mitä teen??

Tutustuin erääseen mieheen, "Janneen", viime keväänä. Janne kertoi ihastuneensa minuun, mutta itse olin parisuhteessa toisen miehen kanssa, joten olimme Jannen kanssa vain ystäviä. Suhteeni kuitenkin kariutui poikaystäväni kanssa, ja syksyllä läksin töiden perässä ulkomaille. Tarkoituksenani ei ollut palata moneen moneen vuoteen takaisin Suomeen, olin jopa jäämässä kokonaan ulkomaille. En pitänyt oikeastaan keneenkään muuhun yhteyttä Suomeen kuin perheeseeni ja Janneen.

Alkutalvesta lähdimme Jannen kanssa viikon lomalle, olin hänet kutsunut sinne YSTÄVÄNÄ. Hän oli käsittänyt väärin, ja luuli, että halusin välillämme tapahtuvan jotain enemmän. Hän halaili ja suukotteli minua, vaikka sanoin haluavani olla vain ystäviä. En halunnut kaukosuhdetta, ja en ollut edes varma palaanko enää Suomeen ollenkaan. Kaikki kuitenkin muuttui loman aikana. Näin kuinka Janneen sattui, kun sanoin haluavani olla vain ystäviä, kun hän kysyi saako suudella minua.

Viimeisenä iltana, kun kävimme nukkumaan, tajusin, että minulla on tunteita Jannea kohtaan, olin ihastunut. Hän kysyi, saako suudella minua, ja olikin jo kimpussani. Olin neitsyt. Kaikki kävi niin nopeasti, ja lopulta makasin hänen sylissään rakasteltuamme. Myös aamulla rakastelimme, ja erotessamme lentokentällä suutelimme pitkään. Itkin koko lennon kotiin.

Joululomalla olin käymässä pikaisesti Suomessa, ja tuolloin tapasimme kahdesti, molemmilla kerroilla rakasteimme. Janne ei kuitenkaan tiedä, että olin neitsyt ja hän on ainoa mieheni, jonka kanssa olen rakastellut.

Olin täysin sekaisin tunteistani, toisaalta halusin olla vain ystäviä toisaalta enemmän. Mutta koska lähdin takaisin ulkomaille töihin, en tarjonnut enemmän. En halunnut, että Janne jäisi turhaan odottamaan minua, vaan että hän jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut välillämme. En halunnut että Janne ajaa onnensa ohi, jos tapaa ihanan tytön, koska odottaa minua. Halusin, että Janne on onnellinen.

Kevään edetessä ikävä tuntui yhä suuremmalta ja suuremmalta ja lopulta päätin tulla takaisin Suomeen. Janne oli oikeastaan ainoa syy, miksi palasin. Muuten minulla ei ollut täällä mitään, ja viihdyin hyvin ulkomaila. Katsoa miten meidän käy. Sain monta työtarjousta ympäri maailmaa, muta en ottanut mitään niistä vastaa, koska halusin Jannen luokse.

Yhteydenpitomme kuitenkin väheni kevään edetessä. Kun kerroin Jannelle palaavani takaisin Suomeen, hän ehdotti heti tapaamista. Nyt olen ollut kolme viikkoa Suomessa, eikä me olla vieläkään päästy tapaamaan. Molemmilla on tosin koulu/työ -kiireitä.. Olimme kuitenkin jo sopineet tapaamisen, mutta Janne perui sen koska oli "vilustunut".

Se miten Janne ehdotteli tapaamista, muisteltaisiin meidän talvista lomamatkaamme, minulle tuli tunne, että Janne haluaa todella olla kanssani. Hän on puhunut yhteiselle kaverillemme, että haluaa tavata minut.

Tänään kuitenkin juttelimme mesessä. Kysyin häneltä, milloin hän haluaisi nähdä. Janne sanoi kyllä, että olisi kiva tavata, mutta se voi olla hankalaa, kun hänellä on mahdollisesti kohta uusi tyttöystävä. Tyttö käy kuulema ihan kuumana häneen, mutta Janne on vähän varovaisempi.

Silloin tajusin olevani todella truly - deeply - madly rakastunut häneen. Tapasimme vasta vuosi sitten, mutta hän tuntee minut paremmin kuin kukaan muu. Hänen kanssaan on älyttömän helppoa olla, ja hän on ainoa, jonka kanssa voin olla täysin oma itseni.

Palasin Suomeen vain Jannen takia, minulla ei ole mitään muuta syytä olla täällä. Mutta hänellä on uusi, jatkoi eteenpäin niinkuin olin toivonut. Nyt haluan hänet takaisin.

Mitä teen?? Menenkö vain hänen ovelleen, kerron tunteistani suoraan, ja annan hänen päättää, miten käy, vai?