Hei!
Kaipailisin apuanne ja näkemystänne seuraavan asian suhteen. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilut 4 vuotta, mutta tunteeni ovat viimeisen vuoden aikana laantuneet aivan täysin.
Elämäni tuntuu olevan aivan sekaisin; en nauti parisuhteessa olemisesta, vaan haluaisin olla vapaa. Yhteen ihmiseen ja paikkaan rajoittuminen on minulle vieras ajatus, enkä voi kuvitella eläväni perinteisen perhemallin mukaan. Ulkopuolinen painostus ajaa minua vääjäämättä kohti päämäärää, jota en itse pidä mielekkäänä. En nimittäin halua (ainakaan vielä moneen vuoteen, jos koskaan) naimisiin tai lapsia, enkä usko yksiavioisuuteen. Suhde tyttöystävääni on muuttunut vuosien aikana, ja yhteisistä piirteistämme huolimatta tärkeät eroavaisuudet välillämme näyttävät korostuvan ajan myötä yhä enemmän. Olemme täysin vastakkaista mieltä avioliitosta ja rakkaudesta, mustasukkaisuudesta sekä politiikasta ja elämänasenteesta yleensäkin. Minulle vapaus ja yksilöllisyys ovat avainsanoja, eikä ihmistä voi kukaan omistaa.
Hän haluaa perinteisen perheen ja suhteen, mutta olen varma siitä, että minä en niitä kykene hänelle tarjoamaan. Olemme luonteeltamme liian erilaisia, eikä minulla ole aikomusta vakiintua.
Lisäksi unelmatyöni (jota teen nyt puolet vuodesta) vie minua ulkomaille, joten normaali perhe-elämä ei tulisi kysymykseenkään. Tästä hän on kyllä tietoinen, mutta yrittää kovasti ohjailla minua haluamaansa suuntaan. Ongelma on se, että tulevaisuudenvisiomme eivät oikein osu yksiin. Hän asuu yhä vanhempiensa kanssa, kun taas minä lähdin kotoa jo nelisen vuotta sitten. Hän on sentään jo 23-vuotias, ja minä 25, härregyyd. Meillä on sen takia myös aika erilainen kokemuspohja itsenäisestä elämästä. Minä asun yksiössä (tosin hänen sukunsa vuokraamassa) ja minulla on omistusauto, ja muutenkin talous kondiksessa. Töitä on. Hänellä taas ei ole.
Olemme keskustelleet asiasta useaan otteeseen, mutta joustavan, konflikteja vihaavan luonteeni takia hänen mielipiteensä nousee aina vahvempana esiin. Itse haluaisin lähinnä muuttaa muualle ja päättää tämän suhteen, ainakin joksikin aikaa, jollen pysyvästi. Tapasin kuukausi sitten myös erään naisen, johon taidan olla aika ihastunut. Mutta en ainakaan juuri nyt haaveile uudesta suhteesta.
Kertokaa, oi viisaammat, mitä tässä nyt kannattaisi tehdä. Olen ajatellut, että muuttaisin kauemmas heinäkuussa, jotta saisin vähän etäisyyttä ja omaa rauhaa. Koko tämä suhdekuvio stressaa minua niin paljon, että etsin vain epätoivoisesti pakotietä, sillä olen vakuuttunut siitä, etten tule menemään hänen kanssaan naimisiin.
Olisin avustanne suuresti kiitollinen.
-M-
Kaipailisin apuanne ja näkemystänne seuraavan asian suhteen. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa reilut 4 vuotta, mutta tunteeni ovat viimeisen vuoden aikana laantuneet aivan täysin.
Elämäni tuntuu olevan aivan sekaisin; en nauti parisuhteessa olemisesta, vaan haluaisin olla vapaa. Yhteen ihmiseen ja paikkaan rajoittuminen on minulle vieras ajatus, enkä voi kuvitella eläväni perinteisen perhemallin mukaan. Ulkopuolinen painostus ajaa minua vääjäämättä kohti päämäärää, jota en itse pidä mielekkäänä. En nimittäin halua (ainakaan vielä moneen vuoteen, jos koskaan) naimisiin tai lapsia, enkä usko yksiavioisuuteen. Suhde tyttöystävääni on muuttunut vuosien aikana, ja yhteisistä piirteistämme huolimatta tärkeät eroavaisuudet välillämme näyttävät korostuvan ajan myötä yhä enemmän. Olemme täysin vastakkaista mieltä avioliitosta ja rakkaudesta, mustasukkaisuudesta sekä politiikasta ja elämänasenteesta yleensäkin. Minulle vapaus ja yksilöllisyys ovat avainsanoja, eikä ihmistä voi kukaan omistaa.
Hän haluaa perinteisen perheen ja suhteen, mutta olen varma siitä, että minä en niitä kykene hänelle tarjoamaan. Olemme luonteeltamme liian erilaisia, eikä minulla ole aikomusta vakiintua.
Lisäksi unelmatyöni (jota teen nyt puolet vuodesta) vie minua ulkomaille, joten normaali perhe-elämä ei tulisi kysymykseenkään. Tästä hän on kyllä tietoinen, mutta yrittää kovasti ohjailla minua haluamaansa suuntaan. Ongelma on se, että tulevaisuudenvisiomme eivät oikein osu yksiin. Hän asuu yhä vanhempiensa kanssa, kun taas minä lähdin kotoa jo nelisen vuotta sitten. Hän on sentään jo 23-vuotias, ja minä 25, härregyyd. Meillä on sen takia myös aika erilainen kokemuspohja itsenäisestä elämästä. Minä asun yksiössä (tosin hänen sukunsa vuokraamassa) ja minulla on omistusauto, ja muutenkin talous kondiksessa. Töitä on. Hänellä taas ei ole.
Olemme keskustelleet asiasta useaan otteeseen, mutta joustavan, konflikteja vihaavan luonteeni takia hänen mielipiteensä nousee aina vahvempana esiin. Itse haluaisin lähinnä muuttaa muualle ja päättää tämän suhteen, ainakin joksikin aikaa, jollen pysyvästi. Tapasin kuukausi sitten myös erään naisen, johon taidan olla aika ihastunut. Mutta en ainakaan juuri nyt haaveile uudesta suhteesta.
Kertokaa, oi viisaammat, mitä tässä nyt kannattaisi tehdä. Olen ajatellut, että muuttaisin kauemmas heinäkuussa, jotta saisin vähän etäisyyttä ja omaa rauhaa. Koko tämä suhdekuvio stressaa minua niin paljon, että etsin vain epätoivoisesti pakotietä, sillä olen vakuuttunut siitä, etten tule menemään hänen kanssaan naimisiin.
Olisin avustanne suuresti kiitollinen.
-M-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olin samanlaisessa tilanteessa. Meillä oli poikaystävän kanssa aivan erilaiset haaveet ja unelmat elämälle. (Tosin kyllä, joskus haluan lapsia mutta en vielä piiiiiiitkäään aikaan!) Haluan lähteä ulkomaille töihin ja asumaan, mutta poikaystävälläni on tavalliset unelmat perheestä ja omakotitalosta! Joskus, kunhan vaan tästä kasvan henkisesti ja saan koettua vapaasti omat unelmani, voisin kuvitella palaavani yhteen poikaystävän kanssa, jos vain me molemmat sitä tahdotaan ja pystytään siihen. Tosin eihän tässä ole ikää, kun vasta 19v ja poikaystävällä 22, seurusteltii 2,5vuotta.
Itse siis ainakin tilanteessasi eroasin, saat kokea ja tehdä asiat mitä haluat.. ja saatat löytää ihmisen jonka kanssa asiat loksahtaa oikeasti paikoilleen. Nyt annat tyttöystävällesi vain ehkä turhia kuvitelmia, että menisitte joskus naimisiin, mikä on hänen unelmansa! Pitää muistaa, että meillä on vain tämä yksi elämä.. Ette pääse kumpikaan toteuttamaan haaveitanne tuossa tilanteessa.
VIETTÄKÄÄ JUHANNUS YHDESSÄ!!! Teillä on liian arkinen jokapäiväinen viikkorutiini.Joskus on turvallista tehdä aina samoja juttuja mutta teille suosittelen lomamökkeilyä jo heti.Lähtekää vaikkapa Etelä-Suomen rannikkoseudulle,sinne suuntaavat kaikki tylsät tyypit piristymään.
Vastaus on jo siinä mitä olet kirjoittanut. Eroa kyseisestä tytöstä, elämäsi parantuu huomattavasti sekä se on myös toista osapuolta kohtaan oikein. Elämä on liian lyhyt siihen että on suhteessa missä ei ole mitään järkeä. Nauti nuoruudestasi ja lähde suhteesta pois.