Riitaa turhasta?

Olen parisuhteessa itseäni huomattavasti nuoremman miehen kanssa. Olemme todella rakastuneita toisiimme, mutta nyt on ilmennyt "pieni" mielipide-eroavaisuus minulle erittäin tärkeässä asiassa. Tässä hieman ongelman taustaa: On itsestään selvää, että miesystäväni haluaa lapsia "joskus" eikä hän saa niitä minun kanssani. On hyvin todennäköistä, että suhteemme päättyy jossakin vaiheessa, vaikka kuinka paljon rakastaisimme toisiamme, mutta minun mielestäni me voisimme nauttia tästä suhteesta täysillä niin kauan kuin se hyvältä tuntuu, siis miettimättä tulevaisuutta ja lasten tekemistä tai mahdollista eroa juuri nyt, kun me olemme muuten onnellisia. Hänellä on mahdollisuus saada lapsia vielä 10-20 vuodenkin kuluttua, eikä hän vielä sittenkään olisi liian vanha isäksi.

Varsinainen ongelma on tämä:

Miesystäväni mielestä me voisimme aivan hyvin asua yhdessä ja olla edelleen umpirakastuneita, mutta kumpikin voisimme kulkea "avoimin silmin" siltä varalta, että minulle löytyisi joku iältään sopivampi ja hänelle seurusteluun ja ehkä myöhemmin lapsentekoon sopiva nuori nainen. Jos tällainen löytyisi, niin hän olisi valmis siihen, että minä deittailisin tätä toista ehdokasta esim. parin viikon ajan, ja jos hän ei olisikaan sopiva, niin oltaisiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sama tietenkin myös toisin päin. Hän ei ymmärrä, miksi minä en hyväksy tuollaista sopimusta, vaan saan aivan hirveät kilarit ajatuksestakin.

Minä ajattelen asian niin, että siinä vaiheessa, kun toiset naiset tai miehet kiinnostavat, rakkaus omaan kumppaniin on loppunut tai loppumassa. Olen kokenut tämän saman tilanteen muutama vuosi sitten toisen miehen kanssa, ja tuntui todella pahalta, kun hän sanoi, että rakastan sinua, mutta haluan lapsia. Nauti nyt minusta niin kauan kuin minä olen kanssasi, jätän sinut vasta sitten kun löydän uuden rakkauden. Arvaatkaapas jatkuiko suhde tuon jälkeen? No ei todellakaan.. Minun mielestäni ei ole mahdollista sekä olla umpirakastunut että etsiä samalla uutta "sopivampaa" kumppania. Itse en ainakaan pysty siihen. Rakkaus on tunne, enkä minä pysty olemaan miehen kanssa, jos joudun koko ajan pelkäämään, koska se uusi löytyy ja pahimmassa tapauksessa vielä kestämään muutamat epäonnistuneet kokeilut. Minun mielestäni suhde pitää lopettaa, ennen kuin aletaan tapailemaan muita, en pysty olemaan "varalla". Minä en ymmärrä, että miesystäni sanoo rakastavansa minua yli kaiken ja myös näyttää sen, mutta silti ehdottaa tuollaista. Onko nuoremmilla tosiaan niin erilainen ajatusmaailma, että tuollainen olisi mahdollista, vaikka ollaan tosissaan rakastuneita? (esim. jos vaikka nainen olisi nuori, mutta ei voisi sairauden takia saada lapsia, tai ei muuten vain haluaisi). Tunnen itseni aivan tyhmäksi ja vanhanaikaiseksi, ja siksi olisi kiva saada kommentteja muiltakin, ja varsinkin alle 30-vuotiailta...