Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa noin 5kuukautta. Kun olen mieheni seurassa, tuntuu kuin haluaisin olla siinä aina, kuin olisin missä minun kuulukin olla. Tuntuu etten haluaisi erota koskaan. Mutta kun olemme erossa toisistamme, en edes ikävöi tai ajattele häntä. Mies on puhunut jo minun muuttamisesta hänen luokseen (asumme eri paikkakunnilla). Hän todella rakastaa minua ja olen hänelle kaikki kaikessa. . Hän on todella kiltti ja kaikin puolin hyvä mies. Mutta minua häiritsee omat tunteeni. Suhteemme alussa oli toisin. Odotin innolla tapaamistamme, ajattelin häntä päivin ja öin. Mutta en enää.
Pitääkö tässä erota vai annanko vain ajan kulua ja katson josko tämä menisi ohi?
Pitääkö tässä erota vai annanko vain ajan kulua ja katson josko tämä menisi ohi?
Vastaukset 3
Vanhimmat
no ei minun mielestä kannate erota . Jokainen normaali aikuinen ihminen kaipaa välillä omaa tilaa jopa parisuhteessa. Ja alussahan on aina kaikki kiihkeää ja ihanaa :) Juuri monet parit eroaa sen takia kun arki tulee parisuhteeseen ,hohhoijaa sanon minä ..... arki kuuluu parisuhteeseen ja siksi sen myös on tultava siihen
Jos ei tunnu enää miltään, niin luultavasti kyse on alunalkaenkin ollut vain ihastumisesta. Ystäväsi kanssa on hyvä olla, koska luotat häneen ja hän välittää sinusta, mutta riittääkö se pitämään suhdetta yllä ellei välillänne ole oikeaa rakkautta. Oikeassa rakkaudessa toinen on mielessä aina ja hänen poissaolonsa tekee levottomaksi ja ikävä on aina.Ystävän kanssa jaettu hetki tuntuu hyvältä, mutta hänestä erillään oleminen ei satuta, kun taas rakkaan poissaolo on raastavaa ja läsnäolon kaipuu tekee hulluksi.
Anna ajan kulua ja katso mistä on kysymys.
2 15 : No en usko että 5 kuukauden yhdessäolon jälkeen varsinkin jos he näkevät säännöllisesti niin jos ei tunne raastavaa ikävää ja kaipuuta koko ajan niin tarkota mitään tuollaista. Minusta se on tosi outoa jos koko ajan miettii toista ja mitä tämä tekee ja möllöttää vaan kotona ja itkee ikäväänsä . Pitäähän parisuhteessa herranjumala olla omakin elämä! ja kun sellainen on niin ei kultaansa ehdi miettiä edes 24/7. Tuo jatkuva ikävöiminen tekee vaan läheisriippuvaiseksi ja sitten yhtäkkiä koko elämä pyöriikin oman kullan ympärillä. Ei ei ei....