jos haluaisi tutustua vastakkaiseen
sukupuoleen. Netissäkin on yhtä vaikeata vaikka ehkä netin pitäisi sopia
ujolle paremmin. Toisaalta tykkään kyllä mieluiten livenä jutella mutta
se ahdistaa jne. Kovasti haluaisi tutustua ja olla sosiaalisempi, tahtoo
vaan aina jokin ihme muuri tiellä :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kohta joku nainen tulee kertomaan, että ei se hakemalla löydy! Elät vain omaa elämääsi ja asiat hoituvat omalla painollaan.
Niin se ei tosin miehillä mene.
Kuinkas hyvin on toiminut tuo veren maku suussa epätoivon vimmalla etsiminenkään?
No on se silti totta, että sellaisia "tapasin sattumalta unelmieni kumppanin" -juttuja tapahtuu lähinnä naisille. Jos mies on passiivinen, eikä lähesty naisia, niin ilman jää, jos ei sitten ole niin erikoisen komea, että naiset "vahingossa eksyvät" miehen juttusille.
No veri ei saa turskahtaa suusta, eikä epätoivo saa näkyä, mutta jotain tarttee tehrä.
Olen passiivinen nainen ja en ole etsinyt ketään, mutta lukuisia tapauksia on siitä, että olen tavannut miehiä jotenkin "sattumalta" ja "kun vähiten odotin", eli ei mistään tällaisista perinteisistä iskemispaikoista. Mutta kun tarkemmin ajattelee niin mieshän on ollut näissä tapauksissa se lähestyjä. Eli, kyllä, oikeassa olette, naisia lykästää kun itse ei tarvitse tehdä mitään ;)
Olen myös aika passiivinen nainen,mutta en ole oikeastaan tavannut miehiä missään sattumalta. Baarissa lähinnä ovat tulleet juttelemaan/tai itse olen mennyt. En ole löytänyt miehiä etsimällä,odottamalla,unohtamalla,silloin kun sitä vähiten on odottanut enkä myöskään silloin kun kaikkein eniten olisi kaivannut.
Enpä tätä menoa taida tavata ketään :(
Tuo on niin totta. Tulee tarkkailtua ympäristöä sillä silmillä, että kokonaisuus, sormus, kemiat, jne. mutta usein kiinnostun vääristä miehistä. He eivät ole kiinnostuneita tai ovat varattuja. Sitten taas minua lähestyvät miehet ovat arkoja tai en ole kiinnostunt.
Kolmeen vuoteen ketään löytänyt etsinnöistä tai etsimättömyydestä huolimatta.
Paras tapa on pitää viilipytty päässä ja avoimesti elellä vapaana samalle kuitenkin hakien aktiivisesti.
Kannattaa ehdottomasti oppia sitä rentoutta että flirttailee ihan huolettomasti ja ei ota suhteita tosissaan.
OHO, sanoinko minä tuon ääneen.
Koska näin se vain menee että vaikka kuinka naiset sanoo että haluaa vakavan suhteen niin eivät he sitä silloin alussa OIKEASTI HALUA.
He haluavat flirttiä ja kivan mukavan ROMANSSIN.
Tuosta voi sitten ajan kanssa kehkeytyä parisuhde.
Itseasiassa pahinta on se että jos nainen sanoo haluavansa "vakavan parisuhteen koska silloin hänen kriteerinsä yleensä miehelle ovat pilvissä jonka päälle vielä pitää tulla entistä voimakkaampi romanssi.
Yleensä tuo vakavamman parisuhteen haku alkaa 25- ikävuoden jälkeen lähempänä 30-vuotiasta jolloin naisten kriteerit miesten suhteen alkaa nousta entisestään.
Ellei sitten nainen ole ns. hylkiö materiaalia eli vakavasti ylipainoinen tai todella pahasti estynyt jne.
Epätoivo ja liika yrittäminen näkyy kauas. Toisaalta missään nimessä ei kannata olla passiivinen tai toisaalta etsiä jotenkin "hassun mukavasti" kaveripohjalta naisista kumppania. Silloin ei naisten tunteet syty.
Eli samalla rento, huoleton ja myös sitten itsevarma määrätietoinen romanssin hakija. Sellainen mies pärjää.
Harmi kun en ole sellainen vaan tällainen harkitsevainen itsenäinen tyyppi, joka jos muuten kelpais niin ulkonäkö ei ole tarpeeksi seksikkään miehekäs.
Sulle vain harjoitusta ja pyri tilanteisiin naisten kanssa niin supliikkikin sujuu sitten varmaan paremmin. Itselläkin ruosteessa livetilanteissa kun en vähään aikaan ole joutunut sellaisiin tilanteisiin.
Niinno. Elelee vain kevyesti ja jos jotain kohdalle sattuu niin ottaa sen päivä kerrallaan ja katso mitä kehittyy. Nauttii vain hetkestä liikoja odottamatta. Tosin nuorena ja lapsettomana helpompi heittäytyä kun ikää jo karttuneena yksinhuoltajana jolla todella vähän aikaa kehittää romansseja ja arvokkuuskin pitäisi säilyttää ettei hupakoksi nimitetä. Mikä sitten on hyvä?
Jokaisella omat intressit asioille.
Kokeilin lähestyä netin kautta erästä... saa nähdä vastaako...