Metallica soitti aivan loistavan keikan stadikalla!
Keikan aloitti aiemmilta vuosilta tuttu Hyvien, Pahojen ja Rumien loppu kohtauksen musiikki, Excstasy of gold. Tällä kertaa isot videoscreenit lavan kummallakin puolella näyttivät kyseisen kohtauksen. Kun intro loppui, alkoi itse ryske. Ekana Blackend, sitten Fuel (komeita tulilieskoja biisin aikana) ja sitten Hetfield jutteli yleisölle ja kysyi miten menee. Jengi oli tässä vaiheessa jo ihan liekeissä joten seuraava biisi, Harvester of Sorrow, sai nyrkit heilumaan tahdissa oikein kunnolla.
Setin 4 kappale, Welcome Home Sanitarium, on tuttu live suosikki menneiltä vuosilta joka sopii hitaana keikan alkuun. Seuraavana oli Frantic josta jengi tykkäsi yllättävän paljon ja sitä seurasi Robert Trujillon basso soolo joka yllätys, yllätys muuttui toiseksi kestosuosikiksi, For Whom The Bells Toll. Ja taas sai Suomipojat hyppiä tasajalkaa ja tukka heilui. Yeah!
2 seuraavaa biisiä, I dissapear ja St. Anger on uudenpaa kamaa, ei sytyttänyt itseäni, mutta Sad But True sai jengin taas moshaamaan.
Hetfield jutteli taas, kyseli Suomalaisen englannin taitoja ja revitti kitarallaan tuttuun tapaan a la Creeping Death, yleisö heilui ja kertosäkeen Die, Die, Die aikana oli mahtavaa seurata istumakatsomosta kuinka 46000 nyrkkiä heilui samaan tahtiin. Vielä hurjenpi (yksi suosikikkini) Battery oli seuraavana joka oli mahtava kuulla vihdoin livenä. Tämän jälkeen seurasi Wherever I may roam, Nothing else matters ja mielestäni keikan kohokohta, Master of Puppets. Mykistävä biisi kokonaisuudessaan.
One oli seuraavana hienoine pommeineen ja rikin katkuineen. Bändi soitti biisin nuotilleen ja sitten olikin viimeisen biisin vuoro joka oli itseoikeutusti Enter Sandman, ilotulitusten ja pyrojen säestämänä. Bändi kiitti, kumarsi ja heitti rumpukapulat ja palasi vielä encoreihin jotka oliva alkuaikojen Jump in the Fire ja Seek and Destroy. Metallica ja yleisö jättivät toisilleen vielä tervehdykset ja toivoivat näkevänsä kohta uudelleen.
Olin nähnyt Metallican 3 kertaa aiemmin mutta tällä kertaa bändi soitti biisejä, eikä sooloillut tai soittanut mitään paskaa. Kaikki biisit olivat juuri sitä parasta Metallicaa. Paras Metallica keikka mitä olen nähnyt.
Keikan aloitti aiemmilta vuosilta tuttu Hyvien, Pahojen ja Rumien loppu kohtauksen musiikki, Excstasy of gold. Tällä kertaa isot videoscreenit lavan kummallakin puolella näyttivät kyseisen kohtauksen. Kun intro loppui, alkoi itse ryske. Ekana Blackend, sitten Fuel (komeita tulilieskoja biisin aikana) ja sitten Hetfield jutteli yleisölle ja kysyi miten menee. Jengi oli tässä vaiheessa jo ihan liekeissä joten seuraava biisi, Harvester of Sorrow, sai nyrkit heilumaan tahdissa oikein kunnolla.
Setin 4 kappale, Welcome Home Sanitarium, on tuttu live suosikki menneiltä vuosilta joka sopii hitaana keikan alkuun. Seuraavana oli Frantic josta jengi tykkäsi yllättävän paljon ja sitä seurasi Robert Trujillon basso soolo joka yllätys, yllätys muuttui toiseksi kestosuosikiksi, For Whom The Bells Toll. Ja taas sai Suomipojat hyppiä tasajalkaa ja tukka heilui. Yeah!
2 seuraavaa biisiä, I dissapear ja St. Anger on uudenpaa kamaa, ei sytyttänyt itseäni, mutta Sad But True sai jengin taas moshaamaan.
Hetfield jutteli taas, kyseli Suomalaisen englannin taitoja ja revitti kitarallaan tuttuun tapaan a la Creeping Death, yleisö heilui ja kertosäkeen Die, Die, Die aikana oli mahtavaa seurata istumakatsomosta kuinka 46000 nyrkkiä heilui samaan tahtiin. Vielä hurjenpi (yksi suosikikkini) Battery oli seuraavana joka oli mahtava kuulla vihdoin livenä. Tämän jälkeen seurasi Wherever I may roam, Nothing else matters ja mielestäni keikan kohokohta, Master of Puppets. Mykistävä biisi kokonaisuudessaan.
One oli seuraavana hienoine pommeineen ja rikin katkuineen. Bändi soitti biisin nuotilleen ja sitten olikin viimeisen biisin vuoro joka oli itseoikeutusti Enter Sandman, ilotulitusten ja pyrojen säestämänä. Bändi kiitti, kumarsi ja heitti rumpukapulat ja palasi vielä encoreihin jotka oliva alkuaikojen Jump in the Fire ja Seek and Destroy. Metallica ja yleisö jättivät toisilleen vielä tervehdykset ja toivoivat näkevänsä kohta uudelleen.
Olin nähnyt Metallican 3 kertaa aiemmin mutta tällä kertaa bändi soitti biisejä, eikä sooloillut tai soittanut mitään paskaa. Kaikki biisit olivat juuri sitä parasta Metallicaa. Paras Metallica keikka mitä olen nähnyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja kiitokset kaikille muillekin keikasta kertoneille.
Nyt vain rannallejäänti syletyttää kahta kauheammin, m.o.t
Mutta ensi kerralla sitten..prkle!
Siinäpä tyhjentävä analyysi keikasta, kiitos!
Vielä kun lisää sen että jätkät soitti Master of puppetsin kokonaan (hitaan "väliosan" kera, jota eivät aina livenä vedä), ja encorena soittivat vielä harvemmin kuultavan Jump in the firen, niin siinä se oli..Mahtavaa!!!
Oli ihan kiva lukea sun juttus, mä en ole ikään nähny M.licaa livenä ja oli kiva kuulla että ne papat jaksaa vielä jammata.
Mun mielestä uudemmat piisit skulas hyvin, mutta vanhimmat on aika skeidaa. Makuasia.
Loistava yhteenveto loistavasta illasta.
Olisihan se harmittanut, jos tuosta olisi jäänyt paitsi.
Onko yhtään tietoa, että löytyykö sitä keikkaa videona mistään netti sivulta, hakuohjelmalla, tai miltään yleensäkään, jotta pystyis lataamaan sen koneelle ?
Metallican suomen keikka löytyy kahtena eri latausmuotona bändin kotisivulta-tiedät varmaan ositteen..eikä maksa paljon..itelläni on ja kyllähän siinä muistuu tuo toukokuun 28päivä 04 mieleen..HARVESTER OF SORROW..