Monella naisella lukee harrastusten kohdalla että "harrastaa lenkkeilyä". Sitten selviää että se lenkkeily tarkoittaakin melkein kaikilla satunnaista kävelyä korttelin ympäri. Ei saakeli, jos kirjoitatte että lenkkeilette, niin mielestäni sen pitäisi tarkoittaa että hölkkää tai harrastaa juoksemista muuten. Vähän tarkempana arvon naiset! Kaikilta ei kehtaa suoraan kysyä ulkonäöstä, niin se "lenkkeily" antaa ymmärtää että olisi hyvä perse mutta ei..
"Harrastan lenkkeilyä"
ass_män
541513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Joo-o. Mielenkiintoinen psykologinen ilmiä tuo valehtelu nettideittailussa. Miksi ihminen valehtelee profiilissa, koska mahdollisen tapaamisen myötä kaikki asiat käyvät joskus ilmi? Haluavatko tuollaiset valehtelijat ylipäänsä suhdetta nettitreffeiltä? Mikä heidän motiivinsa on?
Ihan hyviä kysymyksiä, joita kannattaisi itse kunkin miettiä. Ehkä moni ajattelee, että pieni liioittelu tai kaunistelu ei haittaa, että sillä loppupeleissä ei ole niin paljon merkitystä. Tärkeää kun on kuitenkin herättää alun alkaen se kiiinostus ja silloin on annettava itsestään mahdollisimman "myyvä" kuva. Luulen myös, että aika moni kuvailee profiilissaan itsensä sellaiseksi kuin haluaisi olla eikä sellaiseksi kuin itse asiasa on, eikä välttämättä edes huomaa valehtelevansa. :)
Toisaalta ihmiset valehtelevat myös esim. työtä hakiessaan. Juuri hiljattain luin tutkimuksesta, jonka mukaan viidesosa ihmisistä on valehdellut työnhaussa. Joitain vuosia sitten luin jostain kyselystä, jonka mukaan jopa kolmannes oli valehdellut tai vähintään liioitellut joko CV:ssään tai työhaastattelussa. Joten siihen nähden ei liene ihme, että myöskään deitti-ilmoissa ei olla täysin rehellisiä.
Itsekin olen miettinyt, että jos tekisin rehellisen deittiprofiilin, niin tuskin kovinkaan moni vastaisi - varsinkin kun en haluaisi laittaa mukaan kuvaa. Kuvan kera vastauksia varmaan tulisi, mutta olisivatko ne laadukkaita tai varteenotettavia on sitten eri asia. Ainakaan toistaiseksi en ole siis profiilia tehnyt enkä todellakaan haluaisi siinä valehdella.
Me elämme valitettavasti kilpailuyhteiskunnassa eikä kukaan haluaisi olla "luuseri". Ja tarve kumppanin ja/tai työn löytämiseen voi olla niin kova, että siihen pyritään enemmän tai vähemmän kyseenalaisin keinoin. :(
Tapasin vaimoni nettideiteissä reilu kymmenen vuotta sitten ja hän kertoi myös harrastavansa liikkumista, haluavansa vielä lisää lapsia ja mitähän kaikkea muuta, mitä profiilissani kerroin arvostavani. Alkuun hänet saikin lähtemään kaveriksi sinne sun tänne ja lapsiakaan ei tietenkään heti haluttu lisää, vaan päätettiin ensin nauttia elämästä näiden nykyisten lasten kanssa. Siinä sitä sitten avioiduttiinkin, rakennettiin iso omakotitalo, osteltiin hienot autot, matkusteltiin yms.. kunnes vaimo totesi ilmeisesti miehen olevan nyt nalkissa ja elintaso taattu, joten töllön möllötys alkoi kiinnostaa yhä enempi ja enempi, eikä puhettakaan, että saisi edes pihan haravointiin kaveriksi, puhumattakaan, että oikeasti pitäisi vähän liikkua. Lapsetkin ovat muuttuneet niin vastenmielisiksi (varsinkin muut kuin omansa), ettei missään nimessä halua enempää lapsia (en kyllä enää minäkään). Ja muitakin esimerkkejä olisi
Niin netissä on niin helppo olla jotain muuta mitä oikeasti on. Minulla ei enää ole profiilia, mutta tapasin kolme miestä ja kaikki oli jotain muuta mitä ilmoitti olevansa:
Ensimmäinen oli omien sanojensa mukaan hyvin liikunnallinen,mutta todellisuudessa ei ollut tehnyt mitään 1½ vuoteen epämääräisten vammojen takia. Tämä mies puhui itsensä parin muunkin asian kohdalta pussiin. Ilmeisesti oli varattu.
Toisen profiilissa luki "baarit nähty". Tavattiin kaksi kertaa, ensin pikaisesti kahvilla jossa herra ei juurikaan kysymättä sanonut yhtään mitään. Sovittiin vielä toiset treffit illallisen merkeissä. Kun saavuin paikalle deittini ilmoitti että on ottanut vähän rohkaisua. Tämä olisi ollut sanomattakin selvä. Joi viinipullollisen alta aika yksikön ja halusi vielä käydä paikallisessa yksillä, vaikka jalat eivät meinanneet kantaa enää siinä vaiheessa.
Kolmas ilmoitti olevansa 185/93 leveäharteinen Mies. Todellisuudessa hän oli nippa nappa minun mittainen (172) ja hyvin hintelä, puhui kukkien kasvatuksesta ja hihitti vähän väliä omille jutuilleen.
"Kolmas ilmoitti olevansa 185/93 leveäharteinen Mies. Todellisuudessa hän oli nippa nappa minun mittainen (172) ja hyvin hintelä, puhui kukkien kasvatuksesta ja hihitti vähän väliä omille jutuilleen."
Lol. Ei kannata luovuttaa vielä. Sinun täytyy onkia paremmin tietoja esille miehestä ennenkuin suostut menemään treffeille.
...ja monella miehellä urheilullinen, katseen kestävä ja kuitenkin ilmestyy keski-ikäinen isomahainen ukko...
Joo, tärkeintähän se on ihmisessä, että on hyvä pehva...
Mutta mikset voi kysyä ihan suoraan, että mitä se liikunnan harrastaminen OIKEASTI kyseisen ihmisen kohdalla tarkoittaa.
Kerrot vaikka, että itse harrastat juoksemista 4 kertaa viikossa tunnin lenkkejä sillä ja sillä sykealueella. Lisäksi käyt kolme kertaa salilla 1,5 h/kerta ja oikeasti teet personal trainerisi sinulle muokkaamaa kunto-ohjelmaa etkä vaan istu lukemassa lehtiä. Tai mitä nyt sitten teetkin.
Ja perään kerrot, että etsit naista, joka myös harrastaa yhtä aktiivisesti liikuntaa ja on hyväkroppainen.
Kyllä siitä sitten tylleröt ymmärtää, että eivät ulkonäöllisesti ehkä mahdu kriteereihisi.
Itse olen alkanut tänä keväänä harrastaa liikuntaa aktiivisemmin, hankkinut mm. tuon personal trainerin. Ja tuloksetkin alkavat näkyä. Mutta minulle silti miehen ulkonäköä tärkeämpää on, että hän on fiksu. Seuraa nykymaailmaa. Ymmärtää jotain vaikka opperastakin ja hallitsee muutkin tekniset laitteet kuin sykemittarinsa.
Se pepun muoto on niin maallista ja katoavaista. Mutta sivistyneisyys ja äly pysyy, kunnes dementia iskee.
Pehvan muoto ja ennen kaikkea kiinteys yleensä kyllä kertoo kantajastaan aika paljon.
Se ei ole pelkkä esteettisyys, kosmeettisuus ja muotoseikka vaan näkyy pitkällä aikavälillä suhteessa.
On aika paljon eroa siinä käykö oikeasti liikkumassa vai harrastaako "arkiliikuntaa" eli kävelylenkkejä ja jotain satunnaista jumppailua.
SE EI OLE maallista ja katoavaista vaan todellakin aivan yhtä pysyvää ja kertoo ihmisen älystä sekä kyvystä huolehtia itsestään.
En vedä kuitenkan herneitä nenään jos joku kuvailee lenkkeilevänsä ja jumppailevansa koska ymmärrän että suurimmassa osassa tapauksista se tarkoittaa että naisen liikunta on lähinnä satunnainen harrastus tai väkinäinen yritys pysyä kunnossa.
Juoksijat ovat sitten ihan erikseen.
Kaikilla ei ole samat geenit. JOS on ammattijuoksija nii vissiin SE tarkoittaa et on vähintään ok perse myös - täydellistä tuskin sais sillä lailla kuitenkaan. Ite oon "aikuisten oikeesti" harrastanut sitä pitkäkestoisempaa lenkkeilyä puoli elämääni, mutta perse on mikä on. Ajan mittaan oon kuitenkin oppinut jopa arvostamaan takamustani, eipähän ainakaan sillä viissiin hävetä se kuin joskus. Jopa poikaystäväni on oppinut pitämään siitä.
Siis: kun on kysymys naisesta, niin se on ihan tosi että toisilla on herkkupeppu ja toisilla vaan ei ole. Ei ole paljon siitä kiinni että mitä tekee pehvansa eteen. Jos se takapuoli on tärkein puoli ihmisessä niin kannattaa todellakin valita kumppani sen mukaan.
Voi elämän kevät näitä huolen aiheita...
Kyllä miehetkin osaa... Yksi mies kertoi profiilissa asuvansa Espoossa. Treffeillä paljastui, että asuu metroradan päätepysäkillä. No sellaista ei ole vielä Espoossa. Toinen mies ensin kertoi olevansa eronnut ja johtavassa asemassa. Treffeillä sen hetkiseksi statukseksi korjattiin eroamassa ( ties milloin) ja entinen työ oli johtavassa asemassa.
Siis ne vanhat fraasit ; hyvin toimeentuleva, tarkoittaa suomeksi tulee toimeen ihmisten kanssa. Tai ammattina liikemies tarkoittaa, että liikkuu paljon.
Tiedätkö mikä on lenkki? Suomen kieltä, tarkoittaa että lähdetään yhdestä pisteestä ja palataan jotakin reittiä siihen samaan pisteeseen. Lenkkeilyksi kutsutaan sen matkan kulkemista. Missään ei sanota että se pitäisi juosta. Yhtä hyvin sen voi kävellä. Toki se puhekielessä usein niin ymmärretään muttei voi silti sanoa että ihminen valehtelee jos sanoo lenkkeilevänsä ja kiertää lenkin kävellen. Jos taas juoksee esim kotoa työpaikalle muttei takaisin niin sehän ei ole lenkkeilyä.
Ja vaikka lenkkeilyllä tarkoitettaisiinkin juoksemista ja sitä todella tehdäänkin niin lenkkejäkin on eri pituisia ja moni kutsuu harrastukseksi asiaa jota tekee muutaman kerran vuodessa. Vrt matkustelu. Siten perseen muotoa ei voi siitä että ilmoittaa hararstuksekseen lenkkeilyn mitenkään päätellä.
Kielitoimiston sanakirja sanoo: lenkkeillä = tehdä kävely- tai juoksulenkkejä. Eli otetaanpa ensin selvää mitä sanat ihan oikeasti merkitsevät. Toki lenkkeilystä saattaa tulla useimmissa tapauksissa ensimmäisenä mieleen juokseminen tai ainakin kevyt hölkkäily, mutta itse sana kattaa myös kävelemisen.
Hehe, hyvät naiset: laittakaa nyt ihmeessä sitten tieto, että kävelettekö, hölkkäättekö vai peräti juoksetteko ja kuinka usein. Ja sekin on olennaista, että oletko yksin, kaksin vai useamman seurassa eli onko henkistä vai fyysistä tai peräti molempia:D Ja se matka tietenkin eli kortteli vai peräti enemmänkin ja ajankin voi mitata varmuuden vuoksi. Oho, kylläpä on hyvä pepa ;D
Kävely tai vielä paremmin ulkoilu tarkoittanee että ei ole urheilullinen, mutta koska se on niin myyvää niin jostain on väännettävä vaikka hitusen urheilullisuutta. Lenkkeilyllä tarkoittaisin vähintään säännöllistä hölkkäämistä.
Ulkoulu ja luonnossa samoilu on hyvää liikuntaa jos kävelee 4-5 tunta vaikka metsässä. Teen jokapäivä reippaan tunnin kävelylenkin.
Se että olenko jonkun mielestä urheilulinen vai en, on yhdentekevää. Olen hyvässä kunnossa ja käyn säännöllisesti kuntosalilla lisäksi, sekä teen vatsalihasliikkeitä kotona.
En myy mitään, eikä minulla ole tarvetta mielistellä ketään tai esittää mitään.
Liikunta on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille ja lajeja on monia, ei juoksu ole ainoa keino pysyä kunnossa ja juokseminen rasittaa niveliä ja polvia.
Ja sitäpaitsi voi tehdä kävely- , hiihto- , pyörä- tai rullaluitstelulenkin.
Jos etsit seuraa deittipalstalla niin myyt itseäsi. Et rahasta vaan ajasta ja rakkaudesta. Ellei sillä ole mitään merkitystä millaisen kuvan sinusta kumppaniehdokkaat saavat niin on oikeastaan turha siellä pyöriäkään.
Mutta alunperin tässä oli kyse siitä että aloittajan mielestä on valehtelua ilmoittaa lenkkeilevänsä jos kävelee korttelin ympäri, eli ilmeisesti kannattaa tarkemmin kertoa mitä lenkkeilyllä tarkoittaa ettei leimaudu valehtelijaksi.
Rakkaus ei tee kaupaa.
Ei teekään. Mutta rakkauden kohteeksi kauppaat itseäsi jos nettideittailet.
Kaikki eivät oikeasti ajattele näin. Olen samoilla linjoilla kuin eräs aiempi vastaaja, eli en halua myydä enkä esittää mitään, en liioin pyri miellyttämään ketään. Olen vain oma itseni. Joku tykkää, joku ei.
Jos tekisin deittiprofiilin, tekisin siitä mahdollisimmanaidon ja omannäköisen ja toivoisin että joku siihen tykästyisi - ja siis mahdollisesti myös minuun. Mitä enemmän profiilissaan esittää ja laskelmoi, sitä epätodennäköisempää sopivan kumppanin löytyminen on. Vastauksia voi tulla, mutta todennköisesti täysin vääräntyyppisiltä ihmisiltä.
Oletetaan että sinulla on profiili deittipalvelussa. Kerrot itsestäsi siinä mitä kerrot, ehkä olet laittanut siihen kuvasikin. Tavoitteesi on löytää kumppani, mutta siihen ei riitä se että sinä löydät ihmisen joka sinua kiinnostaa. Sen ehdokkaan, joka sinua kiinnostaa, pitää kiinnostua myös sinusta. Ilmoituksella markkinoit itseäsi ja ominaisuuksiasi kumppaniehdokkaille. Olet hyvä tyyppi, tietysti, mutta mistä sen tietää ellet mitään itsestäsi kerro?
Toisaalta, oletetaan että sinulla on auto ja haluat myydä sen. Laitat siitä ilmoituksen nettiin, siihen liität kuvan ja kerrot autosta sen mitä haluat. Et valehtele autosi ominaisuuksista, kerrot sen ominaisuudet totuudenmukaisesti. Tavoitteesi on myydä auto ja se vaatii sen että sinun pitää kertoa autosi ominaisuuksista niille jotka autoa etsivät. Sinä etsit ostajaa, ostaja etsii autoa.
Mitä sellaista eroa nettideittiprofiilissasi on autosi myynti-ilmoitukseen jotta voit sanoa ettet myy itseäsi kun sinulla on itsestäsi ilmoitus netissä mutta myyt autoasi jos sinulla on siitä ilmoitus? Autosi myyt rahalla, itsestäsi saat vastineeksi toisen ihmisen läsnäolon, ehkä rakkautta ja lapsiakin. Myyminen ei ole laskemoinnin tai esittämisen synonyymi.
"Olet hyvä tyyppi, tietysti, mutta mistä sen tietää ellet mitään itsestäsi kerro?"
Totta kai pitää kertoa itsestään. Kysehän on siitä, että mitä ja millä tavalla. Tietenkin. Minuun vetoavat profiilit, joissa ihminen kertoo itsestään paitsi fiksusti ja asiallisesti, myös aidon välittömästi ja mutkattomasti. Piristävää on, jos mukana on pari negatiivistakin puolta paljastettu itsestä. Meillä kaikilla kun niitä huonojakin puolia on :). Sen sijaan mainostekstiä tai tuote-esittelyä muistuttavat profiilit jättävät minut täysin kylmäksi. Ihan sama, miten paljon niiden väsäämiseen on tuhlattu aikaa ja energiaa. Valitettavasti noita miellyttäviä ja kiinnostavia profiileja on ehkä muutama sadasta.
"Myyminen ei ole laskemoinnin tai esittämisen synonyymi."
Ei olekaan, mutta sana myyminen herättää assosiaation jostain tuotteesta tai kauppatavarasta, joka vaihtaa omistajaa. Kuten nyt vaikka tuosta mainitsemastasi autosta ja sen kauppaamisesta. Ihmissuhteissa on kuitenkin kyse ihan muusta ja paljon enemmästä. En todellakaan pysty laittamaan autoa ja ihmistä samalle viivalle tai rinnakkain. Valitan.
On tietysti totta, että myymisestä puhutaan paljon laajemmassa merkityksessä ja melkeinpä kaikissa yhteyksissä nykyään. Se taas kertoo todella paljon siitä, millaisessa ajassa ja kulttuurissa me elämme. Eikä välttämättä niin positiivista - ainakaan minun mielestäni. Kyse on siis lyhyesti sanottuna sekä semantiikasta että arvoista.
No, sehän on selvä että huonosti kirjoitettu profiili ei iske, ellei sitten kuva ole niin hyvä että on ihan sama lukeeko profiilissa mitään (näin usein tuppaa olemaan). Jos tekstistä paistaa itsekehun tai liioittelun maku niin eipä se lämpimiä fiiliksiä varmasti tuo juuri kenellekään.
Et pysty rinnastamaan auto- ja deitti-ilmoituksia keskenään. Kuitenkin koska käytin myydä-sanaa niin selvennän sitä vielä sen verran että tavaroitakin voi myydä hyvin tai huonosti. Hyvä myyjä antaa rehellisen kuvan itsestään ja ostaja kokee että valitsee itse. Valitseekin mutta tuskinpa valitsisi sitä tuotetta ellei myyjä olisi sitä tuotetta hänelle esitellyt.
Aiempi ommenttisi: "En myy mitään, eikä minulla ole tarvetta mielistellä ketään tai esittää mitään.". Minusta tuo oli ristiriitainen kommentti koska minusta netissä myydään itseä, ei tavaraa vaan ihmistä. Ei (pelkästään) seksiä eikä rahasta vaan ihmistä kokonaisuutena ja vastineeksi halutaan toisen ihmisen läsnäoloa ja rakkautta. Minusta siinä ei ole mitään kylmää eikä negatiivista, koska ihan samaa tapahtuu ja on aina tapahtunut livetilanteissa.Arvioidaan toista ja korostetaan omia hyviä puolia. Enpä usko että ravintolassakaan menet ensimmäisenä kertomaan vastakkaiselle sukupuolelle huonot puolesi.
Sanat ovat sanoja, jos sana myyminen on sinusta jotenkin huono niin ei sitä ole pakko käyttää, mutta jos kokee että lenkkeily on asia joka voisi kiinnostaa kumppaniehdokkaita niin kannattaahan se tuoda esille. Vai mitä?
"ellei sitten kuva ole niin hyvä että on ihan sama lukeeko profiilissa mitään"
Itse en kyllä pelkän kuvan perusteella vastaisi kellekään (ellei sitten aivan poikkeuksellisen hyvännäköinen mies olisi kyseessä :)). Kyllähän ulkonäöllä minullekin merkitystä on, mutta teksti ja sen sisältö ovat paljon tärkeämpiä.
"Minusta tuo oli ristiriitainen kommentti koska minusta netissä myydään itseä, ei tavaraa vaan ihmistä"
En ole edellenkään myymässä itseäni enkä näe tuossa mitään ristiriitaa. Voidaanhan ihmissuhdetta ajatella toki jonkinlaisena vaihtokauppana, jossa molemmin puolin annetaan ja otetaan, ja toivon mukaan mahdollisimman vastavuoroisesti ja tasapuolisesti. Mutta en tosiaan puhuisi myymisestä ja ostamisesta.
"Enpä usko että ravintolassakaan menet ensimmäisenä kertomaan vastakkaiselle sukupuolelle huonot puolesi."
Itse asiassa olen joskus tainnut kertoa :D. Siis jonkun niistä, ja ihan luontevasti. Mutta en kai yleensä. Toisaalta en minä itseäni erityisesti ylistäkään tai tietoisesti korosta hyviä puoliani (ulkonäköön tulee tietysti satsattua enemmän tai vähemmän). Ihan normaalia jutusteluahan se yleensä on. Ja siinähän niitä hyviä puolia jo usein tulee esille, ihan luonnostaan ilman ylimääräistä yrittämistä tai "myymistä". Toki ymmärrän, että kaikille uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole yhtä helppoa ja luontevaa.
"Sanat ovat sanoja, jos sana myyminen on sinusta jotenkin huono niin ei sitä ole pakko käyttää, mutta jos kokee että lenkkeily on asia joka voisi kiinnostaa kumppaniehdokkaita niin kannattaahan se tuoda esille. Vai mitä?"
Totta kai kannattaa. Ja jos sinusta itsestä kertominen ja itsensä esitteleminen on itsensä myymistä, niin ok. :)
Meillä ei tässä tainnut lopulta olla muuta erimielisyyttä kuin sana myydä. Tekstissä sanat saavat suuremman merkityksen kuin livenä, se lienee yksi nettideittailun ongelmista. Ihan puhtaat väärinkäsitykset.
Niin, ehkä tässä tosiaan oli kyse enemmän siitä semantiikasta kuin niistä arvoista. :) Sanat merkitsevät eri ihmisille eri asioita ja niitä tulkitaan ja assosioidaan eri tavoin. Ja mitä enemmän viestintä on vain sanojen varassa, niin sitä enemmän tämä tietysti korostuu ja samalla väärinkäsitysten riski kasvaa. Asia joka olisi ihan hyvä pitää mielessä - on sitten kyse deittailusta tai mistä tahansa muusta ajatustenvaihdosta. :)
Sä vaan kuvittelet, että tää muka on joku market tai karjaportti.
Ehkä mä kuvittelen. Miksi itse tätä kutsuisit?
Lenkkeilenhän mä, joka päivä ja ilta jääkaapille tietokoneen äärestä, välillä teen lenkin vessaan. Äiti tuo makkaraa, finnivoidetta ja pizzaa. Oikean käden edestakaista liikettä harjoittelen iltaisin samaisen koneen ääressä, kera wc-paperirullan.
Milla on jalkahiki ja alipainoa 20 kiloa. Yritä ymmärtää että en pääse treffeille ellen fuskaa.
Oon kans treffaillut naisii jotka sanoivat harrastavansa pyöräilyy. Mut sitte
vähän ajan päästä tulee ilmi et ne pyöräilee vaan kauppaan ja takas tai töihin ja takas. Minusta se ei ole harrastus silloin. Mullakin on ilmoituksessa et harrastan kuntopyöräilyy.Kuntopyörä mulla on kotona ja poljen sillä 6 kertaa viikossa 40-50 minsaa kerralla. Omistan myös maastopyörän ja poljen sillä 20 kilsaa päivässä mut se ei oo harrastus mun mielestä. Joskus pari kertaa viikossa poljen veljeni luo kuntoilu mielessä. eli poljen täysillä sinne ja takasin.
Siinä menee semmoset 35 minsaa ja kyllä siinä hiki tulee kun täysillä polkee.
näinpä juuri.Lenkkeilyä harrastava nainenhan ei voi olla mitään muuta kuin jessica alban omaavan vartalon omistaja eikö totta? :) Koska lenkkeilyä ei voi harrastaa ketkään muut.siihen on vartalo-ja naama raja.Kyllä.juurikin näin.Hyvä miehet!Olette taas osoittaneet kuinka teidän älykkyys osamääränne on niin paljon alhaisempi kuin naisilla.
perse on kaiken a ja o.
Ei tarvi olla himourheilija. Sen verran pitää linjoistaan huolta pitää että peba säilyy kiinteänä. Jos pikkusen pääsee ote repsahtamaan ei sekään ole vakavaa. Etupersettä täytyy varoa. Semmonen ku ei siitä juoksemalla oikeen meinaa hävitä.
Minäkin löysin treffipalstalta miehen, joka väitti olevansa normaalivartaloinen ja käyvänsä silloin tällöin salilla. Ilmeisesti normaalivartaloinen on tätä nykyä suoraan sanottuna lihava. Ja sillä määritelmällä minä, joka pidän itseäni normaalina, olisin anorektikko. :)
Sen jälkeen suhtauduin kyllä varauksella ilmoituksiin, ilmeisesti tosiaan omaa ulkonäköä voi hieman kaunistella. Itse en kuitenkaan valehdellut, enkä edes kaunistellut. Kaikki mitä profiiliini kirjoitin, oli täysin totta, ja kyllä silläkin erittäin hyvän miehen sai. :)
~~
Miesten profiileissa "normaali" tarkoittaa lähes poikkeuksetta lihavaa. :) Erityisesti näin, jos painoa ei ole kerrottu.
Poikkeuksiakin toki on, mutta ne miehet ilmoittavat pituutensa lisäksi painonsakin.
"Urheilullinen" tarkoittaa miesten mielestä ilmeisesti treenattuja (tai ammoisista urheiluvuosista peräisin olevia) käsivarsia. Vatsamakkarat (isotkaan) ja yleinen pulleus ei meisten mielestä poista urheilullisuutta vartalosta.
alkoholiongelmaista ei alussa huomaa kun vasta jälkeenpäin, miksi halusi pubiin ensi tapaamisen ja ei sitten millään olis lähteny poi, joi joi ja joi.Ei tarjonnut mulle mitään, onneks makso itse kaljansa.
Ilman hyvää persettä lenkkeily on siis fyysinen mahdottomuus? Olen sitten luonnonoikku, kun silloin tällöin jopa JUOKSEN metsässä ja ylipainoa on. Mutta ei kannata huolestua että muhun törmäis, ei paljon miehet kiinnosta näiden palstojen lukemisen ja ihan irl-kokemusten jälkeen. Ketäpä nyt ylipainoinen oikeasti kiinnostaisi, paitsi jotain epätoivoisia. Jos nainen ei ole hoikka, niin sitä ei tarvitse kunnioittaa tippaakaan ihmisenä, ja se nyt on sellainen asia jota itse pidän ihan itsestäänselvyytenä.
Ei kai se nyt ihan niin mene että jos välillä juoksee muutaman kilsan niin perse muuttuu siitä hyväksi. Aika paljon saa urheilla että se alkaa kroppaa muokkaamaan ja sen lisäksi pitäisi samaan aikaan muistaa syödä vain sen verran kuin kuluttaa tai vähemmän jos haluaa hoikistua.
Jossain viestiketjussa tässä jokin aika sitten oli aika kovakin vääntö siitä että onko pinnallista pyytää toiselta kuva ennen tapaamista. Toiset olivat sitä mieltä ettei ulkonäöllä saisi olla _mitään_ merkitystä ja suurin osa tällä kannalla olevista olivat kyllä miehiä. Lähinnä kaiketi kuitenkin niin päin etteivät itse halunneet toimittaa kuvaa vaan olivat sitä mieltä että henkinen kauneus on tärkeintä. En itsekään naisena ymmärtänyt tuota näkökulmaa ollenkaan koska naisilta on ainakin aina vaadittu paljon ulkonäöltä, välillä tuntuu että sisäisellä kauneudella juuri ei ole mitään merkitystä. Mutta, toistakin kantaa siis löytyy, jopa täältä.
Ja olen muuten törmännyt täälläkin muutamaan profiiliin jossa mies nimenomaan etsii rehevää naista, ei missään nimessä hoikkaa.
Ole muille mitä haluat itsellesi oltavan.
Itse en ainakaan valehtelijaa tapailisi.
On kanssa tullut huomattua että "muutama raskauskilo" voi tarkoittaa 30 kiloa ja että kyllä ne 100 kilosetkin lenkkeilee :) Vaikken itsekään mikään komistus ole, niin rehellinen pyrin silti olemaan, eipä siellä profliilissa huijaamalla mitään voita, totuus paljastuu nähdessä aina.
Tiedä ainakin yhden 100 kg painavan naisen, joka oikeasti lenkkeilee (osin kävellen, osin juosten), sen lisäksi käy salilla 2-3 kertaa viikossa. Mutta syö myös paljon ja hyvin, siksi paino ei todennäköisesti laske. Lisäksi hyvin epäedulliset geenit. Tosin paino on nyt parin viime kuukauden aikana tainnut tippua jonnekin 95 kg:n paikkeille. Terveys on aina ollut hyvä, muutenkin aktiivinen ja monenlaista harrastava nainen. Pituus on 175 cm.
Mielestäni selkein osoitus lenkkeilyn harrastuksesta on rekisteröity maaliintulo ja loppuaika joltakin maratonilta tai puolimaratonilta. Tämä on myös aina helposti tarkistettavissa, koska kaikki tulokset löytyvät netistä.
Nykyisin juoksuharrastus on niin yleistä ja puolimaratonien osallistujaluettelot niin pitkiä, että jotta juoksijaksi itseään voisi kutsua, niin kyllä minun mielestäni ainakin puolimaraton tulisi olla kerran suoritettuna.
Itselläni on sellainen kokemus, että kaikki eivät ajattele näin. Tapaamiseni "urheilulliseksi" itseään ilmoittavan naisen kanssa loppuivat, koska hän oli löytänyt netistä maratontulokseni, joita on sivukaupalla. Hän sanoi, että olen ehkä "liian juoksuhullu" vaikka itsekin oli sanonut olevansa juoksija.
Tähän nyt varmasti pätee ihan sama mikä ylipäätään eri harrastuksiin. Ihmiset voivat harrastaa samoja asioita, mutta eri lähtökohdista ja motiiveista. On paljon vaihtelua siinä miten "vakavasti" tai intohimoisesti johonkin harrastukseen suhtaudutaan, miten paljon siihen satsataan aikaa, energiaa tai rahaa, millaisia tavoitteita asetetaan jne. Silti molemmat harrastavat ihan samaa asiaa.
Esim. joku voi ahmia 10-20 kirjaa kuukaudessa, olla kiinnostunut kirjallisuuden eri lajeista ja sanataiteen roolista muutenkin kulttuurin tai yhteiskunnan osana. Voi omistaa kenties mittavan kotikirjastonkin. Joku toinen lainaa muutaman dekkarin kuukaudessa kirjastosta. Molemmat harrastavat lukemista, eikä kumpikaan valehtele :) Ihan sama pätee juoksemiseen. Pari pikkulenkkiä viikossa tekevä harrastaa juoksua siinä missä "tavoitteelliset maratoonaritkin".
Itse kyllä teen eron esim. urheilullisen ja liikunnallisen välillä. Harrastan itse liikuntaa monena päivänä viikossa, mutta en ole mielestäni urheilullinen lainkaan.
Juosta voi paljonkin ilman että kertaakaan laittaa lappua rintaan. Eikä paljoa tarvi juosta jotta voisi juosta lappu rinnassa ja "suorittaa" puoilmaratonin. Sinänsä siitä että onko puolimaratonaika netissä ei voi vielä juoksukilometresitä päätellä paljoakaan. Kaikissa asioissa ei tarvitse kilpailla eivätkä kaikki pidä massatapahtumista.
Harrastuksessa ei kaikilla ole olennaisinta suorittaminen vaan nauttiminen. Mutta jos tykkää juosta lappu rinnassa niin tuloksia löytyy netistä. Ehkä olennaisinta viimeksi mainitsemassasi esimerkissä oli juuri tuo. Ei se että miten paljon liikkuu vaan se miten siihen suhtautuu. Kertoo paljon elämänasenteesta muutenkin.
Niinpä... ja sitten on ne n 40v naisten profiilit jotka sanoo suoraan että "tässä iässä juoksut on juostu"!
iso ero on oikeesti kunnnostaa huolta itävillä siis joilla löytyy itsekuria. ja sitten lölllömmät jotka saa tydyytystä kun hölkkäävät sillo tällö ja kävelevät kun TUNTUU HYVÄLLE. nämä eivät koskaan pääse tavotteisiin.
Niin? Entä sitten? Ja mihin tavoitteisiin? Joillekin tavoitteeksi riittää että TUNTUU HYVÄLLE.
Väitän että juuri tässä on se olennaisin ero naisilla ja miehillä. En ole koskaan tavannut yhtäkään miestä joka juoksisi omaksi ilokseen. Ja koska juoksen itse paljon, tunnen paljon miehiä jotka juoksevat. Aina on vähintään puolimaraton oltava tavoitteena. Ellei ole tavoitetta, ei juosta. Sen sijaan tunnen montakin naista jotka juoksevat juuri siksi että se tuntuu hyvälle. Nainen voi mennä juoksemaan maratoninkin ilman tavoiteaikaa. MIes ei koskaan.
Mutta, ymmärtäkäämme toisiamme, mieheltä ei voi olettaa että hän on kunnossa jos "lenkkeilee silloin tällöin" ja naiselta ei voi vaatia että häneltä löytyy tulokset netistä vaikka hän juoksisi pitkiä lenkkejä useita kertoja viikossa.
Tämä on ihan totta tässä ja kaikissa muissakin asioissa. Nainen voi puuhastella kaikenlaista enemmän vapaana suorituspaineista. Mieheltä vaaditaan tavoitteellisuutta ja nämä vaatimukset tulevat usein juuri naisilta. "Mies, joka tietää mitä tahtoo", "päämäärätietoinen" yms. ovat usein toistettuja freeseja, joita naisten profiileissa vaaditaan.
Totta, miehiltä vaaditaan sitä, miehet itseltään ja toinen toisiltaan ja naisetkin. Mutta naisilta sitä samaa ei kannattaisi vaatia ellei sitten halua naista joka on kuin mies.
Usein vain hämärtyy se että haetaanko vastakkaista sukupuolta kumppaniksi vai ystäväksi. Löytyy miehiä jotka ovat kiinnostuneita ihmissuhteista ja vaikka sisustuksesta, jaksavat keskustella niistä, käyvät kävelyllä, salsassa ja spinningissä. En kuitenkaan etsi kumppanikseni miestä joka on kuin nainen. Siksi en ole kiinnostunut miehestä joka ilmoittaa harrastuksekseen kävelyn tai salsan kun mies on yleensä suorituskeskeinen. Nuo harrastukset kertovat joko peesaamisesta tai feminiinisyydestä.
Toinen ääripää ovat miehet jotka eivät puhu eivätkä pussaa ja/tai harjoittavat metsästysviettiään metsästämällä yhden yön juttuja netistä ja baarista. Ovat kyllä miehekkäitä mutta parisuhteeseen aika vaikeasti soveltuvia. Vaikea tehtävä tuntuukin olevan löytää mies joka uskaltaa olla mies mutta silti kykeneväinen ottamaan naisen huomioon ja sitoutumaan.
Mutta kannattaako ihmisistä vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä jonkin yhden tekijän, esim.harrastuksen perusteella? Tai ylipäätään laittaa hirveän nopeasti jotain tiettyä leimaa otsaan?
Ja entä esim. mies, joka harrastaa vaikka jääkiekkoa ja salsaa? Kumman harrastuksen perusteella luokittelet hänet? Vai pidätkö kenties ihan outona otuksena? Tällaisia miehiä nimittäin on, ja muutenkin aika monipuolisia juttuja harrastavia.
Itse ehkä pidän kaikkein mielenkiintoisimpina juuri niitä monitahoisia, vaikeasti lokeroitavia miehiä, koska heillä on todennäköisesti enemmän annettavaa kuin näillä "kävelevillä stereotypioilla." (Koskee myös muuten naisia ja ylipäätään ihmissuhteita). Ja mielestäni ideaalisinta olisi, että mies olisi sekä kumppani että ystävä, ja että suhde olisi mahdollisimman antoisa kaikilla tasoilla. Ylipäätään yritän suhtautua ihmisiin avoimesti ja ennakkoluulottomasti.
"Usein vain hämärtyy se että haetaanko vastakkaista sukupuolta kumppaniksi vai ystäväksi."
Minä haen miehenä vastakkaista sukupuolta kumppaniksi ja ystäväksi. Molempia samalla kertaa. Tarkoitukseni on löytää pidempiaikainen kestävä parisuhde. Silloin on luonnollista, että kumppani on samalla myös ystävä tai muuten se ei mielestäni ole sellainen suhde, jossa toista voisi kutsua läheiseksi ihmiseksi ja jonka kanssa voisi jakaa asioita. Eri asia on jokin epämääräisempi suhde, jossa ei olla niin läheisiä, mutta sellaisesta en itse ole edes kiinnostunut.
"En kuitenkaan etsi kumppanikseni miestä joka on kuin nainen. Siksi en ole kiinnostunut miehestä joka ilmoittaa harrastuksekseen kävelyn tai salsan kun mies on yleensä suorituskeskeinen. Nuo harrastukset kertovat joko peesaamisesta tai feminiinisyydestä."
Entäpä jos otan aikaa kävelystäni ja pyrin parantamaan tulostani, niin muutunko miehekkäämmäksi silmissäsi? :D
Olen lukenut näitä kommenttejasi täällä palstalla jo pidemmän aikaa ja välillä en tiedä provoatko vai kirjoitatko ihan tosissasi. Jokaisella toki on omat toiveensa kumppanista. Kuten tässäkin ketjussa on jo aikaisemmin ihmetelty, niin onhan se hieman outoa, että jos esim. kävelee, niin on sitten esim. peesaaja tai feminiinen. Ehkä se kertoo jotain enemmänkin sinun ajatusmaailmastasi kuin siitä millaisia tällaiset miehet ovat? Sinähän nämä asiat näet ongelmina ennen kuin edes tunnet miestä muuten, koska koet ettet voi näiden perusteella kiinnostua miehestä. Itse en lähtökohtaisesti ole kovin innostunut naisesta tai ylipäätään ihmisestä, jolla on melkoisia ennakkoluuloja muista ihmisistä yksittäisten asioiden perusteella ennen kuin edes tuntee toista ihmistä paremmin. Tähän törmää tuon tuostakin etenkin täällä netissä. Itswe toivon avointa suhtautumista toiseen ihmiseen ja että niistä asioista otetaan oikeasti selvää ennen kuin omassa päässä tehdään johtopäätöksiä, jotka mitä luultavimmin menevät pieleen.
Enpä ole ikinä tavannut miestä joka harrastaa sekä jääkiekkoa että salsaa joten ei ole tarvinnut miettiä. Mietitään jos sellainen löytyy.
Ja toki sehän olisi ihan täysikymppi jos löytäisi ihmisen joka olisi sekä kumppani että ystävä. Eipä ole sitäkään tyyppiä löytynyt.
Valentin Konoset? Mikäs siinä. Itse en liiku tavoitteellisesti mutta kuten tuossa aiemmin pohdittiin niin miehet tuntuvat liikkuvan. Ja tekevän kaikkea tavoitteellisesti.
Provoan ja kirjoitan tosissani. Aina on totta toinen puoli. Nettideittailussa naisille tulee paljon ehdokkaita ja jokaista ei millään pysty tapaamaan. Siten on niitä täysin "hutitreffejä" pyrkii välttämään. Lisäksi elämänkokemustakin löytyy jo sen verran että tietää mitä haluaa ja mitä ei ja aika monenlaisia ihmisiä on tullut tavattua. Aika paljon pystyy ihmisestä päättelemään jo profiilista ja lisää viesteistä. Yleensä ne merkit pitävät paikkansa. Ilman ennakkoluuloja pitäisi tavata kaikki täältä netistä. Siihen ei kenenkään aika riitä. Välillä voi toki irrotella jos aikaa jää. Joskus sitäkin.
Mutta, minä haen ehkä enempi "äijää" kuin naiset keskimäärin. Ne äijät eivät pyöri täällä keskustelupalstan puolella. Se on vain minun mieltymykseni, siitä ei voi päätellä mitään muiden naisten mieltymyksistä. Olen jo sen ikäinen ettei minuun oikein nykyajan metroseksuaalit uppoa, se toki oma ongelmani. On hienoa että nykyajan miehet osaavat puhua, pussata, kävellä ja salsata, se ei vaan millään mahdu minun miesihanteeseeni. Onneksi löytyy niitäkin naisia joiden ihanteeseen se mahtuu. Elämä on varmasti paljon helpompaa niin.
Ilmoituksia pitää osata lukea. Lenkkeily tarkoittaa, että nainen käy silloin tällöin kävelyllä, jos krapulaltaan jaksaa. Juokseminen taas tarkoittaa, että nainen harrastaa juoksua - tai että naisella on vähintään juoksuvarusteet, vaikka hän ei lenkillä kävisikään.