Olen nyt tapaillut vähän aikaa yhtä miestä. Ja todellakin vain vähän aikaan eli noin reilun viikon. Viikon aikana olemme nähneet melkein joka päivä, kun molemmilla on ollut aikaa ja halua. Siihen nähden olen itsekin todella ällistynyt, miten nopeasti asiat etenevät. Ehkä jopa liiankin nopeasti, mutta toisaalta minua ei haittaa kun koko ajan tuntuu niin hyvältä. Mieheltä en ole ehtinyt asiaa kysäistä, vaikka olemme ehtineet jutella jopa aika kipeistäkin asioista.
Olemme suudelleet ja nukkuneet yhden yön samassa sängyssä. Seksiä ei ole ollut. Kumpikin on selkeästi ihastunut ja suhteen lopullinen virallistaminen parisuhteeksi tuntuu olevan vain ajankysymys. Kuitenkin tänään mies kehoitti minua harkitsemaan tarkkaan minkälaisen ihmisen kanssa olen yhdessä.
Vastasin ensimmäiseen kysymykseen vitsillä ja sen jälkeen kerroin miehen olevan juuri sopiva minulle ja haluan olla vain hänen kanssaan. Mies kehoitti uudestaan tosissaan harkitsemaan, mistä ymmärsin ettei kyseessä ollut vitsi tai ihastuneen tapa saada toinen puhumaan tunteistaan. Keskustelu jäi siihen, kun hämmennyin niin pahasti.
Onko mies itse epävarma minun suhteeni, mutta ei kehtaa kertoa sitä minulle? Vai pelkääkö hän, että lähden lätkimään ekan vaikean paikan tullessa? Mies sairastaa vaikeaa tautia, johon ei ole parannuskeinoa. Hän kuitenkin kykenee lääkityksen voimin elämään täysin normaalia elämää, mitä nyt joskus joutuu viettämään muutaman viikon sairaalassa taudin pahentuessa hetkeksi. Itseäni hänen tautinsa ei haittaa. Tiedän kykeneväni olemaan hänelle tukena ja kestämään hänen sairautensa. Minulla on lähipiirissä ollut koko elämäni muutama pitkäaikaissairas, joten taudit ja sairaudet eivät pelota minua tai saa minua lähtemään. Mies on myös tautinsa takia työtön ja vähissä varoissa. Itse olen töissä ja tienaan yhden ihmisen elämiseen ihan mukavasti. Haittaakohan miestä tämä? Itseäni asia ei haittaa, kun tiedän työttömyyden johtuvan hänen taudistaan eikä laiskuudesta.
En ole tuntenut näin pitkään aikaan kuin nyt. Heti kun tutustuin mieheen minulle tuli tunne, että olen tuntenut hänet koko ikäni. Olen aina kyennyt olemaan hänen kanssaan täysin oma itseni ja luottamaan häneen, mitä en pysty tekemään kovin monen ihmisen kanssa.
Joten minua jopa hieman loukkasi hänen kehoituksensa harkitsemaan. En oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Pitää hetken aikaa hiljaisuutta? Istuttaa mies alas ja kertoa hänelle kaikki mitä edellä kirjoitin? Kysyä miksi hän totesi noin?
Olen nyt viikon verran reissussa ja pääsen näkemään miestä vasta ensi viikolla. Pitäisikö siihen asti pitää puhelinhiljaisuutta ja kun lopulta tapaamme ottaa asia puheeksi sopivan hetken tullessa?
Olemme suudelleet ja nukkuneet yhden yön samassa sängyssä. Seksiä ei ole ollut. Kumpikin on selkeästi ihastunut ja suhteen lopullinen virallistaminen parisuhteeksi tuntuu olevan vain ajankysymys. Kuitenkin tänään mies kehoitti minua harkitsemaan tarkkaan minkälaisen ihmisen kanssa olen yhdessä.
Vastasin ensimmäiseen kysymykseen vitsillä ja sen jälkeen kerroin miehen olevan juuri sopiva minulle ja haluan olla vain hänen kanssaan. Mies kehoitti uudestaan tosissaan harkitsemaan, mistä ymmärsin ettei kyseessä ollut vitsi tai ihastuneen tapa saada toinen puhumaan tunteistaan. Keskustelu jäi siihen, kun hämmennyin niin pahasti.
Onko mies itse epävarma minun suhteeni, mutta ei kehtaa kertoa sitä minulle? Vai pelkääkö hän, että lähden lätkimään ekan vaikean paikan tullessa? Mies sairastaa vaikeaa tautia, johon ei ole parannuskeinoa. Hän kuitenkin kykenee lääkityksen voimin elämään täysin normaalia elämää, mitä nyt joskus joutuu viettämään muutaman viikon sairaalassa taudin pahentuessa hetkeksi. Itseäni hänen tautinsa ei haittaa. Tiedän kykeneväni olemaan hänelle tukena ja kestämään hänen sairautensa. Minulla on lähipiirissä ollut koko elämäni muutama pitkäaikaissairas, joten taudit ja sairaudet eivät pelota minua tai saa minua lähtemään. Mies on myös tautinsa takia työtön ja vähissä varoissa. Itse olen töissä ja tienaan yhden ihmisen elämiseen ihan mukavasti. Haittaakohan miestä tämä? Itseäni asia ei haittaa, kun tiedän työttömyyden johtuvan hänen taudistaan eikä laiskuudesta.
En ole tuntenut näin pitkään aikaan kuin nyt. Heti kun tutustuin mieheen minulle tuli tunne, että olen tuntenut hänet koko ikäni. Olen aina kyennyt olemaan hänen kanssaan täysin oma itseni ja luottamaan häneen, mitä en pysty tekemään kovin monen ihmisen kanssa.
Joten minua jopa hieman loukkasi hänen kehoituksensa harkitsemaan. En oikein tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Pitää hetken aikaa hiljaisuutta? Istuttaa mies alas ja kertoa hänelle kaikki mitä edellä kirjoitin? Kysyä miksi hän totesi noin?
Olen nyt viikon verran reissussa ja pääsen näkemään miestä vasta ensi viikolla. Pitäisikö siihen asti pitää puhelinhiljaisuutta ja kun lopulta tapaamme ottaa asia puheeksi sopivan hetken tullessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos sinusta tuntuu, että olet tuntenut hänet aina niin etkö voi puhua hänelle kaikesta? Ja kannattaako se nyt viikon jälkeen alkaa vakavista asioista puhumaan? Aika kyllä näyttää mitä tapahtuu.
Pidä vain yhteyttä, mutta tosissasi mieti. Mies on oikeassa, pitkäaikaissairaus ei ole helppo, hän ei halua kantaa syyllisyyttä eikä ruveta vedättämään ta harkitsemattomaan suhteeseen sen vakavammin, yrittää välttää kolhuja. No, elämässä ei kolhuilta välty, mutta yritä ymmärtää: kyse ei nyt ole sinusta sillä tavalla, että sinulla olisi kovin suurta oikeutta loukkaantua. Kyse on hänestä, sairaudesta ja siitä, että sinun pitää harkita. Opettele empatiaa, mieti miltä itsestäsi tuntuisi: jos tilanne olisi toisinpäin. Kehottaisit itsekin harkitsemaan, vai?
Kysy vain miksi hän haluaa niin harkintaa ja mitä hän pelkää, voitte saada hyvää keskustelua aikaiseksi, et voi silti lukea hänen ajatuksiaan tai hän sinun. Se pitäisi aina muistaa, se että tuntuu, että olet tuntenut hänet koko ikäsi, ei tarkoita, että olet. Siis keskustelkaa tästä ja kerro omat tunteesi ja ajatuksesi.
Älä pidä mitään typeriä, laskelmoituja hiljaisuuksia, vaan elä ja pidä yhteyttä, ja ota asia puheeksi heti kun näette: sopivia hetkiä ei elämässä vaan tule.
Ei ole helppoa olla sairas ja jos nyt yhtään mietit, mitä pelko tarkoittaa, silloin kun itse on se sairas osapuoli, niin alat ehkä löytää hieman toisenlaista suhtautumista. Toisen pelkoja voi olla vaikea ymmärtää, kun ei itse niitä omakohtaisesti elä, mutta nyt on paikka opetella.
"Tiedän kykeneväni olemaan hänelle tukena ja kestämään hänen sairautensa."
Ajatus on hyvä, mutta miehellä saattaa olla hieman muita kokemuksia, sillä realismia on se, että monikaan ei sitten lopulta jaksa.
Olet rohkea ihminen ja uskon, että tuolla asenteella te tulette selviämään ja sinä oikeasti jaksat. Minä uskon, että tiedät melko hyvin mihin olette ryhtymässä ja uskon, että jos nyt jo menee hyvin ja noin hyvin, niin varmasti tulee menemään vielä paremmin. Mutta minulla ei olekaan sitä sairautta eikä pelkoa! Joten yritä keskustella siltä pohjalta, toivottavasti asiat onnistuu ja te molemmat uskallatte elää :)
Onnea rakkkauteen!
"Mies on oikeassa, pitkäaikaissairaus ei ole helppo, hän ei halua kantaa syyllisyyttä eikä ruveta vedättämään ta harkitsemattomaan suhteeseen sen vakavammin, yrittää välttää kolhuja. No, elämässä ei kolhuilta välty, mutta yritä ymmärtää:"
Elämässä ei kolhuilta välty, mutta on todella typerää juosta pää edellä seinään uudestaan ja uudestaan vain sillä perusteella että kun elämässä ei kolhuilta välty.
Tämä mies on varovainen koska on huolissaan ja pelkää pettymystä.
Hän joutuu kestämään sairautensa ja sen lisäksi hän ei tahdo tuntea turhaa ylimääräistä kipua mm. menetyksien muodossa johon voi johtaa se että vaikkapa nainen jättää hänet tuosta vain.
Itse sairastan harvinaista perinnöllistä sairautta, jonka vaikutukset elämääni ovat olemassa mutta ei koko elämäni pyöri tämän jutun ympärillä. Se on vain otettava huomioon.
Silti itse olen hyvin heikoilla sen suhteen uutta suhdetta kehitellessä ja voisin hyvinkin kuvitella esittäväni kumppanisi kaltaisen kysymyksen. Tarkoittaisin sillä sitä, että oletko ihan varma että tiedät nyt kaiken olennaisen ja merkittävän siitä miten tuo sairaus vaikuttaa yhteiseen elämäämme ettei sitten vuosien kuluttua siitä syyt löydy erolle tai joka riidan hetkellä se nosteta esiin.
Itse toivoisin suoraa ja avointa puhetta, mutta me ihmiset olemme erilaisia.