Huono omatunto!

Sun kannattaa oppia käsittelemään omia tunteitasi ja hyväksymään ne, olemaan itsellesi lempeämpi. Ihan suotta sä podet kauheita tunnon tuskia menneistä jos miehesikin on ne jo anteeksi antanut.

Se on ihmiselle ihan tervettä että joskus tunteet vain tulee ulos. Että tulee itku jolle ei voi mitään, ja joskus sanoo asioita mitä ei ole harkinnut. Se on terveempää kuin se, että silloinkin kun itseä on oikeasti loukattu, niin edelleen potee syyllisyyttä omasta reagoinnistaan.

Joillekin meistä on lapsena tehty huono omatunto kun on näyttänyt negatiivisia tunteita. En tiedä onko sinulle tehty niin, mutta minulle on. Jos vaikka itkin, niin annettiin ymmärtää että itken turhasta/typerästä asiasta, ja joskus huolestuttiin niin hirveästi että minulle tuli senkin takia entistä syyllisempi mieli. Sen takia en vuosikausiin pystynyt edes ystävien edessä itkemään kokematta että ei joko pitäisi itkeä ollenkaan, tai että pitäisi mennä edes piiloon kunnes olen rauhallisempi. Olen myös syyttänyt itseäni kaikenlaisesta, joka on ajat sitten ollut ohi ja toisten osapuolten varmasti unohtamakin.

Itse olen käynyt psykologilla purkailemassa näitä asioita, koska itsensä syyttely ajoi pahimmillaan itseni satuttamiseen rankaisemismielessä, kun tunsin ettei sekään riittänyt että yritän olla aina niin kiltti ja oikeanlainen.
Ja sitten olen lukenut näitä tekstejä, http://www.healingeagle.net/indexfi.html En tiedä onko siellä mitään sinulle, mutta itse olen noiden tekstien kautta oivaltanut tosi paljon siitä miten itselle ollaan lempeä.

Kuten nimim. gfgtrydx hienosti totesi, ole itsellesi lempeämpi ja yritä opetella ulos huonosta (turhasta) omastatunnosta.

Minä kuulun myös näihin, joihin on jo lapsena upotettu taito potea huonoa omatuntoa milloin mistäkin. Varsinkin juuri, jos tiedän itse tehneeni väärin - kuten sinä olet juuttunut muistelemaan riitojanne.

Neuvoni sinulle on, että puhu miehesi kanssa. Kerro, että podet huonoa omatuntoa menneistä ja pyydä anteeksi (vaikka olisit jo pyytänyt). Jos hän viittaa kintaalla ja kokee, että "tämä on jotain naisten hömppää" niin yritä saada hänet ymmärtämään menneiden vaivaavan sinua oikeasti.

Olet varmasti "ihannevaimo", kun jaksat pitää huolta noin miehestäsi - pidä huoli myös itsestäsi ja yritä tehdä asioita miehesi eteen vain ja ainoastaan siksi, että haluat, ei omantunnon hyvittämiseksi.

Kiitos vastauksista.

Kyllä vaan kotona oli juuri noin kun olin lapsi, että aina kun itkin sanottiin että itken turhan takia. Tuntui että ei olisi saanut itkeä. Edelleen en hyväksy esimerkiksi sitä jos itken jonkun kaverini edessä ollenkaan.

Mies on antanut anteeksi ja sanonut asian niin ettei halua jauhaa asioista.
Tämä taas aiheuttaa minussa kovan ahdistuksen, kun haluaisin puhua, mutta tuskastutan toista niin paljon ettei saa puhua.

Olen kyllä miettinyt psykologille menemistä, jos saisin terveyskeskuksen kautta lähetteen mielenterveystoimistoon. Olen kysynyt myös miehen mielipidettä asiaan ja hänen mielestään se on minun asiani, jos haluan niin sitten varaan ajan. Tuntuu vaan että on niin kauhean yksin. Olisi siihenkin mukavaa saada tukea, tai edes lausahdus että "varaa vaan aika jos siltä tuntuu"