Mietin tässä itseäni ja sen pohjalta tuli ajatuksia populaatiosta laajemmaltikin.
Itse rupesin ottamaan jonkinlaista kontaktia naisiin 19-vuotiaana tai niitä aikoja. Olin melko sinisilmäinen ja tietämätön; jossakin määrin tietoinen siinä mitä itse haluan ja osasin mielistellä.
Mennään pari vuotta eteenpäin; sitten olin jossain määrin patoutunut ja impulsiivinen sekä syrjäänvetäytyvä. Impulsiivisuudella en tarkoita väkivaltaisuutta vaan esim.ihmisten seurasta jättäytymistä ja muuta kummastusta herättävää käytöstä.
En osannut olla kovin rento ja sulava. Katkeruuttakin oli vähän rakentunut.
-
Tuolloin jotkut naiset lähestyivät minua ja minä taas vääriä naisia. Myöhemmin jotkut noista lähestyneistä naisista kyrpiintyivät minuun kun en ollut sellainen kuin he toivoivat.
Sikäli kun naiset eivät kuitenkaan kovin aggressiivisesti hae haluamaansa ja miehillä taas kestää tuon leikin opettelu pitempään tai vähempään niin mitenkähän nuo varhaisaikuisuuden (tai sitä aiemmat) vuodet vaikuttavat naisten suhtautumiseen miehiin?
Itse olen ainakin paljon muuttunut siitä millainen olin 21-vuotiaana mutta arvatenkin ne naiset jotka minut silloin tunsivat eivät muuttaisi mielipidettään enää helpolla. Se ei olekkaan ongelma mutta jos tämä minun kehityskulkuni ei ole mikään ainutlaatuinen niin se tarkoittaa sitä että monet naiset nuorimpina ja ehkä uteliaanrohkeimpina päivinään muodostavat sitten mieskuvansa näiden kokemusten perusteella. Näiden naisten ei voi kuitenkaan olettaa lähestyvän esim.29-vuotiaita miehiä 19-vuotiaina. Miehet siis kehittyvät paremmiksi sosiaalisilta taidoiltaan ja emotionaalisesti mutta naisilla ei ole enää samanlaista mielenkiintoa lähestyä miehiä (tai ovat torjuvampia) koska heillä on mielessä parikymppisten tai sitä nuorempien kollien vuotava runosuoli tai kovakourainen puristelu.
Sänkykikkoja laskematta naisten kehitys ei välttämättä enää mene suuntaan eikä toiseen siinä parinkympin paikkeilla kun taas miesten monesti menee.
Toki on myös paljon miehiä joiden kehitys ei mene ikinä minnekkään kuten on varmasti myös miehiä jotka ovat syntyjään erityisen taidokkaita. Netissä joskus naista kokeellisesti esittäessäni olen kyllä huomannut että on yli 30-vuotiaita miehiä jotka odottavat anonyymiltäkin naiselta aktiivista kiinnostusta ja huomiota tai muuten alkaa syyllistys naisen elämän helppoudesta ja muu ATM-marina.
Itse rupesin ottamaan jonkinlaista kontaktia naisiin 19-vuotiaana tai niitä aikoja. Olin melko sinisilmäinen ja tietämätön; jossakin määrin tietoinen siinä mitä itse haluan ja osasin mielistellä.
Mennään pari vuotta eteenpäin; sitten olin jossain määrin patoutunut ja impulsiivinen sekä syrjäänvetäytyvä. Impulsiivisuudella en tarkoita väkivaltaisuutta vaan esim.ihmisten seurasta jättäytymistä ja muuta kummastusta herättävää käytöstä.
En osannut olla kovin rento ja sulava. Katkeruuttakin oli vähän rakentunut.
-
Tuolloin jotkut naiset lähestyivät minua ja minä taas vääriä naisia. Myöhemmin jotkut noista lähestyneistä naisista kyrpiintyivät minuun kun en ollut sellainen kuin he toivoivat.
Sikäli kun naiset eivät kuitenkaan kovin aggressiivisesti hae haluamaansa ja miehillä taas kestää tuon leikin opettelu pitempään tai vähempään niin mitenkähän nuo varhaisaikuisuuden (tai sitä aiemmat) vuodet vaikuttavat naisten suhtautumiseen miehiin?
Itse olen ainakin paljon muuttunut siitä millainen olin 21-vuotiaana mutta arvatenkin ne naiset jotka minut silloin tunsivat eivät muuttaisi mielipidettään enää helpolla. Se ei olekkaan ongelma mutta jos tämä minun kehityskulkuni ei ole mikään ainutlaatuinen niin se tarkoittaa sitä että monet naiset nuorimpina ja ehkä uteliaanrohkeimpina päivinään muodostavat sitten mieskuvansa näiden kokemusten perusteella. Näiden naisten ei voi kuitenkaan olettaa lähestyvän esim.29-vuotiaita miehiä 19-vuotiaina. Miehet siis kehittyvät paremmiksi sosiaalisilta taidoiltaan ja emotionaalisesti mutta naisilla ei ole enää samanlaista mielenkiintoa lähestyä miehiä (tai ovat torjuvampia) koska heillä on mielessä parikymppisten tai sitä nuorempien kollien vuotava runosuoli tai kovakourainen puristelu.
Sänkykikkoja laskematta naisten kehitys ei välttämättä enää mene suuntaan eikä toiseen siinä parinkympin paikkeilla kun taas miesten monesti menee.
Toki on myös paljon miehiä joiden kehitys ei mene ikinä minnekkään kuten on varmasti myös miehiä jotka ovat syntyjään erityisen taidokkaita. Netissä joskus naista kokeellisesti esittäessäni olen kyllä huomannut että on yli 30-vuotiaita miehiä jotka odottavat anonyymiltäkin naiselta aktiivista kiinnostusta ja huomiota tai muuten alkaa syyllistys naisen elämän helppoudesta ja muu ATM-marina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.