Erimielisyydet yhteisestä kodista

Yrittäkää löytää jokin kompromissi, esim. rauhallinen sijainti hyvien bussiyhteyksien päässä. Jos muutatte jonnekin "korpeen" jossa toki asuminen on halvempaa, täytyy olla oma pikku auto molemmilla, ei siitä muuten mittään tule pitemmän päälle. Ja autosta on paljon kuluja ja vaivaa, kyllä!
Itse tuon ikäisenä, lapsettomana, autottomana ilman muuta suosisin palvelut lähellä-vaihtoehtoa, ja pitäisin tärkeänä että joko junalla tai bussilla pääsisi iltaisinkin alle kilometrin päähän asunnosta.
Maaseutuasumisen vaihe voisi olla sitten, kun perhe lisääntyy, ja on kaksi autoa.

Se vaihtoehto on järkevämpi, jota kannattaa asunnon ostava osapuoli, jos hän ostaa sen yksinään, kuten ymmärsin.

Peruste on, että asunnon ostava osapuoli laittaa rahansa asuntoon kiinni, joten hän kärsii mahdollisen taloudellisen tappion tai käärii voitot, jos asunnon sijainnilla on merkitystä tulevaan hintakehitykseen. Toinen peruste on se, että jos yhteiselonne ei toimi, asunnon ostaja jää ilmeisesti yksin ostamaansa asuntoon. Jos se on ostettu toisen osapuolen toiveiden mukaisesti, asunnon ostajalle jää asunto, joka ei ole ollut hänen mielensä mukainen.

Aina voi yrittää etsiä kompromissia, ja erityisesti silloin, jos molemmat osallistuvat asunnon ostamisen aiheuttamaan taloudelliseen rasitteeseen. Kyky ja halu tehdä kompromisseja on myös hyvä mittari, tuleeko suhteesta pidemmän päälle mitään. Jos halukkuutta niihin ei ole alunalkaenkaan, on vaikea kuvitella, että niitä jotenkin taianomaisesti ilmestyisi elämän tulevien kiistakysymysten selvittämiseksi. Silloin kannattaa miettiä, onko yhteenmuutto vielä/koskaan ajankohtainen. Mutta tässä nimenomaisessa tilanteessa asunnon ostajan mielipide on silti oikeastaan ainoa, jolla on merkitystä, koska toinen osapuoli ei kanna taloudellista vastuuta pääomasta.

Helppo homma. Järkevää on, että maksaja valitsee ostamansa "tuotteen".

Samaa mieltä. Jos asuntoa ei osteta puoliksi, ei toisella ole sananvaltaa mistä ja minkälaisen ostava osapuoli asunnokseen valitsee.

Plussat ja miinukset paperille molempien kantilta.
Teetä ja keittiöjakkaran kuluttamista vaan.

Tuohan pitäisi olla ihanaa aikaa, nauttikaa.

Löydätte varmasti molempia miellyttävän ratkaisun.

Maksava päättää asunnon sijainnin.
Olkikasakulta seuraa perässä ja sopeutuu... tai ei.
" Sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto"

Järkevämmältä kuulostaa se että asunnon ostajalla on enemmän sananvaltaa.

Enpäs nyt tiedä mistä päin olette asuntoa ostamassa, mutta ainakin Helsingistä löytyy paljon alueita joissa tuntee olevansa kaukana kaupungista, vaikka itse asiassa on varsin lähellä keskustaa. Olen varma ettei Helsinki ole ainoa, vaan tällaisia alueita on joka kaupungissa Suomessa.

Jaa, onkohan tässä nyt teidän parisuhteen ensimmäinen koetinkivi? Ei mikään parisuhde toimi jos ei osata tehdä kompromissejä.

Kiitos vastauksista.

Melkein kaikki kannattaa ostajan mielipidettä eli sijaintia kaukana. Itsellä vaan tulee mieleen, että jos ihminen ajattelee noin kuin te olette kirjoittaneet, ei kyseessä ole rakkaussuhde vaan jokin ihan muu.

Jos tosissaan ollaan suunnittelemassa YHTEISTÄ TULEVAISUUTTA, pitäisi minun mielestäni ostajan kuunnella MYÖS toisen mielipide. Jos hän ajattelisi tyylillä "ota tai jätä", ei suhteesta tule koskaan mitään.

Jos muuttaisimme "kauas kaikesta" luulen, että en olisi onnellinen. Kuinka suuren v*tutuksen pitkät matkat töihin ja asioille SURKEALLA julkisella liikenteellä aiheuttaa.

Toki yritämme löytää semmoisen joka miellyttää molempia. Mutta kuten sanoin, ei semmoisia tunnu löytyvän, koska on huonot asuntomarkkinat. Ei siis vain ole tullut hyvää "välimallin" asuntoa ja asuinaluetta.

Olen yksi niistä aiemmin vastanneista ja kommentoin hiukan näkemystäsi. Kuten jo aiemmin sanoin, kompromissit ovat yksi ihmissuhteen kulmakivistä. Tänään joustaa toinen, huomenna toinen. Yleisesti ottaen olet oikeassa, ettei ihmissuhteessa voi sanella "ota tai jätä".

Mutta, sinun näkemyksesi mukaan ostajan pitäisi joustaa tilanteessa, jossa vain hän laittaa rahansa asuntoon kiinni, osoittaakseen sitä suurta rakkautta. Siinä olet väärässä ja kyse on ihan puhtaasti rahasta, elämän realiteeteista. Sanot, ettet ehkä olisi onnellinen, jos muuttaisitte "kauas kaikesta". Ehkä niin, mutta silloin sinun pitää omalta kohdaltasi miettiä, haluatko muuttaa juuri sen henkilön kanssa juuri nyt juuri sinne, mistä hän haluaa asuntonsa ostaa. Mikään pakko ei koskaan kenenkään ole muuttaa toisen ihmisen kanssa samaan asuntoon. Sinä olet vastuussa itsestäsi ja omasta onnellisuudestasi etkä voi vierittää sitä "pahiksen" syyksi, kun ei halua joustaa ja ostaa asuntoa (eli tehdä normitaviksen mittapuulla elämän suurinta investointia) sinun mielesi mukaan.

Mieti asiaa toisin. Jos puoliskollasi olisi jo mieleisensä asunto sieltä, mistä hän nyt sitä vasta suunnittelee, vaatisitko häntä muuttamaan sieltä pois voidaksenne muuttaa saman katon alle? Ja muista, jos suhteenne ei toimi, voit ns. näyttää hänelle kantapäitäsi koska vaan tarvitsematta pohtia hetkeäkään asunnon miellyttävyyttä tai myyntimahdollisuuksia. Ja hänenkö pitäisi jäädä silloin asuntoon, jonka on ostanut sinun mielesi mukaan?

"jos ihminen ajattelee noin kuin te olette kirjoittaneet, ei kyseessä ole rakkaussuhde vaan jokin ihan muu"

Erityisesti tuo kommenttisi pakottaa ajattelemaan, että olet melko nuori henkilö? Olet ehkä tottunut vaatimaan ja saamaan vaatimuksesi läpi, etkä ole vielä kovin paljon joutunut tekemään niitä kompromisseja? Jos nimittäin olisit jo hiukan vanhempi ja elämässä enemmän kolhiintunut, huomaisit, että juuri sinä edustat ihmistä, joka ei kirjoita nyt pelkästään rakkauden siivittämin mielin vaan juuri sinulla on nyt kyse jostain muusta - sinun vaatimustesi toteuttamisesta.

Eikö tää nyt ole ihan helppo kysymys? Katsotte sen etäisemmän asunnon etäisyyden keskustasta ja otatte asunnon puolivälistä. Helppo kompromissi.

Se pättää joka asunnon ostaa ja maksaa.

Jos itse olisin laittamassa rahani likoon asuntoon niin kyllä minä ihan itse päättäisin mistä ja minkälainen. Kyseessä on kuitenkin iso summa rahaa ja sen maksajana minun pitää olla ostokseeni tyytyväinen. Siinä ei ole kyse rakkaudesta toista kohtaan,ei todellakaan. Mutta ei pidäkään.

Se mistä maksaisin yksin niin silloin yksin päätänkin mihin olen tyytyväinen. Jos maksaisit puolet,olisi sinulla sanan valtaa ostokseen.

Aika lapsellista ajattelua ja käytöstä. Toinen ostaisi asunnon rahoillaan mistä sinä haluaisin. Itse en ikinä moiseen suostuisi vaikka kuinka toista rakastaisin.

No, meillä miehen asunnonosto sieltä mistä hän halusi (kehyskunta) johti vähitelleen eroon, jota mies ei olisi halunnut. Ennen eroa moneen kertaan vakuutti, että jos olisi ymmärtänyt kuinka tärkeä tämä asia on minulle olisi ostanut asunnon meille molemmilla sopivasta paikasta.

Yksinkertaisesti vain kävi niin, että minun työn, harrastukseni ja ystäväni olivat niin kaukana kotoa, ettemme olleet juurikaan samaan aikaan kotona koska jäin töiden jälkeen kaupunkiin.

Kyllä teidän täytyy löytää kompromissi tia sitten lie parempi erota jo nyt.