Ketään ei kiinnosta, ei ketään. Jos on elämässä kokenut huonoja asioita, ei osaa pajoa muusta puhua. Ja kukaan ei pidä valittajasta, vaan kumppanin tulee olla täydellinen osakemiljonääri. Sellaista naiset hakevat, köyhät luuserit ei kelpaa. Tai sitten kyseessä on itsekeskeinen pelurinainen, jonka tarkoitus on vain leikkiä toisen tunteilla. Jokatapauksessa, netistä ei löydy naista luusereille, joten turhaan mitään yritän. Baariin en mene kirveelläkään, joten olen siis tuomittu elämään yksin koko elämäni suurempana luuserina kuin tähän asti. Ehkä jopa lopetan tämän surkean elämäni tähän, kiitos kuuluu teille naiset.
Täysin turhaa touhua
kukaan ei vastaa.
34629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
sun pitäs varmaan taukoptää nettideiteistä ja palata asiaan parnviikon päästä. eihän to valittamis ongelma varmaan kauheen vaikee oo hoitaa pois. asenne ratkaisee
Ihan samoja ajatuksia naisena miehistä. Jos kertoo kaiken mitä on kokenut, niin kysytään että terapeuttiako haet. Ei niin kuin mene jakeluun että elämän varjopuolia nähnyt ihminenkin hakee kumppania siinä missä muutkin, ne Hannu Hanhet.
Mutta se pitää vaan yrittää ymmärtää muita, tajuta ettei kukaan halua valittajaa nurkkiinsa murjottamaan. Sen viisasten kiven kun sitten joku vielä keksisi että miten osataan olla iloisia huolimatta kaikesta koetusta, masentavasta painolastista elämässään.
Sori mutta nyt alkoi naurattamaan. Miksi? Juuri olen yhtäällä haeskellut miestä ja kysyin yhdeltä kuvaa, ja hän ilmoitti että hän tuntisi itsensä todella tyhmäksi jos laittaisi tuntemattomalle kuvan.
Kuvan perusteella ihmisiä ei välttämättä pysty vielä kiusaamaan, jos ei asu niin pienellä paikkakunnalla että kuvan omistajan pystyy sieltä esille kaivamaan. Mutta puhelinnumeronsa antaminen tuntemattomille on kyllä aika hullun hommaa, sori vaan.
Itse olen kokenut niin monet kiusat ja kummat ihmisten taholta että en kyllä siitä ala enää paskaa niskaani ottamaan että haen kumppania. Ja mt-ongelmaisten haukkuminen "tyhmäksi" sillä perusteella jos eivät uskalla ottaa riskejä joita tervekään ei ota ei kyllä mitenkään imartelevaa käytöstä ole eikä sillä naista saa. Rikkinäisten ihmisten kiusaajia on ihan oikeasti olemassa.
Entä jos ensin hakeutuisi sen oikean terapeutin juttusille ja purkaisi kuorman siellä. Sen jälkeen voisi hakeutua ihan tasa-arvoiseen, tasapainoiseen ihmissuhteeseen jonkun kanssa ilman menneisyyden painolastia. Jossain vaiheessa se mennyt pitää nimittäin pystyä joka tapauksessa jättämään taakseen.
"purkaisi kuorman siellä."
"Purkaisi sen mikrobikuorman sieltä."
Taas tämä pöpökammoinen loisiin uskova puoskari. Usko nyt jo että ihmissuhdeongelmissa ei ole kyse siitä että on matoja päässä ja toukkia perseessä.
"Usko nyt jo että ihmissuhdeongelmissa ei ole kyse siitä että on matoja päässä ja toukkia perseessä. "
Madoista ja toukista tässä ei nyt ole kysymys (ihan kuin pienempiä eliöitä ei voisi olla). Kävin joskus pubmedin läpi, ja tässä olisi muutamia linkkejä:
Effects of Toxoplasma on Human Behavior
http://schizophreniabulletin.oxfordjournals.org/content/33/3/757.full
Decrease of psychomotor performance in subjects with latent 'asymptomatic' toxoplasmosis.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11393824
Parasites as causative agents of human affective disorders? The impact of anti-psychotic, mood-stabilizer and anti-parasite medication on Toxoplasma gondii's ability to alter host behaviour.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16627289
Is there any role of Toxoplasma gondii in the etiology of obsessive-compulsive disorder?
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20106536
Drugs used in the treatment of schizophrenia and bipolar disorder inhibit the replication of Toxoplasma gondii.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12837520
Effects of Toxoplasma gondii Infection on the Brain
http://schizophreniabulletin.oxfordjournals.org/content/33/3/745.abstract
Piti vielä mainita, että olin epävarma miten pitää suhtautua naisiin, mutta tiedekin tulee apuun tässä:
"http://www.iltasanomat.fi/terveys/Mitä kummaa Nämä bakteerit voivat muuttaa persoonallisuuttasi!/art-1288370245586.html"
"Sydneyn yliopiston tartuntatautien tutkija Nicky Boulter toteaa miesten ja naisten reagoivan toksoplasmatartuntaan eri tavoin. Hänen mukaansa tartunta voi saada muun muassa miesten älykkyyden laskemaan, keskittymiskyvyn herpaantumaan ja heidät ottamaan suurempia riskejä sekä rikkomaan sääntöjä. Naiset puolestaan muuttuvat ulospäinsuuntautuneimmiksi, ystävällisemmiksi sekä kevytkenkäisimmiksi."
Eli tässä kyllä tulee selväksi se, mitä pitää välttää. Olen itse ainakin pitänyt sellaisia naisia epämiellyttävinä, jotka ovat liian ulospäinsuuntautuneita, ja erityisesti kevytkenkäisyys on inhottavaa.
Toisaalta,
"Tiedemiesten tutkiessa mykobakteerin kykyä tuhota eturauhassyöpää, he tekivät yllättävän löydön huomatessaan, että bakteeri teki potilaista myös iloisempia.
Kävi ilmi, että Mycobacterium vaccae- bakteeri stimuloi aivojen osaa, jonka tehtävänä on tuottaa hyvänolon tunnetta aiheuttavaa serotoniinia."
Ei mykobakteereja ainakaan minulle, kiitos. Tuossa on epätäydellinen lista siitä mitä pitää välttää. Itse pitäisin parhaana sellaista ihmistä, joka on tasapainoinen, eikä hölsky liikaa suuntaan taikka toiseen.
Pitäisikö sitten nuolla kissanpaskaa vai että saisi tuon bakteerin ja tulisi iloiseksi ja ulospäin suuntautuneeksi ihmiseksi.
Tasapainoisuus ei ole suinkaan sitä että apaattisena vain nököttää kotonaan eikä uskalla kohta enää ovesta ulos lähteä kun siellä voi olla ihmisiä... Tiedän tällaisia ihmisiä ja yritän taistella sitä vastaan että minusta tulisi samanlainen.
Melkein jokainen mies sanoo hakevansa iloista ja ystävällistä naista. Jos ei halua olla loppuelämäänsä yksin niin voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä millainen kannattaisi olla.
"Pitäisikö sitten nuolla kissanpaskaa vai että saisi tuon bakteerin ja tulisi iloiseksi ja ulospäin suuntautuneeksi ihmiseksi. "
Ei. Kaikilla on kova tarve änkeä itseensä lisää bakteereja ja ties mitä, kun oikea ratkaisu on päästä eroon niistä. Tuo mykobakteerin aiheuttama iloisuus ei ole tuollaista tasapainoista iloisuutta, vaan todennäköisesti sellaista epänormaalia pakkoiloisuutta.
"Tasapainoisuus ei ole suinkaan sitä että apaattisena vain nököttää kotonaan eikä uskalla kohta enää ovesta ulos lähteä kun siellä voi olla ihmisiä... Tiedän tällaisia ihmisiä ja yritän taistella sitä vastaan että minusta tulisi samanlainen."
Ei olekaan. Terve ihminen suhtautuu ihmisiin neutraalisti, eli ne eivät häiritse, joskaan ne eivät myöskään vedä puoleensa kuin magneetti. Sekin on epätervettä olla liian ulospäinsuuntautunut.
"Melkein jokainen mies sanoo hakevansa iloista ja ystävällistä naista. Jos ei halua olla loppuelämäänsä yksin niin voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä millainen kannattaisi olla."
Minulla on suunnilleen sama ongelma, eli jokainen nainen haluaa iloisen ja ulospäinsuuntautuneen miehen. En siis itse olen niin ulospäinsuuntautunut, mutta toisaalta en pelkää ihmisiäkään. Se on aina sama, olen jo jutellut usean naisen kanssa, ja siihen se tyssää aina että en ole tarpeeksi menevä. Siihen vaaditaan ne ravintolat, ja matkustelut ja kissanristiäiset jajajaja.. en ole hirveän innostunut tuollaisesta.
Voin sanoa on tullut käytyä kissanristiäisissä ja paljon, ja matkusteltua vähän myös ennen. Tämä kaikki pitkin hampain. Mutta nyt kun on yksin, se on suuri helpotus, ettei tarvitse tehdä mitään tällaista enää. Siinä ei vaan jää käteen mitään. Juttelen mielelläni sellaisten ihmisten kanssa, joilla on jotakin sanottavaakin, mutta useilla ei vaan ole. Useimmat tuhlaavat osan ajastaan paskanjauhamiseen, josta ei ole mitään iloa.
"Terve ihminen suhtautuu ihmisiin neutraalisti, eli ne eivät häiritse, joskaan ne eivät myöskään vedä puoleensa kuin magneetti. Sekin on epätervettä olla liian ulospäinsuuntautunut."
Eiköhän ole niin, että terve ja tasapainoinen ihminen kykenee toisaalta sosiaalisiin kontakteihin ja ihmissuhteiden ylläpitoon, mutta toisaalta pystyy myös olemaan yksin. Jos jommassakummassa on selkeitä puutteita, niin silloin on syytä epäillä, että kaikki ei ole ehkä kohdallaan. Sekä ulospäinsuuntautuneisuuden että sisäänpäinkääntyneisyyden pitää olla mielestäni aika äärimmäistä, että se olisi sinällään epätervettä. Kyse on vain normaalista vaihtelusta yksilöiden välillä.
En ole varma, mitä tarkoitat tuolla neutraaliudella, mutta itse suhtaudun ihmisiin periaatteessa positiivisesti. Vaikka olen lievästi introvertti, niin olen aika "sosiaalisesti suuntautunut". Kaiken maailman kissanristiäisissä en minäkään kyllä viihdy enkä saa niistä välttämättä hirveästi irti, joten siinä mielessä ymmärrän sinua hyvin.
Minäkään en noita tyhjänpäiväisiä kinkereitä jaksa. Tottakai jos sitä oikein alkaa tuntumaan siltä että kuukausiin ei ole saanut tavata ketään (kuten tässä on käynyt kohdallani) niin sitten sitä kelpuuttaa jo mitä hyvänsä kanssakäymistä, mutta ei se pidemmänpäälle lämmitä että harjoittaa jotain on se ilmojakin pidellyt -tyyppistä touhua, saati sitten raahaa miehiä kotiinsa naitavaksi.
Itse olen kai aika reippaastikin sisäänpäin kääntynyt, mutta on yhden ihmisen mentävä aukko. Kun siinä aukon kohdalla ei ole ketään minua maadoittamassa, tuntuu että päässä tuulee ja humisee...
Kyllä normaalin ihmisen pitäisi kyetä sietämään niin yksinoloa kuin kanssakäymistäkin. Itselläni on vaikeuksia molemmissa puolissa, mutta en koe että minun pitäisi sietää yksinäisyyttä yhtään enempää kuin siedän, kun siedän sitä jo 24/7 ja se on kertakaikkiaan liikaa. Ehkä pitäisi taas opetella sietämään jonninjoutavaa kanssakäymistä että jonkinlainen sosiaalisuuden ylläpitoannos pysyy.
Ensinnäkin: Luusereita ei ole olemassa. Kaikkea tämän häiriintyneen kilpailuyhteiskunnan myymää propagandaa ei kannata ostaa. On olemassa vain erilaisia ihmisiä erilaisilla ominaisuuksilla, eri tilanteissa ja eri elämänpoluilla. Ei muuta.
Mitä deittiprofiiliin tulee, niin kannattaa kertoa niitä asioita, jotka ovat hyviä sekä omassa persoonassa että omassa elämässä. Ja niitä aivan varmasti on, vaikka niitä pitäisikin vähän kaivaa, jotta ne saa esille tai ne huomaa. Varsinkin jos huonot kokemukset ovat ihan tuoreita, niin ovathan ne tietysti päällimmäisenä mielessä. Mutta sieltä alta tai takaa löytyy kyllä paljon muutakin - eikä se kaikki ole huonoa.
Mutta jos et oikeasti mitään positiivista pysty näkemään, niin olet ehkä oikeasti masentunut ja tarvitsisit siihen ammattiapua. Mahdollinen deittailu tai uusi ihmissuhde ei olisi riittävä apu tai pelastus, vaikka siltä saattaisi tuntuakin. Jos taas kyse on ennemminkin ketutuksesta nettideittailun suhteen, niin kannattaa tosiaan keskittyä ainakin joksikin aikaa ihan johonkin muuhun.
Äläkä nyt ainakaan päiviäsi päätä meidän naisten takia. Äläkä minkään muunkaan. Et voi tietää, miten elämä sut ehkä yllättää. :)
Samaan tulokseen olen tullut itse, että ei tämmösistä nettideittailuista irtua seuraa. Ilmoitus ollu jo jonkin aikaa ja ajattelinkin pitää vielä jonkin aikaa, mutta sitten jos ei mitään ilmaannu sanon hyvästi tälle roskalle.
Vastauksia jos tullee niin ne on sitten näiltä "venäläisiltä naisilta" (lue huijareilta) ei muilta.
Tuo on kuitenkin hullua jos on päivänsä päättämässä naisten takia. Siinä ei mittään järkee. Kyllä sitä yksinkin pärjää... =D
Minun mielestä olet oikeassa sen suhteen että luusereita ei ole eikä sen enempää menestyneitä, on olemassa vain ihmisiä erilaisilla odotuksilla ja ominaisuuksilla.
Deittiprofiileista olet oikeassa pitää pyrkiä tuomaan hyvät puolet esiin koska ihmiset ei halua huonoista kuulla tai uskoa niiden olemassaoloon se nyt vaan on psykologiaa, Tosion siinä suhteessa olen eri mieltä että sieltä löytyisi jotain hyvää ei alta eikä päältä. Kaikki on ihan yhtä huonoa ei mitään mikä minua voi millään tavalla sytyttää, tosin näillä on mentävä.
Ei masennukseen kukaan muu pysty auttamaan kuin itse, se on ihan sama kuinka kauan juokset terapeutilla, asiat on ratkaistava itse. Jos joku luulee että siitä terapeutista olevan itselleen iloa niin siinähän luulee. Olet kyllä oikeassa siinä että suhde ei pysty kuin rajallisesti auttamaan masennuksessa tai sellaiseen verrattavissa olevaan asiaan.
Jos ihminen on tarpeeksi kauan yksin niin kyllä se varmasti vaikuttaa ´häneen itseensä, mutta ei sitä ongelmaa terapeutilla ratkaista.
Keskittyminen muihin asioihin on vähän lakaisisi asiat maton alle ja selittäisi asiat itselleen olevan kunnossa.
Oma neuvoni on että hakee muutoksia ehkä jopa radikaalejakin muutoksia ei takertuisi siiheen ajatukseen mikä ei ole toiminut, ikään kuin hakisi uudet ajatukset.
Sellaisia asioita mitkä kohahduttaa itsesi henkiin.
Olen myös samaa mieltä siinä että naisten takia ei kannata menettää henkeänsä eikä menettää mitään muutakaan, ne on vaan naisia ei sen kummempaa. Ne ei tule muuttumaan nyt eikä huomenna.
Tuohon lauseeseen joka usien naisten suusta tulee että elämä ehkä yllättää, on sitä naisten kuuluisaa psykologiaa joka kantaa yhtä pitkälle kuin lentokone ilman siipiä.
Elämässä ei ole mitään yllätyksiä, ihmiset haluaa niin ajatella. Elämä on sitä mitä itse siitä teet ja miten sen haluat elää. Meillä on joulupukki sitä varten jotta se yllätysten kaipuu täyttyisi.
Sitten sinulle joka olet toivosi menettänyt naisten suhteen.
En sano sinulle että paistaa se päivä risukasaankin koska olen nähnyt kuinka risukasa palaa iloisesti kun sitä vähän lämmitetään.
Mutta sanon että lopeta se itsesi kiusaaminen ja ja tee niin kuin hyvältä tuntuu.
Ei elämä anna jos ei tee itse mitään, pitää mennä eteenpäin vaikka olisi kilometrin korkuinen vuori ja lunta seitsemän metriä. Vaikka jalat olisi poikki ja suu halki. Koska se näyttää mistä sut on tehty, koska se on juuri se miksi sinun pitää elää.
Elämä on täynnä kärsimyksiä ja onnea voi olla vain hyppysellinen.
Elämä on ennen kaikkea sinun omasi ja siksi olet täällä. Et niiden naisten takia vaan oman itsesi takia.
Vain sinä päätät miten elämäsi elät jos et ole tyytyväinen nykyisyyteesi niin tee muutos ja mitä nopeammin sen teet niin sitä nopeammin pääset sinne minne pyrit.
Hyvin pantu. Ei todellakaan elämä ehkä yllätä, jos ei itse laita tikkua ristiin sen eteen että syntyy niitä mahdollisuuksia että pääsee yllättämään.
Joskus joutuu valitsemaan että räpiköikö ojassa vai allikossa. Itse asun alueella josta ei takuulla löydy ketään ja minulla ei ole varaa ravata läheisen suuren paikan menomestoissa (eikä kyllä haluakaan, sillä miksi ihmeessä alkaisin tapailemaan jotain baarikärpästä kun en sellainen itsekään ole!) Jos muuttaisin niin saattaisin saada helpommin seuraa, mutta kun minulle on äärimmäisen tärkeää että saan lepuuttaa hermojani luonnossa ja asua rauhallisessa paikassa missä ei liikenne tunge joka lävestä ja ikkunasta jatkuvasti korvaan eikä ikkunasta tarvitse tuijottaa toista taloa, niin ei sitä oikein halua ottaa riskiä jatkuvasta vitutuksesta sen vuoksi että ehkä saattaisi löytyä joku isommassa paikassa. Ehkä ja ehkä. Ei minusta edelleenkään saisi sitä räkälöiden prinsessaa vaikka kuinka muuttaisin!
On helpompi kärsiä yksinäisyydestä kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä kuin sellaisessa mitä vihaisi.
Sitten jäkätetään että ei saa hakemalla hakea tai ei saa hakea ollenkaan. Varsinkaan netistä. No mistä pirusta sitten. Saa hakea ja on syytä hakea että pysyy toivo yllä, mutta tulee muistaa ettei odota yhtään mitään. Eikä mene retkuun että uskoo jotain jonkun hetkellisesti innostuneen ihmisen löpinöitä siitä kuinka muka tavataan ja tehdään sitä ja tätä. Pitää osata kehittää suojakuori ja tajuta että ihmisistä 99 % lässyttää lämpimikseen.
Ymmärrän sen kuinka paikka missä asuu rajoittaa sen kaverin hakemista. On hyvä asua siellä missä on tyytyväinen, huolimatta siitä että muuaalla saattaisi tavata enemmän ihmisiä.
No onko ne ihmiset jotka tapaa paljon ihmisiä sitten onnekkaampia kuin ne jotka asuvat sivussa ja tapaavat vain harvoja. En usko tuohon juttuun. Ihminen tapaa jonkun jos on tavatakseen, mutta jos ei ole tyytyväinen tilanteeseen niin tekee muutoksia mikä tekee tyytyväisemmäksi.
Eikä sinusta pidä tullakkaan sellainen mitä et itse haluiaisi vaan juuri sellainen millainen haluat olla.
Tuo hakemalla hakea on vähän monimutkainen juttu. Oikeastaan pitäisi olla avoin uusille jutuille silti olemalla hakematta mitään.
Minusta ainakin voi ihan hyvin hakea netistä, se on vaan sellainen paikka missä pettymyksiä saattaa esiintyä enemmän kuin muualla.
Joten se järki ja ajatus pitäisi skarpata enemmän kuin muuten.
Vaikka sitten sen suojakuoren kanssa, mutta siinä on vaarana jäädä jostain paitsi. Alttiiksi itsensä asettäminen ei ole kivaa jos joutuu kärsimään.
Itsestäni voin sanoa, ettei minulla ole tapana puhua lämpimikseni, mutta uskon heitä olevan kyllä.
Vielä sanon sinulle että Kyllä ja Kyllä voit löytää sen kultasi ihan muualtakin kuin räkälästä.
Jos tietäisi mistä se olisi liian helppoa, pitää mennä sinne minne nenä vetää tai sitten joku muu.
Niin, rahattomana sitä kun ei vaan kertakaikkiaan pysty pyörimään oikein missään. Humppalavatkaan eivät sytytä. Monet sanovat että töistä löytyi kumppani, mutta sitäkään iloa minulla ei ole kun ei ole työtäkään (mistä toisaalta olen kiitollinen koska ei minun hermot kestäneet sitä ilmapiiriä mikä työmaailmassa oli).
Tuosta suojakuoresta puhuin kun tuntuu että tänä vuonna on kerta toisensa jälkeen nostatettu toiveita ja sitten ne ovat lässähtäneet kuin kupla puhkeaisi. Ymmärrän kyllä että vähemmän vakavat ihmiset innostuvat helposti ja vouhottavat kuinka kohta ollaan pari, mutta itse joudun sitten ns. jäljet siivoamaan jos menen siihen haahuiluun mukaan ja uskon ne löpinät. Vakavammin eli "katsotaan nyt" -asenteella parinmuodostukseen suhtautuvat tyypit sensijaan tuntuvat niin vastahankaisilta edes puhumaan tapaamisesta, että heidän kanssa loppuu itselläni kärsivällisyys kesken. Ei yksikään ukko niin arvokas ole että häntä vuoden vonkaan ja kyttään että tuleeko tästä yhtään mitään. Miehillä on sitä aikaa ilmeisesti loputtomasti, mutta nainenhan kuihtuu kuihtumistaan joten jos mielii saada pitkän kumppanuuden ennen vaihdevuosia niin pitää kyllä kaikkensa tehdä eikä ole aikaa jäädä iät ajat jotakuta vahtimaan jos joku toinen olisi suosiollisempi kohde.
Ja kun sattuu olemaan mt-statuksella varustettu, niin sitten on aina se probleemi että missä vaiheessa ja miten paljon alkaa kertomaan jostain masennuksesta ja sen sellaisesta - varsinkin jos ei satu olemaan sillä hetkellä niin masentunut että se mitenkään mistään ilmi kävisi.
Tuo on niin totta mitä puhuit. Tarkoitan miten ihmiset innostuvat ja sitten lopahtaa. Tai sitten ne vakavat mitkä ei etene koskaan mihinkään.
Itse kannatan tapaamista mahdollisimman pian siitä kun ihminen tuntuu hyvältä.
Sen huomaa oikeastaan aika nopeasti olisiko hyvä tavata.
Masennus voi olla monelle se este ja ei pysty ajattelemaan suhdetta sellaisen ihmisen kanssa. Mikä on parempi kuin se että tulee julki sitten myöhemmin.
Varmaan matka voi olla yksi juttu mikä saa katsomaan tarkemmin. Moni ei ehkä mieti tarkasti mihin on menossa ja sitten tajuaa kohta toisin.
Se tuossa netissä on se ongelma kun ei heti tapaa toista mistä ehkä selviäisi heti miten kaikki pyyhkii.
Pitäisi olla hiukan maltillisempi mutta ei liikaa jotta innostus ei katoaisi.
Kyllä sä voisit vaikka vongatakkin kauemmin kuin sen vuoden, mutta varmaan pitäisi olla jotain varmempaa pohjaa siihen.
Nainenhan ei kuihdu vaan hän muuttuu.
Rahalla on tietenkin tärkeä rooli elämässä ei ihme vaikka sinuakin koskisi.
Ja suhteiden luomista ajatellen vaikkei materialismista puhuttaisikaan.
Masennus ei minun mielestä ole kuitenkaan kovin ihmeellinen juttu, ihmisillä nyt on vaan kaikenlaisia juttuja itsessään.
Itse olen sellainen että kun innostun niin sitä ei saa pysäytettyä, jarrutusmatka voi olla todella pitkä
"Tuohon lauseeseen joka usien naisten suusta tulee että elämä ehkä yllättää, on sitä naisten kuuluisaa psykologiaa joka kantaa yhtä pitkälle kuin lentokone ilman siipiä.
Elämässä ei ole mitään yllätyksiä, ihmiset haluaa niin ajatella. Elämä on sitä mitä itse siitä teet ja miten sen haluat elää. Meillä on joulupukki sitä varten jotta se yllätysten kaipuu täyttyisi."
Tästä voisi tietysti käydä pitkää ja syvällistä keskustelua siitä, mikä elämässä on kenties sattumaa, mikä kohtaloa, mikä seurausta omista valinnoista jne...Miten ajatukset ja asenteet vaikuttavat, tai usko itseen, kova työ jne... Ja vaikka mitä.
Mutta arkinen ja konkreettinen tosiasia lienee, että elämässa tapahtuu odottamattomia asioita. Ihmiset sairastuvat yllättäen, joutuvat onnettomuuksiin, saavat potkut ilman omaa syytään ja muuta pienempää ikävää. Nämä ovat niitä negatiivisia yllätyksiä, joita elämä joskus tarjoaa. Ihan samalla tavalla se tarjoaa positiivisia yllätyksiä. Tavataan odottamatta joku johon rakastutaan ja aloitetaan kenties pitkäkin ihmissuhde, uusi työpaikka löytyy jonkin onnekkaan sattuman kautta, joku tarjoaa yllättäen apua ja tukea kun on sairas jne...Masentunut ja negatiivisesti orientoitunut ihminen ehkä sitten näkee vain sen toisen puolen, mutta sehän on tavallaan vääristynyt kuva elämästä ja maailmasta. :(
Itse tapasin tuossa alkuvuodesta toisen masentuneen, jolla taisi olla se masennus pahempi kuin itselläni, tai minulla se ei ole koskaan vetänyt niin apaattiseksi etteikö pystyisi nauttimaan vastakkaisesta sukupuolesta... Kun niitä toisen juttuja kuunteli niin tuli tietysti mieleen että noinko innottomalta sitä voi vaikuttaa jos on kauhean alamaissa. Yksi virhe minkä masentunut helposti tekee on se että hän alkaa vähättelemään itseään aivan mahdottomasti, pelkää että lupaa liikaa toiselle jos ei hauku itseään suurinpiirtein lyttyyn ("tiedät sitten mitä olen, etkä voi väittää ettenkö varoittanut"). Mutta ei masennuskaan ikuista ole. Ne joilta se ikinä vähääkään helpota kai lähinnä poistuvat oman käden kautta...
Ei se masennus tai mt-jutut muutenkaan välttämättä ole aina edes se eka juttu joka tulee mieleeni kun jonkun kohtaan. On niitä monia muitakin juttuja jotka voivat vaikuttaa suhteeseen. Tällä hetkellä kai eniten mietityttää se että jos mitään sellaista ihmistä ei olekaan johon voisin ihastua. Onhan siitä kumminkin todella pitkä aika kun viimeksi ihastuin, ja sekin tuntemus meni sitten aika helposti ohi kun tajusin että jutusta ei tule mitään. Eli minä en jää roikkumaan muihin ihmisiin jos nämä tekevät selväksi että tämä oli tässä...
Innostun, kyllä, aina silloin tällöin - mutta se on lähinnä innostusta ajatuksesta että saisi seuraa, ei edes ehdi ihastua toiseen kokonaiseen persoonallisuuteen kun juttu onkin jo ohi ennenkuin alkoikaan... Ja ehkä aina parempi niin kuin että päätyisi huonoon suhteeseen.
En kyllä kenenkään perään kauaa huutele jos ei mitään kiinnostusta osoita. Tämä senkin vuoksi että pitkissä parisuhteissani näin jälkikäteen en saanut nauttia siitä että mies olisi ollut oikeasti innoissaan siitä että juuri minä olin siinä. Tai ehkä ihan alussa, mutta vuosien varrella... Taisin olla pelkkä itsestäänselvyys. Nyt odottaisin jo jotain vahvempaa tunnetta miehen puolelta, vaikka vaikeampaahan se on kun ikää kertyy.
Niin masennus voi viedä ihmisen sielun vähän ninkuin kokonaan ja siitä pois pääsy voi olla hankalaa jos ei mahdotonta. Ihmisen itsensä haukkuminen on kai syytä siitä miten luulee ihmisten ajattelevan itsestään ja yrittää näin tehdä itselleenkin selväksi millainen on. Välittämättä siitä millainen oikeasti on.
Sehän on vain vastuun siirtoa toiselle kun sanoo ettenkö varoittanut.
Masennuksesta voi selvitä se on aivan varma, pitää vaan tehdä päätös siitä mihin pyrkii. Kyllä sellainen ihminen on johon voit ihastua, ne on olleet vain piilossa sinulta. Ikävintä siinä on tietenkin että toinen tekee päätökset mitkä tkee sen tyhjäksi. Jää vähän kuin tyhjän päälle roikkumaan hetkeksi tai toviksi.
Nykyään on niin vähän ihmisiä jotka pystyy keskittymään yhteen juttuun enemmän kuin sen tovin.
Kyllä huono suhde ei anna mitään eikä johda mihinkään.
Olet vielä onnellisessa asemassa jos innostut siitä seuran saamisesta koska siitähän kaikki alkaa, sitten kun innostut siitä ihmisestä niin peli on menetetty, sitä kun näkee ei tiedä mihin se vie.
Kyllä se on mahdollista siis se vahvempi tunne, siitä ewi ainakaan minulla ole mitään epäselvyyttä
Joten se on on mahdollista, mutta vaatii oikeat ihmiset tavata se on kyllä totta.
Romantiikka on se juttu mihin pitäisi satsata enemmän, väitän että se on kaiken a ja o, mutta toiset ei välitä sellaisesta ollenkaan, lulevat että se on jotain mitä ei tarvita tai haluta tai sitten luetaan vain kirjoista.
Kaikilla on tietenkin omat mieltymyksensä
Mikään ei ole joka hauskinta tai säälittävintä luettavaa kuin aikuset ihmiset valittavat seuran puutteesta. Asia joka on otettu meidän yhteiskunnassa aivan liian isoon valoon, niinkuin sillä olisi oikeasti mitään merkitystä kenellekkään onko seurustelukumppania. Miettikää oikeasti mitä ketun väliä sillä on jos ei löydä jotakuta jonka kanssa voisi viettää romanttista aikaa. Sehän on aikaa itselleen vapautta!
Valitus sikseen ja miettimään mikä nyt taas olikaan se tärkeä asia elämässä....
Kyllä mahdollisuus jakaa elämän parhaat hetken rakkaan ihmisen kanssa on aika tärkeä asia elämässä. Vai meinaatko että oma napa on tärkein?
Kun viettää 24/7 pelkästään itsensä kanssa niin sitä miettii että onko kehittymässä liian itsekeskeiseksi, itseriittoiseksi, omahyväiseksi ja oudoksi ihmiseksi. Ihminen on sosiaalinen eläin ja jos täysin niistetään pois mahdollisuus olla muiden kanssa tekemisissä, niin sitä joko pimahtaa tai pimahtaa ja tappaa itsensä.
Joillekin ihmisille kumppanuus on ainoa tarpeeksi merkittävä ihmissuhde. Ei siinä auta että lässyttää säästä naapureiden kanssa ja tervehtii kassaa, jos ne on ne ainoat kanssakäymisen muodot.
"Ihminen on sosiaalinen eläin ja jos täysin niistetään pois mahdollisuus olla muiden kanssa tekemisissä, niin sitä joko pimahtaa tai pimahtaa ja tappaa itsensä."
Riippuu vähän. Jos olet kiinnostunut enemmän asioista kuin ihmisistä, niin ei siinä ihmissuhteet niin paljon paina. Tällaiselle ihmiselle tiedon vaihtaminen ja välittäminen on ainoa syy miksi jonkun pitäisi olla tekemisissä. Ei minuakaan kiinnosta niin hirveästi jonkun kanssa lässyttäminen.
Vähän on samoja piirteitä kuin aloittajalla mitä minä olen huomannut noista nettinaisista.
Jos raha ei lähde liikkeelle niin kovasti harmitellaan kun en rakastunutkaan.Velkaisia naisia deittailussa tulee vastaan pilvin pimein ja kauttarantain kuulostellaan josko sais tällä ukolla velkansa maksettua.
Naiset ei vaan sitä huomioi että miehen omat lapset pitää kyllä aika pitkälle huolen siitä ettei isin rahoja viedä :).
Minä esimerkiksi siirsin melkein koko omaisuuden lasten nimiin niin ei enää mitään asiaa deittinaisen kanssa suhteiluun.Ne naiset joilla sitä mammonaa on olettavat huijariksi kun en omistakaan mitään eikä semmoisen kanssa sitten parisuhde toimi ;(.
Mulla on velkaa, mutta maksan velkani itse. Koskaan en ole mieheltä rahaa ottanut, koska en ole huora. Tyhmää olisi maksaa toisen velkoja ja jos joku mies rahaa pyytäisi, niin katsoisin sen olevan raskaanpuoleista hyväksikäyttöä, sitä samaa se on myös naisten puolelta.
Jokainen elättäköön itse itsensä ja on minullakin lapsia joista huolehdin. Treffeilläkin on viisainta jos kumpikin maksaa omat kahvinsa.
Jep, en todellakaan kiinnostu ihmisistä, joiden mielestä duuni on paskaa, on paskaa jollei ole duunia, perhe on paskaa ja on paskaa ilman perhettä, on paskaa jos aurinko paistaa ja on paskaa silloin kun sataa vettä.
Negatiiviset ihmiset levittävät ympärilleen negatiivisuutta ja saavat muutkin kuvittelemaan, että elämä on paskaa. Vaihda levyä, elämä on on juuri sitä, millaisena sitä pidät.
Ja minä taas en kiinnostu ihmisistä, joille kaikki on kivaa ja mikään ei ole huonosti, koska siinä on kyse piittaamattomuudesta ja ajattelemattomuudesta. Negativiset asiat nyt vaan ovat negatiivisia.
Jos maailmassa ja elämässä olisi kaikki kivaa, niin hulluksihan siinä tulisi. Kaikki ei nyt vain ole kivaa. En voi odottaa, että huominen päivä olisi niin huikea, että jos huomenna kuolisin, kuolisin nauruun. Minulle satuili yksi setä, että elämä on helppoa ja nautittavaa ja joka päivä on paras päivä ja aina on kivaa. Ajattelin, että ihankohan tuo nautinnollisuus tulee pelkästä ruisleivästä ja muusta tarpeellisesta, vai lienevätkö mömmöt ja "muhevat" edesauttamassa hauskuuden ylläpitämistä.
Tää on niin tätä. Ei tajuta että aikansa kutakin, ei aina voi olla kivaa, eikä kellään voi olla koko elämä yhtä helvettiäkään, ellei satu olemaan jonkun pedofiilin kellarissa raiskattavaksi seinään kahlehdittuna.
Aikoinaan kun olin sanonut itseni irti töistä burn outin takia, olin eronnut miehestä jolla oli valtavasti psyykkisiä ongelmia, olin juuri toipumassa läheisen kuolemasta ja päässyt kahdesta asuntolainasta eroon, kohtasin miehen johon vähän ihastuin. Hän sitten ilmoitti ettei ala kanssani seurustelemaan kun olen niin negatiivinen ihminen. Hei haloo, kai sitä oli aika paska olla kaiken kokemansa jälkeen... Ja tämä tyyppi kertoi huumeidenkäytöstään, viinankittaamisestaan jne. ja sitten kun en häntä enää itselleni hinkunut selvisi että oli hakannut naistaan moneenkin kertaan ennen kuin nainen häipyi.
Negatiivinen just joo.
Pitää osata erottaa se että onko ihminen kielteisehkö sen vuoksi että hän on väsynyt kaiken kokemansa vuoksi, vai onko hänellä perusasenteena negatiivisuus eli kävi niin tai näin hän ei keksi mitään muuta kuin vittuilla ja pottuilla kaikesta mahdollisesta. Kyllä noita pesunkestäviä negatiivikkoja löytyy niistäkin joilla ei niin kauhean vaikeaa ole ollut. Kunhan vaan nautiskelevat siitä että lyttäävät muiden ilon.
Ja onhan koviakin kokeneella oikeus iloa tuntea. Ei koko loppuelämäänsä tarvitse pyhittää vanhojen muistelulle. Se että tekeekö siitä oikein katsomuksen itselleen että paskaa paskaa paskaa on ihan yksilöstä kiinni.
Olenkin huomannut, että negatiiviset asennevammaiset puhuvat itsestään realisteina. Voitte ihan rauhassa pitää ikävää, mutta MINÄ EN PIDÄ.
Siis mäkään ei näytä olevan hyvä joko ei muka kelpaa tai jos kelpaa, niin on itsekeskeinen. Kaikki näkyy vituttuttavan sinua.
Mikään ihmissuhde ei kestä sellaista, että kaikki "paska" kaadetaan toisen niskaan, kenenkään tehtävänä ei ole toimia kaatopaikkana.
Miksi sotket rahan tähän asiaan. Rakkaus ja raha ovat 2 eri asiaa ja niitä ei pidä koskan sekoittaa.
Eli turha syyttää aivan tuntemattomia naisia kaikesta. Voi olla, että olet vain masentunut, voit mennä lääkäriin. Kenenkään naisystävän yehtävänä ei ole toimia terapeuttina, ei sellaista kukaan jaksa jokaisella on omia murheita kivireksi asti ja ammattitaitokin puuttuu.
Jos elämäsi on surkeaa, niin se ei ole minun syyni, koska en edes tunne sinua. Vaikutat katkeralta ja vihamieliseltä, luuletko että vapaaehtoisesti hakeudun sellaiseen seuraan ... vai hakeudutko sinä muka ??? Mietippä sitä.
Masennus ei ole syntymävika, siitä on mahdollista toipua, jopa sinun.
"Miksi sotket rahan tähän asiaan. Rakkaus ja raha ovat 2 eri asiaa ja niitä ei pidä koskan sekoittaa."
Niitä ei pitäisikään sekoittaa, mutta aika moni kuitenkin niin tekee. Jos on esim. taloudellisia ongelmia ja vähän rahaa, niin monelle et kumppaniksi kelpaa. Syyt voivat olla moninaiset.