Minä olen päättänyt löytää sen elämäni ihmisen. Elämässäni olen monessa asiassa huomannut, että päätös saada elämäänsä se haluttu asia ainakin suuntaa sitä toimintaa oikeaan suuntaan ja mahdollisesti johtaa haluttuun lopputulokseen. Esimerkiksi unelmieni kotia etsin pitkään ja hartaasti, mutta sen olin päättänyt löytää...ja lopulta löysinkin, mutta hiukan yllättävällä tavalla. Tuon päätöksen löytää ihmissuhde olen huomannut vaikuttavan siten, että minuun otetaan ihan arjessa enemmän kontaktia kuin aiemmin. Luulen, että viestin jotakin ihan sanattomasti. Ehkä se tekemäni päätös näkyy minussa.
Tosin se, että tapaa ja kohtaa ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan sitten ole se ihminen, jota etsin, saa ajoittain tuntemaan sellaista yksinäisyyttä, mitä en ole ennen tuntenut. En tiedä tunnistavatko muut sinkut tuon tunteen? Minulla on jo nelisen vuotta siitä, kun erosin todella pitkästä ja mutkikkaasta parisuhteesta ja ensimmäisinä vuosina en edes kaivannut ihmissuhdetta. Tuolloin en myöskään tuollaista yksinäisyydentunnetta tavoittanut, mitä nyt koen. En siis puhu mistään epätoivosta tai siitä, että olisin konkreettisesti yksinäinen, vaan siitä tunteesta, että sellainen tärkeä ihminen, jonka kanssa tätä todellisuutta haluaisi jakaa, puuttuu. Tunteesta, että kanssani samoin ajattelevaa ihmistä on niin hirveän vaikea löytää. Ihmisiä kyllä olisi sekä kevyisiin että vähemmän kevyisiin ihmissuhteisiin, jos vain itsellä halua olisi, mutta sitä ei halua tyytyä mihinkään "ihan kiva" -ratkaisuun. Luulen myös, että se "väärä" ihminen ei tuota mainitsemaani yksinäisyyden kokemusta poistaisi, sillä siinä vuosia sitten päättyneessä ihmissuhteessa olin yksinäisempi kuin tällä hetkellä. Ja niihin kevyisiin ihmissuhteisiin en halua lähteä, koska koen, että ne vievät energiaa siltä, että johonkuhun oikeasti merkittävään ihmiseen tutustuisi.
Onhan tuo yksinäisyyden kokemus varmasti ihan sellainen ihmisluontoon kuuluva eksistentiaalinen tila, mutta toisaalta ajattelen, että tuo minun nyt kokemani uudenlainen yksinäisyyden tunne kertoo siitä, että sitä on valmis siihen ihmissuhteeseen. Itsessä on viime vuosien aikana tapahtunut muutos ja se näkyy nyt sekä sisäisenä tilana että myös ihan ulkoisessa olemuksessa jollakin tapaa.
Mutta kuten alussa totesin. Minä olen päättänyt, että se minun elämäni ihminen ja kumppani löytyy vielä. Jossakin on olemassa mies, jonka kanssa ne ajatukset, arvot ja toiveet osuvat kohdilleen. Tämän toiveen, ja uskon tuohon toiveen toteutumiseen, lähetän nyt tässäkin muodossa maailmalle.
Tosin se, että tapaa ja kohtaa ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan sitten ole se ihminen, jota etsin, saa ajoittain tuntemaan sellaista yksinäisyyttä, mitä en ole ennen tuntenut. En tiedä tunnistavatko muut sinkut tuon tunteen? Minulla on jo nelisen vuotta siitä, kun erosin todella pitkästä ja mutkikkaasta parisuhteesta ja ensimmäisinä vuosina en edes kaivannut ihmissuhdetta. Tuolloin en myöskään tuollaista yksinäisyydentunnetta tavoittanut, mitä nyt koen. En siis puhu mistään epätoivosta tai siitä, että olisin konkreettisesti yksinäinen, vaan siitä tunteesta, että sellainen tärkeä ihminen, jonka kanssa tätä todellisuutta haluaisi jakaa, puuttuu. Tunteesta, että kanssani samoin ajattelevaa ihmistä on niin hirveän vaikea löytää. Ihmisiä kyllä olisi sekä kevyisiin että vähemmän kevyisiin ihmissuhteisiin, jos vain itsellä halua olisi, mutta sitä ei halua tyytyä mihinkään "ihan kiva" -ratkaisuun. Luulen myös, että se "väärä" ihminen ei tuota mainitsemaani yksinäisyyden kokemusta poistaisi, sillä siinä vuosia sitten päättyneessä ihmissuhteessa olin yksinäisempi kuin tällä hetkellä. Ja niihin kevyisiin ihmissuhteisiin en halua lähteä, koska koen, että ne vievät energiaa siltä, että johonkuhun oikeasti merkittävään ihmiseen tutustuisi.
Onhan tuo yksinäisyyden kokemus varmasti ihan sellainen ihmisluontoon kuuluva eksistentiaalinen tila, mutta toisaalta ajattelen, että tuo minun nyt kokemani uudenlainen yksinäisyyden tunne kertoo siitä, että sitä on valmis siihen ihmissuhteeseen. Itsessä on viime vuosien aikana tapahtunut muutos ja se näkyy nyt sekä sisäisenä tilana että myös ihan ulkoisessa olemuksessa jollakin tapaa.
Mutta kuten alussa totesin. Minä olen päättänyt, että se minun elämäni ihminen ja kumppani löytyy vielä. Jossakin on olemassa mies, jonka kanssa ne ajatukset, arvot ja toiveet osuvat kohdilleen. Tämän toiveen, ja uskon tuohon toiveen toteutumiseen, lähetän nyt tässäkin muodossa maailmalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
väärän ihmisen kanssa on vielä yksinäisempi kun yksin.
Ja ne "väärät" ihmiset...siis juuri omalla kohdalla väärät...ei välttämättä jollekulle toiselle väärät, ovat muistute siitä, että se omalle kohdalle "oikea" on niin hirveän hankala löytää. Ja ne kohtaamiset niiden "väärien", vaikkakin joskus hyvin mukavien ja ihanien ihmisten kanssa ruokkivat (ainakin hetkellisesti) sitä tunnetta siitä, että "yksin olet täällä ihminen".
Tuolla "väärä" sanalla en tarkoita sitä, että joku ei minulle kelpaisi. Lähinnä tarkoitan sitä, että ne toiveet elämän suhteen ovat liian erilaiset. Ja se on ihmissuhteessa väärin, jos ihminen joutuu itseään muuttamaan liikaa. Kompromisseja voi - ja pitääkin - tehdä, mutta omana itsenään ja omine arvoineen ihmisen on siihen suhteeseen lähdettävä ja kelvattava.
Hyvä päätös. Sinnikkyys ja lannistumattomuus tuovat tuloksia myös ihmis-suhteissa. Tuossa yksi paikka mistä voit etsiä elämäsi ihmistä http://bit.ly/seoikea
Minä toivon, että olisin jo löytänyt omani :) Aika näyttää.
Minulle itselleni tuli enemmän uskoa siihen, että hyvä ihmissuhde on mahdollista löytää ja rakentaa, kun luin ihmisten kertomuksia onnistumisistaan tällä sektorilla. Ehkä siksi tuon viestin alunperin laitoin. Jotenkin tuntuu, että ihmisillä alkaa olla aika synkkä näkemys ihmissuhteiden mahdollisuuksista tällä foorumilla. Moni on varmasti joutunut pettymään ja se näkyy näissä kirjoituksissa. Itse haluan kuitenkin uskoa siihen, että jos pidän kiinni omista periaatteistani ja jaksan uskoa siihen, että niitä hyviä kohtaamisia on, niin niitä hyviä ja oikeita ihmisiä myös kohtaan....ja joskus jonkun kanssa ne ajatukset ja toiveet menevät yksiin ja siitä voi sitten rakentua se loppuelämän mittainen rakkaus.