Hei!
Olen ajatellut lähteväni au pairiksi (USAan tai Australiaan) lukion jälkeen, eli joskus kesällä 2012.
Olenkin huomannut että tällä sivulla on usein ilmoituksia suomenkielisistä perheistä maailmalla, jotka hakevat au pairia.
Mietin, että saisihan sitä paljon turvallisemman tunteen, jos perheessä olisi ainakin yksi vanhempi suomalainen. Mutta samalla mietin, että tuleeko sitä sitten opittua/puhuttua sitä englantia, jos tosiaan menee suomenkieliseen perheeseen jossa vaaditaan että lapsille puhutaan suomea?
Onko kellään kokemuksia asiasta? :)
( anteeksi jos on jotain kielioppivirheitä, äidinkieleni on nimittäin ruotsi..)
Olen ajatellut lähteväni au pairiksi (USAan tai Australiaan) lukion jälkeen, eli joskus kesällä 2012.
Olenkin huomannut että tällä sivulla on usein ilmoituksia suomenkielisistä perheistä maailmalla, jotka hakevat au pairia.
Mietin, että saisihan sitä paljon turvallisemman tunteen, jos perheessä olisi ainakin yksi vanhempi suomalainen. Mutta samalla mietin, että tuleeko sitä sitten opittua/puhuttua sitä englantia, jos tosiaan menee suomenkieliseen perheeseen jossa vaaditaan että lapsille puhutaan suomea?
Onko kellään kokemuksia asiasta? :)
( anteeksi jos on jotain kielioppivirheitä, äidinkieleni on nimittäin ruotsi..)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hei!
Itselläni ihan sama tilanne :) Olen suuntaamassa joko Jenkkeihin tai Australiaan lukion jälkeen (kesällä-syksyllä 2012).
Itse suosittelen, että menet ihan englannin kieliseen perheeseen! Olin vaihtarina viime vuonna Kaliforniassa ja englantini oli TODELLA huono ennen sitä ja tosi hyvin asiat meni :) siinä sitä englantia oppii kun kukaan muu sadan mailin etäisyydellä ei puhu suomea ja näin on vain pakko käyttää kieltä! Ja englanti tarttuu TODELLA nopeasti! Ihan parissa kk et edes huomaa, että puhut englantia.
Tosta turvallisuuden tunteesta, niin se riippuu varmasti perheestä, että tuskimpa siinä hirveästi eroa on, että onko host perheesi suomalainen vai jenkki/aussi.
:)
niin se saattaa olla, kiitti vastauksesta :)
kiva kuulla muistaki jotka on jo suunnittelemassa auppari vuotta lukion jälkeen, en tunne ketään joilla olis samoja suunnitelmia :)
Ei yhtään kielioppivirhettä, hyvä!
Itsellä on täysin sama tilanne, paitsi että olisin lähdössä jo tänä syksynä kun lukio on pian ohi. Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että etsin täysin englanninkielisen perheen. Sitä kieltä oppii varmasti niin paremmin kun lasten kanssa olet kuitenkin suurimman osan ajasta ja niitten kanssa puhuisit tietysti englantia :)
Kokonaan englanninkieliseen perheeseen mentäessä käy joskus ns. "mykkänä sisään, mykkänä ulos" ilmiö.
Jos englantisi on huono, täysin englanninkielisessä perheesä sinua voidaan pitää vähän jälkeenjääneenä koska et osaa kommunikoida kunnolla. Suomenkielinen perhe jossa lapset puhuvat englantia olisi aika hyvö kompromissi, ja niitä tuntuu löytyvän.
Mä suosittelisin kyllä englanninkielistä perhettä.. Itse lähden ranskankieliseen perheeseen kuukauden päästä ja lapset tosiaan puhuu vaan ranskaa ja vanhemmat puhuu kyllä englantia onneks (s-postit yms on vaihdettu englanniksi), mutta kotona siis puhutaan ranskaa. Vaikka hostfamily sano että ei mun tarvi murehtia mun ranskantaidoista että enkkua voidaan puhua, niin pyrin kyllä mahdollisimman vähän sortumaan englantiin!! Ja voin sanoa, että mun ranska on huonoa, vaikka oon lukenu sitä nelisen vuotta :DD Että saa nähdä. Ymmärrän kyllä paljon, mutta en osaa ite puhua. Luotan kuitenkin siihen, että kun vaan yrittää selvitä sillä vaikeimmalla kielellä niin se alkaa sujua ennen kuin huomaakaan! :) Ja henk.kohtasesti en yhtään tykkäis lähteä ulkomaille ja kuulla ja puhua suomea koko ajan...... mutta se on vaan mun mielipide ;D
kuulostaapa kivalta että pääset ranskaan! :)
joo siis eihän enkku oikeesti oo mulle ainakaan ollenkaan vaikeeta, mutta se turvallisuuden tunne saattaa kuitenki puuttua, mutta kuten toiset onki kirjottanu ni eihän se suomalaisuuskaan takaa sitä turvallisuutta..
Om du verkligen vill lära dig engelska så väljer du inte en finsk familj. För då blir det pratat finska all tid förutom när du går till butiken etc. I ditt fall skulle jag välja en engelsk talande familj där du inte kan undvika språket. Några veckor och språket går flytande och ,med tiden så tänker du t.o.m. på enegelska när du talar med dem. Det kan jag säga med erfarenhet. Lycka till.
Suomenruotsalaiset on pahimpia. Niiden sossotyksesta ei ota pirukaan selvaa.
"Jag har nahkatakki med longa hiha"
Kylla sita englantia tulee puhuttua kavereiden kanssa, kaupassa, ravintolassa. naapurien kanssa. Useimmat kaksikieliset lapset vastaavat englanniksi (nain meilla) joten siina oppii samalla. Meilla mina puhun suomea mutta mieheni ei. Haluan kuitenkin etta aupairi puhuu lapsille suomea, jotta oppivat kielen. Meilla on ollut 7 aupairia ja loppujen lopuksi ketaan ei ole englannin oppimisessa haitannut etta "joutuivat" lapsille puhumaan suomea.(Uskomatonta miten kaikkien kieli kehittyi niin paljon!!!) Sanoisin kaikille aupair hakijoille etta tarkeinta on oikean perheen loytaminen! Kaikki muu sitten loksahtaakin kohdalleen.
Hei!!
Mä oli Aupparina Kanadassa puolitoista vuotta.. hiukan vanhemmalla iällä jo 23v:nä.. kahdessa perheessä.. eka oli puoliksi suomalainen.. se auttoi sopeutumista sinne ja ymmärsi kaikki asiat oikein.. puhuin kyllä englantiakin kun perheen isä ei suomea osannut... Oma englanti kohenu huimasta siellä olon aikana.. toinen perhe ol kanadan-ranskalainen joka puhui englantia mutta mukana oli ranska jota en osannu enkä osaa edelleenkään...
Se että perhe on puoliksi suomalainen saa sellaisen turvallisen fiiliksen varsinkin jos ekaa kertaa lähtee kauas kotoa... Silloin neuvojen kysyminen on helpompaa ...
Oma englantini tällä hetkellä on erinomainen puhun sitä kuin toista äidinkieltä.. :)
Aika usein ongelmatilanteet syntyvät juuri siitä kun kielitaito ei alussa riitä. Perhe pitää au pairia vajokkina ja au pair taas tuntee että hänelle huudetaan koko ajan koska perhe luulee että kyllä se ymmärtää kun sanoo vähän kovemmalla äänellä. Sitä ai tarvitse jatkua kuin viikon niin homma on menetetty.
Olisn puoliksi suomalaisessa perheessä Saksassa ja olin tästä tosi onnellinen, en ollut osannut osdottaa että kulttuurisokki ja koti-ikävä olis ollut niinkin ´suuri kun sitten alussa oli. Perheen äiti osas ymmärtää ja "valmentaa". Laspet puhui keskenään saksaa ja isän kanssa puhuttiin myös saksaa, joten opin kyllä tosi hyvin ja pääsin sitten yliopistoon lukemaan saksaa myös heti. Nyt oon menossa samaan perheeseen kesäaupairiksi, ihana nähdä kaikki tärkeät ihnmiset ja rakkaat paikat taas!
jos oikeasti haluaa oppia kielen niin pitää mennä eisuomalaiseen perheeseen. rohkeasti vaan. jos taas haluaa vaan "Ulkoilla", siitä vaan.
Suosittelen lämpimästi au pairiksi lähtemistä nuorena, olin itse pari vuotta ulkomailla, läksin 17 vuotiaana. Kannattaa käyttää aikaa hyvän perheen löytämiseen, itse sain paikan tuttujen kautta, mikä on erittäin suositeltavaa, että olis joku joka tuntee perheen mihin on menossa, ettei tule ikäviä ylläreitä, niitäkin siellä jonkunverran oli. Kannattaa mennä englanninkieliseen perheeseen. Jos menet USA:han niin siellähän asuu monia eri kansallisuuksia, mikä vain rikastuttaa elämää.. Paikan päällä voit mennä opiskelemaan englantia kielikursseille mitkä on järjestetty nimenomaan niille joille englanti on kakkoskieli, paitsi että saat sieltä hyvää opetusta niin tutustut myös moniin muualta jenkkeihin tulleisiin, ja saat paljon ystäviä! Tietysti opit kielen ilman kurssiakin, itse kävin iltakursseilla yliopiston ryhmässä ja siitä oli paljon hyötyä koska siellä opeteltiin erilaisia käytännön tilanteita mitä nyt arjessa voi vastaan tulla, vaikkapa kuinka asioin lääkärissä.
Rohkeasti vaan matkaan kaikki joilla suinkin on mahdollisuus irrota vuodeksi pariksi, vanhempana ei ehkä ole samaa mahdollisuutta!
Hei, ex aupair!
Arvaa, oliko kiva lukea että joku on lähteny 17- vuotiaana au pairiks.. No oli!=) Ite oon syksyllä 17 ja haluaisin sillon lähteä. Tuntuu, että kaikki muut on ainaki 18 ku ne lähtee.. Turhauttavaa. Olisko sulla mitää vinkkejä tai perheitä tiedossa?:)
Kiitollisena odottelen!:)
Hei henriikka,
17v oli mulle hyvä vaihe lähtee, koska en yhtään tienny mitä peruskoulun jälkeen haluaisin tehdä tai opiskella, lukioon en halunnut, joten siinä vaiheessa oli hyvä pitää "välivuosia" mut eihän ne välivuosia ollu.. Olin töissä ja opiskelin ulkomailla. Mutta ellen olis silloin lähtenyt, en olis myöhemmin enää päässyt!
Olisko sinulla tuttuja tai sukulaisia joiden kautta löytyis joku perhe jonne voisit mennä? Se olis turvallisin reitti. Jos syksyllä haluat lähteä niin nyt kannattaa alkaa valmistautua, ootko miettiny mihin maahan haluaisit? Entä miten sinun vanhemmat/perhe suhtautuu asiaan? Heidänkin kanssa kannattaa jutella!
Au pairiksi jos lähdet niin usein siinä joutuu tekemään myös kotitöitä, siivousta, ruuanlaittoa, pyykkäämistä.. sitä normaalia ja sit kun saat ajokortin, varmaan kuskailet lapsia kouluun, kerhoon... Sellaista se minun arki ainakin oli. Jos ei lapsista/kotitöistä tykkää niin kannattaa unohtaa!
Kuulostellaan josko sinulle joku perhe löytyis, mut ois kiva tietää minnepäin haluat. Tsemppiä!
Hei, ex aupair!
Toi kuulosti ihan minulta!
"17v oli mulle hyvä vaihe lähtee, koska en yhtään tienny mitä peruskoulun jälkeen haluaisin tehdä tai opiskella, lukioon en halunnut, joten siinä vaiheessa oli hyvä pitää "välivuosia" mut eihän ne välivuosia ollu.."
Mahtavaa, että en oo joku "outo" ku haluun nyt jo. Tai siis, esim. netissä jotku on sanonu että "mut sähän oot niin nuori! Osaatko ees tehä mitää töitä..." jne. aattelin sillon, että tunnen joitaki parikymppisiä, jotka on tehny vähemmän esim. siivous-, ruuanlaitto- ja lastenhoitohommia ku monet mun ikäiset. Ei se aina oo iästä kiinni. Tykkään siivota, ja myös hoitaa lapsia. Kotityöt on ihan mukavia! Mulla on 7 pikkusisarusta (ja 5 isompaa) joten lapsia olenkin saanut hoitaa.:) Ruuanlaittokin sujuu, tosin en ole siinä mikään mestarikokki...
Vanhemmat on tietysti vähän että " Hui mitenköhän sä pärjäät. Ja mitenköhän ME pärjätään..." :D Mut kyllähän ne ihan ymmärtää, mun isosisko on myös ollu aupparina, tosin mua hiukan vanhempana. Ja just se auppari-sisko tukee mua kans, ja ettii mun kans perhettä...:) Hänellä on joitain tuttuja, joilta voi kysellä perhettä, mutta pitää etsiä myös muualta... Ja mulla alkaa tulla hätä käteen, 20. päivä pitäis ilmoittaa, otanko lukiopaikan vastaan! En haluaisi. Haluan au pairiksi...! ...:D
Haluaisin ensisijaisesti Iso-Britanniaan, mutta miksei myös muualle? Ja toivoisin, että edes yksi perheenjäsen puhuisi suomea, englantini on nimittäin peruskoulutasoa... Tiedän, että siellähän sitä oppisi, mutta luulen, että en tarvitse kaiken muun lisäksi sellaista stressiä, osaanko kommunikoida ollenkaan heidän kanssaan, tajuavatko he ollenkaan puhettani jnejne. Ja kyllä varmasti oppisin edes jonkin verran, vaikka perheessä käytettäisiin suomen kieltä! Voisin ottaa esim. kielikursseja...
HUHHUH mikä stoori. Pyydän nöyrimmästi anteeksi:) Ja olisin kiitollinen, jos vastaisit (=tukisit)! Oikeesti, oon tosi iloinen kaikesta mitä oot kirjottanu. KIITOS!=)
Terveisin, Henriikka