Milloin suhteen jälkeen valmis treffeille?

Mitä nopeammin uutta, sen parempi.
http://bit.ly/seoikea

Vain sinä tiedät sen.
Itse erosin tuota paljon pidemmästä suhteesta eikä mullakaan mennyt kuin pari kuukautta ennenkuin olin valmis uusiin sutinoihin.

Pohdin silloin itse samaa että onko tämä liian aikaista, mutta omalla kohdallani erosta toipumiseen vaikutti se että olin itse harkinnut sitä pari vuotta ollut viimeisen vuoden ihan valmis lähtemään epätyydyttävästä suhteesta. Olin siis tehnyt surutyötä suhteen epäonnistumisesta jo sen aikana.

Summa summarum; anna palaa! Et ole velkaa kellekään. Paitsi itsellesi elää juuri sellaista elämää kuiin haluat. Onnea matkaan!

Siihen vaikuttaa niin moni asia, ei pelkästään suhteen pituus. Toiset ovat nopeampia kuin toiset :)

Itse voisin nyt reilu vuosi erosta alkaa pikkuhiljaa katselemaan jälleen sillä silmällä. Omalla kohdalla varmastikin suurin "hidaste" on ollut lapset. Olen ajatellut niin, että myös heidän täytyy saada aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.

Mutta ei muuta kuin tsemppiä jatkoon!

Kiitos kivoista ja reiluista vastauksista! Pitääkin availla silmät kesämiehiä varten ja ottaa reilusti taas elämänilo irti! Liikaa tulee mietittyä miltä tilanne ulkopuolisista näyttää ja se on tietenki ihan turhaa.
Omaa elämäähän tässä elellään.

Silmäpeli-iloa muillekin sinkuille :)

Mä en jaksa enää miettiä, mitä muut ajattelee. Oon aina ollu nopea ratkomaan entiset suhteet päässäni ja pääsemään ohi ja yli. Homma kun menee niin, et eron jälkeen mä pohdin ja funtsin juttuja tyyliin 24/7, töitten teon taustallaki aina välillä tulee ajatus mieleen. En ees yritä olla ajattelematta. Niinpä mä oon pian käsitelly asiat. Oon todennu, mitä oon itte tehny väärin, mistä ero johtu, mitä olisin voinu tehä toisin, mitä puoliso teki väärin, mitä olisi voinut tehdä toisin jne. En siis kuoppaa mitään fiiliksiä ja yritän erosta kasvaa ihmisenä taas hiukan paremmaksi, kun oon ehkä oppinu ittestäni jotain uutta.

Viimeisin suhteeni oli luokkaansa tosi omituinen. Kesti kaikkinensa ehkä reilu puol vuotta, jonka aikana ehdittiin asua saman katon alla kolme-neljä kuukautta. Ekan kerran otin hatkat tammikuussa, kun mies kävi käsiks. Palasin hetkeks ja lähin lopullisesti maaliskuussa, kun mies kävi toistamiseen käsiks. Kerta kiellon päälle. Joo, eli periaatteessa tein erotyön jo tammikuussa, kun itkin silloin taukoamatta (töissäkin välillä). Maaliskuussa, kun lähin lopullisesti, ei ollu enää oikeen mitään käsiteltävää, muuta kuin tietty tosta käsiks käymisestä toipuminen ja sellasten tunteitten läpikäynti, pelkoa jne. Siinä meni kuukaus. Se meni niin nopeesti, koska käytin hyödyks ystäviä ja muita, joitten kanssa voin keskustella. Nyt on toukokuu ja olen jo käynyt treffeillä :)

Eli summa summarum, sitten kun ero on käsitelty ja on fiilis siitä, että eksistä johtuvaa painolastia ei enää ole jaettavaksi seuraavan hartioille, niin sitten olet valmis uusiin seikkailuihin. Ei ole reilua ottaa laastaria, jonka päälle kaataa eksästä johtuvat tunteen epäoikeudenmukaisuuksista ja kiukusta, surusta. Moni tekee niin. Kun entinen teki mulle näin, ni tääki voi tehä...ei se ei mene niin. Uus ihminen on eri ihminen, ja sellasena se tulis ottaa vastaan.

Paljon iloisia rehvailuja Sinulle toivottelen! Anna mennä vaan =)

Varmasti toipumiseen vaikuttaa paljon sekin, kuinka kauan on oltu yhdessä jne. Itse olin yli 10 vuotta lasteni isän kanssa ja meillä oli yhteisiä kavereita, kumpikin tuli hyvin toimeen anoppien ja appien kanssa jne. Sellaisesta suhteesta irrottautuminen vaati vuosikausien miettimisen, ennen kuin uskaltautui irrottautua. Myös suhteesta toipuminen vei pari vuotta, sillä kun on yhteisiä alaikäisiä lapsia, niin exää ei voi jättää tapaamatta, vaan jo lasten huoltajuusneuvotteluiden, tapaamisasioiden, päivähoitoon/kouluun liittyvien asioiden selvittely vaatii kahdenkeskistä keskustelua ajoittain.

Minusta on ihan okei harrastaa myös laastarisuhteita, kunhan tekee vastapuolelle selväksi, että on itse vastikään eronnut eikä halua ottaa seurustelua liian vakavasti. Silloin se on reilua eikä kumpikaan oleta suhteelta liikoja.

Itse kuitenkin oman eroni jälkeen löysin heti (n. 2 vkoa erosta) sattumalta miehen, joka olisi voinut olla pelkkä laastari, mutta rakastuin häneen. Kuitenkin suhde epäonnistui varmasti osaltaan juuri siksi, että oma eroprosessini oli vielä kesken, jolloin uudessa suhteessa oli paha olla juuri siksi, että heti, jos uudessa suhteessa oli ongelmatilanteita, niin uuden ja vanhan suhteen ongelmat sekoittuivat jne. Riitely on silloin raskasta eikä kovin rakentavaa.

Tämän viimeisimmän seurustelusuhteen päättyminen on vienyt noin vuoden aikaa toipua. Vaikka suhteessa oli isoja ongelmia, niin toipumine on ollut hidasta, koska kuitenkin rakastin häntä syvästi.

Laastarisuhde on ihan hyvä vaihtoehto. Mielestäni ei kannata yrittää mitään vakavampaa, ellei ole varma siitä, että eroprosessi on kokonaan ohi. Itse olen aivan loistavassa laastarisuhteessa samaan aikaan eronneen naisen kanssa. On hyvä kun pystymme tukemaan toisiamme ja nauttimaan toisistamme kaikilla tasoilla kuitenkin yrittämättä tehdä suhteestamme liian vakavaa. Suhteemme alkoi 3kk erojemme jälkeen. Emme uskalla rakastua, mutta kieltämättä olemme kiintyneitä toisiimme.

Olet siis 26v kiimainen usean eri miehen nussima lutka, jolla tekee taas kyrpää mieli.