Olen löytänyt ihanan miehen, jonka kanssa tiedän haluavani olla kuolemaan saakka. Mies ei vain haluaisi muuttaa yhteen, monistakin syistä, mutta onko väärin, jos "järjestän" itseni raskaaksi ja näin saan hänet muuttamaan yhteen?? Silloin menisimme myös kihloihin, vaikka emme naimisiin haluakaan.
Toki olemme lapsistakin keskustelleet, välillä mies tuntuu haluavan vauvan, välillä ei. Itselleni kävisi kyllä koska miehestä tulisi LOISTAVA isä... Vahinkojahan sattuu.... ;)
Toki olemme lapsistakin keskustelleet, välillä mies tuntuu haluavan vauvan, välillä ei. Itselleni kävisi kyllä koska miehestä tulisi LOISTAVA isä... Vahinkojahan sattuu.... ;)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Et kai ole tosissasi? Siis todellakin kannattaa varmistaa että myös mies haluaa lapsen ja että myös mies haluaa olla sinun kanssasi elämäsi loppuun asti ellet halua yksinhuoltajaksi.
Tämä aloitus on joko provo tai sitten olet todella naivi ja kokematon. Minusta ylipäätään ei kannattaisi hankkia lapsia ennenkuin on vähän elämänkokemusta ja ymmärrystä siitä miten parisuhteet toimii.
Parisuhteessa asioita päätetään yhdessä, varsinkin isoista asioita. Tuolla tavalla hankkiudut todellakin ongelmiin.
No kyllä kokemusta on, kaksi lasta edellisestä liitosta ja ikää yli 30 v kummallakin.... :) Eli en usko olevani naivi enkä ainakaan kokematon!
Kyllä mies on sanonut, että lapsi saa tulla jos on tullakseen... Ja kyllä uskon vakaasti, että mies haluaa ilman lastakin kanssani olla, ainakin on niin koko ajan puhunut. :) Tottahan se on, että yhdessä pitäisi päättää... Mutta kun on vauvakuume, kaikki ympärillä saa vauvoja... Vaikka toisaalta mulla on jo 2 ihanaa lasta, joten sen puolesta voitais niidenkin kanssa elellä ihan onnellisina... :)
Täytynee nyt vielä kuitenkin kaksi kertaa miettiä, ennenkun alkaa mitään radikaaleja päätöksiä tekemään....
Siis mitä..??? Sinulla on kaksi 3-kymppistä lasta ja vauvaa haluat? Oletko ollut teiniäiti aikoinasi..? Joka tapauksessa kuulut riskiryhmään ikäsi puolesta - raakaa sanoa näin, mutta oletko valmis ottamaan vastaan sairaan lapsen ja olemaan vaikkapa yh hänelle?
No, aivan sama, minkä ikäinen olet - mutta jos toteutat "loistoideasi", niin älä sitten itse, jossei mies muuta saman katon alle ja kihlaa sinua! Katsos kun nykyään ei ole mikään pakko..!
Hyvä ystäväni on ollut parisuhteessa nyt 6-vuotiaan poikansa isän kanssa jo kohta 10 vuotta, eivätkä edelleenkään asu yhdessä - eivätkä tule kuulemma asumaankaan. Mies ei aluksi halunnut eikä ystävänikään häntä ole painostanut, poika näkee isäänsä viikonloput ja viikollakin, ja parisuhde pysyy "freesinä", vaikkei koko ajan yhdessä nyhjätäkään. Näyttävät ja kuulostavat oikein "hyvältä" parilta eivätkä "vilkuile vieraisiin pöytiin", vaikkeivat koko aikaa yhdessä olekaan.
Aikuinen ihminen ja noin pöljä.
Käsittääkseni tuossa ei missään mainittu lasten ikää.
Vain pariskunnan.
Miksi lapsi asuu äidillään eikä isällään? Äiti kantaa vastuun lapsen arjesta. Hänhän on siis yksinhuoltajaäiti.
Jos mies ei halua muuttaa yhteen "monistakin syistä" niin miten ihmeessä tuohon tilanteeseen lapsen tekisit? Kai nyt sentään ensin teidän kannattaisi asua yhdessä ja miehen pitäisi arkielämässä elää uusperheen arkea jotta mies tietää varmaksi että se on sellaista elämää mitä haluaa ennen kuin lapsi tehdään.
Rakastuminen on ihana asia mutta kyllä ennen lapsen hankintaa ensin pitäisi elää myös sitä arkea eikä tehdä päätöksiä rakastumisen huumassa ja sitten myöhemmin löytää itsensä tilanteesta johon ei halua kun ei aikoinaan osannut ottaa asioita huomioon.
Minäkin seurustelen ja kaikki menee hienosti ja mies puhuu useasti siitä että haluaa olla kanssani loppuelämäni ja hän puhuu lapsista että haluaa niitä minun kanssani. Minäkin haluan lapsia mutta siitä huolimatta en ole tuntenut häntä riittävän kauan jotta uskaltaisin lapsen hankkia siitä huolimatta että asumme yhdessä. En vain yksinkertaisesti usko että vuodessa ihmisen ja arjen voi oppia tuntemaan riittävän hyvin jotta sellaisia päätöksiä voi tehdä. Minä haluan olla mahdollisimman varma siitä että lapsellani tulee olemaan ehjä koti ja molemmat vanhemmat, siksi haluan tutustua ensin hyvin ja rakentaa arkea ennenkuin teen isompia päätöksiä.
Mieheni on sanonut monesti, että ei aio muuttaa yhteen. Sitten kuitenkin taas toisinaan on sitä mieltä että muuttaisi meidän kanssa ym. Ei siitä oikein saa selvää. Selvinpäin sanoo yhtä, humalassa toista. Mutta kun selvinpäin on aina negatiivisella mielellä, että ei lapsia, ei yhteenmuuttoa.... MIKSI jos kerran on niin rakastunut ja haluaa mun kanssa olla?!?!?
Kuitenkin kaikki, mitä tekee mun/meidän hyväksi, niin kertoo siitä, että haluaa elää meidän kanssa.
Mutta ehkäpä mun täytyy vaan jaksaa odottaa, mitä hän päättää..mutta kun odottavan aika on aina niiin pitkä.... :/
Kaikesta huolimatta olen sydänjuuriani myöden rakastunut ja hän minuun, enkä aio tätä juttua pilata millään lailla. En vain tiedä, miten saisin miehen muuttamaan mieltään... ? Ideoita?
Sä olet nyt niin keskittynyt itseesi ja tavoitteeseesi. Anna miehen hengittää, nauttikaa yhteisestä ajastanne. Paremmalta tuntuu sitten, kun mieskin on yhtä varma ja haluaa asua yhdessä eikä ole raahattu väkisin.
Ideana malttia ja nauttikaa tulevasta kesästä. Älä ole noin hoppuhousu, koska itse en haluaisi muuttaa yhteen, jos toinen olisi noin vouhkona asiasta.
että päästät alkoholin kanssa läträävän miehen menemään..Viinakset tulee aina olemaan ykkösasia vaikka ottaisi vaan kerran kuussa.
Kyllä moni osaa ottaa alkoholia niin että se ei ole se ykkösasia.
Ihan sellainen pikku huomautus, että ei ole mahdollista olla kihloissa jos on päättänyt ettei mene naimisiin. Katsos kun kihlaus on lupaus avioliitosta.
Toivottavasti koko viesti on provo.
Oletko vähän naiivi tai tyhmä? Molemmilla lapsia ennestään eli pääteltävissä on, että kummallakin on takana parisuhde tai useampia suhteita.
Etkö ole oppinut mitään aiemmasta suhteestasi?
Mikset kunnioita miehen mielipidettä, jos hän sanoo ettei halua muuttaa yhteen?
Sinuna antaisin asioille aikaa ja etenkin miehelle aikaa totuttautua ajatukseen uusperheestä. Se, että sinä rakastat miestä valtavasti ei tarkoita sitä, että mies rakastaa sinua yhtäpaljon tai että hän haluaa perheen kanssasi.
Missä luki että miehellä on lapsia??
Kuinka teidä naisten on niin vaikea uskoa että kun mies sanoo "ei avioliittoa, ei lasta, ei yhteistä kotia, ei muuta yhteistä kuin ilmaiset aaaaaaaaaaaahhhh tunnit" niin se vaan EI mene teidän päähän.
Sinunlaisillasi naisilla on vain yksi tarkoitus noiden miesten elämässä - se ei mitenkään liity yhteisen kodin perustamiseen.
Kokeileppa mitä tapahtuisi kun alat vaatimaan ammattisiskojesi määräämää tämän päivän palkkaa palveluistasi, noista ihanista aaaaaaaaah hetkistä. Olisitko yhä varma että miehesi olisi yhtä ihana?
Mikä teitä miehiä vaivaa?? Miksi puhuttu yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista, ettei teistä edes VOI SAADA selvää?!? Itse elän toimivassa parisuhteessa, jossa meillä kummallakin on omat lapset edellisistä liitoista. Arki toimii ja kaikki on hyvin. Mutta kyllä mä ymmärrän aloittajaa. Ei varmasti ole helppo tilanne. En kehota hosumaan, mutta en kyllä kehoita lopettamaankaan, jos sydän tuntee, että on oikea mies, niin silloin pitää sitä sydäntä kuunnella ja toimia sen mukaan!!
Ja kyllä myös kihloissa voi mielestäni olla, vaikka ei koskaan naimisiin menisikään. Voihan sitä sanoa sitten vaikka lupaussormukseksi tms jos ei halua sanaa "kihloissa" käyttää...? Miksi kaikki on niin vanhanaikaisia että "jos menee kihloihin, pitää mennä myös naimisiin"?? Hei haloo, me eletään 2000-lukua, ei enää tarvii tehdä kaikkia niinkuin ennen.... :)
Ei tarvi tehdä kaikkea kuin ennen mutta eihän se muuta sitä FAKTAA että kihlaus on lupaus avioliitosta. Kihloihin mennään kun toinen kosii, tai yhdessä kositaan tai mitenpäin vaan. Eihän tuollaista asiaa voi muuttaa. Uusia juttuja voi kyllä keksiä mutta sillon on kyse jostain muusta kuin kihlauksesta.
Kihlat ovat lupaus avioliitosta. Se on sopimus! Se lukee avioliittolaissa
”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”
Sitä se tarkoittaa ja on aina tarkoittanut. Jos ei olla naimisiin menossa, niin se on sitten joku muu sormusräpellys.
Vähän sama juttu nämä "hei me eletään 2000-lukua" -kihlat kuin se, että ostaisi timanttisormuksen saman tien ja sanottaisiin että "hei mentiin naimisiin muttei silleen vanhalla tyylil tiäx".
Ei kihloihin "mennä", eikä voida sopia, että mennään kihloihin. Kihloissa ollaan, kun toinen puoliso on kosinut. Piste.
Ei kannata naisen kuunnella sydäntään sillä tavalla että tekee lapsen miehen kanssa jos ei ole ihan varma miehestä että mies haluaa lapsen myös. Se on vaan itsekästä lasta kohtaan.
Mutta jos mies on moneen otteeseen tuonut esiin sen, että haluaisi sen lapsen, eikä olisi huono asia jos se tulisi??
Onko tässä nyt jotain mitä mä en ymmärrä??
Jos mies selvinpäin sanoo että ei halua lasta ja humalassa sanoo että haluaa niin siitä pitäisi tajuta että mies ei ole valmis saamaan lasta. Onko tosiaan niin että yksinhuoltajuutta syntyy ihan puhtaan tyhmyyden takia....
Jos mies kertaalleen sanoo selvinpäin että ei halua lapsia niin sen pitäisi riittää kertomaan. Ei tuollaiset kirjoittelut voi olla muuta kuin provoa.
Pientä lasta ei saa synnyttää maailmaan niin että hänellä on joku tehtävä. Varsinkaan jos hänen tehtävänsä on pitää kaksi aikuista ihmistä yhdessä.
Väärin. Sitäpaitsi ei lapsella saa miestä pidettyä kuolemaan saakka. YH:ksi sen sijaan voit tosi hyvällä todenäköisyydellä päästä tollasella kieroilulla ja lapsesi ei saisi asua kummankin vanhemmansa kanssa yhdessä kodissa.
Toivottavasti tämä oli provo. Vaikka onhan näitä tapauksia ihan oikeasti, mutta yleensä kyllä tajuavat hävetä ja tietävät tekevänsä väärin.
Kyllä nainen saa haluta lapsen. Kun kaksi vanhempaa lasta ovat jo isompia niin miksi ei. Lapsettomat ja miehet älkää kommentoiko kiitos!
Itse tein kolmannen siksi, koska halusin lapsen, ja tiesin päätyväni lähivanhemmaksi kolmelle. Ja hieno lapsi tulikin.
Lukekaapa Anna Wahlgrenin elämäkerrasta tiivistelmä, siis hän on ruotsalainen Lapsikirjan kirjoittaja.
Suurimman osan kommentoijista mielestä hänet varmaan olisi pitänyt sulkea johonkin laitokseen, haluta nyt synnyttää lapsia yksinhuoltajana!
Minä-minä-minä... Sinä TEIT kolmannen lapsen siksi, koska sinä HALUSIT... Voi jessus, mitä ajattelua! Aivan kuin pikkutyttö, joka sanoo, että nyt menen ja ostan koiranpennun! Kyllähän nainen saa haluta lapsen, mutta oikein ja kohtuullista on sanoa se potentiaaliselle isäehdokkaallekin: et ota tai jätä, mutta näin tässä nyt saattaa käydä. Eikö sinun mielestäsi miehellä ole oikeutta päättää, haluaako lapsen vai ei? Eikö lapsella ole oikeutta syntyä MOLEMPIEN vanhempiensa toivomana? Eikö lapsi ole ansainnut syntyä niin, että hänellä on elämässään sekä äiti että isä? Olet ilmeisesti läpeensä itsekäs ihminen, jolle ei muulla ole merkitystä kuin omilla haluamisilla.
Ja minulla on muuten kaksi lasta, jotka ovat saaneet alkunsa sekä minun että heidän isänsä toivomuksesta - ei vain siksi, että MINÄ olen halunnut.
En ole läpeensä itsekäs. Kuinka moni läpeensä itsekäs ihminen haluaa lapsen/lapsia, kun niistä on niin paljon vaivaa, eikä pääse viettämään sitä ikiomaa laatuaikaa? Tähän ehkä liittyy se, miten moni mies ei halua lapsia lainkaan/vielä ja täten haluaa estää lapsensaannin myös siltä naiselta, jonka kanssa on. Lapsillani on molemmat vanhemmat ja kolmannen tekohetkellä se sattui isästäkin olemaan hyvä idea (vaikka hänellä ehkä olikin jo nyksä katsottuna). Mutta näinhän se meni, että joko kolmas lapsi hänen kanssaan tai lapsiluku jää kahteen, olin jo siinä iässä. Ja valinta oli oikea, ehdottomasti.
Kukaan meistä ei tiedä aloittajan miesystävän todellisia toiveita ja pelkoja, aloittaja parhaiten. Ehkä hän on turhan epävarma, pelkää jotakin suotta. Miehet ylipäätään eivät voi hahmottaa mitä isyys on, miten voisivatkaan ennen kuin sitten ovat isiä.
No keneltähän naisen sitten pitäisi kysellä, että onko kaksi säädyllinen lapsiluku vai voinko tehdä kolmannen, naapurinrouvaltako vai S24-väeltä?
Onhan ihan itsestäänselvää että nainen kantaa vastuun ja riskit 100 %, kiva yllätys nykyään jos mieskin kestää kuvassa mukana siittämistapahtumaa pidempään, jopa vuosia : )
Vaikka sinä näet asian subjektiivisesti niin että vain äiti kantaa vastuun 100% joten nainen voi yksipuolisesti päättää lapsen hankinnasta niin useissa tapauksissa kuitenkin on niin että mies kantaa 50% lapsen kasvatuksesta oli lapsi haluttu tai ei. Katsos kaikki miehet eivät ole sellaisia että lähtevät lätkimään kun lpasi on tulossa, oli lapsi miehen kanssa suunniteltu tai ei. Minusta on todella väärin yksin päättää lapsen hankinnasta kun kunnon miehet kasvatukseen osallistuvat, oli lapsi suunniteltu tai ei.
Uskomatonta että tähän viestiketjuun oikeasti tuli joku kannustamaan viestiketjun aloittajaa yksinhuoltajuuteen. Tuollaisissa tapauksissa yksin päätetty lapsi saatta esimerkiki pilata parisuhteen jos nainen on yksipuolisesti tehnyt päätöksen. Mutta ei ei ei, kun sinä olet yksin hankkinut lapsen niin lapsen hankkiminen yksin on siis hyvä idea aina....hohhoijaa....
On sinulla perin erikoinen tapa katsoa maailman menoa, on tosiaan...
Ihan uteliaisuudesta: kerrohan, miten tuon asian "hoidit" kolmannen lapsesi isän kanssa, jos kerran hänellä oli "ehkä jo nyksä" katsottuna? Arvaanko oikein, että vähäsen "omatoimisesti" puuhailit ilman, että mies tiesi, ettet käytä ehkäisyä..? Ja sitten hups vaan, olitkin pikkuisen raskaana.
Huh huh... Täytyykin muistaa teini-ikäistä poikaa joskus varoittaa sinun ja aloittajan kaltaisista naisista - että sitä voipi "tulla valituksi" lapsen isäksi ilman, että itseltä kysytään varsinaisesti mitään muuta kuin että pantaisko...
Aivan sama, on lapsilukusi 0 tai 10 - mutta kyllä miehelläkin pitäisi olla oikeus päättää, haluaako lapsen vai ei! Itse en ainakaan kehtaisi miestäni silmiin katsoa, jos olisin alkanut sooloilla lasten hankkimisasiassa vasten hänen tahtoaan.
Kun ihminen on kännissä, hän saattaa sanoa paljonkin sellaisia asioita, joita ei tarkoita niin hyvässä kuin pahassa. AP:n tapauksessa esimerkiksi nousuhumalan aikana kun on romanttista vipinää, niin toki mies sanoo sellaisia asioita, joita haluaa naisen kuulevan, kun tietää, että sillä tavalla saa villiä seksiä.
Minusta lapsi hankitaan vasta sitten, kun kumpikin sitä haluaa SELVINPÄIN ja kun parisuhde on sen verran vakaalla pohjalla, että kaikista yhteenmuuttaiseen ja yhteiselämään liittyvistä asioista on päätetty. Tosi usein kertaalleen eronnut ei enää halua perinteistä parisuhdetta, jossa muutetaan yhteen, koska paljon helpommalla pääsee, kun asutaan erillään ja ollaan vain vakipanosuhteessa.
noname63: Viestiketjun aloittaja haluaa lapsen miehen kanssa, ei yksin! Tai ainakin sen kuvan saa että hän haluaa miehen kanssa olla. Se on sitten asia erikseen jos tietoisesti aikoo yksinhuoltajaksi, mutta juuri tässä tapauksessa ei ole kyse välttämättä siitä viestiketjun aloittaja haluaa nimenomaan yksinhuoltajaksi! Älä nyt yllytä sitä hankkimaan lasta jos se ei halua yksinhuoltajaksi!
On väärin
Ja sitä paitsi se tuo sinulle vain harmia. Jos muutatte yhteen, muutatte sitten kun mies haluaa. Pakottamalla mies vain ahdistuu ja koko juttu on pilalla.
Kai järki sen verran sanoo yli tunteiden?
Kaltaisesi ihminen ei ansaitse minkäänlaista kumppania.