Kerro, onko joku joskus sanonut jotain myönteistä ulkonäöstäsi tai oletko kuullut kielteisiä kommentteja. Varmaan aika monet ovat kuulleet ihan molemmanlaisia.
Onko sua sanottu kauniiksi/komeaksi/rumaksi?
zapadd
1031143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Rantarosvoksi on haukuttu ja joskus kehujakin.
On sanottu useammin kauniiksi kuin rumaksi. Jotkut sitten, joitten mielestä heillä on varaa arvostella ihmisiä, ovat sanoneet rumaksi mutta mitä sitten. En syntynyt maailmaan miellyttääkseni jokaista vastaantulijaa. Kauneus on katsojan silmässä.
Mutta tällä palstalla miehethän haukkuvat kaikki naiset, jotka ovat rekanneet ja laittaneet kuvansa nettiin. Luulevat, että heillä on varaa haukkua vaikka jälkeen päin valittavat itse omaa rumuuttaan..
Yksi ihana mies joka käy aika usein tällä palstalla ei ole vielä haukkunut naisia. En ole ainakaan huomannut. Ihastunut
Anna joku vinkki kuka se on?
Vihje: erittäin komealla kuvalla varustettu.
Nopeasti tulisi mieleen 4 tai 5 kuvallista, jotka ovat melko asiallisia ja ulkonäössä ei hirveästi haukkumista.
Eiköhän se ihuqin viesti mennyt jo perille kohteelle.
Mä haluun ton yhden,mutta mä oon nii ujo et se siitä.
Sori, mutta tietääkseni TheOne on jo varattu!
Hahmotelma on söpis&haluttavan näköinen.
Kerran monta vuotta sitten olin terassilla istuskelemassa tuttavani kanssa ja siihen tuli yksi mies pienessä huppelissa ja sanoi minulle, että olet kaunein nainen täällä tänä iltana. Kiitin kohteliaisuudesta ja kysyin, että kuinka monelle naiselle hän oli sanonut tämän saman asian tänä iltana. Mies vastasi, että et sinä ole vasta kuin kolmas.
on naureskeltu. nykyään ei koska ei ole aihetta. kumppani ei kyl ole pahemmin kehunut ellei erikseen ole pyytänyt...
Mua on sanottu kissan näköiseksi mutta mua on sanottu myös hiireksi. Ota siitä sit selvää.
ei kai kuitenkaan saapasjalkakissaksi? Hiirenä sä mahtuisit mun taskuun piiloon. ATM:t ja muut örvelöt ei pääsis su kiusaamaan.
Piip.
Komeaksi ei koskaan.
Erityisen rumaksi ei, mutta epäviehättäväksi, tavikseksi sekä myös "särmätön" jne. termejä on käytetty.
Minua on sanottu ihan miellyttävän näköiseksi, kun puhuin yksinäisyydestä terveydenhoitajan kanssa opiskeluaikana koulun terveystarkistuksessa. Jospa ei puhunut vain työnsä puolensa.
Mutta minua on myös sanottu maailman rumimmaksi ihmiseksi. Kyseessä oli kuitenkin vittuilevat inttikaverit, jotka eivät minusta erityisemmin pitäneet kun viihdyin mieluummin tuvassa yksinäni kuin olisin ryhtynyt polttamaan seuran vuoksi.
On mua kehuttu kauniiksi sekä rumaksi ja kaikkea siltä väliltä.
Makuasioitahan nämä ovat kuin myös hyvin riippuvaisia sanojan omista intresseistä.
Oikeasti mä olen aika tavis.
Just sexy oot. Uga uga.
Aha :)
"Minua on sanottu ihan miellyttävän näköiseksi, kun puhuin yksinäisyydestä terveydenhoitajan kanssa opiskeluaikana koulun terveystarkistuksessa."
Tuo on kyllä jotenkin surullista.
Surullista vai koomista? Älä vaan älä säälimään. Ei yhtään tunnu siltä ja itseäni naurattaa.
Tarkastuksessa piti muistaakseni täyttää joku lappu, jossa kyseltiin yksinäisyydestä ja kerroin suht rehellisesti ettei ollut kavereita kuin lapsena viimeksi. Terkkari sit kyseli lappuun liittyen jotain ja myös seurustelusta. Mainitsi, että olen kyllä ihan miellyttävän näköinen, jos rohkeammin ottaisin kontaktia ja kävisin jossain.
Tragikoomista.
"jos rohkeammin ottaisin kontaktia ja kävisin jossain."
No samaahan täälläkin toistellaan. Ja tottahan se on.
Ei minulta kyselty. Vieläköhän ehtisi nostaa oikeusjutun?
Joo ihan kaiken näköistä laidasta laitaan. Yleensä ehkä kuitenkin enemmän positiivista, koska kyllä kai ihmiset yleensä pitää negatiiviset mielepiteensä omana tietonaan, etteivät turhaan pahoita jonkun mieltä.
Kerran olen negatiivisen kommentin kuullut ulkonäöstäni, mutta muuten ollaan kauniiksi kehuttu :) Erityisesti silmäni saavat paljon huomiota, vaikka ne eivät omasta mielestä ole kovinkaan erikoiset :O Ovat kuulemma todella luokseen kutsuvat ja viettelevät :D
Kummaltakin sukupuolelta on kehuja tullut.
Ne tapaukset on merkittäviä joisssa olet ollut jonkun naisen kanssa ja tämä sitten on sanonut sinua hyvän näköiseksi ja sillä tavalla kuin vain joku nuori voi aidosti mielipiteensä esittää.
Yksi tapaus tulee mieleeni kun olin alta parikymppisenä sellaisen ikäiseni naisen kämpillä joskus öitä hänen sängyssään ja siin sitten tämä nainen sanoi ja sen myös osoitti että hän haluaisi syödä minun naamastani. Tätä minä pidin uskottavana mielipiteenä ja yleensä muitakin nonverbaalisia hänen taholtaan tulleita eleitä.
Viimeksi entisen asuntoni naapurissa yksi nainen sanoi naiskaverinsa sanoneen, että minä olenkin komea mies. Tätäkään tapausta en kyllä pidä imarteluna. K.o. nainen joka minua oli kommentoinut oli kyllä minua lähes 20 vuotta vanhempi, mutta ei se tätä mielipidettä sinänsä yhtään vähempiarvoiseksi tee, ainoastaan se on että ei tästä kommentoijasta minun naisekseni olisi ollut. Olen minä naamastani kyllä jo niin vanhentunut että ei paljon samaksi miehksi enää tahdo tunnistaa mitä olin parikymppisenä, ja se kyllä vituttaa raskaasti. Toisaalta kuitenkin vanhenen mieluummin kuin kuolen, ainakin toistaiseksi vielä. Niin olen ajatellut että sitten jos ja kun joskus alkaa raamit pettää niin sekoitan selaliset hömpsyt johonkin valge-drinkkiin että pääsen sillä autuaammille metsästysmaille. No raameiltani olen sentään vielä jokseenkin nuoruuteni mitoissa ja ei minussa mitään erityisiä vikoja tai vaivoja ole.
Murmelin vakipostaus :D
Laidasta laitaan on kommentteja tullut. Puoliksi ja puoliksi menee. Ihan viimeksi mm. kiltinnäköiseksi. Onko se hyvä vai huono?!
"kiltin näköinen mies" = seksittömän nössön oloinen pallinaama joka tuskin tarjoaa vipinää makuhuoneen puolella
Olen ulkonäöltäni ilmeisesti mitäänsanomaton: en ole pahemmin saanut kehuja enkä haukkuja. Kaverit joskus kohteliaisuudesta kehuvat kauniiksi mutten niitä oikein ota tosissani.
Hassua kyllä olen välttynyt rumaksi haukkumiselta miltei täysin. Osaan kai valita seurani hyvin :)
Enempi tullut kehuja. Tai ainakin olen ymmärtänyt ne kehuiksi.
"Siis miten et oo koskaan seurustellu, sähän oot ihan hyvän näkönen."
Ehkä se "ihan" ei riitä.
Useamman kerran olen kuullut olevani kaunis (mielestäni olen tavallisen näköinen). Ja söpöksikin on joku joskus sanonut.
Rumaksi ei kukaan ole koskaan sanonut. Mutta ehkä se johtuu siittä, ettei sellaista yleensä sanota. En usko, että ulkonäköni kaikkia miellyttää (sillä makuja on monenlaisia).
Kauniiksi ei onneks ole vielä haukuttu.. ;D
Lapsena sanottiin rumaksi, aikuisena jotkut ovat sanoneet komeaksi tai söpöksi. Yksi ystävätyttö sanoo minua nätiksi pojaksi. En tiedä paljonko siihen vaikuttaa geenit ja paljonko tyylii. Glamrokkariemoboygoottihevarifanit diggaa mun ulkonäöstä, pissikset paljon vähemmän.
No joo. Jotkut tykkää, toiset ei, oksennusreaktiota en taida kenessäkään aiheuttaa. En ole Brad Pitt. Haluaisin olla mutten ole ja se on ihan ok.
Miks ihmeessä haluaisit olla Brad Pitt..??
No en välttämättä juuri Brad Pitt. Käytin vain esimerkkinä tuollaista komeuden synonyymia. Eli voisin omasta mielestäni olla komeampikin mutten ole.
Haluaisin kyllä olla vaaleampi.
Vaaleus on vain hiusväripurkin päässä nykypäivänä. ;)
Tummuus taitaa olla Suomessa (ja muuallakin) valttia enemmän kuin vaaleus.
Tulos on vaan aika kammottava.
Varmaan näin. Voisin silti olla vähän kalvakampi.
"Tummuus taitaa olla Suomessa (ja muuallakin) valttia enemmän kuin vaaleus."
Koska suurin osa ihmisistä muualla ja myös Suomessa on tummia.
Tuon mukaan suuressa osassa Suomea vaaleahiuksiseksi luokiteltavia olisi yli 80 %? Eli tummuus olisi valttia koska on harvinaisempaa. Vähän liian suurelta tuo luku kyllä kuulostaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaaleahiuksisuus
80 %?? Riippuu vaaleahiuksisuuden määritelmästä.
Sitäpaitsi kaikki harlekiinisarjojen lääkärit ja rantarosvot on tummia, eikö niin? Sillähän tämä väittely ratkeaa.
Onko GG tumma vai vaalee?
Mitä merkitystä sillä on kun puhutaan objektiivisesta totuudesta? Tummatukkaiseksi minut varmasti lasketaan.
Onko Brad Pitt muka komea??
Kai se naisten mielestä on.
Jos nyt jotain on sanottu, niin yleisin mitä olen kuullut on varmaan "ihan hyvännäköinen". Rumaksi ei muistaakseni ole haukuttu. Olen kyllä tulkinnut niin, että "ihan" -taso on aika lailla tavis kuitenkin.
"kauniiksi"
- Ei.
"komeaksi"
- Joo.
"rumaksi?"
- No ei varsinaisesti kukaan oo sanonut suoraan rumaksi. Sillai vaan että ei säväytä, että sitä kait se on sit.
Eipä ole kukaan mitään myönteistä ulkonäöstäni koskaan sanonut, ei edes äitini sikäli kun oikein muistan. Arvostan sitä etteivät ihmiset sorru valkoisiin valheisiin.
Negatiivisiakaan kommentteja en ole vuosiin kuullut, kun en liiku missään sellaisessa paikassa, jossa sellaisille altistuisi helposti.
Kukaan ei ole kehunut minua kauniiksi. Rumaksi ei ole kukaan uskaltautunut sanomaan päin naamaa.
Silmiäni on kehuttu kauniiksi tosielämässä ja täällä sätissäkin kuvani perusteella. Hiuksista olen saanut kehuja usein (kiiltävät, pitkät, paksut ja siis ihan omat aidot hiukset) tai no usein ja usein tarkoittaa kampaajalla käyntiä ja sitten naiset ovat kehuneet. Miehiltä en ole saanut kehuja kuin silmistäni.
Vaatteista ja pukeutumistyylistä sekä koruista olen saanut kehuja naisilta. Joku mies kehui joskus hymyäni sädehtiväksi. Valitettavasti vaan baarissa ei oikein viitsi hymyillä yksinään koko hammasrivistöllään vain siksi, että voisi iskumielessä vilauttaa häikäisevää hymyä, sillä muuten minua pidettäisi vähäjärkisenä. En ole ns. tyhjännauraja, joten hymyä ehkä tulee muutenkin vilautettua turhan harvoin.
Olisitko halunnut että joku olisi sanonut sinua kauniiksi?
On kehuttu ainakin komeaksi, söpöksi, kivan näköiseksi, hottikseksi, adonikseksi. Haukuttu on ainakin hippulaksi ja mikki hiireksi, vahmaan muitakin haukkuja on tullut, mutta olen pyrkinyt unohtamaan ne.
Hyvin harvoin kuulee mitään kommenttia ainakaan ventovierailta.
Kaverien tyttöystävät ja duunikaverinaiset ovat joskus hiprakassa kehuneet "ihanaksi mieheksi" ja kivannäköiseksi, Yksi tosin sillä varauksella, että menekkiä varmaan olisi, jos olisin pitempi (en ole paljoa päälle 170:n). Kai sitten menen lokeroon siedettävä, mutta en seksuaalisesti säväyttävä.
Molempia on kuultu. Kasvotusten harvemmin on rumaksi sanottu, mutta jotain kohtaa kropasta on voitu arvostella hiukan kierrellen ja kaarrellen. Nettimaailmassa taas on haukuttu enemmänkin.
Pääsääntöisesti saan positiivista palautetta ulkoisesta olemuksestani in real life. Tai sitten ei mitään ääneen. Mikä sekin sopii mulle hyvin. Tärkeintä kuitenkin on, että oman puoliskon silmään näyttää nätille ja kivalle, sen lisäksi että on luonteeltakin hänelle soppeli.
Ulkopuolisille voin yhtä hyvin ollakin ilmaa, se ei juurikaan häiritse. Oikeastaan sen parempi, mitä vähemmän muhun kiinnitetään huomiota ulkoisiin ominaisuuksiin. Koska mielummin olen "pop up" henkisten ominaisuuksieni, kuten luonteeni perusteella, jos jostain syystä pitää pop olla.
Kuka nyt atm:n ulkonäöstä mitään sanoisi? Ei minulle noin henkilökohtaisia puhuta.
Olen kuullut ulkonäöstäni vain kehuja - tyyliin komea.
Mutta totuus on se ettei miehen hyvä ulkonäkö auta " naismarkkinoilla" juurikaan
On oltava sosiaalisesti lahjakas!
Ei tarvitse olla "sosiaalisesti lahjakas" vaan sosiaalisesti NORMAALI, edes kohtalaisen normaali.
Täti kehui komeaksi pojaksi joskus 90-luvulla. :)
Minun on melko vaikea suhtautua saamiini kehuihin. Kyllä tuota aina joskus kuulee että "kyllä sinä vielä jonkun löydät" tai että "ihan normaalin näköinen mies sinä olet". Minua on myös takapuolestakin joskus baarissa puristeltu, kehu kai se sekin on?
Mutta en minä oikeasti tunne itseäni mitenkään komeaksi tai edes normaalin näköiseksi. Nyt kun aloin tässä kiinnittämään enemmän huomiota omaan ulkonäkööni, niin minusta on tullut hyvin kriittinen sitä kohtaan. Ehkä se johtuu omasta kropasta/naamastani, tai sitten minulla on vain huono itsetunto tämän ulkonäköasian suhteen.
Tulee mieleen taas omat traumat. Komeampi veljeni oli äidin suosikki, ja äiti kehuikin häntä aina ylpeänä tuttaville, että: "Minulla on komea poika." Tietysti olisi ollut epärehellistä kehua minua, mutta kyllähän se selkeästi vahvisti rooleja ja persoonallisuuspiirteitä. Minusta tuli entistä varautuneempi. Ja veljestä taas tuli hulivili naistenmies. Puhuin kerran tästä veljeni kanssa, ja hän kertoi kyllä huomanneen saman asian.
No on tuo silti törkeää.
Sain kuulla joka päivä koulussa olevani fyysisesti vastenmielinen. En ole edelleenkään tyytyväinen ulkonäkööni vaikka palaute mitä saan ympäristöltä on aivan päinvastainen. Ei se omakuva muutu. Jos ei ole tyytyväinen, ei ole. Kiitos koulukiusaamisen, olen pönkittänyt itsetuntoani lukemattomilla yhden illan jutuilla. On varmaan maanisdepressiivisyyteen liittyvällä hyperseksuaalisuudella osansa, mutta luulisin että tuon merkitys on jopa suurempi.
Vanhempien ei pitäisi sanoa lastensa ulkonäöstä mitään jos ei voi tasapuolisesti kehua kaikkia. Kenenkään ei pitäisi koskaan sanoa toisen ulkonäöstä mitään pahaa. Ei sille ulkonäölleen mitään voi ja sen kommentointi voi tuntua todella pahalta.
Mun äidin mielestä mä olen aina ollut vastenmielisen näköinen. Esim. vaaleus on hänestä vastenmielistä. Muistutan aika paljon isääni, mitä vanhemmaksi olen tulut niin sitä enemmän; voi olla että sen takia hän ei ole koskaan pitänyt ulkonäöstäni. Tosin hän on muutenkin sellainen mitätöivä kaiken ja kaikkien suhteen.
Joskus jos on ollut riitaisa ero ja katkeruutta, saatetaan lapsessa ilmeisesti nähdä "liikaa" toisen osapuolen piirteitä (tai meillä ainakin oli näin).. Eli sillä ei ole tekemistä sinun kanssasi.
En tiedä, miten teillä, mutta ikävältä kuulostaa jokatapauksessa..
Aikuisten pitäisi osata olla aikuisia, ja olla ihmisiksi. Mutta vanhemmus ei ole automaatio, jossa yhtäkkiä muuttuisi hyväksi ja kykeneväksi ihmiseksi.
On niin iso asia, että huonoissa olosuhteissa voi käydä myös päinvastoin.
Äitisi kuulostaa ikävältä ihmiseltä. Voi olla totta että se että muistutat isää vaikuttaa siihen.
Mun isän mielestä en ole varsinaisesti vastenmielisen näköinen mutta hän on pettynyt siihen että näytän tietyiltä osin äidiltä, mm. tummuuden osalta. Kai se olisi halunnut että perheen ainoa poika olisi vaalea.
Omasta mielestä pärstävärkki on kyllä aika samanlainen kun isän mutta antaa olla. Isän mielestä voisin myös olla pidempi.
Älä kiinnitä. Mulle tulee ainakin vain paha mieli jos alan turhan paljon pohtia ulkonäköäni koska näen siinä vikoja. Ennemmin tapailen naisia ja otan niiltä palautetta. Niitä harvoin haittaa esimerkiksi iso nenä tai pitkät silmäripset.
Omassa itsessään kannattaa muistaa sekin, että mikä tahansa, minkä kanssa on tekemisissä 24/7 ja vuosikymmeniä, kypsyttää ajoittain, enemmän tai vähemmän. Siis oma itse.
Ei kai itselleen immuunia ihmistä olekaan.
Tai on, mutta se on jo vaarallista.
Ja toiset ihmiset -onneksi- näkevät asiat eri tavoin; exälläni oli iso klyyvari, ja aivan ihanat pitkät ripset, itse olisi laittanut kummatkin vaihtoon, minä taas tykkäsin kummistakin :)
No, minä nyt en ylipäätään pidä ulkonäöstäni. Naiset pitävät ulkonäöstäni, osa paljonkin. Se on huonoa itsetuntoa. Tiedostan asian kyllä. Joskus valitin ulkonäkötraumojani yhdelle naiskaverilleni joka totesi että etkö sä omista peiliä. Vastasin lakonisesti että omistan kaksi.
Toisaalta eipä sekään nyt ole tervettä jos alkaa pitää itseään jonain Brad Pittinä. Ehkä parempi olla myös vähän tyytymätön.
Omituista miten lapsen tummuus/vaaleus voi herättää vanhemmissa negatiivisia tunteita - olipa väri kumpi tahansa. Mun äiti on tumma/ruskeahiuksinen. Mutta jos haluaa olla pitämättä jostakusta tai mitätöidä jonkun, syyksi kelpaa ihan mikä tahansa, jolla erottuu siitä joka haluaa mitätöidä.
Epärealistiseen ulkonaköön ohjaava ja pakottava nykyinen trendi on pepu*ta.
Luulen, että onnellisimpia ovat ihmiset, jotka kykenevät olemaan miettimättä sellaisia asioita. Kunhan menevät ja tekevät omana itsenään.
Olemalla itseensä tyytymätön, rakentaa itselleen helposti sen suojamuurin.
Sitä on toisen hankala läpäistä.
Äidillä on pikimustat hiukset, tummahko iho ja ruskeat silmät. Isällä on vaaleampi tukka, siniset silmät ja melko kalpea iho.
Minulla on mustat hiukset, siniset silmät ja iho jotain siitä välistä. En ole niin tumma kun äiti. Enkä haluakaan olla.
On totta että mikä tahansa kelpaa syyksi mitätöidä joku jos halua on... Väritys on vaan niin "helppo" kortti vetää esiin.
Luulen myös.
En mä vertaa itseäni mihinkään hollywoodhunkseihin. En silti pidä ulkonäöstäni.
Jänniä nämä väriasiat. Mulla isä tumma ruskeasilmäinen, äiti blondi sinisilmäinen. Siskosta tuli sinisilmäinen blondi (aika jännää, kun isä niin tumma) ja musta vihreäsilmäinen brunette. Muistan koko lapsuuteni, miten siskoni morkkasi mua "mitäänsanomattoman väriseksi" ... ja jotenkin edelleen pidän itseäni maantienvärisenä. Vaikka ulkopuoliset, joille olen siitä maininnut, ovat aina sanoneet, että enemmän tumma kuin maantienvärinen minä olen... jännästi vaan tuollaiset pienenä päähän iskostuneet käsitykset pysyvät.
(Niin, ja siskon kanssa ollaan aikuisina puhuttu tästä nimittelystä... sisko muistaa taas lapsuudestaan sen, kuinka isän sukulaiset olivat aina muistaneet huomauttaa, miten siskosta oli tullut vaalea ja "tyypillisen suomalaisen näköinen", mitä he pitivät negatiivisena asiana... ja niinpä sitten sisko oli kadehtinut minua, pikkusiskoaan, joka oli tummempi ja siten isän suvun silmissä oikeamman värinen...)
Siskoistani yksi on hiuksiltaan vaalea. Muut ovat tummatukkaisia. Silmien väri vaihtelee. Mutta kyllä toi tummuus on periytynyt äidiltä aika tehokkaasti meille lapsille. Minua luullaan joskus ulkomaalaiseksi vaikka kyllä omasta mielestäni näytän aika suomalaiselta, olen vain tumma. Kyllä Suomessakin on paljon tummia ihmisiä, tietysti vähemmän kun jossain Italiassa mutta on silti.
Yleensähän just se tummuus periintyy... isää ja sisaruksiaan on myös usein luultu ulkomaalaisiksi. Vaikka ainahan myös tummia suomalaisia on ollut (ja tulevaisuudessa on vielä enemmän).
Tummuus taitaa olla dominoiva piirre?
Kantasuomalaisissa, perussavolaisissa, ei taida paljon olla tummatukkaisia. Mutta jos suvussa on saamelaista verta, romaniverta tai vaikka jostain idästä tullutta perimää niin siinähän se sitten...
Joskus siskosten erinäköisyys selittyy myös vahinkoon päättyneellä syrjähypyllä... ja sen seurauksena biologinen vanhempi voi vieroksua lasta.
Ulkonäkö on kai tekijä jonka perusteella luolamiesyhteiskunnassa isä koitti arpoa onko lapsi oma vai ei. Joten vierasta ulkonäköä voidaan karsastaa. Siitäkin huolimatta että lapsi olisi oma. Eihän ulkonäkö niin suoraan periydy kuitenkaan.
Niinhän se. Jotta tumman ja vaalean jälkeläisestä tulee vaalea, niin sillä tummallakin pitää olla taustalla vaaleaa perimää.
Ortodoksinen väestö on myös ollut aika pitkään erillään luterilaisesta, aina tuonne 1800-luvulle asti avioituneet vain keskenään.
Vaan eivätkös savolaiset ole erkaantuneet kantakarjalaisista?
Sen lisäksi, että äitisi kuulostaa ikävältä, tuollaiset mielipiteet tuntuvat aina kovin kummallisilta - siis että esim. vaaleus olisi vastenmielistä, tai että punapäät tai ihmiset joilla on pitkämäinen nenä ovat rumia... Makunsa kullakin, mutta että yleistää sitten mieltymyksensä joksikin universaaliksi säännöksi? Se vaatii aikamoista itsekeskeisyyttä.
Minun äitini ei oikein osaa päättää mitä mieltä on minun ulkonäöstäni. Yleensä silloin kun luulen olevani jotenkin kivannäköinen, hän haukkuu; ja silloin kun valitan olevani ruma, hän sanoo "kyllä sinä ihan nätti olet" (todella vakuuttavaa). Lähinnä muistan sen, kun hän ollessani teini-ikäinen sanoi että "onneksi sinusta ei tullut kaunis".
Aloituksen kysymykseen: lapsena kehuttiin kauniiksi pikkutytöksi, yläasteella haukuttiin rumaksi. Enpä ole tainnut aikuisena koskaan kuulla olevani kaunis - tai jos olen jotain sinne päin, niin siitä yleensä huomaa, että se on pelkkä kohteliaisuus. Vaikka se on hyvin kilttiä, niin tuntuu jotenkin erityisen masentavalta silloin kun ihmiset selvästi valehtelevat kohteliaisuuttaan. Eihän sitä tietysti voi ihmisiltä kysyäkään. Joskus kun joku tuijottaa, voi ajatella, että ehkä on jotain katsomisen arvoistakin. Tai sitten ehkä on ketsuppia naamassa.
Toisaalta olisi mukava olla niin säkenöivä persoonallisuus, että hurmaisi ihmiset ulkonäöstä riippumatta. Toisaalta olisi kiva olla oikeasti kaunis, tai edes kokeilla miltä se tuntuu. En minä onneksi itseäni enää minään hirviömäisen rumana pidä.
En tiedä, käytin perussavolaista ihan vain synonyyminä sille tavallisen näköiselle suomalaiselle miehelle tai naiselle. Geenistö karjalaisiin verrattuna on varmaan erilainen.
Ymmärtääkseni kuitenkin tavallisten suomalaisten tummuus on aina perintöä jostain muualta. Meillä ei tarvitse edes mennä kovin pitkälle kun selviää mistä äidin suvun tummuus tulee.
Niin, ja sen sanominen omalle lapselle on kusipäisyyttä. Ei mitään muuta.
Äidilläni oli ja on kuule aika kummia mielipiteitä. Ei hän nyt enää ole huomautellut ulkonäöstäni, vaan lapsena ja nuorena. En minä pienenä oikein aina edes tajunnut mistä niistä nimityksistä oli kyse, jostain pahasta ja vastenmielisestä, sen tajusin.
"Lähinnä muistan sen, kun hän ollessani teini-ikäinen sanoi että "onneksi sinusta ei tullut kaunis"."
Mun äiti on heittänyt aika samankaltaisen terävän ta todella tarpeellisen arvion minusta kun olin samanikäinen: "etä sinä kyllä mikään kaunotar ole". No, kaunottaria nyt on aika harvassa... Eri asia oliko tämä arvio pakko töksäyttää yhtäkkiä teinitytölle.
Joka tapauksessa, kyllähän teinivuodet ja kauan sen jälkeenkin meni helvetillisissä ulkonäkökomplekseista ja surkeasta itsetunnosta kärsien. En olisi ikinä uskaltanut edes kuvitella että voisin kelvata jollekin.
Nyt olen vain ihan pihalla kaikesta.
Tuleehan sitä positiivista kommenttia lähes päivittäin.. Kaunis, hottis, näyttävä, söpö.. milloin mitäkin.
Mutta mitäs siitä sitten, on tietty kiva kuulla, mutta se ei ketään onnelliseksi tee.
Ulkomuotoonsa voi loppujen lopuksi vaikuttaa melko vähän, perimän mukana ne asiat tulevat.
Kun kuulee kehuja tekemistään asioista, tai vaikkapa luonteenpiirteistä ja ominaisuuksista, joiden eteen on nähnyt vaivaa.. se tuntuu mukavalta :)
Ei ole kehuttu ellen ole erikseen kinunnut
mä kehun kyl kovasti, kiva jos jollekin tulee hyvä mieli
Komeaksi kyllä, rumaksi ei, kauniiksi ei. Kaikki paitsi viimeinen lienee valetta.
Ei ole kukaan koskaan kehunut, mutta ei se mitään kun itsekin tietää syyn ;)
mua on sanottu kauniiksi, jumalaiseksi, täydelliseksi jne
persoonastakin tulee positiivista tykistystä ja silti
istun lauantaiyötä yksin miettien mikä h*lvetti mussa on vikana
Moni nainen on kehunut pukeutumista ja hiuksia, ja komeaksikin ääneen kysymättä todennut... mutta vaikka suurimman osan 30-vuotisesta elämästäni olen asunut Suomessa, niin käytännössä kaikki ulkonäkökohteliaisuudet on saatu ulkomaalaisilta näteiltä naisilta (eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta).
Ja vaikka en mitenkään erityisen lihaksikas ole (sopusuhtainen omasta mielestäni, ehkä vähän hintelä), niin juuri eilisiltana sängyssä nykyinen tuore itse yllättävän timmissä kunnossa oleva tyttöystävä tunnusti ihastelleensa pakaroitani ensitreffeillä.
Pitäkööt suomitytöt metrien mittaiset vaatimuslistansa, muualla kelpaan ihmisenä.
Mua on sanottu kiltinnäköseks ja nökköseks eli en varmaan ole sieltä ulkonäöllisesti parhaimmasta päästä.
Ei ole kauniiksi tai komeaksi sanottu. Rumaksi on sanottu päin naama monia kertoja ja ällöttäväksikin on sanottu
Naiset yleensä sanovat kauniiksi tai komeaksi.
Joskus teinivuosina joku jannu kännissä sanonut rumaksi..
Itse pidän itseäni taviksena.
En muista että olisi ikinä haukuttu ulkonäköä.
On sanottu. Kauniiksi ja kauneimmaksi, mitä on ikinä nähnyt. Ja sanotaan yhä. Rotunaiseksi, malliksi luultu, jopa naiset.
Kaikkia noitahan on sanottu, valta-osin kylläkin kauniiksi tai komeaksi, joskus tosi harvoin elämäni aikana sanottu rumaksi.
On sanottu kauniiks, nätiks, tavalliseks, rumaks, järkyttävän rumaks.. ristiriitasta.
silloin kun mies haluaa pesää niin kuulet yleensä koko kirjon nimityksiä..;)
On sanottu komeaksi, hyvännäköiseksi, mallinnäköiseksi, en muista onko sanottu kauniiksi. Useimmiten on kai kutsuttu söpöksi tai södeksi.
Mitään negatiivista en ulkonäöstäni ole kuullut.
Moniko uskoo kehut?
vuoden vanhan aloituksen taas..?
Nähtävästi moni. Ulkonäkö on makuasia, se mikä on toisen mielestä kaunista, voi olla toisen mielestä jopa rumaa. Kuten varmaan huomasit, niin aika monet olivat saaneet todella ristiriitaisia kommentteja ulkonäöstään. Teeppä siitä sitten päätelmät mikä olet.
Vaikuttaakohan se saako kommentit arkena vai baarissa ennen neljää