Miten vietät äitienpäivää?

Hei Jackaroo. Sori kun kirjoittelen nyt aloitukseesi ihan muuta. Mutta nyt kun kerran olet täällä, niin voisitko kertoa miten olet laittanut koneeseesi ne nettiasetukset, että pääset nettiin vain tiettyinä aikoina? Olisi nimittäin mullakin käyttöä niille, muttei mitään hajua miten ne saa laitettua.

Ja kysymykseesi vastausta. En ole nyt menossa tapaamassa äitiä, matkaa on sinne melkoisesti. Kortin aijoin laittaa, mutta valitettavasti muistin äitienpäivän liian myöhään eikä kortti olisi ehtinyt ajoissa perille. Soitan varmaan huomenna ja onnittelen. Sisarusten kanssa ostettiin yhteinen äitienpäivälahja, jonka siskoni toimittaa huomenna äidillemme.

Menen huomenna moikkaamaan sekä äitiä että mummoani. Vien kukkapaketit molemmille. En sen kummemmin vietä.

Lähetin Äidilleni kukkapuskan. Asuu sen verran kaukana etten sinne nyt ajele. Omalta muksulta saan jotain päiväkodissa tehtyä. Iltapäivällä mennään äidin iloksi kattoon Hevisaurusta. :D

Lähetin kortin.

Huomenna juhlin Hullu kissanainen -päivää viemällä kissani valjaissa ulos.

Soitan äipälle ja kyselen kuulumisia. Vanhemmat kun asuvat toisessa kaupungissa enkä omaa ajokorttia niin en sinne asti jaksa lähteä.

Muutoin päivä menee muiden päivien kaltaisesti. Pelailen konsoleilla, luen, nettailen ja nukun. Ei sen ihmeempää.

IsompiLuuseri34v

Olen osatanut kukkasia ja vähän naposteltavaa, keitän aamulla äidille kahvit, herätän vähän yli kymmenen pintaan, annan halauksen, jne.

"Äitienpäivän vietto alkoi tavallaan jo perjantaina, jolloin käytiin äidin kanssa laittamassa mummun ja papan hauta kuntoon ja samalla vierailimme enolla, jossa äiti ei ollut käynyt viiteen vuoteen. - Tänään vein ruusun ja orvokkeja isän haudalle ja kunnostin myös oman pihani kevätkuntoon. - Huomenna nousen aikaisin nostamaan lipun, mutta sitten olen luvannut mennä takaisin nukkumaan :) Tytär leipoo aamulla suklaakakun ja saan vasta sitten yllättyneenä herätä, kun lapset tulevat laulamaan.. - Aamupäivä vietetään lasten kanssa ja klo 12 menemme mummulle, eli äidilleni lounaalle ja tapaamme siellä myös veljeni lapsineen. - En taida huomenna pestä ikkunoita, koska on äitienpäivä, joten mahdolisesti iltapäivällä käymme kävelyllä ja kenties harjoitellaan vähän pojan matematiikan kokeeseen. - Niin, ja etsimme jonkin auki olevan kioskin tai kaupan, että saamme ostaa pojan maanantaiselle luokkaretkelle vähän karkkia. - Muuta erikoista en ole suunnitellut. -Katsotaan mitä yllätyksiä päivä tuo tullessaan ;D

Ajattelin leipoa itselleni pienen täytekakun. Koristekarkit tosin söin jo eilen.

Oma äitini on kuollut jo 10 vuotta sitten. En viitsi käydä haudalla.

En juhli äitienpäivää. Omalle äidilleni tein eilen hyvän lounaan ja sanoin että nyt sunnuntaina en halua kuulla puhuttavan koko äitienpäivästä ollenkaan. Erosin pitkästä liitosta vuoden vaihteessa ja nyt kun ollaan pienen pojan kanssa kahdestaan eikä ole meidän perheessä sitä miestä/isää, joka pojan kanssa äidille jotain kivaa laittaisi, en halua edes muistaa koko päivää. Se tuo vain mieleen surua ja kipua. En halua nähdä yhtäkään onnellista perhettä äitienpäivälounaalla. Mitä on äitienpäiväkään kun ei ole toista rinnalla. Lapsi on toki ihana mutta se ei karkoita yksinjäämisen tuskaa.

Koen että pitäisi mennä käymään, ja haluaisinkin, mutta luulen silti että soitan tai lähetän tekstarin. Tulen aika tunnekylmästä lapsuudenkodista enkä oikein osaa kohdata vanhempiani tällaisissa tilanteissa. Lisäksi pelkään että lapsuuden äitienpäivätraumat toistuvat, eli äiti ei pysty peittelemään pettymystään elämäänsä ja/tai saamaansa onnitteluun.

Mä teen lasten kanssa kohta kakun, sit tulee mun äiti, sisko ja siskon mies tänne meille äitienpäivää viettämään.

Mulla eka äitienpäivä lasten kanssa keskenään, ilman sitä isää.. vähän kummalta tuntuu, mutta pääasia että muksut saa tehdä kakkua, mä en miestä näihin juttuihin tarvii... en ainaka paskaa sellasta.

Hyvää äitienpäivää =)

Kävin jo pariviikkoa sitten haudalla, on niin kaukana. Tänään sitten pilkon puita ja menen yöksi töihin. Lapset on missä kukakin omilla teillään.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!
Itse tässä valmistaudun lähtemään äitini luo.
Ehdin sopivasti hänen päiväkahviaikaansa.

Vietän yksin äitienpäivää.Olen äiti ja mummo.Lapset ei haluu pitää yhteyttä.On vaikee päivä.En pysty heitä enää auttamaan taloudellisesti.Ulkoilen ja syön yksin hyvän aterian.Terveiset muille unohdetuille äideille.

Minun aikuinen tyttäreni kiukkuaa vain, kuinka olen hänen elämänsä pilannut. Iskää hän ei syytä.

Sain kunnon raivonpuuskan äitienpäivälahjaksi jo viikolla enkä muuta ole saamassa.
Onko minulla vielä toivoa - kasvaako lapsestamme koskaan aikuista??

En mitenkään kummemmin. Eilen käytiin anoppikokelaan kanssa syömässä, tapasin siis tyttöystäväni äidin ensimmäistä kertaa.

Tänään nainen lähti jonnekin hevonkuuseen isoäidilleen, minä jäin Helsinkiin. Kai sitä voisi käydä lenkillä tai salilla, ehkä lukea jotain tai pelata tietokonetta. Ja odotella että tyttöystävä saapuu hevonkuusesta Kehä kolmosen sisäpuolelle ja tulee tänne. Pitäisi varmaan jotain ruokaa laittaa illaksi.

Omalle äidille soitan jossain vaiheessa. En lähde käymään.

Itse en haluaisi viettää äitienpäivää... Meillä päin äitienpäivät on skandaaleja, aina joku saa tappelut aikaseksi. En ole nyt kahteen äitienpäivään asunut äitini luona, mutta nuorempi sisareni on. Ja hän saanut näinä kumpanakin päivänä kivat riidat aikaiseksi.
Tänään kun heräsin aamulla kunnon yöunien jälkeen, sain äidiltäni ihanan soiton. Vastasin kun hän soitti, ja toivotin hyvää äitienpäivää. Äiti sitten kiljui melkein, että hänen piti itse soittaa, että sai toivotukset, ja sanoi jäävänsä odottamaan nyt että haukun hänet... Että näin. Viikonloppu on mennyt osittain itkien kun äiti on lähettänyt tämän tyylisiä viestejä ja soittanut myös.

Saa nähdä mitä päivä tuo edessään. Toivottavasti muut eivät joudu kestämään samaa!

Vietän äitienpäivää lasteni seurassa rauhallisesti kotona, äitienpäivää juhlistaa jälkiruoka-täytekakku. Lapset käyvät isänäidin luona. En ole enää kolmeen vuoteen ollut yhteydessä omaan äitiini, koska vasta 45-vuotiaana uskalsin katkaista välit narsistiäitiini. Lapsenikaan eivät pidä äidistäni, eikä veljeni lapsineen ole tavanneet häntä vuosiin. isoäitini molemmilta puolilta ovat olleet poissa jo toistakymmentä vuotta. Oma mummuni kulkee mukana sydämessä joka päivä, arkiaskareissa koska opin häneltä paljon. Ikävöin äidinäitiä edelleen ja äitienpäivänä ikävä kasvaa suureksi.

Joutava ja turha päivä tämä äitienpäivä.

Soitin äidille aamulla, ja kun hän tulee ensi viikolla käymään, tarjoan myöhästyneet kakkukahvitukset ja annan lahjan. Asuu niin kaukana, ettei jaksa rampata siellä kun just tuli käytyä.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ myöskin niille äideille jotka ovat hyljättyjä!

Niille joiden syli on tyhjä,
saivat vain lainan.
Jotka viettävät päiväänsä yksin
ajatuksella lähettävät hiljaisen toiveen
jospa joskus,saisi lausua ääneen
niin paljon kaipaan ja rakastan sua lapseni.
missä sitten kuljetkin.

http://freespotifypremium.org/?ref=158292

Minä oon kyllä niin pirun katkera äidilleni, että teki minut tähän maailmaan. En varmasti toivottele hyvää äitienpäivää koskaan. Jos keksis jotain mieleenpainuvia positiivisia asioita, joita elämä on tarjonnut reilun kolmenkymmenen vuoden aikana niin vois sit toivotella kenties... Vaan eipä tuota olis tarvinnu tähän maahan syntyä. Ei ole kunnon töitä vaikka koulut käyty, talous tiukalla vuodesta toiseen ja päivästä toiseen. Ei voi omista lapsista edes haaveilla enkä haluakaan, kun elämä tällaista on. Ahdistusta ja kituuttamista tämä elämä on yli 30 vuotta ollut. Olisin mieluusti olematon lapsi.

Ostin itselleni kalliit äitienpäivälahjat, kun tiesin, että juniorilla ei ole juuri nyt rahaa. Ostin kaupasta kakun. Join aamukahvit brunssina kuplivan viinin kera. Sain yöllätysäitienpäiväruusun ja juhlapuheen tilaisuudesta johon menin. Ilahduin kovasti. Sen verran olen kuitenkin realisti, että en koe itseäni miksikään juhlapuheiden äidiksi, vaan ihan tavalliseksi äidiksi, joka on yrittänyt selvitä äitinä niillä eväillä, joita on ollut. Se on ollut sekä kivaa että kovaa osin perhe-elämää ja osin yksinhuoltajaäidin elämää.

Ystäväpiirissä on paljon sinkkututtuja, jotka ovat jääneet lapsettomiksi. Heille äitienpäivä ja juhlapuheet ottavat koville. Näissä tilaisuuksissa he jäävät ulkopuolisiksi ja osattomiksi. Samalla kun julistetaan äitiyttä suurimpana mahdollisena elämäntehtävänä, nämä ihmiset kokevat vuosi toisensa jälkeen, että heidän elämäntäyttymyksensä näiltä osin jäi kokematta. Se on suuri surutyö.

Polkupyörä esiin talvivarastosta ja jokivarteen valkkarille. Mukavaa. Äitienpäivä ei liikuta millään tavalla.

poika oli tehnyt kortin ja korun hoidossa.. mies antoi muutaman ruusun aamulla. siinä se oli.
itse keitin kahvit ja tein ruuan..

Vein äidilleni kukan jo viime maanantaina vanhainkotiin.Hän on juuri muuttanut sinne.Sai kaipaamansa oman huoneen.Asun 30 km päässä,joten käyn 2 kertaa viikossa äidin luona rupattelemassa ja keitän kahvia tai ulkoilemme(työnnän pyörätuolia,koska äidin jalka on amputoitu säärestä ja odottelee proteesia) .Äiti on keskivaikeassa vaiheessa alzheimertautia.Se ei haittaa paljoakaan,tuskin sitä kaikkea tarvii muistaakaan.Pikkusiskoni vieraili tänään äidin luona.
Oma äitienpäiväni alkoi eilen-sain mieheltäni lahjaksi Malibu kookosrommilikööripullon.Koska käytän harvoin alkoholipitoisia tuotteita,nautin ja maistelen pikkuhiljaa lahjajuomasta.Lapset onnittelivat tekstiviestillä.Kerroimme kuulumisia.
Aurinkoinen ja lämmin päivä innosti kunnostamaan talonympärystää.Siitä saikin punaiset posket,kun lapioi monta kärryllistä mursketta.Sama jatkuu viikollakin.Keski-ikäisenä olen oikeutettu tekemään mikä itseä huvittaa.Jos tälläikää eläisin toisten ehdoilla,kärsisin siitä kovasti.Tai...ainahan olen elänyt omilla ehdoillani...omaa elämääni.Tietysti silloin kun lapset olivat pieniä,he menivät kaiken edelle.Hyvää kesää kaikille äideille,tuleville ja meneville :)

Jotenkin surullista lukea, miten monien lapset on "unohtaneet" tai muuten vaan huomiotta jättäneet äitinsä.
Mä en oo oman äitini kanssa tainnut koskaan ottaa edes kunnolla yhteen, vaikka paljon ois ollut asioita mistä äitiä olisin voinut syyttää ja meteliä nostaa. Äiti on aina äiti, ja sitä pitää osata arvostaa, vaikkei mikään täydellinen äiti olisikaan. En usko, että sellasta täydellistä ihmistä ylipäätään on olemassa.

Äiti on ollut jo manan majoilla lähes 20 vuotta. Eikä se äitienpäivä ole minulle koskaan merkinnyt paljoakaan, sillä minulle äiti oli äiti 365 päivää vuodessa. Ihan keksittyjä juhlia vaan..miten teillä. Onko äiti vaan äiti kerran vuodessa

Tytär kävi kahvilla jo lauantaina. Sain sellaisen ihanan pienen korun lahjaksi.
Itsellä tänään töissä iltavuoro. Omaa äitiä kävin katsomassa sitä ennen sairaalan dementiaosastolla. Vein valkoisen ruukkukrysanteemin ja suklaata joka on aina herkkua.

Muistin omaa äitiäni kortilla ja veljeni kanssa yhteisellä lahjalla....
Omat lapseni kävivät vierailulla, likalta sain korun, sekä omatekemän kortin, pojilta lahjakortin ja kukkasia.
Muistelimme lapsuusajan äitienpäiviä, kuinka vietimme niitä, mitä olivat tehneet lahjaksi... pikkasen heitä hymyilytti saamani lahjat, Itsetehdyt liinat, leikkuulaudat, kortit, jotka olen säilyttänyt muistona heidän lapsuudesta.
Ja merkitsevät edelleenki minulle suuresti.
Ehkä joskus vielä saan kokea mummin osan elämässäni.

Kävin vanhempien luona lounaalla ja kakkukahveilla.
Loppupäivästä ajelin pyörällä n. 20km lenkin aika vauhdilla.
Illalla olen roikkunut täällä palstalla ja välillä selanntu nakutyttöjen kuvia netistä ja masturboinut :)

Oma äiti ei ole ollut missään yhteydessä kymmeneen vuoteen, ei tullu yhenkään lapsenlapsen (5kpl) ristiäisiin kutsuista huilimatta ja välimatkaa oli lyhimmillään 5 min.

Oma tyttö soitti ja vitt''li, pojan perheen kanssa vietettiin grillijuhlat.

Äitini ei ole enään elossa, mutta käyn haudalla viemässä kukkia